... ja tähän päättyy rumuus-teemaviikon juttusarjamme

Koska olette kommentoineet niin kamalan ahkerasti enkä millään saa mahtumaan tätä sanottavaani kommenttilootan sallimaan 1000 merkkiin, vastaan teille kaikille nyt postauksen muodossa.

 

Nettiin kirjoittaminen - no, itse asiassa mikä tahansa kirjoittaminen - on siinä mielessä hämmentävää ja hassua, että sillä sekunnilla, kun painat Tallenna-nappia, teksti alkaa elää omaa elämäänsä. Jokainen tekee siitä oman tulkintansa ja ymmärtää ja suodattaa sen niiden lasien läpi, joilla tätä maailmaa katselee. Sitä on palkitsevaa, pelottavaa ja hämmästyttävää seurata vierestä.

 

Jaat maailmalle syvimmät ajatuksesi, mutta joku huomaa vain kielioppivirheen. Kuvittelet sanovasi, että hauki on kala, mutta joku ymmärtää sen niin, että hauki on vain puoliksi kala. Toisen mielestä hauki on koira ja kolmannen mielestä hauki on nykyään ihan täynnä itseään. Ja joskus ihan humoristiseksi tarkoitettu heitto alkaa elää omaa elämäänsä ja paisuu paljon suuremmaksi asiaksi kuin se oli tarkoitettu. Mutta niin se menee.

 

 

Joten ihanat, rakkaat lukijat, kiitän kommenteistanne, te olette vilpitöntä ja kannustavaa sakkia, ja näette asioissa aina hyvät puolet. Mutta ei teidän tarvitse olla minusta huolissanne - vaikka oloni on ajoittain ei-niin-hehkeä, en minä oikeasti vietä päiviäni itkemässä sitä, miten ruma olen ja miettimässä, mitä joku raatorehellinen (päivän sana!) ohikulkija kirjastossa ajattelee ulkonäöstäni. Ja ei, tietenkään en ajattele, että ulkonäkö olisi se määrittävin tekijä parisuhteessa tai elämässä ylipäätään. Saatan olla ruma, mutta en mää nyt sentään tyhmä ole! ;) (Huom. tämä oli nyt taas sitä huumoria.)

 

 

Paskoja päiviä ja ankeita ajatuksia tulee kaikille, myös meikälle. Joku syyttää itsesäälistä, minä puhun mieluummin rehellisyydestä. Joskus on ihan hyvä kertoa mälsistäkin hetkistä, niin pieniä kuin ne murheet tämän maailman mittakaavassa ovatkin. Kun jokaisella näitä ankeita päiviä kuitenkin on, miksi pitäisi edes esittää, että elämä on aina fantastista ja omat ajatukset aina rationaalisia ja itseä kohtaan armollisia? Jo blogia perustaessani päätin, että vaikka kirjoitan blogia kivoista asioista, en halua kirjoittaa ruusunpunaisiksi siloteltuja tarinoita, joista kaikki pikkumaisuus, epävarmuus, turhamaisuus, heikkous, hölmöys, kiittämättömyys, riittämättömyys ja toisinaan suoranainen naurettavuus on karsittu pois. Sellaisia tarinoita löytyy ihan riittämiin Makuunin hyllyltä hintaan 3 euroa per vuorokausi plus irtokarkit.

 

 

 

Joten niin. Nämä horinani olkoon yhden nuoren naisen ääni. Pääasiassa onnellinen, kivoista asioista puhuva ääni, joka on tehnyt tietoisen päätöksen katsoa maailmaa positiivisesta vinkkelistä. Sellainen, joka toisinaan sortuu synkkyyteen, muttei koskaan epätoivoon.

 

Ja seuraavaksi muuten puhutaan koiranpennuista. Alkaa riittää tämä mietiskely-schmietiskely.

 

Kuvat Vogue USA helmikuu 2012, muistuttamassa postauksessa siitä, mikä elämässä on oikeasti tärkeää. Eli siitä, että eilen alkoivat Mad Menin vitoskauden jaksot.

 

 

Share

Kommentit

Saara (Ei varmistettu)

Luin ensimäisen rumuuspostauksen ja huomasin itse seisovani rautatieasemalla pohtimassa sitä, miten väärin kirjoitit. Että miten ei saisi mainita negatiivisia asioita tai mollata itseään missään tilanteessa. Ärsytti kuinka toit tlläisen näkemyksen esiin. mutta sitten tajusin. Se ei ollut tyhmyyttä, vaan rohkeutta. Toki kertomalla vain kivaa levittää sitä ihanuutta ympärilleen, mutta se voi myös aiheuttaa illuusion täydellisyydestä, jota ei ole ja jota muut alkavat silti kadehtia. Rohkeutta on näyttää myös heikkoutensa. Se auttaa myös voittamaan ne. Ymmärsin myös, että asioista puhuminen on eri asia kuin valittaminen. Minulla on tällä saralla selkeäsri vielä opeteltavaa... Mutta ehkä osaan nyt joskus itsekin ilmaista itseäni muutekin kuin positiivisesti...
Ja oiiiih Mad Med. Lainasin kirjastosta juuri sen kolmoskauden. Vitoseen on siis vielä matkaa, mutta toisaalta minulla on paljon ihanuutta näin ollen edessä. :D

Miss T (Ei varmistettu)

Kirjoitat niin kauniisti ja oivaltavasti! Kiitos inspiroivasta blogista!

muisku (Ei varmistettu)

AAAMEN!! :))

Eeva Kolu

Saara: jep, olen huomannut, että moni pitää negatiivisten ajatusten julki tuomista aina valittamisena tai itsesäälinä. Haluaisinpa kuitenkin tavata sen ihmisen, joka ei ikinä tunne itseään epävarmaksi, rumaksi, tyhmäksi, huonoksi jne. Joten joo, mielestäni on ihan hyvä, että niistäkin ajatuksista puhutaan ja kirjoitetaan eikä aina vaan hehkuteta, miten 100 % ajasta kaikki on ihanaa. Kun ei kuitenkaan ole. ****** Miss T: voi kiitos itsellesi! ******* Muisku: muiskis Muiskulle!

Heli / kenkameri.blogspot.com (Ei varmistettu)

Eeva, sä olet mun sankari! Pysy aina uskollisena itsellesi niin kaikki muu järjestyy.

Eeva Kolu

Heli - tiäks, mä uskon, että toi on ihan totta! Hyvää kevättä :)

vee (Ei varmistettu)

Oot ihana. Ei muuta.

Jenni (Ei varmistettu)

Allekirjoitan ensimmäisen kommentoijan ajatuksen siitä, että jatkuva hyvistä ja kauniista asioista kirjoittaminen luo täydellisyyden illuusiota, jota on helppo hieman kadehtia, kun itse on kuitenkin turhankin tietoinen omasta epätäydellisestä elämästään. Verhon ajoittainen raottaminen tuo lukijan (siis ainakin minut) maanpinnalle ja ehkä tämä muidenkin epätäydellisyyden näkeminen auttaa myös miettimään, että tietyssä valossa omakin elämä voisi olla ruusunpunainen ja kadehdittava. En toivo kenellekään harmeja, mutta on kuitenkin lohdullista aina välillä saada muistutus siitä, ettei todellakaan ole yksin ja ainoa omien epävarmuuksiensa kanssa. Kiitos siis, kun jaat näitä ajatuksiasi kanssamme ja aurinkoista kevättä! :)

Eeva Kolu

Vee: niin säkin, ja ei mullakaan muuta kuin että huippua kevättä! :) ******* Jenni: mukavaa, että näet asian noin. Nimittäin juuri samalla tavalla olen itsekin sen järkeillyt. En halua kitistä turhista, mutten myöskään tahdo esittää, että (periaatteessa kyllä ihan mahtavassa) elämässäni kaikki olisi aina silkkaa auvoa.

Pee (Ei varmistettu)

Ihana Eeva, olet tunnetusti paras ja ihana, kuten aina. "hauki on nykyään ihan täynnä itseään" nauratti suuresti, kiitos siitä! Lähetän vastalahjana täältä lämpöä, paljaita varpaita ja aurinkoa!

Sanna (Ei varmistettu)

Voi ei, mä olen menossa vasta kolmannessa tuotantokaudessa. Täytyy kiriä. Mad men on jotain niin nokkelaa, oivaltavaa ja mahtavaa, että välillä ihmettelen voiko sitä viihteeksi kutsuakaan! Ps. Mahtavat kuvat olit valinnut postaukseen!

Jose (Ei varmistettu)

Moikka,

Olen surffaillessa löytänyt tämän sinun blogisi, ja lukenut sitä aina epäsäänööllisen säännöllisesti.
Ystäväni teki Avokado-mustapapusalaattia ja ihan innosta piuekeena sitten kyselin ohjetta ja hän vinkkasi sinun vanhan ruokablogisi. VoE TAIVAS!!! Olen lukenut sitä tänään noin 6h (älä kerro pomolle..) Harmi että sen kirjoittaminen on jo loppunut. Onneksi kuitenkin se on vielä luettavissa ja saan nauttia nyt sieltä niin hyviä reseptejä kuin sukkelaa kirjoitteluasikin.
Kiitos, että jaksat kirjoittaa blogia. Olet yksi niistä harvinaisista jolla on sana hallussa ja sellainen kepeä, mutta asiarikas tyyli kirjoittaa.
Ihanaa pääsiäistä ja kevättä sinulle :)

Mimme (Ei varmistettu)

Välllä minua harmittaa, etten osaa sanoa mitään omaperäistä näistä teksteistäsi, joten jälleen kerran: ihanaa ja sisältörikasta sanomaa! Edellistä postausta en tullut kommentoineeksi, mutta minä en ainakaan nähnyt sitä valittamisena tai itsesäälinä vaan puhtaana rehellisyytenä, yhtenä blogisi parhaista puolista Ja mitä tulee muuten kausiin, jolloin tuntee itsensä rumaksi ja kamalaksi, niin itse ainakin yksinkertaisesti välttelen peilejä ja sen sijaan katselen omia kuviani, joissa näytän hyvältä ja kuvittelen edelleenkin näyttäväni siltä. Toki heijastuspintaan törmätessä paluu todellisuuteen voi olla karu, mutta ainakin hetkeksi pääsee hengähtämään - ja silloin voi myös toivoa, että vastaantulijat huomaavat vain itsevarmuuden, eivät piiloutumishalua.

Eeva Kolu

Pee: joo, paljaita varpaita! Toivottavasti niiden saapumisessa ei kestä kovin kauaa :) ********** Sanna: ajattelen ihan samoin. Hirveä kärvistely että jaksaa odottaa iltaan asti että tuo katselukamu saapuu, tekis mieli pistää jakso pyörimään heti :) ******** Jose: kiitoksia kivasta kommentista ja mukava kuulla, että ruokablogista oli iloa. Uusi ruokablogini löytyy osoitteesta http://blogit.hs.fi/kauhaajarakkautta :) **** Mimme: todellisuuspako on aina hyvä selviytymisstrategia :D Kiitos kommentista!

Sussu (Ei varmistettu)

Vaikka oletkin saanut jo melkoisen kommenttivyöryn, niin haluan myös omalta osaltani kiittää sua tästä itsetuntoasioita käsittelevästä "trilogiasta". Maistoin itse pitkästä aikaa viikonloppuna tyttöjen välisen "ystävyyden" nurjaa puolta, ja nämä Viisaat ja Kauniit sanasi auttavat yli. Kiitos kun pidät meidän herkkien puolta, niin moni taho kannustaa kovettumaan ja liittymään laukojiin, tai mikä pahempaa, piikittelijöihin. Minusta nämä postaukset olivat helmiä, ja myös kommenttiboksin sisällöstä sai vertaistukea. Kohti uutta viikkoa siis!

T (Ei varmistettu)

Ajoittainen synkkyyteen sortuminen voi olla sen hetken elämän suola ja kääntyä lopulta positiiviseksi energiaksi tuleviin päiviin ja jopa viikkoihin. :) Tykkäsin tekstistäsi.

Eeva Kolu

Sussu: ikävä kuulla, että siellä päässä on ollut töyssyjä tiellä. Mutta sen sijaan ihana kuulla, että näistä postauksista oli kuitenkin iloa :) Uusi viikko, tosiaan! ********* T: tuokin on muuten ihan totta. Ajoittaisen synkistelyn voimaannuttavasta vaikutuksesta puhutaan ihan liian vähän!

Jenny (Ei varmistettu)

miten usein mä olenkaan harmitellu semmosen tykkää-nappulan puuttumista blogeista. noh, lähinnä tästä blogista. monesti, oikeastaan ihan minkä sun kirjottaman jutun, jälkeen päähän tulvii ajatuksia. tai jotain-semmosia-tuntemuksia. mutta se kommentoiminen tuntuu olevan mahdotonta, kun on se pään järjestely niin himputin monimutkasta. mutta sitten tulen järkiini tossa namiska-asiassa - joku muuhan vois käyttää sitä ihan eri tarkotukseen kun meikäläinen! ja, eihän tämä enää olis SUN blogi, jos täällä semmonen olis. joten pää jää sekasin (mutta sillein hyvällä tavalla!) ja, jos nyt tästä kommentista edes yritetään keksiä joku pointti, nin kai se olis, että tykkään hirmusesti blogistasi! :))

Emmi (Ei varmistettu)

Hei ihana, heitämpä sullekki tän haasteen: http://two-minutes-to-midnight.blogspot.com/2012/03/kehu-itseasi-haaste.... ! (:

Katri (Ei varmistettu)

Oot paras. Mä haluaisin omaksua saman asenteen kuin sun omasi on. Elämä (ja irtokarkit silloin tällöin) voittaa kaiken !!

(Se kivempi) Vieno (Ei varmistettu)

Erotuksena meihin muihin, sinä Eeva uskallat kertoa niistä huonoistakin hetkistä tuhansille(?) tuntemattomille. Se, jos mikä on rohkeaa. Ja kommenttien perusteella suurin osa lukijoistasi silti ymmärtää sua oikein. Älä anna niiden jyvien seassa olevien akanoiden masentaa.

Ps. Jee, koiranpentuja!

Dolores (Ei varmistettu)

Nyt kun omassa elämässäni on ollut rankkoja aikoja, kyllästyin täysin kaikkiin niihin muoti- ja lifestyleblogeihin, jotka perustuivat silkan pinnan palvonnalle. Klikkailin ne pois blogilukemistostani, koska en vain jaksanut sellaista kiiltoa ja söpöstelyä. Mutta sinun blogiasi, Eeva, en todellakaan poistanut lukulistaltani.

Kauneutta elämässä saa ja pitää olla, mutta on niin paljon muutakin, rujoutta ja inhimillisyyttä, pölyä ja ryönää. Ei lifestyle-bloggaamisen tarvitse tietenkään perustua pelkälle ryönälle, mutta ainakin minun tapauksessani tuo "verhon raottaminen" ja inhimillisyyden paljastaminen saa nauttimaan kauniista asioista blogissa kaksin verroin enemmän. Haluan lukea maailman todellisista ihanuuksista, jotka ovat edelleen ihania, vaikka bloggaajan elämässä olisikin niille vastakohtaisia asioita, remonttipölyä ja mielenailahduksia.

Eli kiitos blogistasi.

Matle (Ei varmistettu)

Eeva. Olet ihaninta, mitä on. <3 Erityisesti seivaat paskamaanantait, jotka ovat täynnä katupölyä, kylmiä tennarivarpaita ja typeriä ihmisiä. Kiitos siitä.

Sylvi/Lyylin vierestä (Ei varmistettu)

Samaa mieltä kuin edelliset! Todellakin pelkät hunajaiset hyvän fiiliksen tavarahelvettiä palvovat good life -blogit ovat aikansa eläneet. (Niitäkin muutamaa tosin tottumuksesta seuraan.) Sinulla on aina järkevää sanottavaa, jollain uudella tapaa vanhaa tai uutta. Enkä yhtäkään postausta ole kokenut valittavana tai jonain itkuna, vaan todellisena ja aitona elämäntekstinä. Oikeastaan hassuakin, en ole edes ajatellut koskaan, että olisit kertonutkaan negatiivisista asioista, vaan elämästä kokonaisena ja todellisena! - Ja Mad Men, ou jeah!

tiutiu (Ei varmistettu)

Hei Eeva. Minun piti aivan lähteä katsomaan kuviasi, että miltä se emäntä näyttää. Muistin oikein. Sinulla on kauniit hiukset, sievät kasvot ja puhuttelevat silmät sekä valtavan kaunis iho. Tälläiset terveiset stalkkaajalta. Sitä paaitsi karismasi valuu lukijoiden syliin. Stop teasing yourself!

enni (Ei varmistettu)

Eeva, olet kyllä niin fiksu, kaunis ja ihana että pakahdun. <3 Kiitos paljon inspiraatiosta, jota jaat viikoittain!

kaisis (Ei varmistettu)

Hitto että mä inhoan ihmisiä jotka verhoavat pahantahtoisuutensa hymyn alle ja kuorruttavat loukkauksensa sokerilla...Lause aloitetaan "Ei millään pahalla mutta" -ja sit seuraa vittuilu. Sanotaan toisesta joku varmasti syvälle uppoava loukkaus, ja päälle sirotellaan kauniita pikku kohteliaisuuksia hyvin tietäen, että se loukkaus on ja pysyy, ja tuntuu. Jos toista loukkaa vahingossa, sille ei oikein mahda mitän varsinkaan jos ei tiedä loukanneensa. Mut liian paljon on ihmisiä jotka nauttii ilkeilystä.

helvi (Ei varmistettu)

Mikä se vanha ruokablogi on? Alkoi tehdä mieli sitä Avokado-mustapapusalaattia..

Ninnumaaria (Ei varmistettu)

Olen samaa mieltä kuin Jenni, on todella ihanaa lukea jotain todellista ruusunnuppujen takaa, ja sellaisen kirjoittaminen vaatii rohkeutta! On varmasti oikeasti vaikeaa avata todellisia ajatuksiaan ja sitten odottaa miten muut ovat tuomitsemassa. Olen vasta löytänyt blogisi täältä, ja olet valloittanut ainakin minut juuri aitoudellasi. Kiitos siitä! Nimim. olen kohta aloittamassa omaa blogiani, joka on todennäköisesti kovinkin ruusunnuppuinen, ja toistaiseksi jatkan rohkeampien ihailua :)

Catti (Ei varmistettu)

Minäkin haluan nyt kommentoida tätä. Sinä tuot niin paljon lohtua ihmisten elämään, kun kerrot näistäkin ajatuksista. Silloin ne omatkaan pahat hetket ei tunnu niin synkiltä, kun muistaa, että se nätti ja ihana bloggaajakin tuntee joskus olonsa samanlaiseksi. Kiitos Eeva, jälleen kerran!

jess (Ei varmistettu)

En tiedä oletko jo törmännyt tähän, mutta linkkaanpa nyt silti:

http://www.basso.fi/keskustelu/hiekkalaatikko/kauneimmat-naiset/4550/

(älä huomioi noita tissikuvia, moni selvästi jumaloi sinua!)

!!!

poikaystävätön (Ei varmistettu)

Et tiedä miten onnekas olet siitä, että sinulla on uskollinen, ihana poikaystävä joka rakastaa sinua. Mikään maailman kauneus ei voi korvata sitä, ja antaisinkin mitä tahansa saadakseni saman. Mietihän sitä, Eeva, ennen kuin valitat noin turhanpäiväisistä asioista.

Kommentoi