Hei Hämeenkatu

Kaikki mitä rakastin

Kun viime jouluna päätin muuttaa takaisin Turkuun, tuumasin, että en sitten muuta lähellekään sitä aluetta, jossa ennen asuin. Se olisi tuntunut taantumiselta, ja minä olen kova likka siirtymään eteenpäin.

Olen onnistunut taantumisen välttelyssä tehokkaasti, mutta yhtenä päivänä oli kuitenkin pakko hoitaa vanhoilla kulmilla eräs asia.

Siinä se Hämeenkatu oli. Tuttua: opiskelijat pyörillä, opiskelijat kävellen. Opiskelijat matelemassa ja opiskelijat kiiruhtamassa.

Vanha laitos, ehkä hienompikin kuin muistin. Niissä portaissa hengästytti aina. Joskus huonon kunnon takia, joskus ihan muista syistä. Joka iltapäivä jännitin, odottaako niiden alapuolella joku. 

Ajatella, että niitä portaita kulki silloin ihan eri Eeva, ja kuitenkin ihan sama. Vai sittenkin eri? Mietin, että kotiin päästyäni täytyy tarkistaa, kuinka monessa vuodessa ihmisen kaikki solut uusiutuvat. (Seitsemässä, kertoi Google ja noin sata elämäntaidonvalmentajaa.)

Onpa kummallista, että koko ihminen uusiutuu mutta muisti säilyy. Juuri tällä Hämeenkadulla K-marketin ohi kävelee ihan eri kasa soluja kuin silloin, mutta se ihminen muistaa silti, että seitsemän vuotta sitten karjalanpiirakka maksoi marketin paistopisteessä 49 senttiä. Kaksi sellaista ja Pirkka-appelsiinimehun (55 senttiä) sai juuri ja juuri kakisteltua alas luentojen välissä. Silloin, kun keho jo tiesi ja vastusti jokaista kuolemanhiljaista luentosalia, mutta pää ei vielä miettinyt mitä helvettiä sää täällä teet. 

Poikkesin Iittala outletiin. Hitto, tämän takiahan Hämeenkadulle on pakko tulla takaisin: löysin halvalla ne lasit, jotka olin ajatellut ostaa täyteen hintaan Stockalta.

Muitakin syitä: kivan näköinen kukkakauppa. (Vai oliko se siinä aina, mutta entiset soluni eivät vain piitanneet hortensioista?) Uusi sushibaari. Se paras intialainen ravintola.

Pieni italialainen korttelirafla, joka oli suosikkini 19-vuotiaana, mutta jonka olemassaolon olin tyystin unohtanut. Pitääköhän uusi ruokatoimittaja-Eeva samasta ruuasta kuin vanha minusta tulee EU-virkamies -Eeva? Taas: eri solut, eri tyyppi, sama menneisyys...

Luovutin. Niin monta syytä. Hämeenkatu, siinä se on ja pysyy. Ei kai sitä pakoonkaan pääse.

Ehkä se on osa minua siinä missä ne muistot, jotka eivät lähde... no, kulumallakaan. Uusiutumallakaan. 

Share

Kommentit

Ella F.
Siperian Ella

Voi miten kauniisti kirjoitettu. Toivon, että itsekin pääsen vielä joskus muuttamaan täältä Siperiasta takaisin kotikaupunkiini.

tiikeriankka

Tulipa ihana nostalgia jo pelkästä kuvasta, K-Puhakan karjalanpiirakoista nyt puhumattakaan :) Munkin piti putkahtaa kääntämisen laitokselta EU-virkanaiseksi, vaan toisin taisi käydä.

Hämeenkadulta moi (Ei varmistettu)

Hei mahtavaa Eeva, kiitos kun kirjoitit kotikadustani! :) Olen asunut Hämeenkadulla jo 9 vuotta - muu elämä on sinä aikana muuttunut paljonkin, mutta Hämeenkatu on ja pysyy. Poikaystävä on sitä mieltä, että voitaisiin asua Hämeenkadulla koko loppuelämä. Saa nähdä kuinka käy.

Maija1 (Ei varmistettu)

Voisinpa melkein vähän itkeä tämän luettuani. Jotenkin samantyyppiset ajatukset on pyörinyt mielessä täälläpäin, mutten oikein ole pystynyt pukemaan niitä sanoiksi. Vaikutat tosi viisaalta naiselta Eeva :) Toivottavasti nään sut joskus jossain, niin että voin sanoa moi.

Seregi
Sekaisin Seregistä

Hämeenkadulta löytyy tosiaan kaikkea. Paitsi apteekki, Alko ja posti. Ennen löytyi kaksi jälkimmäistä ja Alkokaan ei ollut kaukana. Nyt on kaik mänt.

Hei, rekisteröidyin varta vasten Lilyyn, jotta pääsin kommentoimaan blogiasi. Halusin kertoa kaksi asiaa:

1) Tein juuri spagettia tomaatti-lihapullakastikkeella HS:ssä taannoin julkaistun ohjeesi mukaan ja olin syötyäni hetken lähes hypnoottisen onnellinen. Kiitos siitä.

2) Aika hauskaa, että joku muukin siteeraa Japania-runoa. Luulin olevani ainoa!

Lisbet
Paniikki keittiössä

Eih! Nyt herahtaa kyynel silmäkulmaan. Minutkin valtaa hirveä tunnepuuska aina Hämeenkatua tepastellessani. Tavallaan haluaisin olla yksi niistä matelevista tai kiiruhtavista opiskelijoista (joskus leikin, että olen naamioitunut sellaiseksi), tavallaan olen helpottunut, etten enää ole.

Ja se kadunpätkä on oikeastaan aika tosi ruma. Mutta niin rakas.

Vierailija (Ei varmistettu)

Heh, mä kävin myös käväsemässä Hämeenkadulla pari viikkoa sitten. Ennen sitä tosiaan tuli kuljettua useammin, nyt vaan gradun viimeiset sivut jäljellä. Trattoria Romanassa tosin tulee käytyä, sinne voisi mennä juhlistamaan sitä gradun valmistumista :)

(Intialaisesta vaan se tieto, että siellä maksetaan työntekijöille harjoittelupalkkaa 4e/tunti ja sitten irtisanotaan kun korkeampi palkka tulisi kuvioihin (pikkuveljeni oli siellä hetken töissä). Joten se on boikotissa valitettavasti :( )

Vierailija (Ei varmistettu)

Oi, Hämeenkatu! Katu on kyllä ruma, mutta tunnen hirveää kaipuuta opiskeluaikoihin kulkiessani siinä lähellä. Silloin elämä oli niin huoletonta ja löysin koulunpenkiltä elämäni rakkaimmat ihmiset perheeni lisäksi, ihania ystäviä ja mahtavan miehen. Nykyään asun muualla, onneksi opiskeluajan tärkeät ihmiset ovat kulkeneet kanssani tännekin. Rakastan kyllä elämääni nytkin, mutta välillä tulee haikeus entiseen kaikkien arjen paineiden keskellä. Oi ihanat nuoruusajat!

tiippa (Ei varmistettu)

Mutta eikös ole aina opetettu, että aivosolut eivät uusiudu kuten muut :) Ennen meuhkattiin, että eivät muutu yhtään, nykyään tiedeyhteisö sanoo niiden mahdollisesti uusiutuvan hieman. Mutta aivosolujen uusiutumattomuudesta johtuu että muistat ja opit :)

-elina (Ei varmistettu)

Tuota katua tuli taaperrettua päivittäin opiskeluaikoina. En olkaan miettinyt niitä aikoja hetkiin. Kiitos tästä tiistain aikamatkasta!

Onko Moon riverillä muuten uusi kyltti vai olenko vain unohtanut tuon?

(Ei varmistettu)

Miks muakin alko itkettää, vaikkei Hämeenkadulla edes ole kauheasti mun muistoja? Oot Eeva ihana, ei sille mitään voi.

Vierailija (Ei varmistettu)

Mis kaik nykyset hämeenkatubeibet on? Puhakka 4eva! Publicum 4eva! Tuleva EU-vikranainen tai muu harmaa paperinpyörittelijä (mutta vapaa-ajalla jännittävä pukeutuja ja innovatiivinen sisustaja) täällä moi.

Vierailija (Ei varmistettu)

Tuleeko the casual vacancystä enää juttua? Muistelin että lupailit jonkinlaista arvostelua! Voi olla että muistan myös väärin!

Maatushka (Ei varmistettu)

Täällä yksi "hämeenkatubeibe", kun yliopisto on työpaikka (tai opiskelu, riippuu siitä ketä uskoo, väitöskirjanteko kun on meneillään). En jotenkaan ollut edes tajunnut, että Hämeenkatua voisi mahdollisesti vältellä, erikoinen ajatus!

Kiitos viihdyttävästä blogista, uskoisin kommentoivani ensimmäistä kertaa, vaikka lueskelenkin aktiivisesti.

Marita K

Eihän se Hämeenkatu mitenkään kaunis ole, mutta hyvä katu kuitenkin. Pian seitsemän vuotta itäisessä keskustassa asustaneena voin kertoa, että voi täälläkin oleskella ilman opiskeluajan ahdistusta. Se on katsos siedätyshoitoa. Kun joutuu monta kertaa viikossa tallustelemaan Hämeenkatua pitkin, yliopistoalue lakkaa pian muistuttamasta siitä ikuisuusprojektista nimeltä gradu. ;) Jäljelle jää vain nostalgia.

Ja hei, askel oikealle, Kerttulinmäkeä ylös, ja pian vastassa on hienot kivitalot ja se paras (Kupittaan) puisto. Don't be a stranger.

Vierailija Kate (Ei varmistettu)

Argh! Hoi Vierailija, kumpi Hämeenkadun intialaisista sortaa työvoimaa? Jos se on Delhi Darbar, tämä selittäisi siellä kerran tarjoilleen nuoren naisen kyynisen asenteen paikkkaa kohtaan. Harmi, koska siellä on hyvää ruokaa. Nyt meni kyllä maku.

Emilian (Ei varmistettu) http://omankuplansasankari.blogspot.fi

Ihana kirjoitus. Ihana Eeva! Kiitos tästä nostalgiatripistä. Kyllä nykyhetkessäkin kivaa on, mutta sitä lähes kymmenen vuoden takaista Hämeenkatu-mielentilaa on toisinaan silti ihan himppasen verran ikävä.

Vierailija (Ei varmistettu)

Imamin keinutuoli! Imamin keinutuoli! Eeva on liian nuori tunteakseen Imamin keinutuolia, mutta se oli paikka joka teki Hämeenkadusta mahtavan kadun

Vierailija (Ei varmistettu)

En edes tunne Hämeenkatua, mutta tämä sai silti minut herkistymään. Sama tunne valtaa minut aina Helsinkiin (josta muutin ulkomaille muutama vuosi sitten) palattuani. Mietin, että tässä niin tutussa ympäristössä olen ja seison, mutta se sen aikainen elämä on jäänyt hyvin kauas. Jos solut uusiutuvat seitsemässä vuodessa, niin itse olen noin puolivälissä sitä prosessia. Jännä nähdä millainen minä olen uusiutumisen jälkeen.

-Pee

Martina (Ei varmistettu)

Voi miten kauniisti kirjoitettu! Sä voisit kirjoittaa vaikka veroasioita, niin lukisin ne silti hymy huulilla :)

Anneli (Ei varmistettu)

Ihana kirjoitus, kiitos.

Murun kera

voi Turku <3 Älä enää kirjoita Turusta, tai mun on pian pakko muuttaa sinne.. Pitänee kirjoittaa post-iteille muistiin syyt miksi Turkuun ei pidä muuttaa: ratikka, tervamunat, .. en nyt muista muita syitä :/ Toria on kyl ikävä. Siellä on ne vakkarimyyjätkin.

Yks turkulaine (Ei varmistettu)

Luettelitpa kaikki tutut paikat omalta opiskelija-ajaltani. Bristol unohtui, mutta ei se mitään. Itse asuin aikanaan siinä sivussa eli Kerttulinkadulla. Myöhemmin kävin synnyttämässä Tyksissä. Vielä viime keväänä vaelsin viimeisiä kertoja ryssänmäen portaita ylöspäin. Edelleen ajamme harva se päivä Hämeenkatua kohti keskustaa. Siinä se on, Hämeenkatu, meikäläisen(kin) elämän keskiössä.

_Anna_ (Ei varmistettu)

Siis apua, mistä mä aloittaisin!! Tää sun blogi on aivan mahtava, kirjoitat ihanasti niistä aivan samoista asioista, joista meikäläinenkin diggaa. Olen tullut blogisi lukijaksi ihan hiljattain ja tykkään kyllä paljon!

Sellasta olisin kysässyt sinulta, kun ollaan miehen kanssa tulossa sinne Turkuun nyt viikonloppuna päivän reissulle, että mitä kannattaisi ehdottomasti nähdä ja kokea siellä tähän vuodenaikaan? Eritoten hyvät kahvilat ja ruokapaikat olis mahtavaa tietää ;)

Kiitos paljon jos ehdit vastata!

Vierailija (Ei varmistettu)

Oi Hämeenkatu! Mulle tulee aina se tunne, kun lähden rautatieasemalta kävelemään Keskustorille: nyt mä tulin kotiin.

Vierailija (Ei varmistettu)

Seuraa kuivakkaa tietoa hermosoluista: Hermosolut (paria spesiaalitapausta lukuunottamatta) ei uusiudu, mutta niiden osat kylläkin. Muistaminen ja oppiminen perustuu siihen, että hermosolut muodostaa keskenään uusia synapsiyhteyksiä. Unohtaminen on sitten varmaan jotain epäaktiivisuudesta johtuvaa synapsiyhteyksien hylkäämistä tai ihan vaan hermosolujen kuolemasta johtuvaa (luulen ma, tätäpä kun ei koulussa kerrottukaan, jänskää...). Mutta jos hermosolu tuhoutuu (aksoni katkeaa, solu kuolee...), ni se on sit mennyttä iäksi. (Korvaavia yhteyksiä toki voi muodostua, mutta eihän sitä kokemusmuistoa enää samanlaisena saa toisen kertomuksien kautta uudelleenopittuna.) Että ei ole viini ja elämä vielä kaikkia muistoja tuhonnut, jei! :D

Se on kyllä jännä, miten jotkut paikat jää mieleen elämään. Usein tulee tehtyä kiertomatkoja itselle tärkeiden paikkojen muistikuvissa. Kaikkein rakkaimpia ja nostalgisimpia paikkoja (vanha koti...) ei välttämättä edes halua nähdä enää nykyasussaan, muuttuneina, ettei vaan ne omat mielikuvat muuttuisi. Toisaalta jotkut (julkiset) paikat ne ei viehätystään kadota vaikka muuttuisivatkin. Niihin palaaminen on ihanaa.

Elina (http://i-scream-honey-o-lives.tumblr.com) (Ei varmistettu)

Oijjoi, minun aikani Turussa jäi lyhyeen. Vaihdoin tieteen taiteeseen. Kuitenkin joskus kaipaan sinne, joten tämä oli puhutteleva kirjoitus. Tuon tunteen tunnistaa monista muistakin paikoista, asioista ja tilanteista. Oi, oi!

nappo (Ei varmistettu)

Aaaaa sä saat mut aina aukaisemaan silmäni. Mähän asun Turussa, miks mä vaan negaan! Miten osaat sanoa aina just oikeat asiat oikeaan aikaan

Vierailija (Ei varmistettu)

Hei Eeva,

Kirjoituksesi oli ihan kuin omista ajatuksistani muutaman viikon ajan, tosin muistelun kohteena ei ole Turku ja Hämeenkatu, vaan Helsinki ja Kallion kadut. Ihana, ihana nuoruus, nuoruuden kepeys ja hulluus. Muistot Hesarin Alepasta, Karhupuistosta, Kallion kirjastosta jne. Asun edelleen Helsingissä, mutta kaukana Kalliosta. Kiitos kirjoituksestasi ja tästä aikamatkasta 15 vuotta taakse päin &lt;3

Hanna

Vierailija (Ei varmistettu)

Iiks, alkoi jotenkin itkettämään. Kai se, miten hienosti rivien välistä kirjoitit siitä tunteesta, kun on väärässä paikassa, mutta yrittää vaan sinnitellä jotenkin.. Vaatii todellista rohkeutta ja uskallusta myöntää, että on valinnut "väärin" ja sitten muuttaa kaikki "mitä oli suunnitellut". (Tai näin ainakin itse tekstin tulkitsin.) Lopulta kaikki kääntyy aina parhain päin :)
Nim. siinä prosessissa

nykyinen hämeenkatubeibe (Ei varmistettu)

Oi, ruma mutta ihana Hämeenkatu. Sitä ei aina oikein osaa arvostaa, mutta kun kääntyy Tuomiokirkkopuistosta sitä kohti, tulee aina lämpönen olo! Ehkä muutaman vuoden päästä muistelen myös kaiholla nykyisiä Hämeenkatuvuosiani. Pakko kysyä kuitenkin: kumpi intialaisista on mielestäsi paras? Eikös se oo Royal Curry House? ;)

ps. Puhakan karjalanpiirakat ja olut-/siiderivalikoima &lt;3

Vierailija (Ei varmistettu)

Eeva hei, nyt herkistyin, vaikka en Hàmeentiestà tiedà mitààn: kirjoitukset+lukijoiden kommentit=runoutta

Idu (Ei varmistettu)

voi juku miten ihana teksti! vanhana (ja takaisin palaamista harkitsevana) turkulaisena, nykyisenä opiskelijana (mainittava ihan vain siksi että tunnistin itseni monesta kohtaa..) herkistyinpä minäkin. kiitos ihana!

Calonia (Ei varmistettu)

Tuo katu on tosi ruma ja ynseä. Itse asiassa niin oli koko Turkukin.

Kommentoi