hiuksista, identiteetistä, tv-homoista, keveydestä ja kelly jonesista

Kiitos kaikille eilisistä kommenteista! Yksi asia, jonka olen huomannut blogia kirjoittaessani: jos jossain mainitaankin hiukset, keskustelu herää ja käy sen jälkeen vilkkaana.

 

Se on hauskaa, ja tavallaan todisti myös sen, mitä eilisessä kirjoituksessani mietin: noilla päänahasta kasvavilla sarveiskuiduilla on aivan kummallisen suuri merkitys ulkonäössä, identiteetissä ja siinä, miten ajattelemme itsestämme tai ylipäänsä mistä vain (tukka hyvin, kaikki hyvin?). Tiivistäen: elämässä. Hiukset eivät tunnu kenellekään olevan ihan sama. Nekin, jotka sanovat, etteivät ikinä tee niille mitään ja antavat niiden vain olla, ovat tehneet sen valinnan - puhtaasti käytännön näkökulmasta ajatellen helpointahan olisi leikata koko roska pois.

 

 

Kuten eilen mietin, hiuksissa on oikeastaan kerrostumia paljon muustakin kuin muotoilutuotteiden jämistä. Moni kommentoija kertoi, miten iso asia hiusten leikkaaminen oli. Muutama taas kysyi, miksi pitkistä hiuksistaan ei saisi olla ylpeä.

 

Saa toki. Mutta ei ole myöskään hyödyllistä ajatella, ettei olisi mitään ilman niitä. Se on vähän sama juttu kuin tv-sarjojen homohahmot. Tv-sarjojen homoille ei ole yleensä suotu mitään muuta identiteettiä kuin homous ja siihen liittyvät kliseet, mutta heterohahmoille kirjoitetaan sellaisia ominaisuuksia kuin hyvä, paha, syvällinen, pinnallinen, työnarkomaani, laiskuri, lakimies, taiteilija, haaveilija, ylisuorittaja ja niin edelleen. Jos tv-sarjan homohahmosta poistaa homouden, jäljelle ei jää oikeastaan mitään, eikä myöskään perustelua olla koko sarjassa. Ehkä siis meille, joiden itsetunto ja käsitys omasta ulkonäöstä perustuu pelkästään pitkiin hiuksiin, on ihan tervettä kokeilla kerran elämää ilman niitä. Katsoa, mitä meistä jää jäljelle kun ominaisuus pitkätukkaisuus poistetaan.

 

 

 

 

Siksi minua kiinnostaa ajatus siitä, mitä tapahtuisi, kun päässäni ei enää olisikaan sitä tukkaa, jota on aina pidetty ulkoisesti parhaana puolenani. Huomaisinko, että en oikeastaan tarvitse sitä mihinkään, vai huomaisinko, että ehdottomasti tarvitsen? Olisinko sitten ruma? Olisiko sillä oikeastaan mitään väliä?

 

Ehkä tämä on vain osa uutta elämänfilosofiaani, jossa pyrin olemaan kasaamatta asioille raskaita merkityksiä. Olemaan ottamatta kaikkea niin vakavasti. Lipua elämän läpi kevyenä, tarttua vain asioihin, joilla on aitoa merkitystä - ja niihinkin hellällä otteella, ei rystyset valkoisina puristaen. Siinäpä tavoite.

 

En tiedä. Katsotaan, mitä tapahtuu, lähteekö latvoista ja kuinka paljon. Siihen asti istun tukka nutturalla ja mietin Kelly Jonesin käheää ääntä, joka joskus kieliopista piittaamatta lauloi

and she's throwing things
that took her time to save it up
and buy what's special
then she look around
and sees what's left
and it's nothing much

 

nothing precious at all
nothing precious at all

Share

Kommentit

Mape (Ei varmistettu)

Mutta minäpäs leikkasinkin vyötärölle ulottuvan piiskani polkaksi! Ja voi mitä erilaisia kampauksia sainkaan. Olin aina haaveillut mm. kiharapehkosta, mutta kuinka tehdä sellainen pitkään tukkaan. Nyt tukka on kasvanut puolipitkäksi, eli saan kietaistua hiukset nutturalle, mutta auki ne ovat juuri sopivan pitkät tai lyhyet. Pitkien hiusten kanssa kaipasin aina jotain lainetta tai pörröisyyttä, mutta jostain kumman syystä lyhyillä hiuksilla kuolailin suoristettuja hiuksia pitkillä sivuotsiksilla. Ja tulihan se suoristusrauta hankittua.

Ja se tunne, kun astuin kampaamon ovesta. Se oli kevyt se. Ja kotona illan kähmässä pääsi eroitku, mutta onneksi tunne oli pian ohitse. Lyhyet hiukset toivat niin paljon uusia mahdollisuuksia, etteivät valtavat nutturat enää edes kiinnostaneet!

Jutta (Ei varmistettu)

Komppaan sinua täysin tuossa ajatuksessa, että hiuksissa on kerrostumia paljon muustakin kuin muotoilutuotteiden jämistä. Kahden vuoden sisällä minä olen lyhentänyt omaa pehkoani niin, että aloitustilanteessa se oli pitkä ja mustaksi värjätty, lainehtiva kampansu nyt sivuilta siili ja päältä vaalea, joskin edelleen lainehtiva. Koen olevani paljon naisellisempi ja vapaampi tässä uudessa lookissani, vaikka varmasti epäilyttävältä kuulostaakin etenkin näin kirjoitetussa muodossa. Siilit leikkasin, kun elämäni oli myllerryksessä ja halusin päästä kaikesta vanhasta pois. Silloin tajusin, että kasvoni saavat paljon enemmän valoa, jos vedän suortuvat ja otsatukan pois edestä. Sillä tiellä ollaan edelleen, ja minä ainakin voin sanoa tajunneeni, että identiteetti ei ole kiinni hiuksissa vaan jossain syvemmissä kerroksissa. Jännää, miten paljon me naiset lataamme tunnetta hiuskuontaloihimme.

Ansku (Ei varmistettu)

Sä oot niin söpö etten mä kestä! <3

Martsuliini (Ei varmistettu)

http://www.youtube.com/watch?v=E_5jIt0f5Z4&feature=relmfu

Itse en ajatellut asiaa sen enempää nelisen vuotta sitten astuessani kampaamon ovesta sisään ja leikkauttaessani hiukseni (yli puolen selän ulottuvat) erittäin lyhyeksi polkaksi. Ex tempore, nips ja naps! Oli jotensakin vapautunut olo ja olen ehdottomasti sitä mieltä, että jokaisen naisen kannattaa kokeilla miltä elämä tuntuu ilman sitä "naisen kruunua" eli pitkiä hiuksia. Ainahan ne kasvaa takaisin ;)

Krisse (Ei varmistettu)

Toi eka kuva on aivan ihana. Sulle sopii hiukset noin huolettomasti nutturalle kiepsaistuna. Söpö.

Minni (Ei varmistettu)

En oo aiemmin kommentoinut tänne (vaikka kauan oon lukenut), mutta ah kuinka tykkäänkään sun blogista! Tai ajatuksista pitäiskö sanoa. Ihanaa, että on olemassa fiksuja ja syvällisiä ihmisiä, joille asioilla on väliä. Kiitos siis että kirjoitat! Ja sitten sellainen erilinen kysymys, että miten oot löytänyt sen lukupiirin missä oot mukana? Ootko ihan vaan perustanut sen itse tai joku muu teistä koonnut porukan kokoon vai jonkun foorumin kautta?

Manu (Ei varmistettu)

Itse olen paljon pohdiskellut muilta tullutta ajattelumallia, että hiukset tekevät naisen. Miehet pitävät enemmän pitkähiuksisista tytöistä ja jotenkin sellaiset paksut elovenakutrit tekevät naisesta kuin naisesta viehkeän ja söpön. Itselläni on lyhyet hiukset ja olen tässä muutaman vuoden pohtinut kaljun leikkaamista. Läheisten mielestä ajatus on aivan kamalan järkyttävä, joten olen vielä pysynyt erossa leikkurista, mutta joku päivä haluan selvittää kuinka kamala tai kiva kalloni muoto on!

Peora (Ei varmistettu)

Angels can fly because they take themselves lightly. :)

iinuska (Ei varmistettu)

Haluaisin kirjoittaa sinulle rakkauskirjeen. Jokaisen blogitekstisi kohdalla huomaan oivaltavani jotain uutta, nyökytteleväni hyväksyvästi, naurahtavani osuvalle sanavalinnallesi tai löytäväni itsestäni jonkin piilossa olleen puolen. Sama tapahtui Trendin kolumniesi sekä nykyisen palstan kohdalla. Kertaakaan emme ole olleet eri mieltä, joskus sentään löytyy vivahde-eroja. Tänään löysin vielä sattumalta tekstisi Fit-lehdestä, enkä voinut muuta kuin olla samaa mieltä senkin kanssa. Olen salaa vakuuttunut siitä, että meidät todellakin on "veistetty samasta puusta", eli vaikka oletkin syntynyt eri vuonna olemme henkisesti erotetut kaksoset. Olet ihana!

Nna (Hampaat irvessä) (Ei varmistettu)

otsikon perusteella ajattelin, että nyt tulee hajanainen postaus, vaan eipäs tullutkaan! itse odottelen "mielenkiinnolla" alkavatko hiukset harveta raskauden jäljiltä, monelle kuulemma käy niin noin kolmen kuukauden kohdalla. kuukauden päästä näkee...

Iina (Ei varmistettu)

Hei, ihana Eeva!

Minulla on ollut lyhyet hiukset yläasteen alusta asti - välillä hyvillä mielin ja välillä pitkiä hiuksia kaivaten. Kun vihdoin onnistuin kasvattamaan olkapäitä hipovan polkkatukan, menetin kaksi tukkoa hiuksia stressaavan talven jälkeen. Kaljuläntit kasvoivat onneksi jo muutamassa kuukaudessa piiloon, enkä usko muiden huomanneen mitään, mutta itsetuntoa se söi valtavasti.

En ole kuitenkaan koskaan tuntenut itseäni vähemmän naiselliseksi lyhyessä hiusmallissa - paitsi ehkä silloin, kun erään kerran jouduin baarissa jankuttamaan puoli tuntia tuntemattomalle ''herrasmiehelle'', että hiusvalinnastani huolimatta pidän ensisijaisesti miehistä.

Iina (Ei varmistettu)

Ja entä sitten, vaikka vihaisit lyhyempää mallia? Hiukset kasvavat (ennemmin tai myöhemmin) aina takaisin. Kerran Lontoossa jouduin hiusmalleja hakevan kampaamokoulun opettajan uhriksi ja hän leikkasi minulle mallin, joka muistutti hyvin läheisesti Star Trekin mr. Spockin hiustyyliä. Itkin peiton alla puoli tuntia palattuani hotellille, mutta nykyään suhtaudun tapahtuneeseen huumorilla - kasvoivathan ne lopulta takaisin.

p.s. olen pöyristynyt siitä, että joku voi pitää pohkeitasi isoina! Minä kun olen aina kateellisena tuijotellut sorjia sääriäsi...

Pee (Ei varmistettu)

Yllatyn itsekin aina siita kuinka pyha asia hiusten leikkuu naisille on. Leikkasin kerran hiukseni lyhyeksi Intiassa ( siita piti tulla polkka ja noh siita tuli jotain aivan muuta), mielestani kyseessa oli vain hauska tarina, ja ruma tukka sen hetken, mutta naiset yleisesti ottaen olivat aivan kauhuissaan, etta miten uskalsin :D no kuitenkin, leikkaa ihmeessa ja ihana hymyhan sulla on!

miia (Ei varmistettu)

sulle kävis niin upeesti tämän mallinen tukka: http://inyourface.freedomblogging.com/files/2008/06/audrey-tautou-041808...

oisit ultrasöpö!

osynlig (Ei varmistettu)

Komppaan täysiä edellisen postauksen ajatuksia ja ilmoittaudun myös siihen "sulla on ihanan pitkä ja paksu tukka"-joukkoon, lähes kaikki muut vartalokompleksit löytyy mutta hiukset on aina olleet hyvin.
Toissa kesänä kuitenkin sairastuin. Ensimmäinen ajatus ei ollut "apua, oon oikeesti aika sairas" vaan "tää taitaa tarkottaa sitä, että multa lähtee hiukset". Yhtään liioittelematta itkin ylivoimaisesti eniten ajatusta kaljusta päästä ja vaikka välillä voin fyysisesti tosi huonosti aiheutti hiustenlähtö eniten ahdistusta ja itkin vuolaasti kun äitini lopulta ajeli viimeiset säälittävät suortuvat. Kuulostaa aika karulta ja pinnalliselta, joku psykologi varmaan analysois tän jotenkin hienosti, mutta en häpeile myöntää miltä tuntui. Nyt oon terve ja hiuksetkin ovat kasvaneet takaisin, onneksi yhtä paksuina. Annan niiden kasvaa, vaikka monen mielestä lyhytkin kampaus oli hyvä. Edelleen tykkään hiuksistani, varsinkin pitkinä, mutta enää ne ei ehkä määrittele mua ihan niin voimakkaasti.

osynlig (Ei varmistettu)

Ja siis en nyt missään nimessä tarkoittanut tota edellistä kommenttia minään moraalisaarnana siitä että elämä on liian lyhyt ja blaablaablaa tai hienona selviytymistarinana josta haluan säälipisteitä vaan pointti oli, että ymmärrän sun ja muiden kommentoijien ajatuksenjuoksun täysin, kun on joutunut pakon edessä leikkaamaan hiuksensa, valinnanvapautta arvostaa, ja tällä hetkellä valitsen pitkät hiukset. Enää radikaali muutos ei ehkä ois ihan niin paha shokki, mutta mene ja tiedä.. Ja kuten totesit, kun puhe on hiuksista keskustelu herää ja tulee pakonomainen tarve jakaa oma tarina :D

Anne (Ei varmistettu)

Minulle hiukset on tosi tärkeä asia. En pidä pitkiä hiuksia muiden takia vaan itselleni. Näen paljon vaivaa hiusteni takia koska ne on ohuet. Äitini menehtyi syöpään ja kärsi kun hiukset vaan putosivat tyynylle yhtenä yönä vaikka hänellä oli lyhyet hiukset. Itse näen joskus painajaisia että tyynylläni on kasa hiuksia ja jos sairastuisin vakavasti ja sairauden takia menettäisin hiukseni olisi se varmasti raskainta tuossa sairastamisessa.........en ole pinta puolinen mutta hiukset ovat tärkeä asia.

Eeva Kolu

Kiitos kaikille kommenteista. Koskettavia tarinoita ja lisää näyttöä siitä, miten kummallisen tärkeässä osassa hiukset ovat! Toivottavasti kukaan ei nytkään ajatellut tätä kirjoitusta niin, että kaikkien pitää leikata hiukset ja ei saa tykätä omista pitkistä hiuksistaan. En tarkoittanut sitä niin, vaan pohdin asiaa itseni kautta. Ja P.S. Miia - tuo malli on ihana! Jotain vastaavaa itsellänikin oli ollut mielessä, ehkä kuitenkin vähän pidempänä, kun olen tällainen pallopää :)

Iita (Ei varmistettu)

Mielestäni Gwyneth Paltrow selitti kerran jossakin ohjelmassa, että tukan leikkamaaminen (ilmeisesti siihen jokaisessa lehdessä pari vuotta sitten olleeseen venähtäneeseen polkkamalliin) oli eräänlainen kynnys hänelle. Tämä sen takia, että latvat olivat siltä ajalta kun hänen isänsä oli vielä ollut elossa. Niiden leikkaaminen tuntui siksi oudolta joskin ilmeisesti vapauttavalta. Eli hiuksilla tosiaan on väliä!! :) Itsekin muistan monet hiusvaiheeni hyvin. Jo lapsuudessani ihmiset voivottelivat, jos pitkätukkainen leikkasi lyhyemmäksi. Onkos ihmekään, jos pitkiin hiuksiin takertuu niin lujasti.

Sylvi (Ei varmistettu)

Mullakin on hiukset ns. paras ulkonäöllinen asia, koska ne on paksut, kivan väriset ja olleet tosi pitkätkin. Eli iso osa ulkoista identiteettiä. Mietin välillä sellaista "hiuksettomuutta", johon törmään päivittäin työssäni maahanmuuttajalasten opettajana: muslimityttöjen hiuksethan ovat täysin huivin alla piilossa. Silti heillä on vahva ulkonäöllinen identiteetti, joka tietysti osin liittyy huiviuteen. Itse en ole koskaan ajatellut, että he olisivat jotenkin rumempia tai että heidän kasvonsa esimerkiksi korostuisivat hiusten piilottamisen takia. Ehkä huivi toisaalta toimii ns. varahiuksina?

anna (Ei varmistettu)

hiuksilla on väliä - kunnes sitten ei olekaan. oon siis tämän huomannut nyt viim. vuoden aikana kaksi kertaa.
leikkasin neljä vuotta päässä olleet rastat pois tammikuussa.olin kauhuissani siitä. tykkäsin niistä, kaikki eivät todellakaan tykänneet, mutta miulle ne hiukset oli puolet persoonaa..olin kasvanut niiden kanssa,otin ne kun muutin pois kotoa.sitten leikkasin ne pois. selvitystyön jälkeen jäi polkkamitta. ja!olo oli kevyt. mutta mikään muu ei muuttunut.

no. tukka kasvoi kovin pitkäksi. olin jo rastojen aikaan ajatellut et lyhyeks vaan mut en uskaltanut. pari viikkoa sit menin kampaajalle, näytin robynin kuvaa ja sanoin et leikkaa. sinne ne jäi. järjetön kasa tukkaa. mut ei tunnu missään.tää on tosi kätsy.kevyt ja otsis mik on pitkää menee korvan taakse ja hiukset ei oo tiellä.ja aika kivan näköinen.mut kuulemma miulla on hyvänmuotoinen (!!!) pää!
enemmän taitaa olla väliä värillä. punaista taas kaipailen.en osaa olla tässä luonnonvärissä. muuten olen niin renttu,
mikäsepeilion?

merz (Ei varmistettu)

Eeva, muistan aina hengittää ja ajatella elämän ihanuutta kun ajattelen sinua. Näin yhtenä kevätyönä unta, että olin käynyt kanssasi kahvilla, ja olin niin onnellinen koko seuraavan päivän :D

Sari (Ei varmistettu)

Minä vetäsin hiukset siiliksi ja enpä olisi oikeasti uskonut miten helpottunut olo siitä tuli. Puhumattakaan siitä miten järjetömän helppohoitoinen (ja halpa) tämä on :) Voipi olla että tästä tulee pysyvä malli, mutta nyt annan kasvaa ihan mielenkiinnosta kun haluan nähdä minkälainen kuontalo tästä tulee kun ei värjää/käytä markettishampoita.

Kampaaja kävi jo vähän hermoille kun ei tuntunut millään tajuavan että oikeasti haluan ne hiukset veke ja en, en todellakaan ole katumassa asiaa. Että kyllä ne hiukset tuntuvat kumman tärkeiltä toisille, jopa toisten hiukset ;)

Johanna (Ei varmistettu)

Wau mika blogi ja mika tyyli kirjoittaa! Olen viettanyt nyt 3 tuntia vaan surffailen pitkin poikin niskat kipeana nyokyttelysta. Ja tavallisen facebooksurffailumorkkiksen sijaan mulla on niin hyva mieli. Kiitos kun kirjoitat, ethan lopeta!

Ja One Dayn jalkeen minakin kavelin ympari asuntoa ja ikavoin Emia ja Dexia. Loistava kirja!

Lokum (Ei varmistettu)

NIIN MAHTAVA ARVONTA!Kahdella arvalla maunka =) Erityisesti olisi toiveena pojalle koossa 122/128cm (pitke4 5v te4e4lle4) jotain lempee4n hurjaa. Pojan lempive4ri on vihree4 ja applikoinnissa olisi jokin osa "irrallaan".Jos pojalle ei onnistu, niin tyttf6 toivoisi kovasti omaa tunikan mallista t-paitaa koossa 104cm. Little Pet shop taikka prinsessa applikaatiolla, sellaista prinsessaa jota blogissasi joskus yhdesse4 ihailtiin =)P.S. Sinulla on niin mahtavia ideoita ja upeita toteutuksia, ei voi kuin ihailla!

mdwfkgsw (Ei varmistettu)

iIrhzf gpayneqvxphu

htuqvodz (Ei varmistettu)

miVyQw rkreilprpfae

Kommentoi