Itsekäs unelmani

Osallistuin maanantaina Saku Tuomisen luennolle, jonka bongasin Hesarin ilmoituksesta. Menin ihan sokkona paikalle enkä tiennyt yhtään, mitä odottaa.

Luennolla puhuttiin tietysti siitä, mistä Tuomisen kanssa usein - hyvästä elämästä ja unelmoinnista.

Parinkymmenen minuutin jälkeen huomasin innostuvani. Tajusin, että minullakin ON unelma, on ollut jo pitkään.

(No joo joo, sanon tietysti päivittäin asioita kuten AI VITSI mä unelmoin Gran Delicaton juusto-makkaraleivästä - ja toteutankin miniunelmiani melkoisen ahkerasti, siitä olen ylpeä.)

Minun iso unelmani on, että voisin asua talvet jossain auringossa. 

Ehdin jo riehaantua ajatuksesta. I HAVE A DREAM!! Tästähän minä olen kaikki nämä vuodet haaveillut! Vihdoin tajuan!! 

Sitten iski nolous. Kaikkien muiden unelmat olivat tyyliä haluan auttaa nepalilaisia orpoja tai haluan auttaa stressaantuneita toimistotyöläisiä löytämään elämäänsä iloa joogan avulla.

Siinä missä minä unelmoin siitä, kuinka juon aamukahvini terassilla tammikuussa...

Mutta sitten muistin, että elämässäni on kourallinen ihmisiä, jotka elävät aidosti omannäköistään elämää. He ovat juurikin niitä unelmien toteuttajia, niitä jotka tekevät eivätkä aina vain puhu. (Tai kyllä he puhuvatkin: omista unelmistaan ääneen puhuminen on hieno ja Suomessa harvinainen taito.)

Juuri he kylvävät ympärilleen iloa, inspiraatiota, voimaa ja rohkeutta. He eivät kadehdi, kampita tai suhtaudu muihin kilpailijoina, koska he tietävät, että jokainen tekee omaa juttuaan. Heiltä ei myöskään koskaan hävetä pyytää apua - paitsi yleensä ei ehdi, koska he ovat jo itse tarjoutuneet auttamaan. 

Tulin siihen tulokseen, että omien unelmien seuraaminen koituu lopulta kaikkien hyödyksi. Innostuneista, onnellisista ja tyytyväisistä ihmisistä on tälle maailmalle paljon enemmän hyötyä kuin katkerista ja väsyneistä.

Tiedättehän mitä lentokoneessakin sanotaan?

"Hätätilanteessa laita happinaamari ensin itsellesi ennen kuin autat muita."

Share

Kommentit

rrr (Ei varmistettu)

Ihana muistutus. Sa kylla autat Eeva jo meita muitakin, kirjoittamalla. Kiitos siita!

Mimie (Ei varmistettu) http://finestprocrastination.blogspot.co.uk/

Apua, maailmassa jossa mielestäni vertailemme itseämme ja elämäämme jo aivan liikaa toisiin ihmisiin, nyt pitäisi vielä vertailla unelmia? Ei kai sentään, sun unelmat on sun, ja sillä meet :) Orpolasten auttaminen ei auta ketään jos se ei ole vilpitöntä toimintaa, vaan lähtöisin yhteiskunnan luomasta ideaalista unelmasta ;) http://finestprocrastination.blogspot.co.uk/

Jenniii
Pupulandia

Loistavia oivalluksia jälleen kerran. Kiitos Eeva! :)

Katri M (Ei varmistettu) http://www.instagram.com/makinenkatri

Jopas sattui, tämän blogitekstisi luettuani siirryin toiseen suosikkiblogiini, jossa sattumalta myöskin puhuttiin unelmoinnista. Se kirjoitus mielestäni täydensi niin hyvin tätä sinun pohdintaasi, että oli pakko palata linkittämään se tänne. http://www.jennyhenriksson.com/blog/2014/04/14/unelma/

Muuten, tuo tähän kirjoitukseen liittämäsi kuva aurinkoisesta maisemasta ja turkoosista merestä sai niin voimakkaan reaktion aikaan, jonka johdosta tajusin, että kyllä vaan, tämänhetkinen pieni unelmani on matkustaa syksyllä aurinkoon, ja sen aion kyllä tästä inspiroituneena toteuttaa ;)

Eeva Kolu

Lupaat tulla huikkaamaan tänne, jos sen teet! x

Katri M (Ei varmistettu) http://www.instagram.com/makinenkatri

It's a deal! ;)

Vierailija (Ei varmistettu)

Tuosta lopun happinaamari-vertauksesta meni ihan kylmät väreet! Ja juuri sillä upean kihelmöivällä tavalla :) Että tässä sitä nyt istutaan kahvikuppi kädessä suurien oivallusten äärellä. Elämässä pitää tosiaan olla vähän itsekäs voidakseen olla toisillekin se paras versio itsestään. Kiitos Eeva näistä ajatuksistasi, jotka muistuttivat mieleeni taas jotain ihan erityisen tärkeää!

katjajolie (Ei varmistettu) http://www.jolie.fi/moments

Eeva, meillä on sama unelma! Minäkin haluan asua talvet auringossa ja juoda aamukahvini terassilla tammikuussa! Se on hyvä unelma :)

Vauvakuumemittari

Olipa taas ihana kirjoitus, mutta niin kaikki sun kirjoitukset aina on!

Mä kuvittelin tosi pitkään haaveilevani just tuosta, että saisin viettää talvet lämpöisessä. Kuvittelin haaveilevani siitä että matkaan tukka hulmuten ympäri maailmaa ilman huolia tulevasta.

Sitten tajusin, että itse asiassa vähääkään pidempi ulkomailla oleskelu stressaa mua ihan hirveästi ja mä oon kaikkein onnellisimmillani seistessäni kevät/kesä/syys/talvi-iltana maalla metsänreunassa ja katsoessani tähtiä. Mun suurin unelma on muuttaa takaisin maalle (kunhan valmistun) ja elää loppuelämäni yhdessä ja samassa paikassa. Kasvattaa liuta lapsia ja muistaa katsella niitä tähtiä. Ja ehkä joskus matkustaa tammikuussa sinne aurinkoiseen paikkaan ja olla kaikkein onnellisin siinä kohtaa kun tuun takaisin kotiin :)

Linah (Ei varmistettu)

Terveisiä täältä auringosta! Mulla oli samainen haave, kunnes muutama vuosi sitten tein siitä totta. Ensimmäisen lämpimän ja aurinkoisen talven jälkeen ajattelin, et hitsit jos kaikki suomalaiset kokis tämän, niin siellä Suomessa ei olis varmaan kukaan enää talvisin. Tänään viimeksi join kahvit terassilla kesämekossa ja mitään haluja ei ole palata Suomeen ympäri vuodeksi enään. Rakastan mun elämää niin paljon ja olen niin kiitollinen itselleni, että olen seurannut mun unelmia.

Eeva Kolu

Olisi ihana kuulla lisää - miten järkkäilit asiat niin, että tuon unelman toteutuminen onnistui?

mixed fuss

Terveisiä myös unelmien (ja antipatioiden) ääreltä auringosta! Kyky ensinnäkin puhua ja sanoa ääneen isoja unelmia on jalo taito ja rohkeutta Suomessa, tehdä niistä totta vaatiin hulluutta sopivasti ja raivokasta rohkeutta. 

Hyppää rohkeasti, elämä kantaa kyllä :)

Unelmasuola (Ei varmistettu)

Unelmointi ja unelmien toteuttaminen on elämän suola, anna mennä! Mutta pakko kysyä ja hinku tietää: missä tuo kuvan maisema on?

Eeva Kolu

Bonojur, se on Ranskan Rivieralta :) x

palsta

Ensinnäkin Eeva, sun blogi tuo valoa monen ihmisen päivään, myös minun. Sun kirjoitustyyli on epäitsekäs ja siihen on helppo muidenkin sama(i)stua ;) Toiseksi, täytyy tosiaan tehdä itsensä ensin onnelliseksi, jotta voi auttaa muita (muuten se on vain omien ongelmien pakenemista). Kolmanneksi, kerran täällä vaan eletään, joten mitä sitä turhia himmailemaan!

Ja unelmia pitää olla, toteutui ne sitten, tai ei.

Ylipäätään on hienoa, että unelmoit. Myös mun elämä on ollut tänä keväänä enemmän suossa rämpimistä kuin koskaan aiemmin, eikä siinä ole oikein ollut sijaa unelmille, tiedät(te) ehkä tunteen. Mutta yritän myös alkaa taas "harrastamaan" edes pieniä unelmia. Sinänsä hyvä tietää, että sinäkin olet vain ihminen. Yhdessä täältä suosta noustaan kaikki, ja ihan kohta aletaan taas toteuttaa meidän hulluja unelmia ;) !

Tuta o kör (Ei varmistettu) http://tutaokor.blogspot.fi/

Hyvä kirjoitus! Taitaa olla kevättä rinnassa jos kullakin. Itsekkin just avauduin samasta asiasta, kun aikoinaan lähdin yli 4 vuotta kestäneelle unelma seikkailulle. Suosittelen kaikille lämpimästi! Tekee oikeasti hyvää kropalle ja mielelle ottaa irti arjesta sekä Suomen pimeästä talvesta, vaikka ei se elämä muuallakaan ole aina niin ruusuista.... Mutta aina pääse takaisin ;)

keep on dreaming (Ei varmistettu)

"Hätätilanteessa laita happinaamari ensin itsellesi ennen kuin autat muita."

eli kun ensin oot juonut aamukahvit terassilla tammikuussa, alat auttamaan nepalilaisia lapsosia kouluun?

onko maailmassa varaa ajatella näin individuaalisti?

"Tulin siihen tulokseen, että omien, näennäisesti itsekkäiden unelmien seuraaminen koituu lopulta kaikkien hyödyksi."

--tähän kohtaan "näennäisesti itsekkäiden" tilalle vaihtaisin "muista väliinpitämättömien unelmien"

.... "kaikkien hyödyksi."
kuinka yhden yksilön subjektiivisesta unelmasta voi tulla universalistisutilitaristinen päämäärä?

Eeva Kolu

Kommenttisi valaisee pointtini erinomaisen hyvin: ihmisillä on kovin kapea tapa katsoa maailmaa ja ajatella sitä, mikä on hyvää tai hyödyllistä.

Esimerkiksi hyvä ystäväni toteutti työhönsä ja taloudelliseen tilanteeseen liittyviä unelmiaan, siis juurikin niitä kauhistuttavan "itsekkäitä". Sen jälkeen hän on paitsi ollut loistavalla tuulella ja hymyillyt enemmän kassaneideille ja ohikulkijoille, myös auttanut koko kaveripiiriään ja monia tuntemattomiakin näiden omien työasioiden kanssa, järjestänyt monia hyväntekeväisyystempauksia, työllistänyt muutamia ihmisiä ja kannustanut satoja muita toteuttamaan unelmiaan, pystynyt tukemaan paikkakuntansa pienyrittäjiä ostamalla näiden palveluita isojen ulkomaalaisten ketjujen sijaan. Ja kaikki lähti siitä, että hän alkoi tehdä töitä työhön liittyvien unelmiensa eteen.

Maailmaan voi luoda hyvää monilla tavoilla. Yhteisö koostuu aina yksilöistä, ja jokainen meistä voi ihan konkreettisesti vaikka työpaikalla tai ruuhkabussissa nähdä sen miten aidosti onnellinen ihminen välittää hyvinvointia ympärilleen siinä missä katkerat ja vihaiset ihmiset levittävät pahoinvointia. 

Minun unelmani auringosta ei ole mitenkään pois nepalilaisilta lapsilta. Toisaalta minulla ei ole myöskään pienintäkään epäilystä siitä, että kun alan elää omannäköistäni, hyvää elämää, se alkaa hyvin nopeasti hyödyttämään myös muita ihmisiä. Olivatko ne sitten naapurustoni mummot, blogini lukijat tai nepalilaiset orvot, jää nähtäväksi... tämä maailma kun on jänskä paikka, jossa parhaita asioita ei usein voi ennalta arvata :)

Vierailija (Ei varmistettu)

Sun jutuista on nyt jo hurjasti hyötyä ja iloa todella monille!

Ja mistäs tuo aiempi kommentoija sen tietää, vaikka lähtisit vielä joskus Nepaliin?! Miten tuo nykyinen unelma sen muka estää?

minä-tässä-hei
A modo mio

Hassua Eeva, mulla tuli ihan samanlaisia ajatuksia ekan unelmointiluennon jälkeen!

Nyt vaan keräät kimppeet ja kamppeet ja muutat vaikka Australiaan. Olet onnekas, sillä sun työtä voi oikeasti tehdä etänä. Ja mieti miten kivoja juttuja syntyy, kun voi katsoa maailmaa vähän eri kantilta. Go for it, Eeva!

Krstn (Ei varmistettu)

Kyllä, kyllä ja kyllä!

Kun happinaamari on asetettu itselle, on helpompi auttaa myös toisia. Tilannetta voi verrata vaikkapa siihen, kun oma elämä on täydellisesti raiteillaan. Tällöin on helpompi keskittää resursseja myös heille, joilla asiat eivät ole kohdillaan. Omasta hyvinvoinnista huolehtiminen ei ole keneltäkään kehitysmaan lapselta pois - päinvastoin.

Jostakin ihmeellisestä syystä olen aina unelmoinut todella yliampuvasti vanhempieni mielestä, mutta kaikki älyttömätkin liikkeet (aina 13-vuotiaasta lähtien) ovat olleet kuin taikaiskusta todella tärkeitä elämänpolullani. Olen saavuttanut asioita, joista monet haaveilevat koko elämänsä. Täytyy vaan uskaltaa ja olla rohkea.

Olen ollut maissa, joissa olen lahjoittanut rahaa suoraan sitä tarvitseville. En unelmoi siksi, että voisin itsekkäästi riistää kaikilta muilta. Unelmoin siksi, että voin itse hyvin ja sen myötä myös olla apuna. Konkreettisesti.

Kiitos Eeva blogistasi. Toivottavasti tämäkin tekstisi rohkaisee kaikkia tarttumaan unelmiinsa tai edes hieman parantamaan eloaan tällä hetkellä, oli se sitten ihan pieni tai isompikin asia.

Ainuska (Ei varmistettu)

Ennen kuin lähtee Nepaliin "auttamaan", kannattaa tutustua siihen, mitä on oikeasti menossa tekemään. Suora lainaus Suomen ulkoministeriön sivuilta:
"Vapaaehtoistyöhön aikovan on hyvä tietää, että Nepalissa esiintyy ”vapaaehtoisturismia”, joka ylläpitää suurta osaa Nepalin lastenkodeista. Todellisuudessa suuri osa lastenkotien lapsista ei ole orpoja vaan voisivat elää vanhempiensa tai sukulaistensa kanssa. Matkatoimistot mainostavat vapaaehtoistyötä turistikokemuksena vaelluksen ja koskenlaskun rinnalla. Ulkomaalaisilta vapaaehtoistyöntekijöiltä saatetaan pyytää jopa 200 USD viikon työskentelystä ”orpokodissa”. Kotimaihinsa palattua vapaaehtoiset etsivät lapsille sponsoreita, mikä taas rohkaisee lastenkoteja hankkimaan lisää ”orpoja”. Lapsia estetään näkemästä perheitään, sponsorirahoja käytetään väärin ja lisää lapsia etsitään sponsorirahojen toivossa."

Pahoittelen näin kyynistä kommenttia, mutta maailma on joskua aika ikävä paikka :(

Mariest (Ei varmistettu) http://blogbook.fi/sunsetandfridays

Sun juttuja on vaan niin ihana lukea, keep up the good (work) writing <3

MariSkuukkeli (Ei varmistettu)

:o)

Eeva Kolu

Kiitos kaikille kommenteista :) Torstai on toivoa täynnä, eiks juu!! xx

au (Ei varmistettu)

Ihana teksti. Tuli hyvä mieli heti aamusta.
Just tuollainen omien elämänsä unelmien toteuttaja sitä tahtoisi itsekin olla, ehkä sinne vielä päästään!

maea (Ei varmistettu)

Kiitos tästä. Omat unelmat on helppo unohtaa ja haudata mahdottomina kaikenlaisista järkisyistä. Tämä kirjoitus muistutti myös omista! Ja se joka väittää, että omia unelmia on itsekästä toteuttaa on pässinpää ja kiukkupussi, sekä ikävä ihminen. Se on ehkä totta, mutta itsekkyys ei aina ole pahasta. Meitä on täällä niin monta, se on oikeesti ihan ok tehdä asioita, joista itse nauttii (jos ei sen seurauksena satuta muita). Minä uskon, että siitä hyötyvät kyllä muutkin. Varsinkin ihan lähipiiri. Se, että oletko täällä vai siellä talvet ei paljon muiden elämään vaikuta ja on naurettavaa syyllistää ihmistä tällaisista asioista. Okei, eivät ole kaikille mahdollisia..niin ei ole moni muukaan asia. Maailma ei ole valmis. Nautitaan ja autetaan kun pystytään ja omat voimavarat muistaen. Musta on kiva tehdä toisille kivoja juttuja ihan täällä kotimaassakin. En koe tarpeelliseksi lähteä vaikkapa avustustyöhön ulkomaille. Mitä tyytyväisempi olen omassa elämässäni, sitä paremmin pystyn keskittymään myös muiden tarpeisiin.

Marianne_M (Ei varmistettu)

Huuu, olipas tässä nyt paljon sellaista, mitä olen pohtinut pari viime vuotta! Varsinkin tän kevään aikana olen vihdoin tajunnut, että pitäisi oikeasti kuunnella itseään, vaistojaan ja unelmiaan. Se ei ole keneltäkään muulta pois, päinvastoin. Uskon myöskin siihen, että oikeasti (unelma)elämäänsä elävä ihminen tuo paljon valoa ympärilleen!

Kuva taitaa olla Ranskan Rivieralta? Jos oikein villiksi heittäydyn, niin juuri sinne suunnille haluaisin lähteä! Viimeksi Nizzaan lentäessäni samassa lentokoneessa istui ihana ja hyväntuulinen mummeli, jaloissaan harmaaturkkinen koira. Olivat juuri palaamassa Suomen vierailultaan. Siinä tuumin -- tuossa minä olen, muutaman vuosikymmenen päästä :)

May G. (Ei varmistettu)

Täälä ilmoittautuu yksi unelmansa toteuttanut! Tähän on vaadittu rutkasti onnea, kovaa työtä,uhrauksia mutta ehdottomasti tärkein on palava halu päästä päämäärään ja usko siihen mitä tekee. En jäänyt odottelemaan lottovoittoa tai eläkepäiviä tai sitä "sitte kun.."vaan aloin järjestämään asioita yksi kerrallaan.

Vilkutan terveiset silmiä hivelevän kauniista alppimaisemista, omasta kodista vuoren rinteestä, kirsikkapuun katveesta. Ilma on raikasta ja lehmänkellot kilkattavat, kaunein paikka mitä tiedän (ja aika paljon on tullut reissattua).

Töitä pitää tehdä ja veroja maksaa mutta paikkansa ihminen voi valita. Suosittelen.

mixed fuss

Ihana! Juurikin näin. 

Kukka (Ei varmistettu)

Hih,

Olipas inspiroiva kirjoitus. Juuri näin elämää pitäisi elää - itselleen. Meilläkin oli unelma, saada viettää lapsen kanssa enemmän aikaa...ja kuinka ollakaan, olemme nyt 5 kk reissanneet vuoden vanhan pimun kanssa Aasian auringon alla..ja tämä aika on ollut aivan upeaa aikaa, kiireetöntä oleskelua. Ensi talven uudelleen.!:) totta kait unelmat vaativat myös työtä ja selvittelyjä..ei se lähteminen ihan sormia napsauttamalla tapahtunut..mutta antoi meille sellisen palon, että ihan mahtavaa elää juuri meidän näköistä elämää..joka ei ole niin vakavaa tai rahallisesti rikasta, mutta sitäkin onnellisempaa. Nyt on Suomeen palatessa koti menossa myytiin, muutetaan pienempiin neliöihin koko perhe, että voidaa tulevaisuudessa toivottavasti joka talvi reissata 3 kk lämmössä..koko perheenä..toivottavasti onellisina:) unelmia kohti!

Vierailija (Ei varmistettu)

Oi Eeva! Mikä ihana kirjoitus. Ihan meni kylmät väreet ja nousi kyyneleet silmiin. Näin se on. Pitää elää omat unelmansa todeksi ja elää omannäköistä elämää. Siitä tulee kaikkein onnellisimmaksi ja silloin pystyy tekemään myös muut ihmiset ympärillään onnelliseksi. Onnellisuus tarttuu - uskon vahvasti niin.

Elina Tanskanen
Auta, Elina!

Hei, saisinko lainata sua seuraassa Auta, Elinassa? <3 sinne!

Kommentoi