joogasyyllisyys, cappuccino ja läsnäolon taito

Ladataan...

Kiitos kaikille kommenteista edelliseen postaukseen - luin niitä vuorotellen kateellisena ihaillen, vuorotellen ymmärtäväisesti nyökkäillen ja vuorotellen ääneen nauraen. Olette parhaita!

 

Erityisen paljon nauratti se, että pari kommenttiboksissa ahkerasti kehutuista paikoista olivat juuri niitä, joissa olen itse kokenut kauhun hetkiä kirsikoiden ja omaan makuuni astetta liiankin inessä skenessä olevien ohjaajien kanssa. Mutta tämäpä osoittaa vain sen, että meitä on moneen junaan ja jokainen löytänee tästä maailmasta sen itselleen sopivimman ryhmäliikuntatunnin :) Ja hyvä niin. 

 

 

Kommenttejanne lukiessani tajusin järkytyksekseni, että olen itse asiassa kokeillut lähes kaikkia suosittelemianne lajeja ja paikkoja! Ainakaan yrittämättömyydestä meikää siis ei voi syyttää, joskaan ei näemmä myöskään liiallisesta uskollisuudesta, mitä liikuntaan tulee... Eloni aikana olen kokeillut hotjoogaa, astangajoogaa, hathajoogaa, yinjoogaa ja kundaliinijoogaa - kymmenien eri opettajien johdolla joogasaleilla ja kuntosaleilla aina Suomesta Uuteen-Seelantiin. Astangajoogassa jaksoin pitkin hampain käydä jopa pari kuukautta, muut ovat jääneet kerran tai parin kokeiluiksi. Ehkä nyt on siis korkea aika myöntää itselleni, että minä nyt vain en ihan oikeasti pidä joogasta. Ainakaan tällä hetkellä, tässä elämässä, juuri nyt.

 

Jännää ei niinkään ole se, etten pidä joogasta vaan se, että sen myöntäminen aiheuttaa hirvittäviä syyllisyyden ja huonommuuden tunteita. Koska en osaa viettää päivästäni puoltatoistatuntia venytellen hiljaisessa salissa, tunnen itseni paskapäälänsimaalaiseksi, joka ei osaa hiljentyä.  Pikkulapsen tasolle jääneeksi sählääjäksi, joka ei osaa keskittyä mihinkään.  Olen ristinyt ilmiön joogasyyllisyydeksi. Totta kai minäkin haluaisin olla seesteinen ja henkistynyt tyyppi, joka vain hengittää rauhallisesti vastoinkäymisiä kohdatessaan. Ja jolla on lisäksi tosi hyvät pakarat.

 

(Saman ilmiön eri ilmentymiä: meditaatiosyyllisyys, runoussyyllisyys, taide-elokuvasyyllisyys, hiljaisuussyyllisyys. Viimeinen siksi, koska puheliaisuus on kuulemma merkki henkisestä epäkypsyydestä, kun taas hiljaisten ihmisten jokainen sana on profeetallinen viisaus. Ja kotoilusyyllisyys - entä jos vaan mieluummin ostaa vaatteet kaupasta kuin tekee ne ite? Poden myös keskivahvaa fantasiakirjallisuussyyllisyyttä, koska kyllähän valveutuneen ja avarakatseisen ihmisen pitäisi olla kiinnostunut muustakin kuin arkielämän kuvauksesta.)

 

 

Ja oikeasti se on ihan hölmöä. Kun asiaa oikeasti mietin, niin huomaan, että kyllä minä osaan olla läsnä ja keskittyä. Osaan lukea pitkiä romaaneja ja nauttia niistä. Osaan kattaa pöydän, istua alas ja syödä ruokani ilman telkkaria tai lehteä. Osaan kuunnella ystäväni juttuja räpläämättä samalla iPhonea. Osaan istahtaa puiston penkille kauniina päivänä katselemaan kaupungin menoa.

 

Osaan siis hiljentää mieleni, elää hetkessä ja olla läsnä - en vain osaa tehdä sitä joogasalissa. Joku henkistyy lootusasennossa, minä tunnen maailman ja nykyhetken joka solullani, kun saan eteeni tosi hyvän cappuccinon kivasta kupista tarjoiltuna (asetti olennainen, maitovaahdon määrä kriittinen). Miksi yksi tapa olisi parempi kuin toinen? 

 

Joten niin. Ehkä olisi aika minunkin sisäistää se, että liikunnassa, niin kuin melkein kaikessa muussakin, on tosiaan vain yksi tapa tehdä asiat oikein: se oma tapa. Itselle sopiva tapa. Voi olla, että ensi viikolla, ensi vuonna tai kymmenen vuoden päästä löydän sisältäni intohimoisen joogin tai pilatesfanin. Sitä varten laitan ylös kaikki vinkkinne hyvistä ohjaajista ja tunneista ja annan niille kenties vielä mahdollisuuden.

 

 

Mutta tiedättekös - sitä odotellessa löysin onneksi toisenkin lymfajärjestelmää vilkastuttavan lajin: trampoliinilla hyppiminen!

 

Kuulostaa paljon enemmän meikäläisen heiniltä.

 

Nyt täytyy vielä keksiä, miten minitrampoliinin naamioisi osaksi tulevan kotimme sisustusta. Ehkä siitä saisi sohvapöydän?

 

 

 kuvat: Steven Meisel / Vogue Italia heinäkuu 2007

Share

Kommentit

Noora (Ei varmistettu)

mä itse alotin trampoliinitunneilla käymisen tammikuussa ja täytyy sanoa, että en uskonu että yks laji vois parantaa ihmisen elämän laatua noin huomattavasti. On ihan mahtavaa kokovartalotreeniä, ja ainut paikka missä mua ei haittaa että oon ihan paska, koska hyppiminen itsessään on niin kivaa. :)

Eeva (Ei varmistettu)

Noora: siis mitä, järjestetäänkö jossain TRAMPOLIINITUNTEJA?! Kerro heti lisää!

Eeva (Ei varmistettu)

Ei kun siis niin tietysti, totta kai sellaisia trampoliinivoimistelu- ja sirkustunteja järjestetään... Näin jo mielessäni jonkun Motivuksen trampoliiniryhmäjumpan :D

Noora (Ei varmistettu)

Joo järjestetään! ja siellä se tramppa on vielä semmonen iso ja kunnollinen! :) tsekkaa sirkuskoulut ja käsittääkseni jossain telinevoimisteluseuroissakin järjestetään trampoliini for dummies tunteja. Suosittelen lämpimästi, hauskempaa harrastusta on vaikea keksiä. :)

livia (Ei varmistettu)

Voi juma! Missä voi käydä trampoliinitunneilla? Mitä siellä tehdään? Tuskin pelkästään sellaista "perushyppyä".. Innostuin jo pelkästä ajatuksesta.

AnnaAusseista (Ei varmistettu)

Itse joogailin jonkun aikaa ja pidänkin hotjoogasta mutta haksahdin sitten savate/potkunyrkkeilytunnille viime kesänä ja nyt täällä Sydneyssä uudestaan ja onhan siinä ihan eri meininki hakata säkkiä kuin hengailla seisovassa koirassa minuutti toisensa perään. En tiedä onko enää paluuta "nössölajeihin" :D
Käy tsekkaamassa josko Turussa olisi kuntonyrkkeilyä. Se on ainakin toimistohartioille ihan parasta.

Liina (Ei varmistettu)

voihan siinä käydä niinkin, että seuraavan kerran jos ja kun joogaa kokeilet, se meneekin paremmin koska olet jo antanut itsellesi luvan olla pitämättä siitä.

mulle on kanssa kerran ilmoitettu, että jooga ei missään nimessä ole pelkkä kuntoilumuoto vaan pohjimmiltaan meditaatiota ja niin edelleen. mutta kyllä mä sen lähinnä kuntoilun kannalta otan. jos jotain muuta sivussa tulee niin tulkoon.

Marita (Ei varmistettu)

Lukiossa ollessani meillä oli liikuntakurssi, jossa kokeiltiin joka kerta eri lajeja. Joogan jälkeen ryhmässämme saldo oli aika järkyttävä: pari ihmistä nukahti (minä mukaanlukien) ja yksi pyörtyi. Totesin melko nopeasti, että jooga ei taida olla minun heiniäni, enkä ole koskaan tuntenut siitä joogasyyllisyyttä. Mikä tahansa liikunta on parempi kuin liikkumattomuus, ja jos istuu niin paljon persuksillaan kuin minä, niin ehkä onkin parempi käydä lenkillä kuin joogaamassa. Ja kyllä varmaan muutkin liikuntalajitkin auttavat lymfajärjestelmän vilkastuttamiseen, vaikka eivät sitten joogan tai pilateksen tehokkuudella. :)

Hanna (Ei varmistettu)

Samaa pohditaan täälläkin. Tussutin sen kymmenen kerran joogakortin loppuun ja uutta ei tämän naisen lompakossa nähdä. Onssenyssaatana kun pitää lämmitetyssä huoneessa nukahtamaisillaan olemaisillaan -muudesta maksaa mammonaa ihan vaan sen takia, ettei siitäkin tarvitsisi vetää syyllisyysherneitä väärään kurkkuun. Modernien syyllisyysilmiöiden tunnistaminen ja nimeäminen on virkistävää, tunnistan itsessäni sen, että mitä enemmän kelaan maailman minulle suomia mahdollisuuksia olla vastuullinen, innovatiivinen, sisäisen minuuden löytänyt maailmankansalainen (yleensä netin äärellä, pystymättä jauhamaan samalla kavereiden kanssa näistä tunteista), sitä enemmän niitä kehitän itselleni. Kaikkea parasta Eeva tramppaharrastuksesi parissa, muista nauraa, kiljua, rääkyä ja piereskellä hyppiessäsi. Jos huvittaa.

AaTee (Ei varmistettu)

Nythän tuo sun e-mailiosoitekin on saanut ihan uuden merkityksen! Ajai kun naurattaa... X-)

jenni (Ei varmistettu)

Halusin jo eilen kommentoida kirsikkakirjoitustasi, joka jäänee jonkinlaisekis legendaksi leijumaan netin syövereihin ;) Illallakin vielä mietin sinua ja joogaa ja pilatesta ja sitä heikentynyttä lymfakiertoasi näillä hieman jo ruostuneilla fysioterapeutin aivoillani ja tulin siihen tulokseen, että kaikki aerobinen liikunta taikka ihan toiminta vilkastuttaa melko samalla lailla niin verekiertoasi kuin lymfajärjestelmääsi. Olisiko lymfaajasi voinut suositella joogaa ja pilatesta siitä syystä, että molemmat perustuvat pitkälle siihen, että pitää kuunnella kehoaan ja sitä kautta opit tunnistamaan kuinka sinun kroppasi mikäkin kierto toimii? Mutta siis, yhtäkaikki, mun mielestä liikut just niin kuin parhaimmaksi näet ja koet, kunhan liikut ja tykkäät siitä. Anna kirsikoiden hautua juuri niissä pyllyissä missä niistä tykätään!

Krista (Ei varmistettu)

Mua kyllä jaksaa hämmästyttää miten kukaan voi nukahtaa joogatunnille kun se on raskain tunti ainakin mulle henk. koht millä käyn, muiden lajien ollessa kuntonyrkkeilyä, combatia ja perussalitreeniä isoilla painoilla. Näistä ainoa josta luistan ikinä siksi että kroppa on väsynyt ja rikki on jooga kun se on niin raskasta. Kropan vääntäminen ihmeellisiin asentoihin ohjaajan korjatessa asentoa milloin lyömällä päähän ja milloin vetämällä korvista tai jaloista ja sitten vielä se hengittäminen ei ole kyllä minusta missään määrin helppoa. Ja en kyllä muuten minäkään siitä joogan henkisestä puolesta välitä tuon taivaallista, jäätävän hyvän lihaskunnon sillä kyllä saa.
Ja en kyllä enää ole varma oliko mulla tähän avautumiseen joku syykin mutta väliäkö tuolla, tulipahan avauduttua.

Fanni Oksanen (Ei varmistettu)

Hiljaisuussyyllisyys - niin tuttua. Puhumattakaan monesta muusta samankaltaisesta syyllisyydestä ;)

Jooga ja pilates, kumpikaan ei ole itseäni henk.koht napannut, vaikka molempia on kokeiltu. Itselleni ei sovi mikään hidastempoinen liikunta ja olen hyväksynyt sen. Mielestäni se on ihan ok, eikä tee kenestäkään sen huonompaa.
Hiljentymisen ja pysähtymisen voi tosiaan suorittaa muuallakin kuin saleissa. Harmillista, että fyysinen pakko vaatii jotakin tietynlaista liikuntaa, itseään kun ei oikein voi (tai voi, mutta minä en ainakaan halua :p) pakottaa mihinkään väkisin. Varsinkin, kun se tylsä liikunta vie aika paljon aikaa sitten mukavammilta asioilta ja liikuntamuodoilta, joita minulle ovat esimerkiksi tanssi, juoksu ja sali.

Tsemppiä Eeva, löydät kyllä vielä ratkaisun ja sen kultaisen keskitien tähän!
Kiitos muutoinkin hyvästä blogista, joka tekee päivästäni usein huomattavasti paremman!

Rimma (Ei varmistettu)

Oi kyllä olen myös testannut kaiken maailman joogat ja pilatekset. Lähinnä tunneilla joko paleli tai kyllästytti, enkä saanut niistä mitään irti. Olen ihan hyväksynyt sen tosiasiasan, ettei minusta tule mitään joogia ja sitäpaitsi, olen luonnostani jotain kumista materiaalia, sillä saan itseni solmuun ilman joogatuntejakin.

Tykkään ihan hirmuisesti blogistasi. Vaikutat hauskalta tyypiltä :D

http://fiilistelijanpilvilinnoja.blogspot.com/

Grace (Ei varmistettu)

"paskapäälänsimaalainen" :D

millimolli (Ei varmistettu)

Mä kyllä tykkään joogasta, tai ainakin kaikesta "menevästä" joogasta jossa liikkeet soljuu toisesta toiseen. Hirveetä hitautta en kestä. Joogaa ja pilatesta yhdistävä BodyBalance on sen sijaan ihan vienyt mun sydämen. Ihanaa musiikkia ja joogaliikkeet siirtyy toisesta toiseen, hirveen pitkiä yksittäisiä liikkeitä ei siis tehdä. Ongelma näissä jooga hybrideissä on se, että mä en veny! Tai venyn jos venyttelen joka ilta pari kuukautta mutta mikäli en venyttele tunnollisesti (ja poden syyllisyyttä) häpeilen vaan joogahybridi tunneilla kun ei kädet yltä jalkoihin eikä napa taivu reisiin. Sekin on osa sitä syyllisyyttä.

Mutta! Tuli mieleen että ootko hulahula-vannetta pyörritellyt aikoihin? Trampoliinin ohella ihan loistavaa on hulahulailla. Hulahulailu vahvistaa keskivartaloa sekä vartalon hallintaa muutenkin, syke nousee ja kaikki lihakset saa käyttöön vaivatta ihan hetkessä. Lisäks hurmaavan hauskaa ja omia pyöritysennätyksiä on kiva lyödä.

Ilona (Ei varmistettu)

Mä tykkään kyllä joogasta, mutta olen iloinen, että tämänhetkiset opettajani eivät kertoile hihhulitarinoita mistään sisäelinten puhdistumisesta tai vastaavasta (siitäkin kun on kokemusta), vaan keskittyvät ihan siihen, missä venytyksen pitäisi tuntua jne. Toinen heistä tosin teettää välillä lopuksi meditaatiota, josta en oikein innostu. Tunsinkin aluksi meditaatiosyyllisyyttä, mutta sitten totesin, että ei kaikesta tarvii innostua! Nyt sitten yleensä istun sen aikaa vain hengitellen siten kuin minusta parhaalta tuntuu, koska meditaation tarkoitus ei liene ahdistuminen :)

Ja nyt loppuun vielä nolo fanitus: tää on ihana blogi ja sun jutut on ihan parhaita! Noin, sainpahan senkin sydämeltäni.

Miija (Ei varmistettu)

Voin jotenkin henkisesti samastua tuohon likkaan joka on pistänyt ekan kuvan taustalla tyynesti tupakaksi.

merikukka (Ei varmistettu)

Olen sinun kanssasi ihan samoilla linjoilla. Pilates ja jooga ovat tylsimpia urheilulajeja mitä tiedän. Ja olen harrastanu kaikkea mahdollista karatesta klassiseen balettiin. Myös minullakin tuo lymfakierto on tosi huono. Minäkin hankin minitrampoliinin kotiin, koska kuulin, että se auttaisi tuohon vaivaan. On ollut ihan kiva laite. Oletko ajatellut kahvakuulaa? Se on tosi tehokasta koko vartalolle. Nykyään löytyy kahvakuulatuntejakin kuntosaleista. Kokeile ihmeessä.

nm (Ei varmistettu)

Niin totta kaikki, mitä kirjotat! Ja mä vähän uskallan epäillä, että moni niistä joogaajistakaan ei siitä ihan täydellä sydämellä pidä, eikä vaan kehtaa myöntää, että käy joogaamassa/pilateksessa "statussyistä" ;)

Ah ja PS. tänään luin kampaajalla istuessani helmikuun Trendiä, ja siitä tietenkin kolumnisi, ja voi sitä nyökytyksien määrään! Luulin, että olen ainut nainen joka ei hihku kukkapöksyistä ja on tukehtua jatkuvaan trenditykitykseen. Olen myös huomannut 'kadehtivani' poikaystävääni Lubiam-takissaan ja Loakeissaan, sekä selaavani kuola valuen Pitti Uomon kuvasatoa. Niin kaunista ja niiiiiiin tyylikästä. Voih.
Ja loppuun, couldn't agree more:

" I think that overall guys are interested in acquiring a wardrobe based on problem solving; finding something cool that fits into their lives.
All the young bloggers geek out about double monk strap shoes and tailoring– very old school, traditional elements. Cool doesn’t necessary mean avant-garde." <3

-Nick Wooster-

iih (Ei varmistettu)

Voisitkohan tykätä sellaisesta venyttely-lihasvahvistusjumpasta, jota voi tehdä kotona vaikka tietokoneelta katsellen

ja jossa ei tarvitse hengitellä eikä miettiä mitään erityistä (mtuta joka kyllä vie aikaa yli puoli tuntia sessiota kohti)? Minä vähän jooga- ja pilateskammoisena olen tykännyt kovasti callanetics-jumpasta. Löytyy varmasti googlaamalla. Tehokasta, eikä aiheuta minkäänlaisia syyllisyydentuntoja (paitsi sen iänikuisen, ettei kuitenkaan jaksa jumpata tarpeeksi usein).

ennen olin rautakanki (Ei varmistettu)

Täällä yksi joogaan hurahtanut, mutta helposti se ei käynyt. Inhosin tunteja pitkään, odotin sitä tunnetta mistä opettaja puhui, en ole ikinä venynyt hyvin ja liikkeet oli pitkään tuskaa. Harrastan kaikkea urheilua minkä ehdin viikkoon tunkemaan, nyrkkeilyä, zumbaa, pumppia, spinnausta, kävelyä, juoksua, uintia.... ja jooga on ihanan erilaista kaiken muun vastapainona.
Ensin inhosin, jossain vaiheessa alkoi tuntua, että kroppa vaatii joogaa.

Sorruin tyypilliseen joogamokaan - ylisuorittamiseen. Ei tee hyvää katsella muita venyviä tunneilla ja yrittää itse perässä, vääntämällä. Nopeasti kuitenkin huomasin, miten paljon lyhyessä ajassa venyvyys, tasapaino ja voima kehittyivät joogan ansiosta. Ja suorittamisen ja pakolla vääntämisen sijaan keskityn tunneilla todella oman kehon kuunteluun, mitä se tänään vaatii, mihin se pystyy.
Vaikka asanat ovat hemmetin rankkoja, on palkitsevaa huomata kehittyvänsä. Olo joogatunnin jälkeen on rauhallinen, en voisi enää elää ilman joogaa!

Maissi (Ei varmistettu)

Kristan kanssa samaa mieltä. Mulla ainakin hiki virtaa ja lopputunnista lihaksetkin tutisee joogan jälkeen, eikä nukahtamisesta ole tietoakaan ennen loppurentoutusta. Harmittaa vaan vietävästi, kun nykyinen salini joogaohjaaja muuttaa pois. Toivottavasti saamme hälle hyvän seuraajaan.
Kiitos joogan (ja toki uudelleen aloitetun tanssiharrastuksen, jossa venytellään aika ahkerasti) yllän viimein lähes kolmekymppisenä varpaisiini!

anniii (Ei varmistettu)

Tämän lukiessani tunsin voimakasta tyydytystä siitä, että ihan vilpittömästi omasta ja muiden mielestä laiska ja kyyninen. Olen hyvä syyllistyjä, mutta ei ole tullut mieleenkään syyllistyä siitä, etten pidä JOOGASTA. Taide-elokuvat, kotoilu, itse voisin lisätä originaalit pukeutumisratkaisut ja luonnosta nauttimisen tälle tätäkin-pitäisi-enemmän -listalleni (ja urheilu sillä ehdottomasti tietysti on) mutta edelleen - JOOGA. Kamoon. Itse en edes pelkää (vain) tylsistyväni, vaan myös sitä kaikkea kivuliasta vääntyilyä ja kivun läpi hengittelyä, ughh. Eeva, sä olet ihanan ja seesteisen oloinen, on itseasiassa saatanan sympaattista ettet tykkää joogasta. Aamen. :) (Niin ja kun ikinä keksit sen urheilulajin, jota voi harrastaa ilman vuoden kärsimyskoeaikaa ennen "valaistumista", kerro ihmeessä. Terv. nimim. "Etsivä vesimies -85")

T (Ei varmistettu)

KIITOS trampoliinisohvapöytävinkistä - juuri sitä mitä olinkin sisustukseeni kaivannut!

ps (Ei varmistettu)

Meillä oli kotona trampoliini sohvapöytänä varmaankin kymmenisen vuotta. Äitini ompeli sen päälle helmallisen, valkoisen, pyöreän peitteen ja se oli erittäin kätevä. Sen ääressä kahviteltiin satunnaisesti ja tein ajoin jopa läksyt sen ympärille käpertyneenä. Joten kyllä, lymfat ja sisustus voidaan sitoa kätevästi yhteen trampoliinin avulla! :)

Olga (Ei varmistettu)

Ehkei ryhmäliikunta oo sun juttu, vai onko se? Mun juttu se ei ainakaan olis, mutta tunnenkin vain kaksi liikunnan muotoa: aerobinen on koiran ulkoiluttamista ja anaerobinen yhtä kuin työ. On kai sanomattakin selvää, että niska kramppaa ja selkä jumii.

sanna (Ei varmistettu)

Voi ei, miks noilla tytöillä on tollaset kiinteät törötissit. Kävin joskus muutamalla joogastretching tunnilla, mutta en tykännyt kummastakaan, en joogasta enkä stretsingistä. Mutta mulla onkin isot ja tylsät riipputissit, ja en edes ole erityisen notkea tai venyväinen.

Rebekka (Ei varmistettu)

Kokeile bodycombatia!! Siinä nyrkkeillessä ja potkiessa aggressiot purkautuvat, hiki valuu, paikat vahvistuvat, ja tunnin jälkeinen fiilis on mahtava. Itsekin yritin ennen uskotella itselleni olevani joogapilates-tyyppi, mutta karu totuus nyt vain on, että nautin enemmän hakkaamisesta. :D

Nur (Ei varmistettu)

Anteeksi kummallinen kysymys, mutta ollaanko jollain joogatunneilla ihan oikeasti tissit paljaana, vai ovatko nuo vain sellaisia taidekuvia? Olen oikeasti hämmentynyt O_O.

Cecil (Ei varmistettu)

Ainut mikä mua tässä postauksessa ihmetyttää on se, miksi ihmiset ei kommentoi noita kuvia! Repesin niistä ihan täysin, kiitos siitä :D

M (Ei varmistettu)

Oi Eeva, olet niin paras!!!
"meditaatiosyyllisyys", jota olen potenut jo pari vuotta on ihan kauheaa. Mutta olen huomannut, että nuo pienet pysähtymiset, mistä mainitsit; puistonpenkillä ja missä vaan, nehän sitä on sitä hiljentymistä ja hetkestä nauttimista! Luin jostain tutkimuksesta (enkä varmasti muista mistä, voi olla joku hömppälehtikin), että onnellisimpia ovat ne, jotka ovat hetkessä läsnä, ja siis keskittyvät kulloinkin tekeillä olevaan juttuun; vaikka tiskaamiseen.
Ja itse olen kaikkien kiireiden takia kehittänyt jooga/pilates/lässynlässynvenyttelyn sijaan viiden minuutin aamujumppaan, jossa käyn läpi ne kuuluisat syvät vatsalihakseni kolmella maailman helpoimmalla liikkeellä (makuulla vatsa sisään uloshengityksellä-vapautus; sama polvet koukussa+ lantio ylös; selällään + pakarat tiukaksi), meditaationi on 1-3 syvää rauhallista hengitystä + ajattelen että olen onnellinen. Koska olen.

Opiskelija (Ei varmistettu)

Huh, on jotenkin niin ihana lukea et joku tai itseasiassa aika monet ei tykkää joogasta. Kun siitä on just tullut melkein pakko - ainakin jos haluaa olla jonkin sortin hyvä ihminen.

Kirsikka takapuolessa, voi jösses :D

Jassu (Ei varmistettu)

Oletko kokeillut lämpöjoogaa Turussa? Aurajooga Läntisellä pitkälläkadulla tarjoaa sekä lämpöjoogaa että lämpöpilatesta. En ole kokeillut sitä pilatesta, mutta sitä suositeltiin minulle ja taidanpa kokeilla ihan kokeilun vuoksi. Olen myös itse yrittänyt aloittaa joogan monta kertaa. Astangajooga ei taipunut ollenkaan, Turun yliopistoliikunnan voimajooga menee hieman liian hippeilyksi ja on minulle liian totista. Aurajoogan lämpöjooga tunnit avasivat minulle tien joogaan autuuteen :) Minulla myös selkä ja niska vaivoja ja olen todennut joogan todella auttavan. Mutta astangajooga ei ole omasta mielestäni vastaus niihin kipuihin.
Mutta joogahan on melko kallis harrastus ja jos siitä ei oikeasti pidä niin miksi pulittaa omaisuus sellaiseen mistä ei nauti? Ei jooga ole mikään jokaisen ihmisen velvoite harrastus.
Selkävaivaisille suositellaan myös kuntonyrkkeilyä. Kokeile sitä! Ellet ole jo niin aktiivisena ihmisenä sitäkin kokeillut.

eerikka (Ei varmistettu)

Ihmettelen, kun niin monella kommentoijalla tuntuu olevan sellainen ajattelutapa, että on vain yksi laji, jolle omistautuu ja jota harrastaa, "jooga ei innosta, mieluummin hakkaan combatissa aggressiot pihalle". Ei näitä lajeja voi verrata. Tosiasia on, että venyttelyä jossain muodossa tulee tarvitsemaan jossain vaiheessa elämää, jos pelkkää raakaa harkkaa vetää, niin paikat ei kestä. Mulla oli sama aluksi, jooga ei ollut juttuni, niin kuin ei ollut zumba, pumppi, spinning eikä combatkaan. Nyt vedän kaikkia sopivassa suhteessa, olen paremmassa kunnossa kuin koskaan ja rakastan liikkumista. En voisi kuvitellakaan harrastavani vain yhtä lajia.

Toki sekin, miten vapaa-aikansa viettää on jokaisen oma asia, itselläni päivä luovan työn parissa vaatii vastapariksi parituntisen liikunnan joka päivä - ja illan tunnit salilla ovat yhtä lailla tapa kuin viininjuonti!

Maija (Ei varmistettu)

Vaikka joogasta kovin pidänkin, niin lymfakierron vilkastuttaminen onnistuu ainakin näin lääkärin näkökulmasta millä tahansa liikunnalla, jossa veri kiertää ja tulee hiki.

Kiitos blogista!

juno (Ei varmistettu)

minun piti mennä kaverini seuraksi trampoliinitunneille, mutta hänpä joutui lopettamaan pomppimisen heti alkuunsa, koska virtsankarkailu vei ilon. onneksi sitä voi välttää vahvistamalla lantionpohjanlihaksia - ja sehän tapahtuu esimerkiksi sillä lailla, että imetään sitä kirsikkaa niin!

La (Ei varmistettu)

Olen jäänyt pitkäksi aikaa miettimään tätä kirjoitustasi. Sanot, että osaat pysähtyä aterialle, kuuntelemaan ystäviesi murheita ja istumaan puistonpenkille. Minä en enää osaa. Vaikka harrastan (pakon edestä) pilatesta. Eihän sen näin pitäisi mennä. Voi miten paljon antaisinkaan, että voisin vaihtaa osia. Kai se pilates sitten on ihan hyvä olla kun kerran näin on asiat, mutta taitaa olla huolestuttavan korkea aika muuttaa elämässä ja elämäntavoissa jotakin todella syvältä. Eihän elämä ole elämää, vaikka tekisi maailman siisteimpiä asioita (kuten teen), mikäli niistä ei pysty nauttimaan.

Kommentoi

Ladataan...