Hasta la vista beibi, meikkis suuntaa baanalle

Ladataan...

Jokin aika sitten huomasin, että ammoisina aikoina hankittu opinto-oikeuteni Turun yliopistoon päättyy heinäkuussa. Ajattelin, että ehkä nyt on aika sitoa asiat nättiin pakettiin ja siirtyä eteenpäin.

Lounas yliopiston ruokalassa todisti epäilyni oikeiksi. Viereisessä pöydässä puhuttiin niitä samoja asioita, joita yliopiston ruokalan pöydissä puhuttiin jo vuonna 2005. Se kurssi sitä ja valmistuminen tätä ja Habermas sitä ja sitten muutama klisee englanniksi suomalaisten alkoholikäyttäytymisestä espanjalaisille vaihtareille. 

Halusin nousta seisomaan ja huutaa koko ruokalalle eikö teillä saakeli ole muuta puhuttavaa! Olette jauhaneet noita samoja asioita seitsemän vuotta! Puhukaa jostain muusta!

Ymmärrän. Olin epäreilu. Eivät ne ihmiset varmaan edes olleet yliopistolla seitsemän vuotta sitten. Niille ne asiat olivat varmasti uusia. En minä, rakkaat yliopiston ruokalassa ruokailijat, syytä teitä mistään. Turhautumiseni ei kerro teistä, vaan minusta. 

Opintopisteeni riittivät enemmän kuin hyvin kandidaatin tutkintoon. Postitetaanko todistus vai tuletko hakemaan, kysyi kanslisti. Sanoin, että pistäkää postiin.

Palautin avaimeni - sen, jota olen pitänyt avaimenperänä viimeiset seitsemän vuotta, siksi että kaikki nämä vuodet olen pitänyt ovea raollaan. Jos vaikka joskus vielä... pitäisihän sitä...

MUTTA:

Jos seisoo koko ajan ovenraossa, saattaa huomata, ettei etene mihinkään. Ei siihen suuntaan, johon kaiken järjen  mukaan pitäisi, muttei myöskään siihen, johon oikeasti haluaisi.

Joten niin minä suljin oven. Tiesin, että suurella todennäköisyydellä viimeistä kertaa. Ja silloin tuli epäilys. Tämäkö tästä jäi käteen? Pitäisikö sittenkin...

Silloin muistin, mitä Emma huusi ensimmäisen laavussa nukkumamme (tai "nukkumamme") yön jälkeen. Nyt Eeva, lähetään vittuun täst haisevast lääväst!

Aloin hihittää, vaikka ei se nyt edes ollut niin hauskasti sanottu. (No okei, oli se.)

Tuomiokirkkosillan kohdalla nauroin jo ääneen (taisin olla vähän hysteerinen). Tajusin näyttäväni kylähullulta, mutten mahtanut sille mitään, en, vaikka yritin purra kämmentäni. Vettäkin satoi, mutta en osannut häiriintyä siitäkään.

Se taisi olla vain huimausta tai korkeanpaikankammoa. Katsokaas nimittäin,

nilkastani oli juuri irrotettu pallo nimeltä maisterintutkinto. Ja minä olin juuri noussut lentoon.

Hasta la vista, yliopisto. Tehkää te tiedettä, kun osaatte sen hyvin. Meikkis tekee tästedes jotain muuta.

Share
Ladataan...

Kommentit

Vierailija (Ei varmistettu)

Nauroin minäkin ääneen tätä lukiessani. Onnittelut Eeva vapauden johdosta :)

Vierailija (Ei varmistettu)

Mulla on sama edessä, alotettiin samaan aikaan enkkukääntäminen Turus, mut meikäl ei oo lähelkää ees kandiin riittäviä pisteitä, hyvä jos perusopinnot. Mut nyt se vihdoin loppuu se opinto-oikeus, pääsen ikeestä ja "ehkä sittenkin" -ajatuksista!

Eeva Kolu

Vierailija, kiitos! Makialta tuntuu!

Vierailija, no nyt mietin ihan kuumeisena täällä, että kuka olet! Aikoinaan kirosin tuota rajattua opiskeluaikaa, mutta sepä osoittautuikin siunaukseksi. Päästiinpä siitäkin, meni jo, ei tarvi enää miettiä, hähää.

Vierailija (Ei varmistettu)

Onko sinulla siis sekä oikeusnotaarin tutkinto että englannin kääntämisen kandi? Ja nyt vielä pakerrat maisteria tiedotusopista? Oletpa ehtinyt monenlaista!

miiiju (Ei varmistettu)

Voi vitsi Eeva, kuulostaa tutulta!

Viime syksynä sanoin morjens epämääräiselle ahdistukselle ja syyllisyydelle siitä, mitä olisi pitänyt ja kuulunut mutta jota ei koskaan, ja kävin allekirjoittamassa paperin opinto-oikeudesta luopumisesta. Voi ja ah sitä tunnetta!

Viisi minuuttia myöhemmin kädet tärisi, nauratti ja itketti, ja voiton hetkeni kruunasi sillä samalla kellon lyömällä vanha mies, jonka ulkoiluttama koira runollisesti kusi yliopiston rakennuksen nurkkaan.

Kiitos kun muistutit tuosta tunteesta ja pidä tosi kiva kesä!

Eeva Kolu

 

Vierailija, ei mulla notaarin tutkintoa oo - tein kyllä aikoinaan kaksoistutkintoa oikeustieteestä ja kääntämisestä, mutta en ikinä valmistunut oikiksesta kun päätinkin ryhtyä lakimiehen tai EU-virkamiehen sijasta toimittajaksi. Sen sijaan kääntämiseltä sain paperit nyt.

Miiiju, hahaha, täydellistä! Mä en ollut edes tajunnut, miten paljon yliopisto ahdisti, painoi ja ennen kaikkea pidätteli, ennenkuin sanoin sille heipparallaa. Hyvä me, nautitaan!

 

 

Vierailija (Ei varmistettu)

Onnea! Käyn itse hakemassa filosofian kandidaatin tutkintotodistukseni ensi viikolla publiikista ja jatkan vielä maisteriin, mutta erilaisista poluista huolimatta voin täysillä samaistua tunteeseen, kun yksi elämänvaihe saa päätöksen. Hienoa, että oot löytänyt oman juttusi!

Mariannee (Ei varmistettu)

Herättipä tämä tunteita! Itselläni ei ole rajoituksia opintoajassa ja tässä sitä iloisesti heilutellaan jalkaa oven välissä. Opinnoista puuttuu "enää" gradu (kaksi vai kolmeko vuotta pyörinyt tässä) ja olen kauniisti ajatellut, että eihän tällaisessa vaiheessa enää voi sanoa yliopistolle morot. Mutta hitto kun ei asiat etene! Tympäsee akateemisuus, tieteellisyys, ja vaikka mikä.

Allekirjoitan tuon ruokalatilanteen ja sen herättämät ajatukset. Itse kävin mokomassa viimeksi vuosi sitten ja hoksasin noita samoja asioita. Lisäksi naureskelin tiettyjen pöytien kaikentietäville ja eniten/lujiten puhuville tyyppeille, joita muut kuuntelee kuin jeesusta.

Kävin itse muinoin hakemassa samaisesta kansliasta kandin paperit, ne ojennettiin käteen ja sanottiin lakonisesti "onnea". Olisi pitänyt pyytää postissa :)

merikarhu (Ei varmistettu)

LOISTAVAA! Meistä on moneksi, ehkä myös maistereiksi, mutta tärkeämpää on elää tätä elämää ilman pakotteita ja rakentaa oma arki JUST sellaiseksi kuin parhaaksi näkee. Oot mahtava!

Yrittäjä (Ei varmistettu)

Hahaa! Minä tein juuri pari viikkoa saman ja samassa tiedekunnassa! Kandin paperit saa nyt riittää. Ehkä joskus opiskelen joksikin muuksi. Onhan tässä koko elämä aikaa :)

mimi_ (Ei varmistettu)

me "vanhat naiset" puhutaan vaan pojuista ja viikonloppuseikkailuista ruokalassa. kuka niitä koulujuttuja koko ajan jaksaa jauhaa:D

Mimmi More To Love (Ei varmistettu)

Hyvin tehty Eeva! :)

hannanna (Ei varmistettu)

Tää osui kyllä taas niin oikeaan paikkaan kun itsekin just päätin lopullisesti heittää hyvästit yliopistotutkinnolle (tosin, omani ei olisi johtanut oikein mihinkään) ja päätin tosiaankin lähteä tekemään jotain aivan muuta, jos sellainen mahdollisuus vaan pääsykokeiden jälkeen suodaan. Ihan sama, tämä päätös teki kuitenkin mutkin paljon onnellisemmaksi joten jee, hyvä me! :)

ONNEA onnea tuhannesti EEVA!

kai kaikki tarvitsee ja ansaitsee elämäänsä yhden tollaisen eevan joka harhailee kouluissa ja kaupungeissa ja lopulta ehkä löytää paikkansa. ja mun elämässä on just samalainen eeva kun sä mutta eri. ja se on mahtava eeva sellaisenaan. ok pus moi ja kaikkea hyvää.

Helmi K
sivulauseita

Hahahaaaa! Miten naurattaa tuo laavuyön sekoittuminen maisterintutkintoon :) vuosia sitten hain oman paperini tuon samaisen oven takaa enkä ole kauheasti kaipaillut takaisin.

( Ja tuo on hyvä noin. Keveys ja kesä ja kaikki uusi. )

Eelen (Ei varmistettu)

Voi kyllä. Itsellänikin loppui tänä keväänä opinto-oikeus yhteiskuntatieteelliseen tiedekuntaan samassa yliopistossa, tosin en ole saanut edes kirjettä enkä mitään muutakaan dokumenttia aiheesta. :D Tunne on aikalailla sama kuin sinulla, vaikka ehkä hieman miedompi, kun kuitenkin opiskelen vielä samassa opistossa mutta eri tiedekunnassa...

Opiskeletko muuten tiedotusoppia ihan kohtuu täyspainoisesti, tähtäätkö siinä maisteriin?

Ten (Ei varmistettu)

Aivan valloittava lause, juuri sopivaa luettavaa darrapäivän tuomalla kirkkaalla mielellä, tuo nautinnollisia kaikuja upeista tilanteista kautta aikojen joissa yhdessä lähdetään vittuun.

Vierailija (Ei varmistettu)

Ihana lukea tämmöisiä juttuja! :)

Vierailija (Ei varmistettu)

Ja hei! Ei elämästä koskaan tiedä. Valmistuin itse aikoinani nopeastikin toivomakseni maisteriksi. Kului 15 vuotta ja ylikin. Tein valmistuttuani töitä yhdessä ja samassa yrityksessä äitiyslomien välissä. Useasti mietin, että enpä tähän hommaan tuotakaan tutkintoa olisi tarvinnut. Turhaa pukertamista. Ikä- ja työkriisissäni mietin jo kaikkia uusia opintovaihtoehtoja, kunnes sain työtarjouksen hommaan, johon tarvittiin juuri alkuperäistä tutkintoa. Nyt uusia töitä takana vajaa kolme kuukautta ja mä nautin. Olen kiertoteitse niin omassa paikassani! T. Katinka

Aava (Ei varmistettu)

ONNEA!
Ja kiitos mahtavasta blogistasi. Valmistuin noin kuukausi sitten itsekin, ja blogisi piti minut järjissäni - jouduin opiskelujen takia asustamaan viikot Turussa, ja viikonlopuksi pääsin aina takaisin kotiin avopuolisoni luo Helsinkiin.

Hirveä ajatus hiipi mieleeni - hitto, olet ollut "myötäeläjä" minulle nuo viimeiset neljä vuotta, enkä koskaan ole aiemmin kommentoinut ja kertonut tästä järjestelystä tahi kiittänyt lain.

KIITOS.

Vaan nytpä saa olla kotona oikeassa kaupungissa. Tehdä töitä ja olla iltaisin kainalossa.

Vierailija (Ei varmistettu)

Joo, yliopistoissa on habermaseista ja adornoista kyllästymiseen asti jauhavia paskantärkeitä besserwissereitä, mutta että yliopisto-opiskelijat olisivat pelkkiä akateemisessa ylemmyydentunteessaan rypeviä kulttuurisen pääoman epätoivoisia haalijoita: Ei! Ei ainakaan minun ystäväpiirissäni. Ehkä siellä oikeustieteellisessä.

Kätevästi olet itse jo tämän lapsellisen pätemisen tarpeen ylittänyt Aikuinen, joka voi nyt siis ottaa rennosti ja keskittyä pelkkään kauneuteen ja paskaan sci-fi-kirjallisuuteen. Siellä ne tärkeilijät yhä vain luulevat olevansa jotakin, kirotut suureellisuutta tavoittelevat menneessä eläjät!

Jos yliopisto oli sinulle pettymys, harmi! Onnea vapaudesta.

(Enkä tarkoita, etteikö opintoihin liittyvistä asioista keskusteleminen olisi helvetin tylsää. On vain vähän huvittavaa, kun iva tulee lifestyle-bloggaajan suusta.)

Eeva Kolu

 

Aargh, mihin mun kommentti katosi!

Mutta joka tapauksessa, kiitän kaikkia kommenteista ja tsemppauksista!

Vikalle Vierailijalle joudun toteamaan, että sulta taisi mennä tämän postauksen sisältö vähän ohi? Teki mieli viitata jotenkin vähän pisteliäästi kommentistasi paistavaan sisälukutaidottomuuteen, snobismiin ja ylitulkintaan, mutta enpä toisaalta nyt jaksakaan. Yliopisto ja elämä kyllä opettaa :) Kivaa kesää, ja eikös ole hienoa, että me ollaan molemmat löydetty oma paikkamme!

Vierailija (Ei varmistettu)

Ylitulkinnan myönnän (sehän oli tarkoituskin), snobismin kohdalla parahdan. Minähän puran kaikki viitteet kaikenlaiseen snobismiin ja ylemmyydentunteeseen jo heti alussa, vai miksi ihmeessä teit tällaisen tulkinnan? Minulle jäi hieman epäselväksi, mitä yliopiston tai elämän pitäisi minulle opettaa.

Kivaa kesää myös sinne, ja voi kun olisinkin löytänyt paikkani! Yliopistolla se ei kuitenkaan taida olla.

Vierailija (Ei varmistettu)

Laitoin muuten ehkä vähän turhan kärkkäästi tuon kommenttini! Tarkoitus ei ollut mollata yliopistoa/sen opiskelijoita/akateemisuutta sinänsä, vaan tällainen oma suhtautumisen on aika turhauttavaa ja olen siis kanssasi samaa mieltä. Ehkä se kertoo enemminkin siitä, että olen jopa kateellinen kun en enää tunnu kuuluvani joukkoon :) Ja ovenraossa oleminen ketuttaa, mutta minkäs teet, gradu saa edetä siinä tahdissa kuin etenee, enkä anna periksi.

Mariannee (Ei varmistettu)

Ja tuo edellinen kommentti siis oli minun :D

Eliisa_ (Ei varmistettu)

Poikaystävällä on tapana sanoa "Nyt VTK".
(vittuun. tästä. kyrpälästä.)

Toimii aina silloin tällöin. :)

Onnea!

pudokas (Ei varmistettu)

yliopistolla roikkuu niin paljon myös sitä veren maku suussa- poppoota, että siihen tämä postaus on hyvä. Elämä ei ole suoritus. Vikatikkejä saa tulla. Monen polku voi kiemurrella vinhastikin.

Kyllä se omanarvontunnon täytyy syntyä joistain vähän syvemmältä kuin maisterinpaperista. Siinä mielessä enemmänkin pitäis meuhkata, miten moninaista lahjakkuus/kyvykkyys voi olla.

Kun ikää on tullut, yhä enemmän sitä arvostaa kanssaihmisissään sydämen lämpöä. Siksi tätä blogiakin on kiva lukea. Särmääkin löytyy sopivasti:D

Emiliak (Ei varmistettu)

Miten musta tuntuu, että enkunlaitoksen keskeyttämisprosentti on keskimääräistä suurempi? Nimimerkillä tiedekuntaa vaihtava, monta samankaltaista kohtaloa tunteva naisihminen.
On ikävä tunne todeta, että vaivalla hankittu opiskelupaikka ei olekaan se oikea. Eihän sitä todellisuudessa voikaan ennalta tietää mitä tulevan pitää. Minustakin piti tulla kääntäjä, mutta sitten kävi näin. Minusta tulee toivottavasti (mielummin varmasti) psykologi vielä jonain päivänä.

Vierailija (Ei varmistettu)

Luin tämän postauksen pitkästä aikaa. Tuli tippa linssiin. Tää on mun lempparilause kaikesta, mitä oon sulta koskaan lukenut:

"Se taisi olla vain huimausta tai korkeanpaikankammoa. Katsokaas nimittäin,

nilkastani oli juuri irrotettu pallo nimeltä maisterintutkinto. Ja minä olin juuri noussut lentoon."

Kommentoi

Ladataan...