hei hei ystävä

Levottoman, unettoman ja itkuisen yön jälkeen, tänä aamuna meidän koira kuoli.

Mutta en minä siitä halua kirjoittaa.

 

Mieluummin kirjottaisin siitä, miten se halveksi pölynimuria, mutta rakasti nuotion ääressä istumista. Ja maksalaatikkoa.

 

Ja siitä, miten paljon se vihasi joulua. Pääosin se vietti joulun murjottaen keittiönpöydän alla eikä tullut pois ennen tapaninpäivää. Yhtenä jouluna se oli syönyt joulukuusesta kaikki piparminttusauvat. (Vaaleanpunaisiksi värjäytyneet partakarvat johtivat rikollisen jäljille.) Varkauksia oli muitakin: margariinipaketit ja vessapaperirullat. Kerran keittiön pöydällä oli kulhollinen luumuja, joista jokaisesta oli maistettu vähäsen.

 

 Ja siitä, kuinka se komensi laumaansa, mutta toisinaan iltaisin, kun kukaan ei ollut näkemässä, se käpertyi syliin ja antoi stressaantuneiden lihasten levätä.

 

 

Kerran se söi salaa tax free-suklaat, jotka olin ostanut tuliaisiksi meidän luokalle. Sen jälkeen olen aina hymissyt niille jutuille siitä miten koira saattaa kuolla jo yhteen suklaapalaan. Ei meidän koira. Meidän koira suostui lähtemään vasta, kun se oli syönyt kaikki herkut, joita koira voi tässä elämässä syödä.

 

Semmoinen se oli se meidän Peppi.

 

Share

Kommentit

tanja. (Ei varmistettu)

voi pikkukaveria <3. onneksi muistoista voi aina pitää kiinni.

kiira (Ei varmistettu)

Voi itku! Kauniisti kirjoitettuja muistoja Pepistä. Westie oli aikoinaan meilläkin ja vieläkin välillä tulee sitä temperamenttista, mutta hellyyttävän suloista karvapalloa ikävä.

Sanna (Ei varmistettu)

Osanottoni suruusi <3

Bemary (Ei varmistettu)

Otan osaa, todella! :( Lemmikin kuolemasta kuuleminen vetää aina hiljaiseksi, ku itelläkin noita rakkaita karvaturilaita jaloissa pyörii. Luopuminen on aivan hirveää.

Katja (Ei varmistettu)

Olen niin pahoillani! Oma koira on jo myös aika vanha, ja mietityttää miten sitä on sitten kun koira ei enää ole siinä. Jaksamisia & kiitos kun jaoit muistoja Pepistä meidän kanssa.

Claire (Ei varmistettu)

Ehkä muistoista aika rakentaa lohdutuksen <3 Voimia :(

Minna (Ei varmistettu)

Voi pientä <3 Voimia teille, joille jää Peppiä iso ikävä.

savsansov.blogspot.com (Ei varmistettu)

Voi Eeva :( Otan osaa.

http://www.lily.fi/palsta/jenna-k (Ei varmistettu)

Voi rakas, olen niin kovin pahoillani ja surullinen teidän kaikkien puolesta. Ja silti samalla onnellinen, että teillä on ollut noin mieletön kaveri. Suljen sut nyt ajatuksissani pieneen mutta varmaan syliini. Olet <3

Matilda (Ei varmistettu)

<3

Vanessa (Ei varmistettu)

Osanotot <3 Tuli mieleen meidänkin edesmennyt westie, joka myöskään ei tullut imurin kanssa toimeen...

Vieno (Ei varmistettu)

Kun luin ensimmäisen lauseen, mietin, ettei kannattaisi lukea enempää. Luin kuitenkin ja itkuhan siitä tuli. Oma 15-vuotias koiraystävä saa tänään pitkän halauksen, kun pääsen kotiin (paitsi ettei se halauksista oikein perusta, ehkä sittenkin paljon rapsutuksia). Otan osaa.

Anne (Ei varmistettu)

Voih....auts.....halaukset sinulle.....olet urhea kun jaksat kirjoittaa muistoja koirastasi...minä itkin jo silloin kun kaksi vuotta sitten koiramme makasi eläinsairaalan teho-osastolla kolme päivää mahankiertymän leikkauksen jälkeen ja tuskin uskalsin vastata puhelimeen kun näin että lääkäri soittaa.
Kuinkahan paljon itkenkään kun "se" päivä koittaa......
Lohdutavat ajatukseni sinulle.......

Derica (Ei varmistettu)

Kauniisti kirjoitat. ♥ Otan osaa.

Saga (Ei varmistettu)

Otan osaa <3 Onneksi on paljon muistoja, jotka muistuttavat rakkaasta lemmikistä...

Kata (Ei varmistettu)

Otan osaa :( meiltäkin kuoli todella rakas kissa viikko sitten, en tiennytkään että lemmikin poismeno voi olla näin rankkaa. Joka ilta kun ulkona sataa haluaisi käydä hakemassa kissan sisälle lämpimään, ja sitten muistaa että se nukkuukin meidän takapihalla ikuista unta. Voimia teillekkin<3

Linda (Ei varmistettu)

Ihana kirjoitus. Otan osaa!

Paula (Ei varmistettu)

Voi ei…otan osaa suruusi! Meidän 17-v siamilaisherra nukkui ikiuneen eilen kesämökin keinussa ja kun luin tämän, aloin taas itkeä täällä töissä, nyt piilottelen punasilmiä sermin takana...ystävien hyvästeleminen tekee kyllä tiukkaa. Ajateltiin, että kokattaisiin tänään illalla kala-ateria kissan muistoksi :)

Onneli/ onnelin.blogspot.com (Ei varmistettu)

Otan osaa. Kokoon ja karvoihin katsomatta on aina niin haikeaa luopua.

iinuska (Ei varmistettu)

Otan osaa, itku tuli lukiessa kuten arvelinkin. Oma tiibetinspanielini täyttää pian 14, ja kauhulla odotan lähes vuoden ulkomailla oloa - onko rakas ystäväni enää odottamassa täällä? Ääneen en ole pelkoani uskaltanut myöntää, se tuntuisi jotenkin pahaenteiseltä... Mutta nyt sain kerrottua sen edes jotenkin.

sanna (Ei varmistettu)

voi, luopuminen on aina ihan yhtä vaikeeta:( ja meidänkin koira kerran maisteli kokonaisen konvehtirasian, paitsi että ne ananastäytteiset se jätti nätisti keskelle olohuonetta kotiinpalaavaa omistajaa odottamaan:D

Liina (Ei varmistettu)

voi sinua ja teitä, olen niin hirveän pahoillani puolestasi. ihanasti kirjoitit.

sannero (Ei varmistettu)

voi onneksi on muistoja, jaksamista!

myös minä hymisin aina niille koirat kuolee suklaaseen jutuille. Meidän muru kun söi kerran koko isin tobleronepatukan, folioineen kaikkineen...

Meeku (Ei varmistettu)

Paljon voimia, otan osaa :(

Nina (Ei varmistettu)

Tämä teksti sai kyyneleet silmiini. Meidän koira kuoli viime keväänä ja vieläkin on kova ikävä.. Osanottoni.

Voimia! (Ei varmistettu)
Anni (Ei varmistettu)

:( Valtavasti voimia sinulle. Oma koirani piti aivan yllättäen lopettaa kesäkuussa ja vaikka suht pian pääsin pahimman järkytyksen yli ja kiinni normaalielämään, toisinaan sitä pientä kaipaa syliin enemmän kuin mitään muuta. Koirat on niin pahuksen rakkaita. Kun elämän rajallisuuden vaan hyväksyy, selviää toisen menettämisestäkin nopeammin. Koirasi oli varmasti aivan ihana.

http://aamuvirkkuyksisarvinen.blogspot.com (Ei varmistettu)

Suuren suuri osanotto ja jaksamisen toivotus, muistan liian hyvin miltä tuo tuntuu.

Jenni (Ei varmistettu)

voi kamala, lämmin osanotto:( muistan tuon tunteen, itselleni perheen koirien yllättävät menetykset tekevät monen vuoden jälkeenkin kipeää vaikka aika onkin auttanut. voimia, muistot eivät kuole koskaan!

Maria (Ei varmistettu)

Otan osaa, nämä asiat pistävät aina mielen haikeaksi :( Oma tiibetinspanielini nukkui pois viime vuonna kesäkuun ensimmäisenä päivänä. Ikää tytöllä oli tuolloin neljätoista vuotta. Suren rakkaimpani poismenoa vieläkin, sillä elämä ilman sitä haukahtelevaa kumppania on hyvin vaikeaa, kun karvakaveri saapui taloon kun olin yhdeksänvuotias. Aikaa ennen koiraa en siis muista. Haluan silti ajatella, että koirani eli tosi hyvän elämän, ja se uhmasi kuolemaa pariinkin otteeseen jo hyvin nuorella iällä. Aikamoisen sitkeä sissi oli minun kultani, Sissi kun oli nimeltään :) Onneksi muistot säilyvät.

sarr (Ei varmistettu)

Voimia. Peppisi on nyt koirien taivaassa ja sillä on siellä varmasti hyvä olla. <3

tannttu (Ei varmistettu)

Otan osaa, melkein itkin kun luin. Lemmikin kuolema on rankkaa.

Jenna (Ei varmistettu)

<3

Tinja (Ei varmistettu)

Osanotto myös täältä. Luopuminen on tuskaa, mutta kun oikein rakastaa pitää myös päästää irti kun aika koittaa. Se ei vaan tee siitä yhtään sen helpompaa. Jaksamista.

Virva (Ei varmistettu)

Voi ei, otan osaa, tällaisista uutisista tulee aina enemmän tai vähemmän surulliseksi :(

R (Ei varmistettu)

Osanotot täältäkin. Omakin koira alkaa olla jo melkoisen vanha. Haikeana välillä miettii, kuinkahan paljon sillä karvaturrilla on vielä vuosia/päiviä jäljellä.. :S

Maian (Ei varmistettu)

Osanotot täältäkin, rakkaan eläinystävän menettäminen on hirveää, vaikka tietäisi että se on lopulta parempi ratkaisu kuitenkin. Muistan elävästi kuinka istuin muutama vuosi sitten Pasilan aseman rähjäisellä penkillä ja itkin hillittömästi, kun äiti soitti huonot uutiset meidän pikkuisesta... :(

Ella (Ei varmistettu)

Tällaset jutut saa mut aina itkemään, niin kävi tälläki kertaa :(

pauliina (Ei varmistettu)

No nyt pääsi itku. En osaa muuta sanoa kuin mitä lämpimin osanotto täältä. Henkeen ja vereen koiraihmisenä ja näitä menetyksiä kohdanneena voin samaistua tämän hetken tunnelmiinne. Ja ainahan on muistot yhteisistä vuosista.

s (Ei varmistettu)

Nyt pääsi itku. Voimia ja haleja!

. (Ei varmistettu)

Oma koirani kuoli sunnuntaina. Oon siitä asti pillittänyt tasaiseen tahtiin. Vihaan niitä ihmisiä jotka sanoo että: "se oli vaan koira, eri asia olisi itkeä ihmistä noin paljon." Se koira oli minulle enemmän kuin moni ihminen. Se kuunteli keskeyttämättä ja söi äitini omenapuut tyhjiksi omenoista. Muistot säilyvät, mutta pelkään jonain päivänä muistavani jo unohtuneen koiran. Pelkään tuon hetken tullessa kohauttavani vain olkia ja jatkamalla matkaa. Voimia teille♥

Sanna (Ei varmistettu)

Osanotto Pepin johdosta. Se on surullista ja lohdutonta, kun lemmikki kuolee.

ninne (Ei varmistettu)

Otan osaa. Itsellä tuli kyyneleet silmiin kun luin tämän. Vanhempien kotona on kaksi eläinvanhusta joiden elämä on ollut vähintäänkin yhtä makeaa ja joiden seurasta toivoisi voivan nauttia vielä useamman vuoden.

missu (Ei varmistettu)

voi eeva, oon pahoillani :(

Nodin (Ei varmistettu)

THX that's a great asnwer!

krista (Ei varmistettu)

Osanottoni. Sykähdyttävintä on se, että oma koiramme on myös nimeltään Peppi ja samalla tavalla mahdoton ahmatti, joka myös on syönyt muutaman kilon varastamaansa suklaata elämässään ja yhä 11,5-vuotiaana puksuttaa vielä elossa. Osaan siis samastua suruusi, sillä kyllähän sitä koiran lähestyvää poismenoa tulee päivittäin mietittyä...

Niina (Ei varmistettu)

... itkettää :(

Kommentoi