jäähyväiset stressierkille

Hei lukijat ja toverit siellä, miten teillä menee?

 

Minä olen viimeiset puolitoista vuotta ollut enemmän, vähemmän tai järjettömän stressaantunut. Jatkuvat asuntohuolet, uusi asuinkaupunki, uusi opiskelupaikka, alituinen matkustaminen, työt, tulevaisuuden epävarmuus, rahahuolet, terveys ja läheisten ongelmat - siinähän on jo ihan kohtuullinen kattaus. Olen toki tiedostanut asian, mutta ajatellut koko ajan, että kyllä se tästä.

 

Sain herätyksen, kun eräs minulle läheinen ihminen äskettäin totesi, että sä et oo enää se sama ihminen kuin kaks vuotta sitten. No, ei kai meistä kukaan, ja ehkä se on ihan hyväkin asia, mutta ymmärsin kyllä, mitä läheiseni tarkoitti: alituinen stressi on tuonut minusta esiin (huonoja) puolia, joita minussa aikaisemmin ei ollut. 

 

Tämä lause sai minut tajuamaan, että hyvät asiat ja ihmiset elämässäni eivät ole ikuisia, jos minä en pidä niistä huolta. Elämää ei voi siirtää jatkuvasti eteenpäin ajatellen, että kyllä se siitä sitten. Ei se, jos itse et tee asialle mitään. Stressi on siitäkin ikävä veijari, että siitä ei pääse eroonkaan ilman töitä. Kun on melkein kaksi vuotta elänyt hartiat korvissa, joutuu opettelemaan kokonaan uuden tavan ajatella ja suhtautua asioihin. 

 

Jatkuva stressi on alkanut vaikuttaa myös terveyteeni, jonka tila on ikävä kyllä tällä hetkellä aika huono. Ihmettelen todella, miten prioriteettini ovat voineet olla niin vinksallaan, että olen päästänyt tilanteen tähän jamaan. Nyt on aika tehdä asialle jotain, kun ei ole vielä liian myöhäistä.

 

Tämän hiffaaminen kesti minulta hetken: minun elämäni pääosassa olen minä. Siksi minun täytyy tehdä asioita, jotka tekevät hyvää minulle. Juuri nyt, ei viiden tai kymmenen vuoden päästä - niin kuin olen tähän asti monia valintojani perustellut. Vaikka meillä olisi kuinka ihania ihmisiä ympärillä, on kuitenkin ensisijaisesti jokaisen oma velvollisuus ja oikeus pitää itse itsestään huolta.

 

Siispä olen päättänyt julistaa tulevan syksyn hyvinvoinnin syksyksi. Aion vähentää työntekoa huomattavasti ja keskittyä enemmän opiskeluun, sillä opintojeni keskeneräisyys nakertaa ajatuksiani jatkuvasti ja aiheuttaa varmaankin eniten stressiä kaikesta. Aion tehdä pitkiä kävelyitä, opetella nukkumaan kunnolla ja keittämään hyvää kaakaota, käydä hartiajumpassa, istua vähemmän koneella ja maata enemmän sohvalla. Aion olla vähäsen itsekäs ja tehdä enemmän niitä asioita joita olen jo pitkään halunnut tehdä, esimerkiksi opetella tekemään kynttilöitä ja saippuaa ja ehkä piirtää iltaisin.

 

Mutta ennen kaikkea aion pitää huolen, ettei tästäkin tule jälleen yhtä suoritettavaa projektia, jonka onnistuminen mitataan terveysjuomissa ja joogatunneissa. Vaikka elämäntapani tällä hetkellä ovat aivan retuperällä, en aio ryhtyä elämäntaparemonttiin, ruokaremonttiin, kuntoremonttiin tai mihinkään muuhunkaan remonttiin, en aseta itselleni tavoitteita enkä mittaa tuloksiani mitenkään. Aion vain tehdä asioita, joista minulle tulee hyvä olo. Uskon, että kaikki se, mikä elämässäni kaipaa muutosta, muuttuu siinä sivussa kuin itsestään.

 

Haastaisin teidät mukaan, mutta tämä ei taida olla niitä asioita, joihin kannattaa suhtautua haasteena.

 

Siispä, Hyvinvoinnin syksy 2011, täältä tulen, varusteenani uudet teekupit ja puoli kiloa steariinia. Ja kun ryhdyn jälleen miettimään, miten Euroopan taloudelle käy tai kuka muka palkkaisi mediakulttuurin maisterin, soitan tätä laulua.

 

 

Nyt otan suklaakakun uunista ja siirryn viettämään toivottavasti loistavaa viikonloppua parhaassa seurassa. Voikaa hyvin!

 

Kuvat: Sandra Freij / Lula # 6

Share

Kommentit

hosuli.blogspot.com (Ei varmistettu)

Hyvin kirjoitettu. Sama pätee ainakin minuun. Stressaamisesta pois opetteleminen on kovin vaativaa, mutta pakko yrittää.

Inna (Ei varmistettu)

Osui ja upposi! Tosin olen tunnistanut stressin ja sen kanssa elämisen mahdottomuuden jo paljon aiemminkin ja samantapaiset ajatukset ovat pyörineet päässä. Tänään olin niin väsynyt, että tekstiäsi lukiessa nousivat kyyneleet silmiin. Ihanaa syksyä ja pidetään itsestämme huolta!

Evli (Ei varmistettu)

Hyvä päätös ja mukavaa hyvinvoinnin syksyä..samalla sen voi venyttää suuremmaksikin ohjenuoraksi, elämänohjenuoraksi. Kirjoittamasi teksti kolahti, olen oivaltanut samat asiat omalle kohdalleni muutama syksy taakse päin ja jatkan edelleen samalla linjalla. "Elämä tässä ja nyt" on sanana paljon helpompaa kuin elettynä..sitä hämmästyy kun huomaa että onkin suorittanut elämäänsä.
Lämpöisiä ajatuksia ja levollista syksyä haluaisin toivotella, ensimmäistä kertaa kommentoin, lukenut olen blogiasi jo pitkään ja pidän sen pehmeästä tavasta tarkastella elämää. :)

Lepo-Leena (Ei varmistettu)

Hyvä kirjoitus! Itse tein samanlaisen päätöksen keväällä ja hyvin on toiminut.
En enää lähde lenkille koska pitää urheilla, vaan siksi kun tuntuu siltä ja vain silloin kun tuntuu siltä (ja silloinkin jätän sykemittarin kotiin).
Kun joku kysyy "otatko yhden vai kaksi keksiä?", otan kaksi.
Kaikki tuollainen suoritusten mittaaminen ja jatkuva pyrkiminen parempiin suorituksiin vei mehut ja elämänilon.
Nyt suon itselleni arjen pienet ilot, paheet ja laiskottelun ihanuuden. Nautin opiskelustakin uudella tavalla kun ei ole koko ajan kiire töihin. Ja voin kertoa, että elämänilo on palannut, kunto ja terveys kohentunut ja kroppa sekä mieli voivat hyvin:)
Tsemppiä sullekin stressittömämpään eloon ja hyvän olon löytämiseen, tää on ihanaa!!;)

S (Ei varmistettu)

Mä oivalsin saman asian myös ihan vasta.

Mun ongelmana on vielä se että helposti rupean stressaamaan asioista joihin en itse voi vaikuttaa.

Oon huomannut että kun kuvittelee itsensä ympärille ympyrän joka sisältää ne asiat johon voi vaikuttaa (oma hyvinvointi, mitä syön, mitä teen iltaisin, oma työpanos...) ja sitten sen ympyrän ulkopuolelle toisen ympyrän joka sisältää ne asiat johon ei voi vaikuttaa (muiden työpanos, muiden menemiset, sää, muiden päättämät asiat...) ja joka kerta kun rupeaa stressaamaan asioista miettii kumpaan ympyrään ne kuuluu. Sitten jos voin vaikuttaa teen asialle jotain, jos en annan sen olla omassa ympyrässään.

Ja yllättäen on helpompaa.

Riikka (Ei varmistettu)

Tää kirjoitus toi mieleen alla olevan blogitekstin mikä liippaa sun kirjoitusta, ehkkä vähän toiselta kantilta.
http://www.satakunnankansa.fi/Kolumnit/1194693699769/artikkeli/tarpeeksi...

Rakastetaan itseämme, tavoitellaan niitä asioita mitä halutaan, mutta kohtuudella, tehdään niitä juttuja mitkä saa meidät arjessa onnellisiksi.
Oikein ihanaa syksyä ja hyvinvointia arkeesi :)

Emma Keiu (Ei varmistettu)

Kuulostaa tosi hyvältä :-) Mulle kanssa viime talvi oli yhtä selviytymistä ja päälle päätteeksi oli koko ajan huono omatunto kun ei joogannut tarpeeksi ja syönyt tarpeeksi hyvin ja käynyt tarpeeksi usein lenkillä. ...Jonka ansiosta voin aina vain huonommin. Tarvitsin kipeästi lepoa ja hellittämistä, mutta koska podin siitä niin kovaa häpeää, sekään ei ollut parantavaa laatua. Kaiken piti sitten edetä jonkinmoiseen hermoromahdukseen, ennenkuin hälytyskelloni pirinä ylitti pärjääjän motkotuksen korvia huumaavan mölinän..

Se mikä toiselle ihmiselle on hyväksi ei ole toiselle tai edes se mikä ihmiselle on yhtenä hetkenä hyväksi, ei ole sitä hänelle toisena hetkenä. Joskus suklaakakku on tosiaan ihmiselle hyväksi ja tylsistyminen on kovin aliarvostettu ajanviete! (Itse saan tietoisen tylsistymisen ja tekemättömyyden aikana parhaat ideani.:-)

Emma Keiu (Ei varmistettu)

Kuulostaa tosi hyvältä :-) Mulle kanssa viime talvi oli yhtä selviytymistä ja päälle päätteeksi oli koko ajan huono omatunto kun ei joogannut tarpeeksi ja syönyt tarpeeksi hyvin ja käynyt tarpeeksi usein lenkillä. ...Jonka ansiosta voin aina vain huonommin. Tarvitsin kipeästi lepoa ja hellittämistä, mutta koska podin siitä niin kovaa häpeää, sekään ei ollut parantavaa laatua. Kaiken piti sitten edetä jonkinmoiseen hermoromahdukseen, ennenkuin hälytyskelloni pirinä ylitti pärjääjän motkotuksen korvia huumaavan mölinän..

Se mikä toiselle ihmiselle on hyväksi ei ole toiselle tai edes se mikä ihmiselle on yhtenä hetkenä hyväksi, ei ole sitä hänelle toisena hetkenä. Joskus suklaakakku on tosiaan ihmiselle hyväksi ja tylsistyminen on kovin aliarvostettu ajanviete! (Itse saan tietoisen tylsistymisen ja tekemättömyyden aikana parhaat ideani.:-)

Samis! (Ei varmistettu)

Ihana Eeva! Syksyn ensimmäisenä työviikkona olen stressannut ja juonut niin paljon kahvia, että vietän perjantai-iltaa sohvan pohjalla vatsahaavaa peläten. Kirjoituksesi osui yhteen omien ajatuksieni kanssa. Päätin, että teen töitä ne kahdeksan tuntia päivässä, joista minulle maksetaan. Kaikki mikä jää tekemättä, jääköön, vaikka opettajana voisin viettää ihan kaikki iltani kokeita korjaten ja tunteja suunnitellen. Tänä tulevana lukuvuonna aion olla terve ja hyvinvoiva, käydä pilates-tunneilla, maalata tauluja ja kirjoittaa ihan vain omaksi ilokseni. Ihanaa syksyn alkua!

Rebekka (Ei varmistettu)

"What ever will be will be, the future's not ours to see."

Ihanaa syksyä Eeva!!!

Eveliina (Ei varmistettu)

Sää oot vaan niin ihana! Tästä tuli niin hyvä mieli. KIITOS <3

K. (Ei varmistettu)

Miehesi ruskea nahkalaukku. Näkyy ainakin ravintolapäiväpostauksessa. Juuri sellaista olen etsinyt, onkohan merkistä tarkempaa tietoa? Kiitos!

JL (Ei varmistettu)

Fiksu paatos! Itse koin samanlaisen heratyksen viime kevaana, kun olin opiskellut, valmistunut vuoden etuajassa ja saman aikaan tyoskennellyt tayspaivaisesti kolmen vuoden ajan. Poikaystavani vain kerran totesi, kun makasin lattian rajassa koneen kanssa, koska se oli ainoa asentoni, jossa pystyin olemaan, kun selkani ja hartiani olivat jamahtaneet lukkoon ja huusinraivoitkua, kun en loytanyt muistitikkuani, etta tapan viela itseni tyolla/opiskelulla. Sen jalkeen aloin phtia, etta onko tassa enaa mitaan jarkea. Olin alkanut inhota tyotani, opintojani, en nahnyt kavereitani melkein koskaan, en kerennyt edes pussailla poikkiksen kanssa, kun piti esseita nakutella tai olla toissa. Rajusti lopetin duunissani ja nautin taysipayvaisen opiskelijan arkea. Rahaa on vahemman, mutta nyt on enemman aikaa itselleni, poikkikselle, kavereille, perheelle ja opinnoille.

Jens (Ei varmistettu)

Eeva miten sä voit aina pukea mun ajatukset sanoiksi? Mää niin tykkään susta! (niinku me täällä tampereella sanotaan. tervetuloa takaisin tänne!)

jemi (Ei varmistettu)

Oi Eeva, osaat aina valita oikeat sanat oikeaan aikaan! Juuri tänään tein itselleni lupauksen rauhoittua pitkän työputken aiheuttaman stressikierteen jälkeen ja vihdoin lopettaa sen stressaamisen. Minunkin syksyni tulee täyttymään itselle annetusta ajasta, opiskelusta nauttimisesta, mieluisten asioiden parissa olemisesta, rentoutumisesta ja hyvästä olosta. Ihanaa että voi lukea samaa "projektia" ehdottomasta lemppariblogista! :) Hyvä Eeva!

Ihanaa syksyä!

anna (Ei varmistettu)

valitettavasti monet tajuaa tämän mistä kirjoitit, liian myöhään. mukaan lukien minä itse...
lukion 2.vuoden jälkeen kesällä kroppa tilttas lopullisesti. makasin viikon sängyn pohjalla, en voinut syödä kun oksetti mutta väkisin söin, kun nousinylös niin huippas,heikotti vaan, oli paha olla.kävin lääkärissä, monissa verikokeissa, missään ei mitään.takana mahdoton vuosi ja hirvittävä stressi.. toipumiseen meni monta kuukautta oikeastaan jatkuu vieläkin.(kulunut 3v). syksyllä menin psykologille, sain rauhoittavia kun en nukkunut kunnolla.. katsoin joka ilta elokuvia koska maailma ahdisti ja pelkäsin käydä nukkumaan. kuitenkin vasta joulun jälkeen uskalsin käydä siellä puhumassa oikeasti. sitten se aukesi vähitellen.
nyt huomaan, jos ylikuormitun. se käy helposti. siksi en oo uskaltanu mennä koulun ohella töihin. oon opetellut tekemään päätöksiä. isoja ja pieniä. yhä on hartiat jumissa mut aloitin hölkkäämään. nyt se on jäänyt, mutta aloitan uudestaan.

anna (Ei varmistettu)

ps. suorittaminen taitaa olla kansantauti. ahdistun yhä että en tee tarpeeksi, en kehity tarpeeksi opinnoissa, en jaksa tehdä omia projekteja koulun ulkopuolella, olen ihan tyhmä kun en osallistu kilpailuihin..
vähemmän on enemmän, pitää taas yrittää muistaa! :D kuitenkin nyt menee aika hyvin, enkä taida enää ylianalysoida kaikkia tuntojani- senkin saa käännettyä stressiksi.. ;)

cherry (Ei varmistettu)

Et ole ainut, joka on stressannut. Itse aloitin sen hirviön kanssa deittailun jo vuonna 2008, ja se on vienyt tasaisesti alamäkeen. Välillä on myös syöksylaskuja. Mutta nyt olen jo vähän hellittänyt ja paremmassa kunnossa, toivotaan, että sinäkin saat olosi paremmaksi<3 olet ihana!

simppis (Ei varmistettu)

Hyvä Eeva! Olet upea ja rakastan blogiasi. :)

Loki (Ei varmistettu)

Juokseminen auttaa. Mie aloitin tyhjästä ja nyt rakastan sitä. Aloitin siksi, että liikunnan tuottama endorfiini oli kerran ainut keino kokea edes hetken aikaa rentoutta ja mielihyvää, mutta nyt juoksen, koska liike on tavallaan paikallaan pysymistä. Kun tulee tunne, ettei tiedä onko menossa elämässään mihinkään, lähden lenkille ja palaan takaisin huomanneena, ettei minnekään tarvitsisi edes mennä. Ei ainakaan niin että voisi kuvitella olevansa onnellisempi jossain muualla kuin siellä missä milloinkin mahtaa olla. Sanana "onnellisempi" on muutenkin hassu. Se pitää sisällään ajatuksen myös superlatiivin olemassa olosta (onnellisin) ja kuka tässä maailmassa haluaisi olla onnellisin? Sehän merkitsisi, että onnellisuus olisi vertailukelpoista ja kilpailutettavissa. "Sitten kun" -onnellisuuspyrkimys on pahinta mitä tiedän ja koitan vältellä sitä, vaikka joskus mieki horjun. Blogin pitäminen taitaa olla sinulle terapeuttista, luulen. Ehkä mieki joskus alan.

Kamicha (Ei varmistettu)

Voi - ikävä kuulla. Hyvin samanlaisten asioiden kanssa joudun itsekin painimaan - ja myös minulla terveydentilan heikkeneminen on ikävä tosiasia jos päästän asiat huonoon jamaan.

Stressitekijöiden vähentäminen on onneksi varsin suoraviivaista hommaa. Tosin menen siinä jopa helposti liiallisuuksiin, oma kehoni ja mieleni tarvitsee yllättävän paljon puuhasteltavaa jaksaakseen rauhoittua illalla - mutta iso osa puuhasta on oltava sellaista, että se ei aiheuta huolta ja murhetta. Hankalimmaksi on osoittautunut asenteen muuttaminen: miten sitä osaisi huolehtia vähemmän?

Jospa vaan jaetaan kokemuksia tässä syksyn mittaan haasteiden sijaan :). Ihanaa syksyä!

http://aamuvirkkuyksisarvinen.blogspot.com (Ei varmistettu)

Tiedätkö mitä: Vaikka liikaa ei kannata mitata ja stressata itseään terveellisellä elämällä, niin suosittelen silti jonkinlaisia tavoitteita. Pointti on nimittäin siinä, että vasta tavoitteiden täyttämisen jälkeen itsensä osaa palkita. Rimaa ei todellakaan kannata asettaa liian korkealle, mutta miten olisi esimerkiksi kolme kävelylenkkiä viikossa ja yksi itsenäinen lihaskuntoharjoitus, vaikka ihan vaan tietty määrä vatsoja ja selkiä kodin lattialla? Tiedän että tämä kuulostaa tosi nipolta, mutta itselläni tuolaliset liikuntatavoitteet auttavat ymmärtää milloin olen tehnyt varmasti tarpeeksi ja milloin ei kannatakaan enää rehkiä enempää.

Kaisu (Ei varmistettu)

Hyvä kirjoitus! Itsehän olen myös helposti stressaavaa sorttia, ja kasaan päälleni turhaan kaikkea. Toivottavasti saat nyt vähän höllättyä tahtia ja mieltä!

Jenni (Ei varmistettu)

Kynttilöiden tekoon ohjeeksi jos haluat pitkiä kynttilöitä: sulata steariini ja ota pois liedeltä/tulelta, sido sopivia pätkiä sydänlankaa keppiin/tms ja kasta niitä steariiniin, antaen tietenkin kuivua joka välissä, kunnes haluttu paksuus on saavutettu. Jos massa on liian kuumaa se sulattaa edellisen kerroksen pois ja jos taas liian jäähtynyttä tulee kynttilän pinnasta röpelöinen.
Olen yhden kesän tehnyt ulkomuseossa tervakynttilöitä ja voin sanoa, että mukavaa hommaa on.

Riikkis (Ei varmistettu)

Aamen!

Lina (Ei varmistettu)

Voi Eeva! Tulin tänne lukemaan sun parin viikon takaista postausta koiraystävän menettämisestä, sillä meidän perheen terrierirouvan tilanne näyttää tällä hetkellä aika huonolta, ja halusin lohtua. Sitten luin tämän kirjoituksen, ja hämmästyin siitä, miten voitkaan pukea sanoiksi sen, minkä kanssa itsekin olen viimeiset pari vuotta paininut. Tai no, koko oikisajan ja varmaan puolet lukiostakin, totta puhuakseni. No, joka tapauksessa.

Pari vuotta sitten oma tilanteeni kärjistyi totaaliromahdukseen, josta on nyt pikkuhiljaa noustu. Tuolloin en saanut nukuttua, olin ylistressaantunut ylisuorittaja ja kaiken kukkuraksi vatsa petti totaalisesti. Siitä on nyt noustu vähitellen, ja paljon olen oppinut itsestäni, hyvinvoinnista ja stressistä. Samankaltaisia juttuja oon siis miettinyt itsekin, ja olisi mahtavaa saada lukea lisää sun ajatuksia tästä aiheesta. Sä kun osaat pukea ajatuksesi sanoiksi paljon paremmin kuin minä itse. Kiitos tästä kirjoituksesta ja kaikkea hyvää jatkossa!

suvi (Ei varmistettu)

Voi Eeva! Sinä ja sinun kirjoitukset. Olette aivan ihania! Kiitos, kun tuot minunkin elämään paljon hyvää. Pus!

Maiski (Ei varmistettu)

Apua! Tunnistin itseni kyllä täysin tuosta kirjoituksestasi. Tosi hienoa, että kirjoitit tästä aiheesta, se on monelle varmasti aivan arkipäivää ja tosi lähellä omaakin sydäntä. Jotenkin sitä vain aina tuntuu siltä, että pitäisi olla aina hirveästi suorittamssa tai suoriutumassa asioista - vaikka siitähän tosiaan päätän vain minä itse! Toivottavasti saat stressin taltutettua - se ei tosiaankaan ole kiva kaveri! Kiitos ihanasta blogista!

http://sateenkaarinotko.blogspot.com/

pinsku (Ei varmistettu)

ah ihanalta kuulostaa, aion itse aloittaa kivojen asioiden tekemisen ja lopettaa turhan stressaamisen ! ps suklaakakkku tekee kaikesta parempaaa =)

Minna (Ei varmistettu)

Täältä on ainakin itse saanu helpotusta stressiin: http://zenhabits.net/ :)

ellih (Ei varmistettu)

Kiitos!! Juuri näitä sanoja kaipasin (:

piu (Ei varmistettu)

Voi Eeva! Pidä tästä kiinni vaikka mikä olisi. Ja jos huomaat taas vajonneesi sinne stressiin, lue tämä teksti uudestaan ja yritä taas :)

mulla kävi niin päin, että opiskeluaikana kaikki oli helppoa ja mukavaa, sain itse kuluttaa aikani miten tykkäsin eikä ollut mitään hätää. työelämään siirryttyäni kaikki jotenkin muuttui ja saman lauseen sain kuulla kuin sinäkin. Tätä stressiä, ahdistusta ja jotenkin jopa masennuksen kaltaista tilaa on nyt jatkunut lähes kaksi vuotta ja vasta nyt olen havahtunut keräilemään sirpaleita...kunpa mullakin vaan olisi selviä suunnitelmia siitä, mitä ylipäätään haluan edes siltä vapaa-ajaltani..

Nana (Ei varmistettu)

Olen miettinyt samoja juttuja koko kesän. Täytin eilen 20 vuotta ja tätä lukiessa alkoi itkettää, kun tuntuu niin turhalta käyttää lisää vuosia stressaamiseen. Kiitos kun muistutat hyvistä asioista, tämäkin yrittää keskittyä nyt ajoissa hyvinvointiinsa :)

Sessi (Ei varmistettu)

Hieno kirjoitus, kiitos! Annoit taas paljon ajattelemisen aihetta. Voimia elämänmuutokseen, innostat meitä muita kiireen ahdistamia ja olisi hienoa jakaa ajatuksia aiheesta myöhemminkin.

Tyttönen (Ei varmistettu)

Hienoa, että tunnistit ja ehkä ennen kaikkea _myönsit_ itsellesi oman tilanteesi ja jamasi. Siitä se lähtee! Olen myös itse viitisen vuotta sitten kokenut uupumuksen + stressien aiheuttamat oireet (mm. verenpainetta, vatsaongelmia) ja karsimalla asioita, tekemällä elämästä yksinkertaisempaa, sain vapauden ja onnen olon takaisin <3 Aloita karsimalla ahdistusta aiheuttavia asioita/tee niille jotain ja lisää niitä, joita tekee mieli tehdä - vaikkakin se koostuisi aluksi ainoastaan vaikka nukkumisesta. Tsemppiä ja kaikkea hyvää! <3 Mitä kaikkea stressi on sitten terveydellesi jo tehnyt?

www.hyvaajatus.blogspot.com (Ei varmistettu)

Kiitos Eeva! Taidankin näyttää tän tekstin yhdelle ystävälle, joka ei aina muista, että elämässä on muitakin päämääriä kun valmistuminen :)

Jenni (Ei varmistettu)

Tiäks, tätä lukiessani muistin taas että mun elämä on ihan mahtavaa, ollut jo kauan - oikeastaan aina. Hyvinvoinnin syksyä ei enää edes tarvita! Siitä jos jostain saan olla nöyrän kiitollinen. :)

Laura (Ei varmistettu)

Ihan kuin olisit kirjoittanut suoraan omasta elmästäni tällä kyseenomaisella hetkellä.

Susanna (Ei varmistettu)

Huoh, lohduttava kirjoitus. Täällä on itketty kohta kolme vuotta ja olen saanut kuulla ystäviltäni samanalaisia kommentteja.

Koitahan jaksaa!

Kikka (Ei varmistettu)

Suosittelen Tampereella Käsi- ja taideteollisuuskeskus Verkarannan jouluista kynttiläpajaa joulukuun alussa. Siellä pääsee melko edullisesti valmistamaan kynttilöitä, eikä tarvitse edes itse huolehtia sotkuista tai hankkia materiaaleja :)

http://www.lily.fi/palsta/jenna-k (Ei varmistettu)

Sä ja sun suklaakakku pitävät tämän naisen oikealla tiellä.

Pia (Ei varmistettu)

Olet jo matkalla kohti parempaa, sillä tekemällä itseäsi ilahduttavia asioita arvostat omaa hyvinvointiasi.

Tule hyvä kakku (Ei varmistettu)

Eeva, olet aivan mahtava, taianomainen, kekseliäs ja syvästi empaattinen kirjottaja. Itse ainakin palkkaisin juuri sinun kaltaisesi ihmisen. Ja tärkeä oivallus on, ettei työ ole kaikkein tärkeintä. Tärkeää on se, että voi hyvin. Annat paljon hyvää mieltä ja inspiraatiota muille. :)

rrika (Ei varmistettu)

Tuntuu kuin olisit kirjoittanut kokonaan mun elämästä! Tällä hetkellä on menossa myöskin sellainen stressinpoisto-operaatio, joka on johtanut siihen että etsin uutta työpaikkaa, uutta alaa ja uusia ihmissuhteita. Yrityksenä on myös panostaa terveyteeni, joka on romahtanut tänä vuonna totaalisesti.

Olen sitä mieltä, että toisten asettamat tavoitteet sekä suorituspaineet ovat laittaneet elämäni sekamelskaksi. Aina pitäisi olla tekemässä kaikkea järkevää, mutta kuka onkaan kysynyt minun mielipidettäni? "Sulle sopii tää, sun pitäis tehä tota, miks et tee sitä ja lopettaisit jo ton....." Päätän siis tästä lähtien lopettaa toisten kuuntelemisen ja kuuntelen omaa sydäntäni ja teen juuri niin kuin sitä huvittaa!

saara (Ei varmistettu)

En nyt katsonut kysyikö joku muukin, mutta olen miettiny sellasta et miten suhtaudut tähän blogisi pitoon, että onko se stressin aiheuttaja vai pikemminki stressiä purkava henkireikä? Ihan vaan uteliaisuuttani.

Daveigh (Ei varmistettu)

You are so awesome for hleipng me solve this mystery.

Kommentoi