Etelän hetelmät

Ladataan...
Kaikki mitä rakastin

Jaahas, Suomessa ollaan. Vastassa lentokentällä oli äiti ja kulttuurishokki. Nimittäin sellainen kylmä, pimeä, joululauluilta kuulostava kulttuurishokki.

Tilannetta lieventääkseni painelin heti kauppaan ostamaan läjän hedelmiä (siellä kaupassa oli valtava joulukuusi, kynttilät ja stereoissa soi taas valkeata joulua - kuten sanoin, kulttuurishokki...)

Perusta inspiroituneena päätin, että tästedes voisin yrittää syödä enemmän erilaisia hedelmiä enkä aina niitä samoja. Tällä hetkellä sesongissa näyttäisi olevan ainakin papaija ja pitahaya - molemmat olivat kerrankin suhteellisen edullisia.

Näitä hedelmähommeleita on tullut muutenkin mietittyä koko viikko. Kuten mainitsin, olin Perussa osana Frooshin järjestämää The Power of Fruit -ohjelmaa, jossa pohjoismaisia kuluttajia viedään tutustumaan Aasian, Afrikan ja Etelä-Amerikan hedelmäfarmeille ja näkemään mistä smoothieissakin käytettävät hedelmät tulevat.

The Power of Fruit perustuu "trade not aid" -ajattelulle. Pääteesi on, että eurooppalaisten pitäisi ostaa enemmän hedelmiä kehitysmaista. Tämä saattaa näin lähiruokabuumin keskellä tuntua hieman nurinkuriselta ajatukselta, mutta nähtyäni, miten esimerkiksi koko Olmos käytännössä elää hedelmistä, alan kyllä olla vähän samaa mieltä...

Yksi reissun kohokohdista oli se, kun kävimme tutustumassa Olmosin alueen kouluihin. Jollain tavalla näiden lasten näkeminen teki minut ihan suunnattoman onnelliseksi. Olot olivat tosi vaatimattomat, mutta silti lapset olivat vaan niin täynnä iloa ja energiaa. Mieleeni on jäänyt erityisesti muuan Antonella, joka varasti palasen sydämestäni... 

Lapset pistivät meille pystyyn kaikenlaisia laulu- ja tanssinumeroita, vaikka kävimme koululla ihan varoittamatta. (Suosikkini oli tuo hurjan vauhdikas bolivialainen tanssi, jota pojat tuossa treenaavat. Nyt äkkiä bolivialaiset kansantanssit johonkin työväenopistoon!) Käytännössä kaikkien näidenkin lasten vanhemmat olivat joko suoraan tai epäsuoraan tekemisissä maanviljelyn, pääosin juuri hedelmien kanssa. 

Lopputuote ja lopputuotteesta vähän hämmentynyt tuottaja. Pullotettu hedelmä nauratti perulaisia, mutta näin meillä pohjolassa. Näin eilen kaupassa pakastettuja avokadoja!

Tässä ollaan kuuluisalla Olmos-projektilla. Teknisiin yksityiskohtiin menemättä kerrottakoon, että kyseessä on täysin mielipuoliselta kuulostava projekti, jossa vuoren sisälle porataan lähes 20 kilometriä pitkä tunneli, jotta Amazonasin puolelta saadaan sadevettä kuivuudesta kärsivään Olmosiin. Tämä ikuisuusprojekti valmistuu vihdoin ensi vuonna, ja sen arvellaan tuovan alueelle 80 000 työpaikkaa. Siis 80 000 työpaikkaa! Ihan vain siksi, että on enemmän vettä viljellä hedelmiä. 

Joten niin. En oikein osaa tuntea syyllisyyttä siitä, että joskus tekee mieli ostaa mangoa eikä lanttua. Sitä paitsi talvella kaukaa tuotujen hedelmien ostaminen voi olla myös ekologisempi vaihtoehto: esimerkiksi kotimaisen kasvihuonekurkun hiilijalanjälki on moninkertainen verrattuna rahtilaivalla tuotuun banaaniin.

No, asiat ovat harvoin yksiselitteisiä. Lähiruoka on tärkeä juttu paitsi ympäristövaikutusten, myös ruuan maun ja terveellisyyden vuoksi. Samaan aikaan asia on kuitenkin niin, että maataloustuotteiden vienti on kehitysmaiden taloudelle äärettömän tärkeää. Ehkä tässäkin asiassa avainsana on jonkinlainen tasapaino.

Toinen tärkeä juttu on se, että lähiruoka ja kausiruoka eivät ole sama asia. Olen huomannut ruokajuttuja kirjoittaessani, että nämä tuntuvat menevät lukijoilta usein sekaisin. Kun hehkutan kausiruokaa, saan kommentteja siitä, että miten Suomessa muka voitaisiin syödä pelkkää kausiruokaa, kun eihän täällä kasva talvella mikään. Kausiajattelu pätee myös ulkomaisiin hedelmiin ja vihanneksiin. Silloin kun vaikkapa sitrukset ovat sesongissa Espanjassa, niiden ostaminen Suomessakin on edullista ja myös ekologisempaa. Minä maksoin papaijastani viisi euroa kilo, mikä ei ole ollenkaan pöllömpi hinta niin eksoottisesta elämyksestä.

(Papaijasta puheenollen: Olmosin torilla yksi mies osoitteli papaijaa ja sitten naamaani ja toisteli piel, piel. Siinäpäs toinen hyvä käyttötarkoitus papaijalle: hiero sitä naamaan! Papaijan entsyymit ovat paitsi ihan killereitä ruuansulattajia, myös kuorivat iholta kuolleen ihosolukon ilman mekaanista hankaamista.)

Mutta se siitä. Ihana, hedelmientäyteinen viikko, ja ehdottomasti tästä eteenpäin myös entistä hedelmientäyteisempi elämä.

Ja aatelkaa että siellä se mun passionhedelmäpuu kasvaa. Joku teistä saattaa joku päivä vaikka syödä mun ikioman puun hedelmiä - todistetusti ne saattavat päätyä rahtilaivalla aina Suomeen asti.

Pieni suuri maailma.

Share
Ladataan...

Kommentit

Onsku (Ei varmistettu)

Hei Eeva,

Ihanan näköinen reissu sinulla takana. Itsekin juuri Aasian lomalta palaneena täytyy sanoa, että aikamoista tämä marraskuun pimeys. Noh, onneksi kohta on joulu :)

Se piti vielä sanoa, että papaijahan ei ole hirveän makea hedelmä. Joten jos haluat parantaa sen makua, laitapa pieni ruiskaisu sitruuna päälle. Kerro huomaatko eroa!

Eeva Kolu
Kaikki mitä rakastin

Kiitti vinkistä! Thaimaassa muistaakseni joskus olen syönyt limellä maustettua papaijaa :)

minä-tässä-hei
A modo mio

Ihanan perusteellinen postaus Eeva! 

Maistuko se Suomen papaija samalta kuin siellä kaukomailla?

Itse aina välttelen eksoottisia hedelmiä täällä kotimaassa, koska ne ei koskaan maistu samalta kuin esim. Thaimaassa. 

Niistä puuttuu aurinko...

Eeva Kolu
Kaikki mitä rakastin

No eihän ne kyllä maistu yhtään samalta :( Mutta parempi joskus vaikka vähän heikompikin papaija kuin aina se sama omppu! :) (Toi pitahaya oli kyllä tosi hyvää, melkein kuin Thaimaassa!)

Tikamo

Ihanat kuvat! Vietin puoli vuotta Perussa vaihdossa ja se on niin mahtava maa, että takaisin olisi päästävä joskus!

Eeva Kolu
Kaikki mitä rakastin

Mä toivon samaa, että takas tieni vielä mun vie :)

CuCu (Ei varmistettu)

Hei ! Kiitos ihanista lukuelämyksistä ! Oli pakko tarttua aiheeseen pakastettu avacado. Kokki harkassa olleena,eräässä Suomen suurimmassa ravintola/elintarvike yrityksessä ja vielä Hkin:n the tavaratalon yläkerran ravintolan salaattibaariin lähestulkoon kaikki tuotteet oli pakasteita. Avacado, mango ja mm. kanafile oli kyspytetty ja suolattu pakaste brasiliasta. Se laittoin viimeistään miettimään asioita ja kyseenalaistamaan mitä sitä tuleekaan syötyä päivittäin lounaslinjalla.
Mutta ihanaa talven jatkoa ja itse lähdenkin tänään pitkäksi vl pakoon Suomen synkkyyttä aurinkoiseen Barcelonaan = )

Eeva Kolu
Kaikki mitä rakastin

Joo, se on surullista :( Etenkin just toi mainitsemasi kana on ihan kauheeta! Mutta pakastetut hedelmät voi olla ehkä ihan hyväkin juttu? Esimerkiksi tuoreet mangothan on aina Suomessa ihan raakoja. Jos ne taas pakastetaan kypsinä, voivat maistua paremmiltakin ja pakastetuissa hedelmissä/vihanneksissa/marjoissahan säilyy ravintoarvotkin!

Ihanaa Barcelonaa!!

anina (Ei varmistettu)

Ihan oikeasti Eeva! Olet niin lahjakas! Käsittämätön pieni suuri nainen. Huh huh, oon jotenkin vähän sanaton, mutta silti täynnä tunnetta luettuani nämä uusimmat postaukset. Ensinäkin, sain uskomattoman inspiraation tuosta ensimmäisestä hedelmäkuvasta, haluan heti saada jotakin valkopilkullista ja fuksianpunaista! Miten joku hedelmä voi olla noin kaunis?
Ja sitten, minuakaan ei enää pelota ja se on juuri sen nasaretilaisen ansiota.
Ja sitten vielä, että hauskaa, että toit mieleeni Konstan ja etelän hetelmät. Se jaksaa huvittaa minua aina. Kiitos, koko kansan Eeva! Jaat itsestäsi niin paljon - ja niin hyvällä maulla. Ja niin hellyyttävästi.
Jokohän tässä tuli kaikki olennainen. :D
Herttaista joulukuuta!

Eeva Kolu
Kaikki mitä rakastin

Kiitos ihanasta kommentista Anina :) Olen tosi iloinen sun puolesta, että olet löytänyt elämääsi sen jutun, joka vie pelon pois. Ihanaa loppuvuotta ja maistuvia hedelmiä xxx

Hosuli
Hömppäblogi

Olipas mainio postaus! Mää juon noita Froosheja aika usein, ja oon pitäny niiden ostelua vähän semmoisena turhana tuhlauksena - mutta ehkäpä se onkin hyödyllistä. :) Kivaa. Hyviä välipaloja ovat joka tapauksessa.

Kommentoi

Ladataan...