Heippa lokakuu

Ladataan...
Kaikki mitä rakastin

Hui kauhistus. Havahduin äsken siihen, että on lokakuun viimeinen päivä. 

Kyllä se vaan niin on, että mitä vanhemmaksi tulee, sitä useammin huomaa toteavansa siis mihin tää aika oikeen menee.

No katsotaanpa. Jos kameran muistikorttia on uskominen, lokakuussa aika on mennyt pääasiassa kotona luuhatessa. Koiran, kukkien ja ruuan kanssa.

Tämmöisen parivaljakon ikuistin yhtenä sunnuntaiaamuna. Aika velikultia.

Yhtenä perjantaina löysin hauskan uuden lehden, The Simple Things Magazinen. Nautiskelin siitä ja  croissanteista, appelsiinimehusta ja kahvista yhtenä lauantaiaamuna, kun olin yksin kotona eikä ollut kiire mihinkään. Yksinkertaiset ilot, toden totta! (Huomaa: yksin kotona, kaksi croissantia. Mohhohohhohhoo.)

Croissantit on muuten ihan vain Stockan pakasteversioita. Olen huomannut, että croissanteissa ajatus on tärkein. Niitä nyt vaan kuuluu olla viikonloppuna, ja jos niitä ei saa tuoreena leipomosta koska asuu Turussa eikä Pariisissa, niin pakasteversiokin ajaa asiansa.

Tässä ne viime postauksessa mainitut fudget taas. Ymmärtänette nyt, miksi en voinut vastustaa!

Arkipäivän voittajahetki: Hokasin, että tuommoinen Maison Bellen keittiöpesuainepullo on just samankokoinen kuin yksi meidän työtasoon jäänyt tinatölkkirengas. Eli jos tuota pulloa pitää aina siinä päällä, on ihan kuin koko rengasta ei oliskaan. Käytännöllinen sisustus on vahvuuteni.

Uusi sohvapöytä on päässyt jo ahkeraan käyttöön, ja sen myötä oikeastaan koko koti. Sohvapöydän tultua ollaan nimittäin alettu oikeasti oleskelemaan olohuoneessa, siitäkin huolimatta, että siellä ei ole vielä sohvaa ja että poikaystävän (rumat) stereot valtaa puolet huoneesta.

Kulinaristin ekonomiaa: jos lauantaina tehdään pizzaa, sunnuntain aamupalalle tehdään bruschettaa pizza-ainesten jämistä. Näyttää kauheen hianolt, mutta tuosta paljon helpommaksi ei kyllä ruuanlaitto muutu.

Miksi en malta odottaa tabloid-kokoista Hesaria: lehden voi lukea PÖYDÄLLÄ. Lattialla lukiessa lehdestä harvemmin saa nautiskella yksin...

Lokakuussa huushollissamme on ahkerasti siemailtu ja tarjoiltu vieraille kirejä, sillä hullun liköörinaisen ensimmäinen liköörisatsi valmistui!

Innokkaasti kyselemänne ohje löytyy muuten nyt ruokablogista, jossa se on tietenkin jo tuomittu aivan väärin tehdyksi. Kuuluu asiaan.

Yks päivä tehtiin äidin kanssa kuistille syysistutukset. Nuo koristekaalit ovat ihan lemppareitani, muistan kun jo lapsena tein niistä aina marketin kukkaosastolla hirveän numeron. Ajattelin kokeilla, josko sellainen menestyisi sisälläkin, kun meillä ei täällä Turussa ole parveketta.

No mutta. Lokakuun viimeinen päivä jatkuu raivokkaalla kokkausmaratonilla, sillä illalla tulee illallisvieraita ja huomenna on ruokakuvaukset.

Nähdään marraskuussa!

Share
Ladataan...

Kommentit

viiru (Ei varmistettu)

Happy Halloween iltaa!

Ja teidän olkkari näköjään kaipaa kipeästi mattoa... tai ainakin haukkuli on sitä mieltä:)

Eeva Kolu
Kaikki mitä rakastin

VIiru, kiitos samoin! Ja heh, olkkarissa on matto, mutta karvaläjä ilmestyy paikalle sillä sekunnilla kun lehden levittää lattialle. 

Sini / Nautiskellen (Ei varmistettu) http://nautiskellen.blogspot.com

Ai että, olipa jotenkin kiva postaus! Vaikka se aika kuluukin niin nopeasti. Kiva kun postauksia on tullut lyhyen ajan sisään monta, tosi hyvä juttu kirjoitella vapaammin pienistäkin asioista, täällä tykätään!

Tosi valoisia kuvia, alkaa vähän turhauttaa kun omat kuvat on yhtä pimeää puuroa. Asunto näyttää ihanalta ja tuo astianpesuainejuttu sai minut hymyilemään - käytännöllinen sisustus on parasta (ja näköjään myös kaunista)!

Anna/Ansa vaatekaapissa (Ei varmistettu) http://ansavaatekaapissa.blogspot.fi

Voi että mie niin tykkään tästä blogista. Aina ko tänne tullee saa kaamoksen keskelle energiaa ja iloa. Mikä teän haukun nimi muuten on? :) Terveisiä mustalta, vähän samannäköiseltä pötkylältä! :)

nirppa (Ei varmistettu)

Ihanan rentoja ja kauniita kuvia! Varsinkin tuo eka, kun on vielä niin hellyttävä aihe, eläimen ja ihmisen välinen ystävyys on jotenki niin aitoa :)

Wandis (Ei varmistettu)

1. meidän perusterästiskipöydässä on jonkun putsausaineen jättämä laikku, jonka päällä pidän minikokoista kaksoiskupin mutteripannua ja sen päällä terässaippuaa...
2. mun esikoinen on ihan noiden koristekaalien fani
3. koirien ja kissojen lisäksi myös lapset ajautuvat lattialla luettavien lehtien päälle

+ ehkä nuo fudget ovatkin vain koristetarkoituksiin?

ihanaa syksyn jatkoa!

Vierailija (Ei varmistettu)

Ihana blogi, luen tätä aina :) Kiitos siitä!

Mitä on tuo ihanan ohut kinkku, jota käytitte pizzassa ja bruschetoissa? Ja mistä sitä saa?

Itsekin odottelen sitä Hesarin tabloidia kovasti. Vaikka popcornin tuoksuinen koira sen päällä ei olekaan yhtään paha asia :) Mulla on ollut ihan samanlainen westie, ne on ihania.

t. Anne

Laurella
Pilkku otsassa

Sun blogista tulee aina hyvä mieli. Monasti blogeissa elämä näyttää silotellulta ja kauniilta siksi, että se on tekemällä tehtyä. Sun elämä näyttää pakottamattoman kauniilta. Se on parasta kauneutta se. 

Terkkuja (ja rapsutuksia) koirakaverille. 

Vilkku (Ei varmistettu) http://siivujaonnesta.blogspot.com

Kuinka ihana postaus taaskaan! En olisi malttanut lopettaa lukemista :--D söin just viime sunnuntaina pitkästä aikaa croissanteja ja voin todeta just saman asian kun sinä ja mustakin aika menee hurjaa vauhtia, vaikka oon suakin nuorempi!

Laurenn (Ei varmistettu)

Mistä Turusta saa tuollaista täydellisen näköistä maalaisleipää? Hjälp!

Lipa (Ei varmistettu)

Itsehän riemastun aina kun tänne blogiin on ilmestynyt uusia postauksia.
Ja vaikka ei olisikaan, niin voin silti kurkata vanhojen kirjoitusten kommenttiosioita, koska täällä on yleensä aina kivoja kommentteja.
Onnittelut, harva onnistuu luomaan yhtä hyväntuulista tekstiä olematta tekopirteä tai jollain tavalla imelä, ja toisaalta harvalla on onni saada lukijoikseen ihmisiä, joiden kommentit ovat pääasiassa kovin ystävällismielisiä.

Hosuli
Hömppäblogi

Ihania kuvia, oi! Niin kuin joku fudgepostauksen kommenteissa kirjoittikin, nuo pastelliällötykset sopivat mahtavasti sisustuselementeiksi! Taidankin harkita niiden ostamista ihan vain visuaaliseksi iloksi, jos syöminen ei kerran tuota kummoista nautintoa.

Vierailija (Ei varmistettu)

Olen lukenut jo pitkään sekä tätä blogia että ruokablogiasi (jo Voisilmäpelin ajoilta), ja haluan kiittää sinua molemmista! Tämä blogi on niin ihana, lämmin ja elämänmakuinen - siskoni sen sanoi, jos tulisit joskus vastaan, olisi varmasti pakko halata (ei, emme ole hulluja stalkkereita, ainoastaan pidämme tavastasi jakaa elämäsi täällä).
On ikävää, että ruokablogin kommenttiloodasta löytyy tosikkoja kommentoijia, jotka tekevät kaiken aina "oikein". Pidä siitä huolimatta lippu korkealla, reseptisi ja tapasi kirjoittaa ovat mahtavia!

Miira (Ei varmistettu)

Sattuipa sopivaan aikaan tämä postaus: olen juuri suunnittelemassa pihallemme ja kuistillemme talvikukkasia (ensimmäistä vuotta omakotitalossa, joten olen aiheesta aivan kuutamolla). Tiedätkö, kestääkö tuo koristekaali talven läpi, vai onko se enemmän syyskauden piristys? Nuo hopealangat vai mitä lienevätkään ovat jo ostoslistalla muutenkin.

Ja ihanaa - toiveeni toteutui! Olen nimittäin aina toivonut sinulta lisää koiran kuvia ja koirakuulumisia yleensäkin :-)

Tiku (Ei varmistettu)

Olen vasta löytänyt tämän aivan ihanan blogisi, ja vilkaisin nyt tuosta linkistä elokuisen postauksen, jossa kerroit liköörin teosta. Meinasi vähän hymyilyttää sen lukeminen, koska kymmenen päivää ennen postauksesi julkaisua minä pistin elämäni ensimmäisen liköörisatsin tulemaan (mustikka-vanilja). Ja sitä ennen olin myös joutunut ostamaan elämäni ensimmäisen pullon Koskenkorvaa, ja voi veljet, että se oli kova paikka! Teki mieli selitellä kassalla :)

Minkki-Tiina (Ei varmistettu)

Jee! Luffe is back! Erinomaisen postauksen muuttaa ihan huipuksi se, että siinä on kuvia koirulaisesta!

Salla / kompastelua.blogspot.com (Ei varmistettu) http://kompastelua.blogspot.com

Olisin alkujaan halunnut meille poikawestien ihan vain siksi, että olisin voinut sanoa minun pojat. Vaikka lopulta meille tuli tyttö, ei se haittaa, sillä nyt poikaystävä voi sanoa minun tytöt.

The Simple Things näytti ihanalta, onko se hintansa arvoinen? Rupesin pihistelemään lehtihyllyllä, kun se tuntui niin kamalan kalliilta.

Heli_A (Ei varmistettu) http://kenkameri.blogspot.com

Ihania tunnelmia taas kerran! Kiitos siitä Eeva :) Mistä muuten on ostettu nuo ihanat mustat, koristeelliset pöytäkynttilät? Olen niitä aiemminkin ihastellut kuvissasi.

Nuuskis (Ei varmistettu)

Ja mistä on tuo miehen ihanasti nuhjautunut täydellisen harmaa neule? Tahtoo samanlaisen.

Mä taas kammolla odotan tabloid-hesaria. Noista isoista aukeamista kun saa niiiin kätevästi taiteltua biojätepussin.

Kengurutyttö

Moikka! Tuohon croissantti-asiaan vaan sellaista kommenttia, että ihan Turun keskustan Lidlistä saa(tai ainakin sai vielä pari kuukautta sitten) tuoreita AIVAN TAIVAALLISIA croissantteja, kannattaa kokeilla! ;)

Eeva Kolu

Heippa kaikki ja kiitos kivoista kommenteista! Vastaan nopskaan kysymyksiin:

1. Kuvissa näkyvä haukku on itse asiassa vanhempieni koira, joka on nyt meillä hoidossa. Sen nimi on Lassi.

2. Leipä on Fazerin.

3. En oikein osaa sanoa, onko joku lehti "rahan arvoinen", en tiedä miten se määritellään :D Ja kun ostan työn puolesta joka tapauksessa öbaut kaikki mahdolliset lehdet. Tästä ei nyt ollut apua, sori!

4. Mustat pöytäkynttilät on Marimekolta.

5. Miehen neule on ikivahna, ei hajuakaan mistä, mutta samanlaisia ei varmastikaan enää saa (koska on siis vuosia vanha).

6. Lidlin croissantit ON hyviä! Mutta viikonloppuaamuina croissantteja pitäis saada ihan läheltä ja ennen klo 12:sta :)

Kommentoi

Ladataan...