Joulukuuta

Ladataan...

Hyvää joulukuuta, kamut!

En tiedä, mihin ihmeeseen marraskuu katosi, ja joulukuusta on tulossa vieläkin kiireisempi. Siitä huolimatta olen innoissani. Ekaa kertaa vuosiin on sellainen jännä olo joulun tulosta. Viime vuosina joulu on tullut vähän huomaamatta ja mennyt no, siinähän se meni -hengessä, mutta tänä vuonna odotan sitä melkein yhtä paljon kuin silloin lapsena.

(Syypää tähän lienee ne samat 74,5 neliömetriä, jotka ovat kuluneen vuoden olleet syynä melkein kaikelle, mitä elämässäni tapahtuu.)

Tänä vuonna ikkunalaudallani on Mielensäpahoittajan joulukalenteri. Taisin saada sen Inkeltä jo kaksi joulua sitten, mutta elämäni pari vuotta kestäneen kaaosvaiheen aikana sekin on lojunut ties missä muuttolaatikon pohjalla. Ja kyllä, Mielensäpahoittaja-huumori naurattaa edelleen.

Eilen, joulukuun ensimmäisen kunniaksi, löysin vihdoin ja viimein sen viime joulusta asti etsityn mekon, jolla selviän kaikista loppuvuoden Tilaisuuksista.

Kaikki Turun sekä suuren osan Helsingin mekoista sovitettuani olin jo valmis toteamaan empiirisen tutkimukseni tulokset: maailmassa ei ole ainoatakaan edes etäisesti kivannäköistä mekkoa, joka ei olisi a) härskin lyhyt, b) reisistä ja ahterista turhankin tyköistuva, c) hihaton, d) kaikkia kolmea samanaikaisesti.

En ole edelleenkään täysin valmis luopumaan teoriastani, sillä tämä Storyn mekko saattaa hyvinkin olla vain se poikkeus, joka vahvistaa säännön...

Ja niin, kyseessä on myös ensimmäinen kompromissivaate, jonka olen ostanut piiiiitkään aikaan. Vaikka olenkin nykyään tosi hyvä ostamaan vain superkivoja vautsijeevaatteita, en haluaisi mennä jonkun vaivalla järjestämiin kekkereihin pyjamassa siksi, että odotan yhä sitä täydellistä juhlamekkoa.

Joten hei sinä aika tylsä musta pitsimekko - tervetuloa juhlimaan kanssani siihen asti, kunnes löydän jotain parempaa. Sinunkaan ei tarvitse teeskennellä, että seurassani olisi erityisen hauskaa, mutta koetetaan nyt tulla edes toimeen ja pidetään kulissia yllä. Sinä olet olevinasi täydellinen pikkumusta ja minä käyttäydyn bileissä kuin nainen, joka on löytänyt täydellisen pikkumustan. 

Tämä vitosella marketista ostamani neilikkakimppu täytti eilen 3 viikkoa. En osaa selittää tätä muulla kuin sillä, että meidän huoneilmassa on pakko leijua jotain elinvoimaa lisääviä molekyylejä. Toivotaan, että ne tehoavat myös otsaryppyihin. (Eivät ole kyllä näemmä lisänneet tuon pinnatuolin elinvoimaisuutta. Yksi päivä selkänoja jäi käteen, kun tuolia koetti nostaa. Toimii siis tästedes lähinnä koristetarkoituksessa...) 

Ja tsädäm, siinä ne ovat, Tuomiokirkon joulukuusen valot. Voi pojat, että jokiranta on kaunis talvella, kun on lunta ja jouluvalot. Kävimme perinteiden mukaisesti kavereiden kanssa hytisemässä läpi valojensytytysseremonian kuumaa glögiä termarissa.

Tällaisen paatuneen talvenvihaajankin on pakko myöntää: onhan siinä nyt tunnelmaa poltella kynttilöitä sisällä, kun ulkopuolella ikkunalauta täyttyy lumesta. 

Share
Ladataan...

Kommentit

Tässä kohtaa ei voi muuta sanoa kuin KIITOS ihanasta kuvasta Tuomiokirkon joulukuusesta. Kotikaupunkia on taas ikävä näin joulun alla. Ja sitä ihanaa jokirantaa valoineen. Olen huomannut täsmälleen saman ilmiön mekkoja metsästäessä. Kesällä jäi mekot ostamassa koska en löytänyt ainuttakaan joka olisi istunut ja jonka kanssa olisi uskaltanut istua pelkäämättä että helma hulvahtaa yllättäen yli vesirajan. Hyvän löydän olet kuitenkin löytänyt uskonpa että "tylsä musta pitsimekko" sopii sinulle kuitenkin hyvin.

Vierailija (Ei varmistettu)

En yhtään ihmettele, että joulu, kuten kaikki muukin, tuntuu mukavalta uudessa kodissanne. Se on ainakin blogin perusteella aivan ihana, kuten blogi itsessään myös :) Olet loistava kirjoittaja ja toimit inspiraationa lähes jokaisena päivänä niin postauksiesi kuin trendin kirjoitusten ansiosta. Lueskelin juuri vanhoja trendejä (olisikohan vuodelta 2009), joihin olit kirjoittanut aivan loistavia juttuja. Ihania sunnuntai-illan iloja siis.
Tuo mekko näyttää erittäin kivalta, sopivan klassiselta. Mistä lopulta löysit sen? Toivottavasti saamme blogiinkin kuvia mekosta päälläsi!
Rauhallista talven jatkoa ja kiitos ihanasta blogista :)

Tiuliina (Ei varmistettu)

Samis! Meillä on kyllä vain 42 neliömetriä eivätkä nekään ole ihan omia, mutta silti ajatus joulusta tuntuu syystä tai toisesta vähän kutkuttavammalta kuin parina viime vuonna. Hyasintti on hankittu, kynttilöitä on poltettu ja joululaulujakin on kuunneltu jo kaksi viikkoa. (Harmi vain, ettei mies inhoa mitään juhlaa niin kuin joulua.)

Lisäksi minäkin sovittelin valtaosan Helsingin mustista mekoista, ennen kuin löysin harvinaisen täydellisen Esprit-yksilön Sokoksen alennusrekistä. Sillä mennäänkin sitten varmaan muutaman vuoden Tilaisuudet, paitsi ehkä ihmisten häät.

Hosuli
Hömppäblogi

Neilikat on kyllä ihmeellisiä otuksia! Ne marketin reilun kaupan tapaukset on meilläkin kestäneet vaikka kuinka kauan.

Hyvää joulukuuta sullekin! :)

JUILA (Ei varmistettu) http://turkupaivakirjat.blogspot.fi/

Voi ei, minä missasin tuollasen seremonian ihan tyystin! Näin kyllä toisaalta kun tuota jättiläistä kuljetettiin pitkin Hämeenkatua poliisisaattueessa. Ihan hyvä sekin.

Mari Inka
Oisko tulta?

Kaunista on.

Hei sinä bloggajaystävä ja kaikki te lukijat myös!

Meillä Oisko Tulta? blogisteilla olisi tällainen hyvänjoulumielen haaste!
Tehdään yhdessä maailmaa paremmaksi.

Vilkku (Ei varmistettu) http://siivujaonnesta.blogspot.com

Aah oon niin samaa mieltä lumisesta, pimeästä jokirannasta :--) ja samaa mieltä myös tossa joulun odotuksessa.. hassua, tänä vuonna se tuntuu joltain! mä etsin vielä sitä täydellistä pikkumustaa itselleni..

Ninnumaaria (Ei varmistettu) http://livinupanotch.blogspot.fi/

Voi ihana rakas Turku ja Turun jouluvalot ja Turun Tuomiokirkko ja Turun jokiranta ja Turkuturkuturku... Pirun työpaikat Helsingissä. Pirun junaradat, jotka ei oio sitä mutkaa että pääsisi nopeammin Turkuun. Onnen-Eeva! :)

Hilloaja-Anna (Ei varmistettu)

Heippa Eeva! O-ou, joulukatastrofi uhkaa – olen hukannut muutossa maailman parhaan viikunahillosi reseptin! Koetin onkia sitä Internetin uumenista tuloksetta. Löytyisikö sinulta linkkiä / reseptiä jostakin kätköistä? :) Tänä iltana olisi tarkoitus pistää hillomo pystyyn... Valtava kiitos jo etukäteen!!

Lunni (Ei varmistettu)

Hei. Koitan välttää aina blogien lukemista, mutta nyt en onnistunut. Blogisi on valloittava! Ehkä innostukseni syy on se, että olen elokuussa muuttanut Turkuun ja Turku-rakkauteni kukoistaa koko ajan enemmän ja kaikki Turkuun liittyvä on niin ällöttävän ihanaa! Tai sitten olet vaan hyvä bloggaamaan. Veikkaan molempia yhdessä. Jatka samaan malliin!
Ja hei, kirjapostaukset on aina kiinnostavia. Työskentelen pienessä kirjakaupassa ja on aina mielenkiintoista lukea / kuulla ihmisten arvioita kirjoista.

Eeva Kolu

Hurjasti kiitos kaikille ihanista kommenteista!

Anna, en tiedä, tuleeko tämä nyt ihan liian myöhässä, mutta tässä aikoinaan Trendiin tekemäni ohje. Ei ole välttämättä 100 % sama kuin se netissä ollut, mutta varmasti yhtä hyvä: 

 

2 dl kuivattuja viikunoita
1 dl sokeria
1 1/4 dl vettä
2 rkl sitruunamehua
1/2 dl rouhittuja saksanpähkinöitä

Leikkaa kuivatut viikunat pieniksi paloiksi.
Kiehauta vesi, lisää sokeri ja anna liueta. Lisää sen jälkeen sitruunamehu ja pienennä levyn kuumuutta keskilämmölle. Lisää viikunat ja anna poreilla välillä sekoittaen noin vartin verran, tai kunnes koostumus on mielestäsi sopivan paksu. Lisää viimeisenä saksanpähkinät. Säilö kannelliseen purkkiin ja säilytä jääkaapissa.

 

Nani
Blogblog

Mielensäpahoittajajoulukalenteri herättää suurta kateutta ainakin täällä! Mikä aarre, ja todellakin se huumori toimii edelleen. :)

Eeva Kolu

Nani, kyllä! Mukava aloittaa aamu märinällä :D Mulla on toinenkin tuollainen jemmassa, otan sen käyttöön parin vuoden päästä kun olen unohtanut tämän vuoden läpät :)

Fanni O (Ei varmistettu)

Eeevaaa, me nähdään paljon mieluummin sut mekko päällä, kuin pelkkä mekko! ;)

Tänään tein muuten "Eeva Kolut", jos näin voi sanoa, ja ostin ensimmäistä kertaa itselleni ruusuja (keltaisia) kotiin.

En ole viitsinyt tehdä sitä aiemmin jokseenkin nuhjuisten kämppieni takia, mutta tänne uuteen asuntoon ne sopivat täydellisesti.

Sitäpaitsi, onhan tänään loppuelämäni ensimmäinen päivä!

Hyvää Joulun odotusta,

toivottelee helsinkiläinen valokuvaaja ja blogisi aktiivilukija

Kommentoi

Ladataan...