Hei Karjalasta sohvapöydän lankut minä löysin

Ladataan...
Kaikki mitä rakastin

Kun vuosi sitten sain elämäni ensimmäisen sohvapöydän, olin suunnilleen niin onnellinen kuin ihminen voi sohvapöydän takia olla (yllättyisitte, kuinka korkealle onnellisuusasteikolla tämä sijoittuu). Vihdoin paikka kukille, teekupeille ja kynttilöille!

Rakastan tuota siroa 50-lukua henkivää pöytää edelleen, mutta nälkä kasvaa syödessä.

Uuden kodin olohuoneeseen aloin haaveilla valtavasta, jykevästä sohvapöydästä, jonka ääreltä ei tarvitsisi poistua oikeastaan ollenkaan (koska kuten tiedätte, mielestäni sohvalla on parasta).

Siinä hoituisivat aamupalat, teehetket, työskentely, kirjojen luku, laiskottelu ja kavereiden kanssa seurustelu - ja sille mahtuisi avonainen Turkkari ja Hesari. Ja tietysti myös ne kukat, teekupit ja kynttilät.

Ja näin ne haaveet toteutuvat yksi kerrallaan, nyt mulla on sitten semmonen! Sohvapöytä, jonka päällä mahtuu vaikka nukkumaan. Jos on lapsi tai hyvin pienikokoinen aikuinen.

Mökiltä Pohjois-Karjalasta löytyi navetasta siellä ties kuinka monta vuotta lojunutta lehtikuusilankkua.  Niistä sitten nikkaroitiin tuo pöytä ihan meikkiksen haaveiden mukaan - tai siis poikaystävä nikkaroi ja minä olin vakuutuksen vaatimana toisena henkilönä siltä varalta, että sirkkeli vie sormen ja pitää soittaa ambulanssi.

Pinta käsiteltiin ensin harmaalla ja sitten vähän punertavanruskealla puuöljyllä. Pinnasta ei tullut ihan visioiden mukainen vaan jotenkin feikin näköinen, mutta hioin sitä äsken vähän hiomapaperilla epätasaisemmaksi. Nyt se on jo paljon kivempi, mutta saas nähdä, päädytäänkö tekemään sille vielä jotain muita kikkoja. 

Jalkaratkaisuksi nuo kalustepyörät olivat oikeastaan ainoa vaihtoehto, koska pöytä on niin  raskas, ettei sitä muuten oikein saisi liikuteltua. Ja mikäs siinä, ihan kivaltahan nuo näyttävät, ja ainakin imurointi on helppoa!

Oli pakko heti mallata, miltä sohvapöytä näyttää tositoimissa - makkarin kukat, ikkunalaudan kynttilät ja keittiön kirjat siihen pinoon noin juu. Hyvältähän se näyttää. Ja saakelin ISOLTA.

Enää puuttuu se sohva.

(Öhöm ja tässä näitä kuvia selatessani huomasin, että minulla taitaa olla pahimman sortin liljaongelma. Nyt alan ainakin kuukauden mittaiseen liljalakkoon. Ei tosin koske Lilyä.)

 

Share
Ladataan...

Kommentit

Hosuli
Hömppäblogi

Hieno! Minä taas olen vailla sohvapöytää, eka kertaa vuosiin, koska sellaista ei oikein mahdu nykyiseen olkkariimme. Tai mahtuisi, mutta huoneesta tulisi liian täyteen ahdettu. Yllättävän vaikeaa, kun on tottunut täyttämään pöydän kaiken maailman tavaroilla. Aion hankkia ison tarjottimen, jolle voi laittaa teemukit ja iltapalat. Mutta missä poltan nyt kynttilöitä?

Voin muuten ottaa tuon liljaongelman. Vaihdan sen neilikkaongelmaan.

Krisse / Melkein kuin uusi (Ei varmistettu) http://melkeinkuinuusi.blogspot.fi

Tosi kaunis lopputulos! Näyttää melkein muovipintaiselta kyllä, mutta eipähän tartu varmaan kaikki lika heti kiinni. Ja eiköhän se siitä käytössä kulu just sopivan rustiikiksi.

Clara

Hei, nyt on ihan pakko kommentoida. Seuraan blogiasti Bloglovinin kautta. Olin jo hetken aikaa ihmetellyt, että sulla varmaankin pitää kiirettä, kun et ole ehtinyt blogiasi päivittämään. (Seuraan kuitenkin niin monta eri blogia, etten ennättänyt käydä asiaa erikseen tarkistamassa.) No, nyt jostain syystä Bloglovin päätti puskea kaikki 10.10. jälkeen julkaistut juttusi fiidiini kerralla. Jännää. Kiva huomata, että olet edelleen aktiivinen ja olemassa. :-)

Clara

Ai niin, meillä on miltei samanlainen sohvapöytä, myöskin itse tehty navetanylisiltä löytyneistä vanhoista, jumalattoman paksuista  venäläisistä lankuista. (Lankut taitavat tosin olla leveämpiä kuin nuo teidän, koska kahdesta vierekkäin asetetusta lankusta saatiin aikaiseksi varsin jyhkeä ratkaisu.) Pyöräratkaisumme on lähes identtinen. En osannut päättää, millä suojaisin pöydän pinnan, joten tein sille vain kevyen maitokäsittelyn (ikivanha menetelmä puukalusteiden suojaamiseksi) ja päätin keksiä jonkin paremman pintakäsittelyratkaisun myöhemmin. No, nyt on noin vuosi kulunut ja pöytä on saanut pintaansa yhtä jos toista nuhjua, mikä on oikeastaan vain sympaattista. Jos epäsiisteys alkaa jossain kohden ärsyttää - tai sattuu jokin isompi vahinko - joudun varmaankin hiomaan pinnan uudelleen ja keksimään myös jonkin paremmin likaa hylkivän ratkaisun.

Kris (Ei varmistettu)

Meillä kävi vähän samoin ruokapöydän kanssa! Siitä tuli siis jotenkin oudon feikin värinen. Tehtiin se massiivimahongista, joka oli todella vaaleanpunaista, joten se oli pakko käsitellä jollain värivahalla. Parissa vuodessa oon tottunut jo tosi tummansuklaanruskeaan väriin (todella sama sävy kun teidän sohvapöydässä, mutta vaan tummempi. Tosin mä vedinkin sitä tohon ruokapöytään pari kerrosta...), mutta silti jotenkin kaihertaa mieltä...

Että jos keksit jonkun huikean happo- tms. käsittelyn, niin raportoi!

miian
Minä ja Elain

Ihana! Mistä hankit kalustepyörät? Olivatko kalliit?

Vierailija (Ei varmistettu)

Ihmettelin tuossa, kun sinusta ei olu kuulunt ja sitten tänään Blogloviniin ilmestyi postaukset kerralla varmaan viimeiseltä kahdelta viikolta. outoa..

Vierailija (Ei varmistettu)

Juu täällä sama kuin Claralla ja vierailijalla, 10 juttua humpsahti blogloviin tänään. Graduntekotauko venähti yli puolituntiseksi, kun piti lukea kaikki ilmestyneet kerralla, hups. :)

Tiina - Fanni ja Kaneli (Ei varmistettu) http://www.evitalehti.fi/blogit/fanni-ja-kaneli

Että on muuten ihastuttava sohvapöytä! Olen arponut pitkään millainen olisi juuri se oikea meidän kotiin. Vielä ei ole löytynyt, mutta ehkäpä tässä on juttuun juuri se oikea juju. Kaunis.

P.S. Toinen liljaongelmainen ilmoittautuu myös täällä. Ainut miinus puoli on, etten tykkää niiden hajusta. Mutta silti niitä on pakko ostaa. Viimeksi maljakkoon kukat vaihtaessa aloitin myös jonkinlaisen liljalakon kun vaihdon niiden paikalle hortensiat.

Anna Karhubear
Pelkkää valoa

Ihana, ihana pöytä! Pitää ehkä vilauttaa kuvia meidän perheen nikkaroijalle, koska kaipaisin uutta, pehmeämmän persoonan pöytää nykyisen lasisen tilalle.

Emmi L. (Ei varmistettu) http://happyfeetingblogi.blogspot.com

Ihana pöytä! Mä unelmoin kanssa uudesta sohvasta ja sohvapöydästä, tosin niiden toteuttamiseksi tarvittais myös uus koti johon sellaiset mahtuis. Pikkujuttuja siis!

Eeva Kolu
Kaikki mitä rakastin

Hosuli, onko teillä ikkunalautoja? Ruokapöytä on myös ihan hyvä paikka kynttilöille. Mutta täytyy kyllä myöntää, että mulla on sekä kynttilöiden poltto että kukkien osto triplaantunut sen jälkeen, kun sain sohvapöydän.

Krisse, ei se nyt sentään MUOVILTA näytä, herraisä, omasta mettästä kaadettu lankku! Anteeksi, mutta järkytyin niin kovin :D Mut varmasti muuttuu kyllä ajan kanssa hienommaksi.

Clara, mekin mietittiin ihan vain jotain väritöntä vahausta tms. mutta kun meidän asunnossa kaikki on jo valkoista tai vaaleaa puuta, päätettiin sitten tehdä tästä pöydästä vähän tummempi. Ehkä olisi vain pitänyt pitäytyä hyväksi havaitulla linjalla :)

Kris, joo, raportoin kyllä, jos keksin tuohon ratkaisun! Nyt ensihätään voin ainakin suositella ihan vaan hiomista - sävystä tulee vähän epätasaisempi, niin näyttää heti vähän luonnollisemmalta.

Miian, ihan Clas Ohlsonilta hain, ja eivät olleet kalliita! Olisko ollu 7 euroa kipale, kun K-raudassa oli 29 e...

Vierailijat, jep, tähän liittyykin hauska tarina - pysykää kuulolla...

Tiina, ongelmaasi on ratkaisu (eikun pahennus): tuoksuttomat liljat! Ainakin Turun kauppatorilla myydään ihan kotimaisten kasvattajien tuoksuttomia liljoja, löytyisköhän niitä teiltäkin päin?

 

Eeva Kolu
Kaikki mitä rakastin

Anna, tää on kyllä mukavan ronski, lasiselle pöydälle kun ei uskalla nostaa esim. jalkoja samalla kun lukee lehteä :D

Emmi L., no, jos yhtään lohduttaa, niin mullakin kesti 26 vuotta ennen kuin pääsin vihdoin asumaan kotiin, jonne sopi sohvapöytä. Että kyllä se sieltä sullekin vielä tulee!

viiru (Ei varmistettu)

Kaunis ja kauniin värinen! Kyllä sun poikkis on taitava...

Hansi (Ei varmistettu)

Siis tosi hienohan tuo on noin, oikein upea! Kuvassa liljat näyttävät myös kovin kauniilta, ei sun tarvitse lakkoon ryhtyä. :)

Maria T
The Cashmere Hour

Luin surullisen uutisen ja tuli mieleen että teikää varmaan kiinnostaa tietää että: http://fashion.telegraph.co.uk/columns/olivia-bergin/TMG9626953/Jack-Wills-axe-sister-store-Aubin-and-Wills.html. =(

pienisisko
Spin off

Tämä ei liity mitenkään pöytään tai liljoihin, mutta haluaisitko mainostaa missä teetitte nuo jalkalistat? Meillä olisi kaareviin kulmiin haussa juurikin samanlaiset. 

Hosuli
Hömppäblogi

No kun ei oo ikkunalautojakaan, höh höh. :) Ruokapöydälle siis!

Eeva Kolu
Kaikki mitä rakastin

Maria T, voi ei, onpas kurjaa! Aubin & Wills oli semmonen luotettava merkki, josta yleensä löysi ne perusjutut, joita haki. Ikävää :( Mut jos jotain hyvää, niin toivottavasti tämä edes tarkoittaa messeviä loppuunmyyntialeja...

Pienisisko, tutun isän firmassa, ikävä kyllä poikaystäväkään ei enää muistanut sen nimeä, mut joku loimaalainen saha se oli. Ja siis listahan tulee ihan suorana pötkönä sahalta, siihen täytyy sitten itse sahata lovet, jotta voi taivuttaa.

mar (Ei varmistettu)

Hei, muistelisin, että bongasin teidän sohvan juuri jossain postauksessa ja toisessa postauksessa manasit, että vuoden vanha sohva piti roudata kaatopaikalle. Onko nämä kaksi sohvaa siis sama sohva? Oon vaan kauheasti ihastellut tuota Ikean sohvaa, mutta olis kiva tietää miten ne kestää käyttöä..

Tiina - Fanni ja Kaneli (Ei varmistettu) http://www.evitalehti.fi/blogit/fanni-ja-kaneli

Mitä mitä! Tuoksuttomia liljoja. Enpä ollut edes osannut etsiä. Mahtava vinkki - kiitos, Eeva!

tiia_

Hieno pöytä! Ihan huippu! 

Ginger

Upea pöytä! Näyttää kuvien perusteella ainakin minun silmääni juuri täydellisen väriseltä. :)

Alarwyn (Ei varmistettu) http://www.tytto-tuollainen.blogspot.com

Ah, ihanaa, että löytyy muitankin lilja-ongelmaisia! Tosin täältä löytyy myös pioni-ongelma. :D

Myös sohvapöytä on ihana. Rouhea ja käytännöllinen, tykkään!

Kommentoi

Ladataan...