ennakkoluuloisen osa

Kaikki mitä rakastin

"Jos olet loukkaantuvaa sorttia, saat loukkaantua koko ajan. Kehitä nahka. Mutta älä niin paksua, ettet sen läpi tunne ihmisen kättä."

- Kari Hotakainen, Ihmisen osa

 

Nykyaikana mikään ei ole tuomittavampaa kuin ennakkoluuloisuus, ja siksi me ihmiset emme myönnä ennakkoluulojamme edes itsellemme, vaikka kaikilla meillä niitä on. Tiedättehän, "en ole rasisti, mutta...", "tietysti jokainen saa elää elämäänsä haluamallaan tavalla, mutta...", "minulla ei ole mitään homoja vastaan, kunhan..."

 

Minä myönnän ennakkoluuloni nyt ja tässä, paitsi itselleni, myös teille kaikille: minä olen ollut ennakkoluuloinen tietyn ikäisiä, miespuolisia suomalaiskirjailijoita kohtaan.

 

Ensinnäkin ajattelen, että ne kirjoittavat vain jatkosodasta ja alkoholismista. Toisekseen ajattelen, että jos tietyn ikäinen, miespuolinen suomalaiskirjailija on käsitellyt jatkosodan ja alkoholismin, siirtyy hän kevyempiin teemoihin ja alkaa kirjoittaa äijähuumoria, jota arvostaakseen tarvitsee Y-kromosomin, sotilaspassin ja korillisen kaljaa.

 

 

Vähän kuin vahingossa tartuin Kari Hotakaisen kirjaan Ihmisen osa. Sen myötä kohtasin omat ennakkoluuloni ja totesin ne vääriksi - kirja oli aivan mainio!

 

Pohjimmiltaan kirja kertoo rahasta, omistamisesta, kapitalismista ja niin - ihmisen osasta siinä kaikessa. Tuolla myyntipuheella kirja saattaa kuulostaa kuivalta ja raskaalta, mutta ei ole sitä. Se on täynnä hienoja lauseita, osa hihityttävän hauskoja, osa kielellisesti nokkelia, osa täynnä pysäyttävää viisautta.

 

On siis totta, mitä sanotaan: ennakkoluulojen voittaminen tekee rikkaammaksi.

 

Share

Kommentit

Hosuli / hosuli.blogspot.com (Ei varmistettu)

Oi kiitti! Selailin tätä kirjakaupassa, kun etsin lahjaa isänpäiväksi. Voisikin siis sopia joulupakettiin. :)

Hanna (Ei varmistettu)

Kuuluu lempparikirjoihini!! Ihana on. Ja yllätyin itsekin, että Hotakaiselta noin kaunista tekstiä. Joka aukeamalla oli joku lause, mitä piti maistella. Itse en älynnyt/huomannut/ajatellut tuota "Pohjimmiltaan kirja kertoo rahasta, omistamisesta, kapitalismista", mutta onko tuolla niin väliä...

E (Ei varmistettu)

Kommenttini ei varsinaisesti liity tähän postaukseen, mutta Eeva. Blogisi on aivan ihana ja saa minut hyvälle tuulelle päivittäin. Iso kiitos siis siitä. Älä säikähdä jos joskus ventovieras tulee kadulla halaamaan sinua, se olen varmaankin vain minä. Kiitos tämän ja monen muun aamun piristämisestä ja Hotakaisen Ihmisen osa on muuten mainio kirja! Hyvää loppu syksyä tai mahdollisesti jo alkavaa talvea sinulle!

Eeva Kolu
Kaikki mitä rakastin

Hosuli: suosittelen, jos vaan joululahjan saajiin kuuluu joku lukemisesta tykkäävä :) ************** Hanna: aika hauskaa, minusta kun koko kirja pyöri sen ympärillä! Ja ihan sama täällä, olin todella yllättynyt siitä, että Hotakainen kirjoitti ennen kaikkea niin KAUNIITA lauseita. ************* E: voi kiitos nimikirjainkaima, tuollaiset kommentit lämmittävät kuin kuppi kaakaota ja tuore pulla!

Anja (Ei varmistettu)

Seuraavaksi sitten lukemaan sitä fantasiakirjallisuutta :)

Maiju (Ei varmistettu)

Mulle kävi vähän samalla lailla ton kirjan kanssa: etsin kuumeisesi jotain luettavaa, tartuin sattumalta tuohon ja yllätyin positiivisesti. Kirja sai nauramaan ääneen ja sitä teki mieli lukea ääneen. Aioin lukea myös Hotakaisen uusimman, joka on ilmeisesti raha/omistaminen/kapialismi yms. -aiheisen trilogian toinen osa.

Eeva Kolu
Kaikki mitä rakastin

Anja: nyt on pakko korjata, että fantasiaa kohtaan tuntema inhoni ei ole ennakkoluuloisuutta, sillä olen oikeasti lukenut fantasiakirjoja ja minusta ne vaan ovat... noh, ei-minulle-tarkoitettuja :) Mutta edelleen en pidä mahdottomana sitä, että jossain tuolla on olemassa sellainen, josta minäkin pitäisin.... **************** Maiju: mullekin tuli tästä heti sellainen tunne, että pitää lukea Hotakaisen muitakin teoksia. Tiedä mitä helmiä sielläkin on joukossa!

Radamsa (Ei varmistettu)

Klassinen miekka ja magia -tyyppinen fantasia voi olla aika puisevaa, mitääns anomatonta ja itseään toistavaa. Mutta ehkä vaikkapa Sinisalon Ennen päivänlaskua ei voi (ja kuulemani mukaan moni muukin kotimainen fantasia) olisi vähän nokkelammin fantasiaelementtejä hyödyntävää. Jos siis joskus kummasti kaipaatkin fantsumpaa luettavaa...

iinuska (Ei varmistettu)

Joo Eeva, seuraavaksi fantasiaa! En ole ennen näiden kommenttien lukemista edes rekisteröinyt fantasia-inhoasi, löytyy meiltä siis ainakin yksi eroavaisuus (minähän siis RAKASTAN fantasiakirjallisuutta). En kuitenkaan ole lukenut varmaan yhtäkään miekka, kilpi ja lohikäärme -tyyppistä romaania, paitsi jos Taru sormusten herrasta lasketaan tähän joukkoon. Suosittelen esimerkiksi sitä (ihan jo kirjallisten ansioiden vuoksi), tai jos se ei innosta niin jo mainittu Johanna Sinisalon Ennen päivänlaskua ei voi (lempparini!) tai Helena Wariksen Uniin piirretty polku (toinen lempparini) voisivat toimia. Äänestän sinulle kokeiluaineistoksi erityisesti tuota Sinisaloa, se ei ole perinteistä fantasiaa nähnytkään eli siitä voisit jopa pitää. :)

Ella (Ei varmistettu)

Ja jos Sinisalo nappaa, niin koita myös Pasi Ilmari Jääskeläisen kirjaa Lumikko ja yhdeksän muuta! Siinä on vähän jotain samaa Tuulen varjon kanssa. Oon ihan rakastunut siihen, että nykyään tehdään myös reaalifantasiaa: pieni fantasian hippu seassa on vähän niin kuin kaneli riisipuurossa. Ei liikaa, mutta sen verran että maistuu vielä paremmalta. Ah <3

Eeva Kolu
Kaikki mitä rakastin

Olen lukenut Sinisalon kirjoja ja tykkään niistä kyllä, etenkin tuo Ennen päivänlaskua ei voi on musta aivan ihana. En kyllä ole koskaan ajatellut sitä fantasiakirjallisuutena, hassua.

yay (Ei varmistettu)

Kiva kun postaat usein:) pitäiskö jopa lukee toi kirja hmm.. :D

Maria (Ei varmistettu)

Suosittelen lämpimästi tutustumaan Pasi Ilmari Jääskeläisen molempiin romaaneihin! Niitä on vaikea kuvailla spoilaamatta, mutta Lumikko ja yhdeksän muuta on kiehtova tarina jossa juoni kiemurtelee ja pitää sisällään sellaisia koukkuja että ainakin minun oli pakko lukea se kerralla. Jälkimmäinen eli Harjukaupungin salakäytävät on dramaattinen rakkaustarina. Molemmat edustavat reaalifantasiaa tai maagista realismia - tarinankerronta "nyrjähtelee" välillä arjen ja todellisuuden ulkopuolelle Gabriel Garcia Marquezin ja Isabel Allenden hengessä. Ja sitä paitsi molemmissa teoksissa on "kirjoja kirjojen sisällä" ts. Jääskeläinen kirjoittaa kirjoista jotka suorastaan vaativat muuttua todeksi (Oi mitä tekisinkään jos saisin lukea Kerttu Karan "Elokuvallisen elämänoppaan" :)

Salsa (Ei varmistettu)

Oi, Kari Hotakainen on suosikkejani! Joskus lukioikäisenä, melkein kymmenen vuotta sitten luin Klassikon, ja sen jälkeen olen lukenut Hotakaisen tuotantoa läpi uudelleen ja uudelleen. Pidän Hotakaisen tyylistä kirjoittaa -kuten itsekin kirjoitit- "hihityttävän hauskoja, kielellisesti nokkelia ja täynnä viisautta olevia lauseita". Suosittelen ehdottomasti lukemaan ainakin Klassikon ja Sydänkohtauksia.

Ja täytyy myöntää, ennen Hotakaista minullakin oli ennakkoluuloja tietyn ikäisiä mieskirjailijoita kohtaan. On kyllä vieläkin.

Päkä (Ei varmistettu)

Luin juuri Ihmisen osan minäkin! Mainio! Olisi tehnyt mieli ottaa puuvärit esiin ja värittää sen kansi.

Rina (Ei varmistettu)

Hehe, hoksasin just ittekki että onhan mullaki niitä ennakkoluuloja juurikin suomalaisia kirjailijoita kohtaan. Mää siis luen nuorten fantasiakirjallisuutta ku en oo vielä ihan aikuinen :) En vaan suostu uskomaan, että sielläki vois jossain olla jotain kivaa... kai mulle on jääny jotain traumoja ;)

sannero (Ei varmistettu)

mulla on toi kirja kirjahyllyssä, mutta en vieläkään ole lukenut sitä. nyt on pakko.

K (Ei varmistettu)

kiitos ihanasta, älykkäästä blogista :) älä muutu koskaan!

Laamu (Ei varmistettu)

Itse en tykännyt yhtään tosta Ihmisen osasta, mutta tykkäsin Hotakaisen Juoksuhaudantiestä (Ehdottomasti kirjana, ei leffana niinkään) ja Huolimattomista. :)

JL (Ei varmistettu)

Suosittelen myos Jaaskelaisen (oli muuten aidinkielen opettajani lukiossa, on aika janna persoona :D) kirjoja, ovat hyvia. Ja Neil Gaiman on minun ehdoton suosikkini fantasiakirjailijoista, ne eivat ole perinteisia miekka-lohikaarma-tarinoita. Suosittelen myos Erlend Loen kirjoja, erityisesti Doppler, Muleum ja Volvon kuorma-autot kirjoja. Aivan loistavia, joissa paahenkilo on useinmiten joko elamaansa kyllastynyt tai kohdannut suuren trauman ja koittaa selvita siita. Sisaltavat aika absurdihuumoria rankoista aiheista huolimatta.

Henne (Ei varmistettu)

Toissakesänä ollessani kesätöissä, kuuntelin kaikki päivät radiosta Yle Suomea, siellä joku ihana miellyttävä naisääni luki tuon kirjan, joka ilta kello 5.25, keskeytin iltasiivoukseni ja istahdin kuuntelemaan tuota, harmi vaan kun lomapäivinä en muistanu kuunnella, niin jäi kuuntelukokemus vähän katkonaiseksi. Mutta pidin siitä silti. pidin ehkä myös toisaalta siitä, että en välttämättä osannut yhdistää kuulemiani palasia loogiseksi kokonaisuudeksi. pienet pätkätkin olivat kauniita ja tärkeitä.

Kaisa (Ei varmistettu)

Mitä enemmän luen kirjoista joista pidät sitä enemmän uskon, että pitäisit Mario Vargas Llosan Tuhmasta tytöstä. Se on ehdottomasti oma lempparini! :)

Siiri (Ei varmistettu)

Oi. Mulla on ennakkoluuloja myös. Tietynlaiset naiskirjailijat ja militantit viherpoliittiset nuoret naiset ovat nykyisin täynnä vihapuhetta ja inhoa. Tunnen niitä. Usein se käytös ja asenne näkyvät kasvoissa punertumisena ja ja kaikenlaisina irvistyksinä. Huh, se on epämiellyttävää katsottavaa. En taida vaan ymmärtää niitä. Ainakin pahat ennakkoluulot näitä neurootikkoja kohtaan mulla on.

sirkku (Ei varmistettu)

Meillä on tuo Ritva Valkaman lukemana äänikirjana. Tykkään molemmista Hotakaisesta, että Valkamasta. :)

fanni (Ei varmistettu)

hei eeva <3

jouduin aikoinani todella _kahlaamaan_ jotta pääsin juoksuhaudantien loppuun. päätin jättää hotakaiseni. kirjoituksesi herätti kuitenkin miettimään, josko herralle pitäisi antaa uusi mahdollisuus. mitä pidät muuten härkösestä, oletko lukenut häntä? entä rosa liksomin uusinta?

ja blogisi. se on ihana. olen lukenut pitkään, kommentoin nyt ensimmäistä kertaa. maailma tuntuu aina piirun verran kauniimmalta, kun olen vieraillut täällä.

rakkaudella
fanni

Toinen Eeva (Ei varmistettu)

Mä olen lukenut aiemmin paljon Hotakaista, tykännyt kovasti. Mun mielestän Hotakainen on ollut loistava kertoja, samaan aikaan hauska ja analyyttinen. Joskus nuorempana Juoksuhaudantie iski oikein todella. Mutta Ihmisen osa oli musta sitten taas pettymys. Se oli eka Hotakainen josta en ole pitänyt, siinä oli jotenkin sellainen liikaa yrittämisen maku, juonen ja "analyyttisen nokkeluuden" suhteen. Siksipä nyt mietityttää siihen uusimpaan tarttuminen.. Jos sekin on pettymys.. Eli minun mielestäni muut Hotakaiset ovat olleet tätä kyseistä parempia, suosittelen niitä.

henna (Ei varmistettu)

Juuri eilen luin kyseisen kirjan loppuun ja ihan itketti koko tarina. Alkuun olin myös skeptinen, koska kirjaa suositteli äiti. Yleensä meillä on niin erilainen maku, mutta Ihmisen osan kohdalla kerrankin jotain samaa näkemystä. Hotakainen on sanojen kanssa älytön taituri. Kuka muu sanoisi " naama on pään tuulilasi"?

Kommentoi