Emman ja Eevan eräkuksa, eli kaupunkilaistytöt mehtässä

Ladataan...

Joskus kun maassa oli vielä lumi ja pakkanen paukkui, saimme Emman kanssa suuruudenhullun ajatuksen:

Valloitamme keväällä Kurjenrahkan kansallispuiston! Menemme metsään ja olemme yhtä luonnon kanssa! Selviämme eräjormain mailla eräjormain konsteja käyttäen!

Pienenä taustatietona: tuttavapiirissäni sekä perheessäni minut tunnetaan suuntavaistoni täydellisestä puuttumisesta, mukavuudenhalustani sekä siitä, että olen mökkeilyä vihaava kaupunkilainen, jolla ei ole minkäänlaisia selviytymistaitoja. Kaverini ehdotti, että ehkä Kurjenrahkan sijaan voisimme telttailla hänen takapihallaan. Poikaystävä sanoi ehkä sata kertaa "muista että mä oon sitten New Yorkissa, en pääse hakemaan sua sieltä kun sulla palaa käämi kahden tunnin jälkeen". Kaikki olivat varmoja, että tämä jää puheen tasolle. 

Talvi meni, kevät tuli, ja yhtenä päivänä Emma soitti, että koskas mennään. Se kaikki oli tuntunut niin kaukaiselta silloin joskus talvella - ja nyt tuo perkuleen nainen vaati, että pidän lupaukseni. 

Eihän siinä muu auttanut. Eilen tempaisimme rinkat selkään ja suuntasimme kohti suurta tuntematonta, joka tunnetaan myös nimellä luonto.

Ensimmäinen yllätys oli se, että valitsemamme reitti ei edes sijainnut Kurjenrahkassa vaan Vaskijärven luonnonpuistossa. Ups. Toinen yllätys oli se, että vaeltaminen (joksi Emman erähenkinen isä antoi meidän luvan kutsua 20 kilometrin taivaltamme) oli IHAAAAAANAAAAA.

En ollut ikinä ajatellut, että suolla voi olla näin kaunista. Huudahdinkin Emmalle, että ootkos ennen tajunnut, että me eletään tämännäköisessä maassa! Ja havupuiden välistä sammalmättäälle kajastava ilta-aurinko - oi joi, kauneimpia näkyjä ei voi tallentaa valokuvaan.

Emma pysähtyi jokaisen vähänkään liplattavan veden ääreen. Metsä oli vähän kuin sellainen liveversio rentoutus-CD:stä. Kuultiin ainakin käki ja jotain titityy-lintuja. Näin ketun. Tai ainakin olen aika varma, että se oli kettu. Myös: hirven papanoita.

Saavuttiin laavulle oikein hyvissä ajoin. Emma osasi tehdä tulen (itse en olisi osannut edes pakotettaessa), joten päästiin paistamaan makkaraa ja vaahtokarkkeja. Keitettiin myös pussipastaa ja kaakaota retkiastiasarjassa, jonka olin löytänyt kirppikseltä reissua varten.

Kiipesin ylös penkille ja kajautin vapaudenhuumassani pienen trololololoo-laulun, ihan vain siksi, koska metsässä sellainen on mahdollista. Siellä ei ollut ketään meidän lisäksi. Paitsi ne linnut, mutta kai minullakin on oikeus laulaa, jos niilläkin.

Kun alkoi tarpeeksi väsyttää, vetäydyttiin laavuun pelaamaan kasinoa (voitin) ja juomaan jallukaakaota, joka lämmitti kivasti palelevia näppejä ja pelokasta sielua. 

Laavussa nukkuminen nimittäin pelotti. Olla nyt siinä tarjottimella villieläimille ja kaiken maailman hulluille! Hetken pohdinnan jälkeen tultiin siihen tulokseen, että kaipa kirvesmurhaajatkin ovat tiistaisin pääasiassa päivätöissään. (Hain silti halonhakkuupaikalta kirveen varmuuden vuoksi ja piilotin sen yöksi laavun taakse.)

Vaeltaminen oli ihanaa, makkaranpaisto oli ihanaa, kaakao oli ihanaa ja pussipastakin maistui metsässä ihan siedettävältä. Mutta laavussa nukkuminen oli AIVAN KAMALAA. Huonommat yöunet olen saanut vain Perthin lentokentän lattialla. Ensimmäiset kaksi tuntia kuuntelin kaikenlaisia rasahduksia karhujen ja kirvesmurhaajien varalta - se live-rentoutus-CD olikin yhtäkkiä muuttunut kauhukuunnelmaksi.

Kun lopulta olin liian väsynyt pelkäämään, alkoi vituttaa. Makuupussissa ei saanut kunnollista nukkumisasentoa millään. Paleli. Laavu oli kova. Käytin rinkkaa tyynynä. Pissatti, mutta ei uskaltanut mennä yksin pimeään metsään. Lopulta armahdus tuli, kello löi seitsemän ja sillä sekunnilla Emma lakkasi teeskentelemästä nukkuvaa ja kajautti "siis laavussa nukkuminen on enemmän perseestä kuin mikään ikinä!" Oi, sielunsisko.

Aika äkkiä se huonosti nukuttu yö unohtui, kun keitettiin nokipannukahvit, syötiin jäljelle jääneet kyrsät ja lähdettiin jatkamaan matkaa. 

Jonkin aikaa samoiltuamme kohtasimme oikean eräjorman, jolla oli kumisaappaat, parta ja nokiset kädet ja joka oli metsässä tarkistamassa polkujen päälle myrskyssä kaatuneita puita (joita oli PALJON). Hetken aikaa ihan muista asioista juteltuamme meille selvisi, että olimme paitsi ensimmäiset retkeilijät, joita seudulla oli näkynyt pitkään aikaan, myös onnistuneet poikkeamaan reitiltä. Olimme aivan totaalisen metsässä - siis paitsi kirjaimellisesti, myös kuvaannollisesti. Piru periköön ne punaiset merkkinauhat!

Eräjorma tarjoutui heittämään meidät autollaan takaisin kartalle, ja siinäpä sitten istuimme Emman kanssa molemmat samalle etupenkille survoutuneina, kuuntelimme radiosta virsiä ja nyökkäilimme, kun erämies kertoi meille Jumalan armahduksesta. Miljoonien kiitosten jälkeen nappasimme rinkat takakontista ja lähdimme jatkamaan matkaa uskonnolliset pamfletit kourassa.

Pohdimme, oliko pelastava eräjorma taivaan lähettämä ihme - kaidalta polulta poikenneet eksyneet jne. Metin, etten tiedä haluanko uskoa taivaaseen sellaisenaan, koska olisi tosi tylsää viettää ikuisuus samassa paikassa. Emma mietti, onkohan taivaassa loputon virta parsaa, pekonia, skumppaa ja nynnyindietä. Koko loppumatkan muistelimme pelastavaa eräjormaa lämmöllä ja lauloimme virsiä matkaa tehdessämme (paitsi sillä yhdellä rasittavalla hiekkatienpätkällä, jolla lauloimme oli hepokatti maantiellä poikittain, jala jalla jalajalavei).

Sitten ei tapahtunutkaan enää mitään kovin merkittävää - 20 kävellyn kilometrin ja yhden varsin erikoisen autokyydin jälkeen jalat olivat muusina, vaatteet haisivat savulta, naama oli noessa mutta olo mitä mahtavin. Me tehtiin se! Me pystyttiin siihen! Me nukuttiin yö metsässä ja elettiin kertomaan siitä!

... vaikkakin loppua kohden olo alkoi olla jo aika kuollut.

Sellainen oli siis ensimmäinen metsäretkeni, joka tuskin jää viimeiseksi. Tosin siihen yöpymiseen täytyy kyllä keksiä jokin muu ratkaisu. Laavu my ass.

Share
Ladataan...

Kommentit

Hömppäblogi

Vou vou vou! Mää oon asunu maalla, mutta oon silti tuota kuvailemaasi avuton kaupunkilainen -sorttia. Oon silti aina halunnu jonkun rauhallisen vaelluskokemuksen. Ehkä uskallan, jos sinäkin uskalsit. Eihän sinne oo pakko jäädä yöksi. Tuo neljäs kuva on mieletön!

rottamama (Ei varmistettu)

Oi ihanat, rohkeat naiset! Emma puhui tästä reissusta etukäteen, mutta en ois ikinä uskonut, että kykenette oikeesti yöpymään metsässä - satakymmentä pointsia siitä! Ja toinen mokoma hienoista kuvista, etenkin viimeisestä :)

Vierailija (Ei varmistettu)

ja seuraavaksi Lappiin!! ja nukkumiseen suosittelen autiotupia (pelotta vähemmän) tai telttaa (sammalvuoteen päällä pehmeää!).

itse olen täysin hurahtanut vaeltamiseen. haaveilen noin viikon vaelluksesta tuntureilla, mutta tänä vuonna se ei onnistu koska olen raskaana. silti tarkoitus vierailla ainakin kolmessa kansallispuistossa tällaisilla kevytreissuilla. heti kun lakkaa tämä pahoinvointi :/

Vierailija (Ei varmistettu)

No mutta siinä sulle laji, josta nautit. Voi tehdä vain päiväretkiäkin eikä aina tarvitse nukkua laavussa. Tai jos haluat olla tosi pro, osta sellainen kunnon makuualusta. Kuulemma nukkuu tosi hyvin sillä...huhupuheita, uskokoon ken tahtoo. Tai kuten edellä mainittiin sammalpeti, mutta ole tarkka käpyjen kanssa ;)

tiiinaa (Ei varmistettu)

Ihana postaus!! :) tykkään sun asenteesta ihan täysillä. Ite oon myös just niin kaupunkilainen, enkä osaa edes saunaa lämmittää vaikka oon Kainuun korvesta kotoisin... Khöh.

anna-elina (the-littlethingss.blogspot.com) (Ei varmistettu)

Aivan ihana postaus!! Mää oon näin keskisuomalaaisena mehtän keskellä kasvaneena (sitä on joka.puolella. järviä myös) kyllä kehittänyt sellaisen suhteen metsään ja luontoon, että en tiedä, miten eläisin ilman. Se hiljaisuus, rauha ja metsän TUOKSU on jotain niin ihanaa! Ja sienestys ja marjastus! En tiedä mitään parempaa. Kunpa kaikki suomalaiset osaisi arvostaa, että mitä meillä oikein on :)

Vierailija (Ei varmistettu)

Jotenkin todella hellyyttävä postaus :D Mutta ihana kun lähditte! Ja ihana kuulla että kovaa laavua lukuunottamatta myös nautitte!

Terv. nimim. harrastan metsässä hengailua ja myös siellä nukkumista. Tosin noiden puusta rakennettujen katoslaavuhässäköiden sijaan suosin ihan kangaslaavua, avaruuspeittoa ja makuualustaa. :)

Aivampparas kuvaus matkastamme! Kuolen nauruun. Ja kipuun. Sattuu, kutakuinkin aivan joka paikkaan. Lisäksi tulin kipeäksi.

Mutta silti: Milloin uudestaan?!

Vierailija (Ei varmistettu)

Apua! Oot ihana. Kiitos aamuni piristyksestä! Lähdenkin tästä töihin lauleskellen "oli hepokatti maantiellä poikittain, jala jalla jalajalavei..." HEI! :)

Kaoka (Ei varmistettu)

Ensimmäinen yö on aina hankala, mutta sitten kun siellä metsässä rymyää parikin päivää niin alkaa uni maistumaan vaikka kusiaispesässä :D
Mutta autiotuvat on kyllä hyvä vaihtoehto, osassa on ihan sängyt ja patjatkin!

Täälläkin soi nyt hepokatti päässä..

PS. Onko mun laskutaidossa jotain vikaa vai vammaako tässä aina tuo "kirjoita kenttään listan neljäs sana" -juttu? :D Mä onnistun aina vain kun kysytään toista sanaa.

Nykyään Jenna ei jaksa kirjautua (Ei varmistettu)

Hiljenin kunnioituksesta. Kun seuraavaksi katson sua sipsipussin ja skumppalasin takaa, näet silmissäni vielä yhden uuden ihailun sävyn.

Esikko (Ei varmistettu)

XD kiitos hyvistä nauruista! Teidän retki kuulostaa niin hauskalta! Hei miten olis sieniretket luonnossa pitkien vaellusten sijaan? Siis että välttäis yöpymisosuuden. ;) Mä oon ihan hurahtanut sienestykseen ja oon alkanut nauttia luonnosta paljon enemmän sen myötä ja arvostaa Suomen anteliaita metsiä. Bonuksena keräilyvietin tyydytys. Ja niitä sieniä löytyy varmasti sieltä seutuvilta hyvin. Eväät voi myös ottaa mukaan ja syödä mättäällä. <3

Shape and color

Ihana juttu! En ole pitkään aikaan käynyt vaeltamassa, mutta nyt tuli kauhea hinku lähteä. Mäkään en oikein välitä noista laavuista, siksi ostettiin muutama vuosi sitten ihana pikkuteltta mihin mahdutaan juuri ja juuri nukkumaan poikaystävän kanssa.

Viime kesänä käytiin itse asiassa saaristossa vain hengailemassa yksi viikonloppu Nötön saarella teltan kanssa, koska vielä parempaa kuin soilla vaeltaminen on auringossa kimalteleva meri! Ehkä pitäisi alkaa melomaan, tässä Turun lähellä on jo tosi monta ihanaa pikku saarta :-)

viiru (Ei varmistettu)

Nyt vanhana partiolaisena pitää nostaa teille hattua, todella upeeta että uskalsitte. Laavussa on myös kiva nukkua (havuja pressun alle jonka päälle makuupussi niin on lämpimämpi jne.) mutta tähän aikaan vuodesta voi silti tulla kylmä... jopa ihan keskikesälläkin. Itse olen nukkunut teltassa myös -15 pakkasessa mutta meillä olikin kamiina ja kipinämikkovuorot :)

Vierailija (Ei varmistettu)

Hienoa, että nautitte! Itsekin haaveilen metsään menemisestä, mutta olen myös täysi ummikko, että miten sinne luontoon mennään; ihan noinko vaan poiketaan tien sivusta ja lähetään tarpomaan mättäitä pitkin kohti tuntematonta!? :)

Vierailija (Ei varmistettu)

Niin, metsällä on parantava voima. Ei ne kaikki tutkimukset luonnon hyvää tekevästä vaikutuksesta tuulesta temmattuja ole. Että metsään vain! Ja suolle - ah suo! Asiat palaavat siellä oikeaan mittakaavaan.

Auppis (Ei varmistettu)

Voi nynnyindie ja eräjorma! Saat multa suuren suuret kummarrukset tuosta tempauksesta! Lisäksi herätit halun lähteä metsään, vaikka viimeksi vaellusreissun päätteeksi erosinkin puoleksi vuodeksi poikaystävästäni, joka on nykyisin rakas aviomieheni, ja vannoin etten ikinä enää lähden vaeltamaan!

Kiitos kaikille kommenteista! Suosittelen metsään menoa muillekin :) 

Toiseksi viimeiselle Vierailijalle tiedoksi, että ummikon kannattanee valita merkitty retkeilyreitti. Sellaisia löytyy esim. kotikunnan (tai naapurikuntien) nettisivuilta ja sivustolta luontoon.fi :)

Rheena (Ei varmistettu)

On sulla vaan maailman paras blogi!

Hymyjä ja haukotuksia

Hieno homma, että lähditte ja viihdyitte.

Itse tykkään nukkua ennemmin teltassa kuin laavussa. On lämpimämpi ja pehmeämpää. Teltta on pieni ja vihreä, joten kuvittelen sen maastoutuvan niin hyvin, että sitä eivät kirvesmurhaajat löydä.Kerran melkein hukattiin se itsekin... Välillä tosin pelottaa, että hirvi epähuomiossa kävelee sen yli. :)

Vuoksi (Ei varmistettu)

Oi, hepokatti, tuo yläasteen musiikintuntien kantelehitti!

Sinkkuelämässä se jo kerrottiin: hiking is walking. Mahtava reissu varmasti ja mahtava postaus, kiitos!

Vierailija (Ei varmistettu)

Mahtava postaus! Itse asun todellisen eräjorman kanssa (risuparta, nukkuu teltassa talvellakin, lintubongari) ja saan siltä suunnalta aika usein painostusta lähteä mukaan metsään. Edes kerran. Vannoutuneelle kaupunkilaiselle se tuntuu vain niin ylitsepääsemättömältä. Ei metsään meneminen, vaan siellä nukkuminen. Viihdyn metsässä hyvin (paitsi pelkään käärmeitä, etenkin sen jälkeen, kun puskapissalla huomasin kyykkiväni melkein käärmeen päällä), mutta jotenkin yön viettäminen metsässä on vain liikaa.

Hömppäblogi

Välillä tosin pelottaa, että hirvi epähuomiossa kävelee sen yli. :)

Ahahahahaha. :D

paitsi pelkään käärmeitä, etenkin sen jälkeen, kun puskapissalla huomasin kyykkiväni melkein käärmeen päällä

APUAAAAAA.

Vierailija (Ei varmistettu)

Vaskijärvi on helmi, ja vähemmän ruuhkainen kuin tunnettu Kurjenrahka:) Upean kohteen valitsitte. Ei tosin sovi susifobiasta kärsiville:D

tsihi (Ei varmistettu)

Hihi, aivan ihana teksti :) Varmaan uskot että pisti maalaistytön hymyilemään? Mutta olen ylpeä teistä, olkaa tekin ylpeitä minusta kun syksyllä muutan Helsinkiin opiskelujen perässä hrrr...

(Ei varmistettu)

Eeva, ihan mahtavaa! :D

Kivat kuvat ja mitä mainioin kertomus! Oon tosi iloinen että löysit Suomen luonnon, se on ihan uskomaton paikka :) Ja hei, saat ekstra-arvostusta jaloviinasta, sitä pitää aina olla messissä! ;)

Nukkumisvinkkinä tosiaan se, että pehmeämpi vaihtoehto on teltta, joka lykätään pehmeään varvikkoon (paikka kannattaa oikeasti valita huolella). Ja autiotuvat (kannattaa tosin tarkistaa tupien käyttöetiketti vaikka luontokeskuksesta ennen matkaan lähtöä, niihin liittyy kaikenlaisia sääntöjä) isommilla retkeilyalueilla. Ja jos hifistelemään alkaa, niin makuualustoja löytyy joka lähtöön! Tosin itse vaellan aina parin sentin paksuisella solumuovialustalla (maksoi ehkä kympin), sillä ei oo leikin asia, jos ilmatäytteinen luskuspatja hajoaa jossain kairassa, se lämmöneristyskyky kun on kuitenkin tärkeämpää kuin pehmeys.

Mut hei jee, oot meikän idoli! :)

terveisin Eräneito

Petrasi (Ei varmistettu)
heidinen (Ei varmistettu)

Taivaassa ei voi ikinä kyllästyä, siellä on paljon hienompaa ja parempaa kuin superisot määrät parsaa ja pekonia ! :)

Vierailija (Ei varmistettu)

Tuli ihan ikàvà Suomen maisemiin, ihana tuo kuva jossa mànty ja se taivas! Ja hepokatti se vasta ihana on!
Sannamaija

Empsu (Ei varmistettu)

Hahaha ihana tarina! Mahtoi olla kyllä hauska ja unohtumaton kokemus :) Ja kaikki maistuu kyllä siellä luonnossa tuhannesti paremmalta kuin kotona!

Itsekin olin viime syksynä ensimmäisellä vaelluksella, Karhunkierroksella Kuusamossa! Oli kyllä ihan huippua. Neljä päivää ja 80 km. Vaikka viimeisenä päivänä jalat huusi hoosiannaa ja vettä satoi vaakatasossa, niin kyllä oli onnellinen fiilis!

Tuollaisissa kansallispuistoissa käveleminen on kyllä niin huippua. Se on mahtavaa nähdä metsiä ja luontoa, joka on niin koskematonta. Kaikki kaatuneet puut on siellä mihin ovat rysähtäneet ja siinä se.

Onnea vielä reissun suorittamisesta ja tuosta se vaeltajan elämä alkaa!

iivents

Ihana postaus kertakaikkiaan, eräjorman kruunatessa retken! :) Mutta vaikka laavulla ketutti goijaa, niin onneksi ei ollut sitä verenhimoista ininäparvea ympärillä..

emmi / nofashionvictims.com (Ei varmistettu)

Ahhahahhaa. Tälle naurulle ei tule loppua.
Ehkä viihdyttävin postaus, mitä olen lukenut mistään blogista samperin pitkään aikaan!
:---D

Eeva, oot Suomen superein kynäniekka!

Vierailija (Ei varmistettu)

tuli niiiin hyvä mieli! mä lähen metsään heti! tai huomenna.

Blogikommentointi neitsyyden juuri menettänyt (Ei varmistettu)

Huii! Tulin juuri kolmen päivän vaellukselta Repoveden kansallispuistosta. Vettä sato ku aisaa, mut mahtavaa oli (: Nukkuminen teltassakaan ei oo kovin miellyttävää, tasasta paikkaa nimittäin on melko vaikea löytää (nim. vesilammikossa viimeisen yön nukkunut).

LauraL (Ei varmistettu)

Ei, nyt tuli hinku päästä mettään. Ihan vaan vaikka päiväks tai no, yhden yön reissukin olis kiva. Olipas teillä ainakin kunnon eväät. Ja mitä suklaata, siellä on ollut ulkohuussi! Mun vierailemilla laavuilla on ollu vaan riuku. Aika ohkanenkin makuualusta helpottaa nukkumista.

Sessi (Ei varmistettu)

Mahtava retkikuvaus, kiitos tämän jakamisesta! Olet ihan loistava kirjoittaja, olipa aihe sitten mikä tahansa. Olen Rheenan kanssa samaa mieltä, sulla on maailman paras blogi.

vierailija (Ei varmistettu)

Ihan pakko jättää kommentti, niin hauska postaus. Anteeksi, tämä ei ole ivaa enkä sano tätä millään pahalla, mutta mua alkaa huvittaa aina kauheasti kun kaupunkilaiset lähtee kohtaamaan Suuren Ja Mahtavan Metsän. :D Se on kovin hassua!

Olisi toisaalta hauska nähdä itsekin tämä metsä samalla tavalla, kuin esimerkiksi sinä näet. Onhan metsä kaunis ja hyväntuoksuinen ja kaikkea, mitä sanoit. Mutta minulle se on vähän arkipäiväistynyt, se on märät kumpparit, sata hyttysenpistoa ja hirvikärpäset, puita, puita ja vielä lisää puita, suota ja kalliota. Olen kasvanut keskellä metsää, tai oikeastaan metsä on takapiha, jos missään haluaa olla rauhassa niin eikun kumpparit jalkaan.

Eeva, millon uusiks?!

Vierailija (Ei varmistettu)

Melkein nolotti kun luin tätä vähän salaa duunissa ja yritin pideätellä naurua huonoin tuloksin. Epämääräistä tyrskähtelyä näytön takaa, ei vaan mitenkään pitänyt pokka! Aivan mieletön juttu, oon muutenkin totaalisen koukussa sun blogiin - keep up the good work! Ja lisäksi jo vuosia ulkomailla asuneena koti-ikävä iski taas kun näin nuo mainiot maisemat.

Kommentoi

Ladataan...