jumalat juhlivat esplanadilla

Ladataan...

Kesävuokralaiseni kysyi, mihin voi palauttaa avaimensa. Siitä lähtien olen alkanut mielessäni hissuksiin hyvästellä monia juttuja: tätä kaupunkia, joitain ihmisiä, eräitä elämänvaiheita, irtokarkkeja, kokista ja yletöntä croissantien mussuttamista, kesää.

 

Kävin lounaalla Hakaniemessä, piipahdin lempikauppoihini kuuluvassa Vii Voanissa ja hortoilin keskustaan Helsingin kauneimman, Kruununhaan, kautta.

 

 

 

 

Ostin kahvin ja kaksi macaronia lempimacaronpaikastani (huhujen mukaan macaron-diilerini Tampereella on lopettanut toimintansa) ja käppäilin Espalle. Riisuin sukat ja kengät, koska tajusin, että tämä saattaa olla hetkeen paitsi viimeinen kerta kun syön (hyviä) macaroneja, myös niitä viimeisiä kertoja kun saa tuntea ruohon paljaita jalkapohjia vasten.

 

Puistossa oli kolme tyttöä, jotka soittivat jousilla ihanaa musiikkia. Söin leivoksiani (vähän liian nopeasti), siemailin kahviani ja lueskelin ostamaani lehteä.

 

 

 

 

 

Jumalaista rauhaa ei kestänyt kauaa, sillä jousitrion eteen parkkeerasi lukion ekaluokkalaisten lauma, siis nahkojen. Kärjessä joku huusi kovaääniseen "Mitä abit on?" ja lauma vastasi "JUMALIA!"

 

Luulivat ehkä vitsailevansa, mutta oikeassahan ne olivat. Mietin omaa abikevättäni ja totesin, että sen lähemmäs jumaluutta minä en koskaan tule pääsemään. Silloin olin varmasti fiksuimmillani, pää täynnä tietoa. Silloin kaikkia kiinnosti, mitä aion tehdä elämälläni. Silloin minulle hoettiin joka puolelta, että sulla on kaikki ovet auki, sä voit tehdä ihan mitä vaan. SÄ VOIT TEHDÄ MITÄ VAAN. Jumalat voivat.

 

Sen jälkeen olen vuosi vuodelta tyhmistynyt. Seuraan politiikkaa sen verran, että tiedän jotakuinkin ketä äänestää. En edelleenkään ole ihan varma siitä, mistä Kreikan talouskriisi johtuu. En muista, miten kasvit yhteyttävät enkä sitäkään, mitä mieltä Sokrates oli hyveestä. Ranskan epäsäännölliset verbit haihtuvat mielestäni ja englannin ääntämiseni alkaa kangistella samalla tavalla kuin polviniveleni ruohikolla istumisen jälkeen (jep, tässä ei tosiaankaan olla enää kuusitoistakesäisiä).

 

Mutta ennen kaikkea: nykyään kukaan ei enää sano minulle, että voin tehdä mitä vain. Kun pohdiskelen niitä miljoonia tapoja, joilla voisin päiväni käyttää, saan vastaukseksi no jos sä nyt kuitenki vaan pusertaisit ton tutkinnon kasaan. Pidä nyt kiinni noista duuneista kun oot kerran saanu ne.

 

Sun pitäis alkaa käymään kuntosalilla, imuroida useemmin ja lopettaa toi haahuilu.

 

Mutta en minä sitä niille ekaluokkalaisille kertonut, hymyilin vaan.

Share

Kommentit

Armi (Ei varmistettu)

Tykkään. Tykkään sun tyylistä asetella sanoja.

Laura (Ei varmistettu)

Ihana postaus Eeva! Muistan hyvin sen abikevään kun "kaikki mahdollisuudet oli käsissäni". Ja ihan tavallisen elämän sain. :)

Henna (Ei varmistettu)

Olisipa sitä vieläkin jumala, nykyään tosiaan saa vaan kuulla tuota "pitäskö sunkin..." ja "no ei kai se enää vaikuta"-mantroja. Todella masentavaa!

riikka (Ei varmistettu)

Eeva, rakastan tekstejäsi!

sonja o (Ei varmistettu)

Voi Eeva, ihan vedet nousi silmiin, kun yhdyn niin mietteisiisi.

ps. Lopetin Trendin tilaamisen vuosi sitten, mutta nykyisin huomaan hakevani irtonumeron järjestelmällisesti ja selaan ekana teikäläisen palstalle. Oon seurannut Turhiksen ajoista asti ja lämmöllä seurannut, miten sun kirjottamisen lahja on huomioitu laajemminkin :)

Sannis (Ei varmistettu)

Ajattelin kerranki kommentoida. Tykkään sun tyylistä, ajatuksista, kauniista kuvista. Koneen avattuni tarkastan ekana sun blogin ja uudet jutut. Jatka samaan malliin, sulla on kaikki ovet auki ja voit tehdä mitä vaan :)

Pauliina (Ei varmistettu)

Samoja asioita pohdiskelin tänään Stage-musikaalin jälkeisinä.... Ah, sitä lahjakkuuden määrää, nuoruuden intoa ja veret seisauttavaa asennetta. Kateeks kävi minua, tätä ehtoopuolen runotyttöä...

Sanna (Ei varmistettu)

Oot vaan niin ihana. Älä ikinä lopeta kirjoittamista!

zirinna (Ei varmistettu)

"Lukio on loppu ja kuusi ällää / taivas on kirkas ja napakka". Mun abikevään biisi.

Claire (Ei varmistettu)

Ekaa kertaa tuntuu, että käydessäni lukiota 8 vuotta (jep!) oon sentään jossain päässyt helpolla - eipä ollut varsinaista nasu- tai abi-vuotta. Ei vanhojen tansseja, ei penkkareita.

Pelkkiä sekavia jaksoja erinäisissä kouluissa, ja muutama kultaa (ja yo-lakkia) kalliimpi ystävä takataskussa. Eikä mitään jumalkomplekseja.

Ninni (Ei varmistettu)

Kauniita sanoja ja niin totta. Minullekin hoetaan nykyään, että tee se gradu valmiiksi ja mieti maailman avaruutta vasta sen jälkeen. Muistan sen tunteen abikeväänä, kun kirjoitukset oli ohi ja tulevaisuus hyvin auki. Nyt on vähän sama tilanne, mutta paljon ahdistavampi. Pitää löytää töitä, ei voi vain syksyllä palata luentosaleihin ja tuttuihin kuvioihin. Ihana kuva Kruununhaasta, ystäväni muutti juuri yhdestä noista taloista ulkomaille.

Londra (Ei varmistettu)

Ihana teksti taas kerran, kiitos. Mulle tosin vasta maisterius toi sellaisen "nyt on (ilmainen) koulutus hankittu, nyt voi tehdä ihan mitä vaan ja lähteä minne vaan" -fiiliksen, mutta voi tietty olla että olen vähän hitaasti kypsyvää sorttia. :)

keski-ikäistyvä (Ei varmistettu)

nauratti lukea tätä postia, niin nappiin osui moni kohta.
Tarpeetonta lisätäkään, että blogisi lukeminen kuuluu päivän ehdottomiin kohokohtiin. Toivottavasti et kyllästy kiitoksiin ja ihailuun, kyllä ne ihan aiheesta tulevat.

milena (Ei varmistettu)

täällä yksi tämän vuoden abi herkistyi merkintäsi äärellä. olen aina ollut ääriperfektionisti ja pilkunviilaaja, mutta ehkä olisi välillä kivaa sovitella sitä jumalan viittaa harteilleen. vaikka tiedänkin, etten voi tehdä ihan mitä vain. sehän olis pelkkä mahdottomuus!

Ensimmäistä vuotta lukiossa opettajana. (Ei varmistettu)

koskettava teksti! juuri niinhän se on. ihan meillä kaikilla.

hih (Ei varmistettu)

Tuo toinen kuva on entisiltä kotikonnuilta, Vironkatu 9 <3
Asuin neljä vuotta juuri tuossa sisäpihalla pilkistävässä talossa, ikävä on vieläkin...

jenni (Ei varmistettu)

Jestas, niin totta. Samat fiilikset joka syksy, tutkinnon heitin jo kesken, eikä kukaan todellakaan sano, että voit tehdä mitä vaan, yleensä kerrotaan, et sun pitäis oikeasti jo tietää mitä haluat tehdä. Ajattelin uhallakin olla tietämättä, ja yllätän kaikki parin vuoden päästä hankkimalla jonkin hienon ammatin.

Anne (Ei varmistettu)

Olet mainio!Kirjoita ja kirjoita vaan lisää! Tuntuu että saat aikaan vaikka mitä aiheesta kuin aiheesta.

Emiliaani (Ei varmistettu)

Kuulostaa niin tutulta. Vietän juuri abivuotta ja tuota "kaikki ovet auki" -mantraa on saanu kuunnella kyllä paljon. :)

Petra (Ei varmistettu)

En kestä. Oot niin riipaisevan oikeassa, kuten aina.

Oona (Ei varmistettu)

Taisi olla Sibiksen nahkiaiset kyseessä.. Huh, onneksi nyt kakkosena ei niitäkään tarvitse enää kestää. Blogisi on ihana!

Frida (Ei varmistettu)

Eeva, minä niin kovin rakastan tekstejäsi. Oivalluksiasi, sanojasi, tunnelmaa. Enkä minä edes osaa rakastaa.

Pienestä asti äitini on minulle ja veljelleni sanonut, kuinka meistä voi tulla mitä vaan. En tiedä, miltä lähes aikuistuneesta tytöstä tuntuu "elämän realiteettejen plaplaplaa havaitseminen" ja "haihattelun lopettaminen". Enää lukiolaisenakaan en saa kuulla noita äitini lauseita riittävän usein

- mutta jeesus sentään, Eeva, sä voit tehdä mitä vaan ja sä voit olla mikä vaan!

Me kaikki voidaan.

cherry (Ei varmistettu)

Olet mahtava kirjoittaja, mutta eihän elämä lopu abivuoden jälkeen? Saanhan haihatella niin kauan kuin haluan? Haihatellaanko sitten yhdessä? Olet ihana. T: abi

Johanna (Ei varmistettu)

Kiitos tästä. :) Otan kesän loppumisen aina yhtä raskaasti, ja tällä hetkellä muutkin asiat painavat mieltä. Näistä sun viimeisimmistä kirjoituksista tuli sellainen vähän kevyempi olo, ja juuri niin käy kun joku kirjoittaa asioista hienosti.

minni (Ei varmistettu)

Kruununhaka Helsingin kaunein... Onhan siellä kaunista. Mutta mun makuun vähän liian rauhallista.

Noora (Ei varmistettu)

Kiitos ihanasta tekstistä. Itse myös melkoisen stressin keskellä yritän seuraavan puolen vuoden aikana viimeistellä yliopistotutkintoni ja samalla päättää, missä oikeastaan haluan asua ja mihin mennä töihin ja milloin aikuistua (koska nyt todellakin pitää jo tehdä kaikki tärkeät aikuisasiat!) ja hypätä oravanpyörään. Jotenkin tämä teksti sopi tähän hetkeen niin, että jostain syystä nyt vähän itkettääkin, mutta kuitenkin hyvällä tavalla. Hieno teksti :)

aino (Ei varmistettu)

vaikka abikeväästä on aikaa vain puolitoista vuotta, voi jo huomata "kaikki ovet on avoinna" -kommenttien muuttumisen "ai eikös nyt olisi aika jo tietää ammattiin sitä itsensä pusertaa" -tyylisiksi.

jumalaolo on aika haihtuvainen.. mutta palaa pätkittäin. sitä paitsi, humahtava onni omista aikuisuuspäätöksistä korvaa sitä vähän.

jumalilla on liikaa vastuuta ja aika yksinäistä - eikä kuolevaisenakaan paha ole olla ;)

ihana, ihana teksti eeva.

33 (Ei varmistettu)

Yksi lempparipäivtyksistä vähään aikaan! Jostain syystä mietin juuri yksi päivä omaa abivuotta, ja juuri tuota kaikkivoipaisuutta mitä siihen kuului. Mihin lie kadonnut, maailman tuuliin. Arjesta löytää kuitenkin paljon iloja, varsinkin kun vakoilee blogistasi kirjavinkkejä ja tukkii kirjaston tietoväylät varauksilla!

Eveliina (Ei varmistettu)

Voi, olet niin oikeassa! Vuosi sitten tunsin ja tiesin, että kaikki ovet on avoinna ja voin tehdä elämälläni mitä vain. Abivuonna päntätyt asiat oli vielä muistissa ja olin fiksuimmillani. Siitä se alamäki sitten alkaa.. :--D Ei vaan, toivotun välivuoden jälkeen pääsen kokeilemaan yliopistoelämää! Iiks.
Ihanasti tunnelmoit.
Ja viimeisenä asia, jonka takia tulin kommentoimaan. Kirjavinkki sulle, lue Turkka Hautalan "Salo", mikäli et ole jo lukenut!
Ihanaa syksyä!

86 (Ei varmistettu)

Tervehdys! Täällä pohditaan roikkuvien kesäesseiden äärellä juuri tätä samaista asiaa. Ei ole yksi eikä kaksikaan ystävää, joiden kanssa olen kaiholla muistellut liian monen vuoden takaisia lukioaikoja ja sitä pyhää kaikkivoipaisuutta abivuonna. Nyt tuntuu juuri tuolta; tutkinto vaikka väkisin kasaan, imuri kouraan ja hus siitä oravanpyörään. En taho!

Kiitos mainiosta blogista, Eeva!

-Niina

Kommentoi

Ladataan...