But it was lovely, wasn't it...

"What kind of pie?"

"Your girl is lovely, Hubbell."

Katsoin pitkästä aikaa Sidney Pollackin elokuvan The Way We Were (1973, suom. Parhaat vuotemme, mutta protestoin tuota käännöstä, koska en näe elokuvaa välttämättä niin).

Elokuva on yksi kaikkien aikojen lemppareitani, katkeransuloinen tarina, jossa Barbra Streisand esittää naista, jolle periaatteet ovat kaikki kaikessa. Robert Redford taas on mies, joka ei jaa samoja periaatteita, mutta rakastaa periaatteen naista yhtä kaikki. Ja sehän siinä onkin vaikeaa.

Rakastan elokuvan puvustusta ja Katien punaisia kynsiä, Barbra Streisandin magneettista vetovoimaa, veljekset Marx -teemabileitä, sitä kuinka Hubbell sanoo Katielle "You're your own girl" ja kohtausta, jossa Katie sanoo "But it was lovely, wasn't it". Ja sitä, kuinka kumpikaan hahmoista ei ole hyvis eikä pahis, ei väärässä eikä oikeassa. 

Mietin usein, johtuuko rakkauteni tähän elokuvaan tavastani ajatella ihmissuhteita, vai johtuuko tapani ajatella ihmissuhteita rakkaudestani tähän elokuvaan. Hämmennyn aina, kun joku sanoo, että elokuvassa on onneton loppu.

Ennen kaikkea rakastan elokuvaa sen kohtauksen vuoksi, jossa Hubbell sanoo "Katie, you expect so much".

Ja Katie katsoo Hubbellia ja sanoo "Oh, but look what I've got". 

Siinäpä ohjenuora elämälle...

Share

Kommentit

Vierailija (Ei varmistettu)

Mulle tämä elokuva on surullinen, osaan arvostaa sitä kyllä kertomuksena aidosta riistävästä rakkaudesta mutta joka ikinen kerta kun elokuvan katson niin itken sitä miksei se voi päättyä toisin. Siitä en tiedä olisiko elokuva enää niin ihana jos se päättyisi eri tavalla. Taidan ensi viikonloppuna viettää tämän elokuvan parissa, nenäliinapaketti kainalossa.

Eeva Kolu

Voi vitsi, meillä on varmaan ihan erilainen ajatusmaailma. Mutta se on ok, ja kiva kuulla, että tästä leffasta voi tykätä vaikka ajattelisi sitä ihan eri tavalla. Sitä paitsi kunnon itku tekee hyvää!

marjakl (Ei varmistettu)

Oi, tämä on ihana elokuva, kiitos kun muistutit! Taidankin katsoa sen heti illalla :) Ja olen myös sitä mieltä, että elokuva ei voisi päättyä toisin.

Ester-i (Ei varmistettu)

Listasta jäi kuitenkin ehkä tärkein syy rakastaa tätä elokuvaa: nuori Robert Redford.

Eeva Kolu

Se oli mukana implisiittisesti ;)

Vierailija (Ei varmistettu)

Onkohan kukaan suomalainen tyttò oikeesti ees tiennyt tàstà elokuvasta mitààn ennen Sinkkuelàmàà, nyt se on ollut jotain seittemàn vuotta sattumalta kaikkien lempielokuva. Eihàn se ollenkaan rakasta sità Katieta edes.

Vierailija (Ei varmistettu)

huhhuh kun on taas cooliuspoliisit asialla! mitä ihmeen väliä sillä on mitä kautta jonkun leffan/bändin/kirjan on löytänyt, eikös pääasia ole se, että hyvät jutut löytävät uuden yleisön?

sitä paitsi kyllähän tää leffa nyt on elokuvahistorian klassikkoteos eikä pelkästään sinkkuelämän tunnetuksi tekemä.

Ester-i (Ei varmistettu)

Paljon tunnetummaksi tämän teki Priscilla Presley hoilatessaan Feelingsiä suihkussa toisessa klassikossa, Mies ja alaston ase -leffassa.

Ester-i (Ei varmistettu)

Eiku se biisi onkin siis myös The Way We Were, sori!

Eeva Kolu

Hahaha, totta!! Mies ja alaston ase, siinäpä toinen klassikko, joka pitäisi katsoa taas pikimmiten.

Eeva Kolu

 

Itse löysin leffan teininä, kun rakastuin Barbra Streisandiin Vuorovetten prinssissä ja katsoin kaikki Streisand-leffat jotka löysin kirjastosta :)

Mutta mä en kyllä muutenkaan tajua mitä pahaa siinä on, vaikka tämän olisi löytänyt Sinkkuelämän kautta? Onko olemassa jokin taho (sinä?) joka määrittelee, mikä on oikea syy alkaa tykätä jostain elokuvasta? Aika ankea tapa ajatella.

merkkis (Ei varmistettu)

aah, vanha postaus tämä mutta ihan pakko kommentoida kun satuin googlaamaan leffan (vaikka se onkin ihan sama mulle mitä kautta joku on tämän elokuvan löytänyt). mä nimittäin ainakin aikoinaan olen nähnyt tämän ihan sattumalta televisiosta, ja tykästyin. sinkkuelämääkin olen katsonut useampaan kertaan, tosin niitä myöhempiä jaksoja enemmän kuin aikaisempia, ja multa on kyllä mennyt ohi miten tämä leffa on siinä mainittu (no nyt googlasin, ja tiedän).

Vierailija (Ei varmistettu)

Joo, aivan loistoleffa. En muista nähneeni toista elokuvaa, joka käsittelisi vastaavalla tavalla rakkaussuhdetta tai sitä että joku NAINEN pistää periaatteet miehen edelle. Onhan noita braveheartteja ja vastaavia. Katie on tietty aika ehdoton, mikä ei välttämättä ole paras juttu parisuhteessa, mutta kyllä jokaisen nuoren naisen pitäis nähdä tää.

Eeva Kolu

Totta, ja kun vielä ottaa huomioon, että leffa on tehty 40 vuotta sitten! Harvoin tulee nykyäänkään mitään näin edistyksellistä vastaan.

Eemu (Ei varmistettu)

Leffa on aivan ihana, mutta eniten näissä kuvissa kuitenkin sykähdytti tuo Barbran silmämeikki! Tätä on kokeiltava omaankin pärstään!

Eeva Kolu

Joo, silmämeikki, huulimeikki ja tukka on kaikki aivan fantastisia läpi leffan. (No okei, se tukka ei ehkä ihan aina ;)

Mirkka (Ei varmistettu) http://cinnamonsweetlifeblog.blogspot.com

AH! Tää leffa on ihan mun supersuosikki. Mua rupes jo vähän itkettämään kun näin nää kuvat :) "Misty watercolored memories... Of the way se were...." Kyynel. Tämä pitänee nyt siis katsoa uudelleen.

Eeva Kolu

Se LAULU!! On niiiin ihana.

Kati Toivanen
Kaksi-nolla

Kyllä. Kyllä! The Way We Were on niitä elokuvia, johon olen joskus aikoinaan törmännyt kanavasurffatessa ja sitten vaan jumittannut kattomaan leffan loppuun ja ajatellut, että ihana, ihana elokuva, joka ei noudata kaavaa ja josta ei yhtään voi tietää, mitä siinä tapahtuu. Aamiainen Tiffanyllä oli muuten samanlainen elokuva.

Eeva Kolu

Mä niin kyllä näen, että tää on just semmonen leffa, josta Toivanen tykkäis!

Marjukka / Fab Forty Something (Ei varmistettu) http://fabfortysomething.blogspot.fi/

Elokuvan kaunis tunnarilauluhan on Barbran käsialaa, ja yksi hänen suuria hittejään. Nainen on muutenkin aika multitalentti: näyttelee, laulaa, ohjaa, säveltää. Muistan aikanaa, että oli skandaali, kun Barbraa ei asetettu Oscar-ehdokkaaksi Vuorovetten prinssin ohjauksesta. Mä olen, heh, sen verran vanha, että fanitin Barbraa Yentilistä (-83) lähtien, ja levyjäkin, niitä älppäreitä, on aika pino... Joista edelleen eka, "The Barbra Streisand Album", on suosikkini. No tulipas tekstiä, mutta B on niin upea.

Eeva Kolu

Täällä toinen suuri Barbra-fani, Barbra on jumalatar!

Vierailija (Ei varmistettu)

Kiitos leffavinkistä, Eeva, katson tämän varmasti! Oma (kenties vähän samansuuntainen?) ikisuosikkini on Aamiainen Tiffanyllä, mutta siinä on kyllä sataprosenttisen onnellinen loppu.

Eeva Kolu

Oi, se on myös aivan ihana!

Juliette (Ei varmistettu)

OH, Robert Redford! Samaiselta mieheltä toinen herkku on Out of Africa. :)

Kay (Ei varmistettu)

Oih, nostalgiaviikonloppu pakko viettää pikimmiten! Kiitos Eeva, kun muistutit tästä ihanuudesta. Memories on saanut vielä ihan uuden ulottuvuuden, koska se oli musiikkina yläasteen näytelmässä joskus 25 vuotta sitten... :-)

-T- (Ei varmistettu)

Ja miks mä en oo nähny tätä leffaa?!? Muistan toki itsekin tuon sinkkuelämää kohtauksen, mutta ei siinä kerrota mitään järkevää elokuvasta eikä se koskaan oo saanu fiilistä että on pakko katsoa, toisin kun tää sun teksti. Tiedänpä mitä teen viikonloppuna :)

Kiitos mahtavasta blogista!!

tuusannuuska (Ei varmistettu)

Sydämeni läpättää ikuisesti Robertille, voihan nenä että se on jo 77. En kestä. Voisko joku pliis keksiä aikakoneen, menisin nelkyt vuotta taaksepäin. Ai mut sit mä olisin -1 vuotta. Äh, no kuitenkin.

Kommentoi