joulukuun juttuja

Kaikki mitä rakastin

Kaverilta tuli jo reklamaatio, että Eeva minä käyn siellä blogissa monta kertaa päivässä ja aina siellä on vaan se sama postaus. Okei, myönnetään. 

 

Mitä nyt olen tarkkaillut tilannetta, en taida olla ainoa, jolle kaikenlaiset hommat tuntuvat kasaantuvan valtaisiksi pinoiksi ja to do -listoiksi juuri ennen joulua. Täällä puserretaan kasaan viimeisiä deadlineja ennen lomaa, pysytään käynnissä pakastepizzan voimalla ja lisäksi eräs (onneksi mieluisa) projekti pitää meikäläisen valveilla yötä myöten. Mutta voi voi voi sitä tunnetta kun kaikki työt on tehty, saa huokaista ja ryhtyä joulunviettoon. Sen ajatuksen voimalla...

 

No, on tähän joulukuun ensimmäiseen puolitoistaviikkoiseen mahtunut sentään muutakin kuin pakertamista.

 

 

Esimerkiksi pikkujouluja.

 

 

Ja herkkuja.

 

 

Ensilumi Tampereen yössä.

 

  

 

Meidän Lassi ja sinisimpukoita merimiehen vaimon tapaan. Simpukoita monet luulevat pahoiksi ja vaikeiksi, eivät ole kumpaakaan. Lassia moni luulee coton de tuleariksi tai bichon havanaisiksi - ei ole kumpaakaan, mutta tuolla terrierillä on sylikoiran luonne. Voi meidän lössykkää.

 

 

Joulukaupungin valot. Ne ovat yksi lempiasioistani joulussa, vaikka Suomessa niihin ei niin kamalasti kunnan varoja panostetakaan. Silti.

 

 

 Rakkaista rakkain maisema, joskin vielä kauniimpi lumisena.

 

Vaikka olen ajoittain sietämätön ruokasnobi, arvostan ehdottomasti myös yöllistä nakkikiskakulttuuria - silloin kun se on asiaankuuluvasti toteutettu. Lapsuudestani muistan rapeat ranskalaiset ja paahdetut lihikset, mutta kerta toisensa jälkeen olen saanut Helsingin, Turun ja Tampereen yössä maistaa pettymyksen karvasta kalkkia, lötköjä ranskalaisia ja mössöistä lihapiirakkaa. Tällä viikolla löysin vihdoin ne metsästämäni lapsuuden rapsakat rilliranut Turussa jo jonkinlaista legendan asemaa nauttivalta Mantun grilliltä (joka on suljettuna Mantun lomaillessa - ei kuulemma suostu luovuttamaan majoneesireseptiä sijaisille). Kymmenen pistettä!

 

 

 Jouluikkuna (se on aina oikein tapaus kun sitä mennään ensimmäisen kerran katsomaan) ja vihdoin käyttöön päässyt uusi duffeli.

 

 

Itsenäisyyspäivän vastaanotto kaverin luona ja maailman kamalin valkoviini jossain muualla.

 

 

Ja AH, vihdoin ja viimein se, mitä olen koko syksyn odottanut - oma sänky! Siinä saan nukkua seuraavan kuukauden. Pa-ras-ta.

 

Njuu, palaillaan taas toiste uusien juttujen ja toivottavasti vähän parempien kuvien merkeissä. Kivaa joulukuun jatkoa kaikille, koittakaahan tsempata vielä tämä kiireisin aika - kohta relataan!

 

 

Share

Kommentit

Ranna (Ei varmistettu)

Duffelikuumeisena vaadin tarkempia kuvia uudesta takistasi, kunhan vain kiireeltäsi ennätät!

Eeva Kolu
Kaikki mitä rakastin

Ranna, joo, ehdottomasti, tuo ansaitsee kyllä tulla esitellyksi. Ajattelin vaihtaa takkiin toisenlaiset napit, josko sitten...

Grace (Ei varmistettu)

Ihanaa, kun teet Turun kauneuden niin näkyväksi ja siten vielä todemmaksi.

Miija (Ei varmistettu)

Voi, Mantun grilli. Ihana Eeva ja Turku!

emmi / nofashionvictims.indiedays.com (Ei varmistettu)

Hei mulla ois sulle postaustoive!

Huvittaisiko sua tehdä jonkinmoista juttua sun mielestä tän hetken top10-kirjoista? Tai no, miksei siellä vois olla joukossa jotain vanhojakin klassikoita, ihan mitenkä vain.
Mulla on oma lehmä tässä nyt parissakin mielessä ojassa, haluisin meinaan löytää helposti jotain hemmetin hyvää luettavaa niin itselleni kuin pukinkonttiinkin. Laiska kakka kun olen.

Kiitos jo näin etukäteen, mikäli hommaan tartut!

Eeva Kolu
Kaikki mitä rakastin

Grace: vaikeahan sitä olisi peitelläkään :) ********** Miija: ihana Mantu, ja Miija! :) *********** Emmi: kiitos ideasta, täytyypä tosiaan miettiä, mitä tuohon listaisi... Kirjoitan käytännössä kaikista lukemistani kirjoista tänne blogiin, kannattaa tsekata Kirjat-tunnisteen alta postaukset ja katsella jos sieltä löytyisi jotain, mikä kuulostaa kiinnostavalta.

http://aamuvirkkuyksisarvinen.blogspot.com (Ei varmistettu)

Oioi, toivottavasti tosta jännästä projektista kuuluu pian lisää! Hei ja toivottavasti Voisilmäpeliä ei katoa koskaan (tai sitten tuo sun salainen projekti mitä teet on juuri se mitä toivon, eli olet koostamassa resepteistä kirjaa), nimittäin TAAS piti tänä viikonloppuna etsiä sieltä munatotin resepti. Ja se risottoreseptihän on tallennettu varmuuden vuoksi useampaan paikkaan.

Mutjoo, hyvää joulun odotusta :)

Eeva (Ei varmistettu)

Aamuvirkku yksisarvinen: voi voi, ei se projekti ole mitään yhtä jännää kuin keittokirja, siksi en siitä täällä sen enempää kertonutkaan. Ihan vain sellainen iso proggis joka nyt on meneillään, tuskin mitään teitä lukijoita kiinnostavaa. Voi kun joku kustantajakin olisi niistä resepteistä yhtä innoissaan :)

LillaLady (Ei varmistettu)

Nyyh yyh, kauhean kaamoksen ja kiireen keskellä ampaisin minilomalle yhdeksi yöksi ensimmäistä kertaa yksin ja suuntana oli minulle vielä tuntematon Turku. Taisin jättää palasen sydämestäni Aurajoenrannalle, koska paluu Helsinkiin oli yhtä mökötystä. Eilen masistelin illalla, tänään päivällä olin täynnä positiivista nostalgiaa, mutta sunnuntai-illan kunniaksi kehitin kauhean kaipuun ja synkkyyden. Tahdon takaisin Turkuun! Nuo Turku kuvat aiheuttivat kyyneleet silmiin.
Kukaan ei ymmärrä minua, mutta TURKU!! <3 Cafe Artin dallaspulla sekä kahvi ja Cafe Brahen korvapuustit olivat muuten rakkaus. Mutta mikä ihme siinä kaupungissa kiehtoo ja miten sen saisi selitettyä tietämättömille?! :D

Ada (Ei varmistettu)

Postauksen visuuaalinen ilme miellyttää! Siispä nyt ihan tällänen käytännön kysymys: miten oot saanut muokattua kuvat noin kivan näkösiks?

_temp (Ei varmistettu)

Lössykkä♥

Eeva (Ei varmistettu)

LillaLady: ei sitä saa selitettyä :) Vuosien varrella olen huomannut, että jotkut ihmiset vaan kuuluu tänne. Sinä selkeästi kuulut. Hopi hopi siis sieltä Helsingistä sivistyksen pariin! ;) ********* Ada: yksi sana: Hipstamatic :D ********* _temp: on se semmonen, maailman nynnyin terrieri.

Suvi (Ei varmistettu)

Lihiksen kuuluu olla lötkö, mutta ei kuitenkaan liian mössö. Vihaan niitä rapeakuorisia ja jostain syystä olen viime aikoina törmännyt vain niihin. Lapsuuden parhaita muistoja on ehdottomasti se, kun joskus bussia odotellessa käytiin mummon kanssa Lahden matkahuollon pihassa syömässä lihikset. Niissä oli sopivan pehmeä lihis, höyrytetyt rapsakat nakit ja tarpeelliset mausteet...

Eeva (Ei varmistettu)

Suvi: voitko kertoa, missä olet törmännyt rapeakuorisiin lihiksiin? Minä olen viimeksi 90-luvulla Mäntsälässä. Sen jälkeen olen saanut pelkkää mössöä.

juska (Ei varmistettu)

Tilasin nellyltä kasan farkkuja. Toiveikkaana, josko jotkut sopisivat täydellisesti. Otin ihan mitatkin. Mutta ei.

Sitten muistin kirjoittaneesi, kuinka mitkään pöksyt eivät vaan sovi, ja siksi käytät hameita. Taidan liittyä kaltaistesi joukkoon! Mietin vaan, että onko vika minussa vai farkuissa, mutta 26-vuotisen elämäni aikana en ole kohdannut yksiäkään mukavia farkkuja; jotkut kuitenkin kovasti väittävät, että sellaisia on olemassa...

Anu (Ei varmistettu)

Tää on ihana blogi. Oon alkanut miettimään asioita eri tavalla ja pyrin jatkossa elämään järkevämmin ja onnellisemmin. Ei oikein tunnu enää samalta lukea niitä suosittuja muotiblogeja missä ei ole muuta sisältöä kuin päivän ostosten esittely. Täällä taas on ihania kirjoituksia jotkan saa ainakin mut ajattelemaan asioita vähän syvällisemmin :)

Kommentoi