Ihmiskokeen tulos: Liha ei tottele kuria, vaan hellyyttä

Ladataan...

Luimme lukupiirissä Miina Supisen kirjan Liha tottelee kuria.

Itse en tällä kierroksella lukenut, koska en ehtinyt, ja koska olin lukenut kirjan pari vuotta sitten (taisin silloin kirjoittaa siitä blogiinkin). Muistelen kirjan olleen aivan mainio ja samaa mieltä oli suurin osa piiristämmekin, joten uskaltanen suositella sitä teille näin jälkikäteenkin.

Koska en nyt voi kertoa teille itse kirjasta sen enempää, kerron sen sijaan yhden jutun, jonka olen hoksannut tänä keväänä:

Liha ei tottele kuria. Liha tottelee hellyyttä ja kivoja ajatuksia.

Tänä keväänä olen kaikessa hiljaisuudessa toteuttanut eräänlaista ihmiskoetta. Olen tiukasti kieltänyt (no, sieltä se kuri taas tuli) itseltäni kaikki herjaavat kommentit ulkonäköäni kohtaan. Jos meinaan märistä löllöreisiäni, sanon vain itselleni EI. HILJAA. Riippumatta siitä, olinko sanomassa kommentin ääneen vai ainoastaan mielessäni peilikuvalleni. HYS HYS.

En ole hokenut itselleni minkäänlaista olet kaunis ja hyvä juuri tuollaisena -mantraa, mutta hassua kyllä, juuri niin olen alkanut tuntea. Tämä ihmiskoe sopii siis myös niille, joille positiivisen palautteen antaminen tuntuu lässyttämiseltä. Ei tarvitse tehdä mitään. Tarvitsee vain pitää turpansa kiinni.

Olen ihmiskokeeni aikana herkistynyt itsevihapuheelle niin paljon, että sen seuraaminen vierestä tuntuu melkein kuin seuraisi fyysistä pahoinpitelyä. Totta puhuen verbaalista itseruoskintaa harrastavat naiset ovat alkaneet ärsyttää. Kun joku alkaa haukkua läskimakkaroitaan, tekee mieli vaihtaa seuruetta. Mietin mielessäni samaa, mitä miettisin, jos joku hakkaisi itseään paistinpannulla päähän: miksi teet itsellesi noin? Miksi tuotat itsellesi mieluummin huonoa kuin hyvää oloa? Oleksää vähän tyhmä? 

Ja silti olen melkein koko elämäni ollut ihan yhtä tyhmä.

Tämä on ollut itselleni sellainen kuuluisa oivallus: se, että hyväksyy itsensä justiisanytte, ei tarkoita sitä, että olisi lopun elämäänsä tuomittu olemaan samanlainen. Kynäniska voi tuntea olonsa hyväksi NYT, vaikka toivoisi tulevaisuudessa olevansa lihaskimppu. Onnellisesta kynäniskasta myös todennäköisemmin tulee lihaskimppu kuin onnettomasta, koska itseinho on kaikkien aikojen paskin motivaattori.  

En edelleenkään huokaile ihastuksesta nähdessäni itseni peilistä, mutta en myöskään tunne vihaa tai halua parkua. En oikeastaan mieti itseni hyväksymistä, mietin vain hyvää fiilistä. Sen ansiosta olen puolihuomaamatta tullut tehneeksi myös niitä valintoja, joihin olen aiemmin itsekurilla ja piiskaamisella pyrkinyt siinä onnistumatta.

Jostain syystä on paljon helpompi jättää pahaa oloa aiheuttavat irtokarkit kauppaan, kun itsellä on hyvä olo. Silloin kun on paha olo, karkkien kutsu on kymmenen kertaa äänekkäämpi. 

Itseään haukkuva ihminen levittää huonoa fiilistä myös ympärilleen. Kaikkien muidenkin kakkupala alkaa maistua vähemmän herkulliselta, kun yksi alkaa meuhkaamaan alleistaan. Tätä en ehkä aikaisemmin tajunnut. Väitänkin, että minusta on ihmiskokeeni perusteella tullut myös parempaa seuraa.

Syytin ennen mainoskuvia, mallitoimistoja ja Hollywoodia siitä, että tunsin oloni isoksi ja rumaksi. Nykyään ajattelen, että on ihan oma valintani, annanko Hollywoodin sanella, mitä ajattelen itsestäni. Päätän mieluummin itse - ja kannan siitä vastuun. 

Tässä on kyse hyvin yksinkertaisesta asiasta. Silti tiedän, että kukaan muu ei voi tätä kellekään toiselle opettaa. Mutta ajattelinpa silti kertoa. 

***

(Ja niin, voisimme toki alkaa vääntää ulkonäön merkityksestä kuten kävi sen Dove-kampanjan kohdalla, mutta sellainen ei juuri nyt palvele ketään, joka tälläkin hetkellä pilaa päivänsä tuntemalla itsensä rumaksi ja huonoksi. Tätä ihmiskoetta voisi hyvin soveltaa mihin tahansa asiaan. Puhun nyt ulkonäöstä, koska minusta on aivan erityisen turhaa ja älytöntä, että niin moni nainen pilaa päivänsä, ihmissuhteensa, työuransa tai elämänsä vain siksi, ettei tykkää siitä, miltä näyttää.)

Share
Ladataan...

Kommentit

Vierailija (Ei varmistettu)

Aamen! Kiitos Eeva. <3

Vierailija (Ei varmistettu)

Tuo osui ja upposi täysin maaliinsa! Oon just tuo nainen, joka valittaa vatsamakkaroistaan, vaikka oon just laihtunu 20 kiloa. Eh, tulipa vähän jopa paha mieli, miten voinkin olla noin pässi. Vaikka tiedän sen tuottavan pahaa mieltä, silti sanon sen, itselleni ja muillekin. Jotenkin "kuuluu" valittaa ja olla pahoillaan omasta ulkonäöstään. Eli menee kyllä kokeiluun tuo minullakin. Jos lopettaisin itseni mollaamisen, saattaisi itselle ja ystävillekin tulla parempi mieli! Kiitos Eeva!

Vierailija (Ei varmistettu)

Kiitos kiitos kiitos tästä. <3 itse koitin pudottaa alkutalvesta itsepäistä viittä kiloa ravaamalla vaa'alla, mittailemalla senttejä ja pudottamalla varmaan tukun hiuksia siinä sivussa. Kilot jumittivat. Annoin olla, "luovutin", jätin stressamatta ja kappas - kilot lähtivät. Ei piä miettiä, sillä pilaa monta hyvää asiaa.

Vierailija (Ei varmistettu)

Olet kyllä tuossa aivan oikeassa. Täytyy itsekin kokeilla. Olen itse jo sentään sillä asteella, että tiedostan puhuvani itsestäni rumasti, mutta vielä en osaa pitää suutani kiinni. Nyt otan sen seuraavien viikkojen tavoitteeksi, ettei sitten kesällä tarvitse murehtia kuinka "rumalta" sitä kesähepenissä näyttääkään.

Täysin aiheeseen liittymättä kysyisin, että olisko sulla jotain ehdottoman hyviä Turkuvinkkejä? Ollaan kahden pariskunnan voimin sinne muutaman viikon päästä matkaamassa yhdeksi yöksi ja jotain kivaa pitäisi lauantaipäiväksi/ illaksi sekä sunnuntaiaamupäiväksi keksiä.

marijja (Ei varmistettu)

Kiitos Eeva, että olet olemassa. <3

Hosuli
Hömppäblogi

Näin on. Oon viimeisen vuoden ajan liikkunut enemmän kuin koskaan aiemmin ja samalla opetellut hyväksymään itseni tällaisena. En vasta sitten, kun olen laihtunut tai saanut lihaksia tai jotain muuta, vaan nyt. Siinä tilassa on mukavampi panostaa liikkumiseen ja itsestä huolehtimiseen. Itseinho ei todellakaan kannusta lähtemään salille, hyvä mieli kannustaa.

...

hyvä ohje on myös se, että se mistä et huomauta ystävällesikään (liittyi se sitten ulkonäköön, luonteeseen tai mihin ikinä) niin älä huomauta siitä itseäsikään. ts. ole itse oma ystäväsi.

 

Hyvä kirjoitus, taas kerran.  Ja niin totta. Tuo Elina T.:n ohje on niin osuva. Tavallaan itsestään selvä, mutta suurin osa meistä sen unohtaa. Pitänee kirjoittaa itselleen muistukkeeksi siihen hetkeen, kun tunnen tarvetta ojentaa itseäni.

Pamela (Ei varmistettu) http://pamppo.blogspot.com

Kiitos Eeva ihanasta postistasi! Kram.

enna (Ei varmistettu)

Meitsi rupesin omistamaan kaikki rakastetun ihanuutta ylistävät siirappilaulut kaikessa hiljaisuudessa itselleni. Kun kuulen hyvän pätkän lyriikkaa tai kauniin melodian, lausun sen itselleni tai hyräilen tyytyväisenä.

http://howsheloves.blogspot.fi/ (Ei varmistettu) http://howsheloves.blogspot.fi/

Ihanan, tärkeän ja niin oleellisen asian oivalsit Eeva <3
Päivi

Rege (Ei varmistettu)

Aivan loistava teksti Eeva. Kaikkien (suomalaisten) naisten luettavaksi tämä! Mua niin paljon aina ahdistaa, kun ihmiset (=naiset) parjaa itseään ja moittii. Ei hyvä. Eikä mielestäni kenenkään todellakaan "kuulu" valittaa jatkuvasti itsestään ja ulkonäöstään, onko itsekkäämpää kuultu. Huoh.

Ollaan hyviä, just näin. Tiedostetaan mikä on oikeasti tärkeää elämässä.

Vierailija (Ei varmistettu)

Ihana Eeva!! Taas

Hyvä kirjoitus! :)

Itse koen ongelmallisiksi tilanteet joissa ollaa naisporukassa jossain ja joku aloittaa kommentoimalla omia reisiään esimerkiksi paksuiksi. Tästä seuraa se, että seuraava sanoo jotain tyyliin "Ei sun reidissä mitään vikaa mutta kato mun mahaa" jne jne. Lopulta vuoro ikäänkuin lankeaa minulle ja kaikki tuijottavat. Koen itseni jotenkin omahyväiseksi jos (ja kun) vastaan, että no mä oon aika tyytyväinen itseeni. Tulee sellainen olo, että pitäisi melkein keksiä itsestään joku haukuttava kohta jotta voi olla osa sitä jotain naisten small talk rinkiä. 

ekoemo
ekoemo

Näin se menee! Kannattaa valita, mitä itselleen (ja muille) puhuu. Tästä kirjoitti hyvin myös eilen Jolien Katja.

Olen tavannut myös ihmisiä, jotka haukkuvat vain toisten ulkonäköä. Silloinkin väistämättä ajattelee, että kuinkahan kriittinen ihminen on itseään kohtaan jos puhuu muistakin noin...  

Vierailija (Ei varmistettu)

Hyvä kirjoitus! Oot kyllä niin oikeessa tossakin ettei näitä voi kukaan toiselle opettaa, itselläni on ainakin vielä pitkä matka hyväksymiseen tai vain siihen hyvään oloon keskittymiseen.. Mutta ainakin oon jo tiedostanu muutamia juttuja niin ehkä suunta on oikea!

NinaMaria: toi kuvailemasi tilannehan on ihan ku Mean Girlistä se yks kohta, missä ne ringissä haukkuu itteään ja Lindsey sanoo vaan, että "my breath smells bad in the mornings" tms :D

Vierailija T (Ei varmistettu)

Indeed. Yhdyn siihen, että ystävien ja tuttavien itsevihapuheet ovat alkaneet ärsyttää ja ahdistaa minua suunnattomasti. Sen vuoksi onkin suorastaan virkistävää oleilla sellaisessa naisseurassa, jossa kellään ei ole tarvetta ruoskia itseään inhottavilla sanoilla, vaan oma ja yhteinen energia suunnataan johonkin rakentavampaan. Veikkaan, että useimmat itsevihapuhetta harjoittavat eivät edes tajua, kuinka paljon heidän negatiivinen retoriikkansa vaikuttaa muihin läsnäolijoihin ja yleiseen tunnelmaan. On totta, että itsensä haukkuminen on (naisten) yleisesti hyväksytty tapa, joka saattaa luoda myös yhteenkuuluvuutta sitä harrastavien välille. Minun melestäni se on kuitenkin ennen kaikkea tyhmää, turhaa ja surullista. Asioista saa toki valittaa ja olla harmissaan, mutta on vissi ero, liittyykö harmitus johonkin todelliseen siinä hetkessä olevaan ongelmaan vai onko se vain elämäntapa.

Vierailija (Ei varmistettu)

Asiaa.

Dove-viittauksesta kuitenkin tuli mieleen tosi hyvä aiheeseen liittyvä teksti. Vaikka en nyt tiedä mitä Dove-kampanjaa nyt tarkoitit, niin tässäpä linkki:

http://jazzylittledrops.tumblr.com/post/48118645174/why-doves-real-beaut...

Vierailija (Ei varmistettu)

Nimeommaa ja justiinsa näin! Sie se osaat aina kiteyttää ja pukea sanoiksi niin monen meistä ajatuksia ja tuntemuksia. Siksipä blogisi lukeminen on aina niin riemullista. Aina voi todeta ääneen: "Eipä vissiin." Kiitos Eeva.

AnnaP (Ei varmistettu)

Sä oot niin oikeessa!

Tant (Ei varmistettu)

Hienoa, minun piti elää 50-vuotta ennenkuin ymmärsin tämän
Arvostan teitä nuoret naiset, tsemppiä teille

http://lempeaavaloa.blogspot.fi/ (Ei varmistettu)

Kiitos tästä, Eeva! Olen aivan samaa mieltä. Itsensä mollaaminen tuo vain paskan fiiliksen. Kunpa me kaikki ymmärtäisimme olla armollisia itseämme kohtaan ja muistaisimme, että jokainen meistä on ainutlaatuinen ja ihana omalla tavallaan.

Sulla on aivan mahtava blogi!

-P

Vierailija (Ei varmistettu)

Tämä teksti on hyvin totta. Mua ärsyttää kans yhä enemmän naisten tapa kommentoida liikuntaa ja syömistä siihen tyyliin, että on normaalia olla jatkuvasti dieetillä. Jos ottaa pullan, voisi ottaa sen ihan hyvällä omatunnolla - ei se mitään auta, että päivittelee muille suureen ääneen "miten mä nyt sorruin, voi vitsi, täytyy käydä lenkillä illalla"... AARGH! Tehkää ihmiset muille palvelus ja lopettakaa myös omien syömistenne kommentointi negatiiviseen sävyyn. Se oikeasti häiritsee paitsi teitä itseänne pidemmän päälle, myös muita.

Salla-Riina (Ei varmistettu) http://croissantquotidien.blogspot.fi/

Hyvää pohdintaa. Itselleni on aina tuntunut jotenkin kaukaiselta tuo naisten makkaramollaus. Ehkä siksi, että olen itse aina ollut alipainoinen, ihailen naisia, joilla on naisellista pehmeyttä olemuksessaan. Kuten vanha viisaus kuuluu, kauneus on katsojan silmässä. Koska objektiivisesti kaunista ei ole olemassa, jokainen voi valita miten itseään katsoo, olla juuri niin ruma tai niin kaunis kuin haluaa.

pienisisko
Spin off

Jösses miten fiksuja sanoja.

Oon muuten monesti halunnut kommentoida sun juttuja mutta skrollattuani kaikki miljoonat kommentit päästäkseni kommentti-kenttään, mietin usein että "hittoakos minä nyt enää jaksan kommentoida, eiköhän se mun ajatus oo jo sanottu". Mutta nyt teen poikkeuksen. Koska onhan toi ajatus vähän hölmö.

Eli kiitos! Minä varaan hetimmiten ajan kampaajalle! Oon aatellu että se on ihan rahantuhlausta, mutta onhan se hei nyt kivempi olla kivoissa hiuksissa kun ei niin kivoissa rupsahtaneissa hiuksissa. Ihan vaan koska oon sen arvoinen :)
 

Ms Ordinary (Ei varmistettu) http://aboutmissordinary.blogspot.fi/

Tosi hyvä kirjoitus! Täytyy alkaa vahtia suusta pomppivia sammakoita.

XVierailijaY (Ei varmistettu)

Olet ihan oikeassa! Mä oon tätä koittanu harrastaa jatkuvasti ( ja toki myös itsensä kehumista). Mut pakko sanoa, että oikeasti hyvän olon löytämisessä auttoi mulla e-pillereiden poisjättö, sen jälkeen katosi sokerihiireilyt ja itsensä piiskaaminen.

SaimaV (Ei varmistettu) http://saimaseikkailija.blogspot.fi/

Niinpä.
On niin surullista, että haukumme ja inhoamme sitä kehoa - sielumme temppeliä! - jossa tulemme viettämään koko elämämme, toki sen koon ja muotojen vaihdellessa. Olisi ihanaa, jos ihmiset rakastavaisivat itsejään enemmän! Paha ruokkii pahaa. Ikävät ajatukset ja rumat sanat itsestä vaikuttavat koko maailmaan, koska ne ovat läsnä kaikkien yhteisessä todellisuudessa. Itsellenikin haluan sanoa: rakasta itseäsi, ole lempeä! On siinä opettelemista.
Usein tekisi mieli muistuttaa ainakin niille, jotka kokevat tarvetta olla tosi laihoja: mitä lihavempia olemme, sitä lähempänä olemme toisiamme ;).

Eeva Kolu

Kiitos kaikille ihanista kommenteista! 

Voikaahan ystäväiset hyvin, ja tulkaa toki kertomaan, miten ihmiskokeessa kävi... :)

FFFifi
Fitness Führer

Totta joka sana! Voi että mä inhoan läskipuhetta. Just tuota ringissä valittamista ja sitä, kuinka ei saisi ottaa nyt tätäkään pullaa. Sietämätöntä ja niin turhaa.

A. Sinivaara
Onnenpäivä

Ihanasti kirjoitettu, Eeva! Elämä on ihanaa, kun keskittyy olennaiseen :)

XXX

Hyvä kirjoitus! Olen kokenut toimivaksi tokaista tuttujen läskipuheeseen: "Älä hauku mun kaveria!" tms. Useasti hiljentää mutinan ja saa ajatukset ehkä uusille raiteille. Et olisi niin ikävä muille, miksi olisit itsellesi?

Ihmisen ääni

Jumalauta. Paras lukemani juttu Lilyssä, ja se on paljon sanottu. Respect. 

Vierailija (Ei varmistettu)

Olen itse tehnyt ihan sattumalta samantapaisen asenne-remontin kevään aikana uudenvuoden lupauksen innoittamana. Pakko kyllä sanoa, että ihan perkeleen hyvältä tuntuu. Sitä tulee vaalittua omaa kehoaan kun siitä itse diggaa, syötyä terveellisiä ihania ruokia, kuorittua, rasvailtua, ulkoiltua ja välillä hikoiltuakin. Mutta lieveilmiönä olen herkistynyt sille kamalalle tavalle miten naiset itsestään ja toisistaan puhuvat. Ei hemmetti miten siisti paikka tää maailma varmaan olis jos 90% monen naisen energiasta ei menis oman ulkonäön murehtimiseen. Muistan millaisen piston tunsin aina sydämessä kun joku sanoi olleensa bodypumpissa. Ei hitto kyllä munki pitäis. Ei pitäis, koska en tykkää siitä yhtään. Enhän myöskään tunne pistosta sydämessäni jos joku on lukenut Paulo Coelhon uusimman kirjan ja minä en, koska en tykkää niistä yhtään. Tällaisena ulkonäkökeskeisenä aikana, ihmiset unohtaa usein, että kaikkien ei tarvitse näyttää samalta, tai tehdä samoja juttuja. VAAN NIITÄ JUTTUJA JOISTA ITSE TYKKÄÄ!

MsAmanda87 (Ei varmistettu)

Tervetuloa uskovaisten todellisuuteen! Olet riittävä ja hyväksytty omana itsenäsi ja epätäydellisyys voidaan antaa anteeksi. On helpompi myös antaa muille anteeksi ja elää muiden ihmisten epätäydellisyyden kanssa. Ja kiva auttaa kaveria kun on itse kokenut apua saavansa.

Niin, niin, niin se on. Luomme ajatuksillamme olotilamme ja sitä kautta ihan koko todellisuutemmekin.

 

Vierailija (Ei varmistettu)

Ihana teksti! Oon ite yhtäkkiä ruvennut yltiöpositiiviseksi. Aina välillä astun peilin eteen ja kun oon luonut sen kriittisen silmäyksen kuvajaiseeni, mua alkaa naurattaa, virnistän itelleni ja sanon itelleni "kiitos, että sä oot S just tollanen!". Henkiset highfivet oman itsen kanssa!

Laihdutuspuheet kun lopetti, olo parani kummasti. Ei myöskään koskaan voi tietää kenen seurassa on: jos tietäisi, että seurueessa on entinen anorektikko, alkaisiko parjaamaan läskejään? Entäpä lapset sitten? En tasan halua, että sitten joskus kun lapsia on, niin penskat oppivat, että äiti on aina tyytymätön ulkonäköönsä ja saa sen mallin.

Jenniii
Pupulandia

Aivan ihana teksti jälleen kerran Eeva. Allekirjoitan joka sanan. Tämä on niin erinomaisen hyvä osoitus siitä, että todella moni asia elämässä on nimenomaan asennekysymys - ja omaa asennetta voi muuttaa. Pakko myös sanoa, että alkoi hymyilyttää, kun luin tämä postauksen. Nimittäin juuri eilen, kun kadulla törmättiin, niin ajattelin, että kylläpä Eeva oikein säteilee tänään. Siihen taisi olla syy. :) <3

Vierailija (Ei varmistettu)

Kiitos tästä! Kuulun samaan kastiin. Oon kyllä alkanu kans itteni kanssa aattelemaan positiivisia ja ihania asioita. Mä oon huomannu sen, että kauneus tulee oikeasti sisältä päin. Jos tunnet jonkun tosi ihanan ihmisen niin se on aina joku tosi kaunis! (en puhu mallikauneudesta kuitenkaan)

Haluan olla kaunis sisältä.

Kommentoi

Ladataan...