Just mun tuuria

Ladataan...

"Päivä, jona ihan kaikki meni päin persettä" on blogikirjoitusten ja Facebook-statusten vakkarigenre. Ymmärrän täysin tarpeen purkautua sellaisena päivänä, mutta onhan se vähän epäreilua. Olemme universumia kohtaan samanlaisia paskapäitä kuin ne pomot, vanhemmat ja kämppikset, joista valitamme muille. Se valittaa heti, kun teen jotain väärin, mutta se ei ikinä huomaa, kun teen jotain oikein.

Sanon siis tää on just mun tuuria, kun bussi kurvaa ohi ja räiskii vielä vanavedessään kuravedet päälle, mutta en sano siis tää on just mun tuuria niinä miljoonina aamuina, joina bussi tulee juuri silloin kun pitääkin ja vie perille ajoissa.

Siksi aion nyt kiittää universumia eilisestä päivästä, jolloin kaikki meni ihan putkeen. Ei, en voittanut lotossa enkä jäänyt jumiin hissiin prinssi Harryn kanssa. En edes viettänyt laatuaikaa rakkaimpieni kanssa tai kokenut suuria onnistumisia työssäni.

Se oli ihan tavallinen päivä. Mutta siinä ei ollut mitään vikaa.

Kävelin rautatieasemalta Marttiin joutumatta pysähtymään kertaakaan punaisiin liikennevaloihin. Olin tyytyväinen paitsi tähän, myös siihen, että kerrankin huomasin näin käyneen ja muistin ilahtua siitä. Koska se oli just mun tuuria siinä missä sekin, että kaikki valot olisivat olleet punaisia, autoja olisi tullut kymmenen minuuttia tasaisena virtana ja että edessäni odottelemassa olisi seissyt joku perseenkaivelija.

Mietin, että kellään ei ole niin huono tuuri kuin kuvittelee. Riippuu vain siitä, mitkä asiat haluaa huomata.

Jaksoin tehdä kahvakuulalla 12 yhden käden vauhtipunnerrusta, vaikka vielä viime lauantaina sain tehtyä hädin tuskin kolme.

Soitin ystävälle, joka ymmärsi heti, mistä tuulee. Ennen kuin ehdin edes sanoa, mikä mietityttää, luurin toisesta päästä ilmoitettiin, että viimeaikainen levottomuuteni oli aistittu Helsingissä saakka. Kun sanoin moikka ja painoin punaista luuria, jatkoin päivääni varmana siitä, etten ole maailmassa yksin.

Kaikista hyvistä sisustuslehdistä oli tullut uudet numerot ja ne olivat vieläpä tarjouksessa.

Löysin kaupasta uutta marsipaanisuklaata ja osasin lopettaa kahden palan jälkeen.

Löysin kupistani kutoskirsikan! Yleensä jaksan olla fiiliksissä tuplakirsikastakin triplakirsikasta puhumattakaan, mutta että kutoskirsikka.

(Lisäys: nyt kun katson tuota kuvaa tarkemmin, niin kyseessähän onkin vitoskirsikka. Ehkä tyytyväisyyden salaisuus on se, ettei osaa laskea.)

Share
Ladataan...

Kommentit

Vierailija (Ei varmistettu)

oot ihanin <3

(mikä siinä muuten on että aina kommentin lähetys tyssää tuohon "kirjoita kenttään listan kolmas (tai mikä milloinkin) sana" ja pokkana kirjoitan kolmannen (tai mitä nyt käsketään) sanan tästä englanniksi kirjoitetusta ohjeesta... opinko koskaan?)

Vierailija, voi kiitos! Ja hei, ongelmaasi on hyvin yksinkertainen ratkaisu: tee Lilyyn tunnukset, niin et joudu enää koskaan kirjoittelemaan roskapostivarmennesanoja :)

Heidi Heidinen (Ei varmistettu)

Marsipaanisuklaata! Mistä? Minkä merkkistä?

Karoliin (Ei varmistettu)

Tiedätkö Eeva, kun mä näin blogikirjoituksesi otsikon, mä arvasin heti mistä aiheesta ja mistä näkökulmasta kirjoitat. :)
Ehkä siksi, että sun tavaramerkiksi on jo muodostunut mun silmissä sellainen positiivinen realismi; ja toisaalta siksi, että mä olen miettinyt usein samaa.
Jossain vaiheessa elämääni mä olen onnistunut hylkäämään sellaisen ennen mulle niin tyypillisen yleisnegailun, ja iloitsemaan jokaisesta kerrasta kun ehdin bussiin ajoissa. Jos myöhästyn, oon onnellinen että ehdin ostaa torilta kirsikoita ennen seuraavaa bussia.
Jos rekka roiskuttaa kurat päälle, olen raivona n. kolme minuuttia, jonka jälkeen tajuan että en sentään jäänyt alle, ja että jos suurin murheeni on kuravesi puntissa, niin hyvin menee.

Tärkeintä on huomata, että oma olo kevenee, kun ei jokaisesta pienestä kuprusta murehdi. Riittää sitten vähän enemmän virtaa niiden isojen murheiden kanssa.
En todellakaan ole sellaisen hampaat irvessä-naminamimeinigin kannalla, mutta kun yrittää olla vähän enemmän zen kaikkien pikkujuttujen kanssa, niin huomaa ettei niin helposti kaadu kovemmassakaan tuulessa.

villahuivi (Ei varmistettu)

Kutoskirsikka! Vau! Onneksi osasit iloita siitä, se on tosi spesiaalia :)

Ja niinhän se menee, kaikki on hyvin, kukaan ei huomaa mitään, noin niinku yleisestikin.

hannajenni (Ei varmistettu)

tässä ihan tavallisena aamuna keskivertoa appelsiinia syödessäni sai tämä sinun tekstisi ilon kyyneleet silmiini.

Hömppäblogi

Ohoh - kirjoitin juuri samasta aiheesta tammikuussa (http://hosuli.blogspot.fi/2012/01/hyva-ja-huono-tuuri.html).

Sinä: Sanon siis tää on just mun tuuria, kun bussi kurvaa ohi ja räiskii vielä vanavedessään kuravedet päälle, mutta en sano siis tää on just mun tuuria niinä miljoonina aamuina, joina bussi tulee juuri silloin kun pitääkin ja vie perille ajoissa.

Minä: Suomalaisilla on epäonnistumisten kohdalla tapana sanoa "se on just mun tuuria" ja päivitellä omaa huonoa onneaan. Kun jokin menee sattumalta pieleen, syyksi nimetään krooninen surkea tuuri. Niin minäkin olen ajatellut itsestäni. Olen soveltanut tuurin syyttämistä esimerkiksi julkiseen liikenteeseen. Niiiiin tyypillistä, että bussi sujahtaa ohi juuri, kun minä odotan kadun toisella puolella liikennevalojen vaihtumista. Sitten tajusin, ettei se niin olekaan. Aika usein minulla käy todella hyvä tuuri - en vain kiinnitä siihen huomiota samalla tavalla kuin johonkin vähemmän onnekkaaseen tilanteeseen.

Eli jotakuinkin samaa mieltä tuosta kaikesta!

Heidi Heidinen, tämä oli siitä Maraboun Premium-sarjasta. Marsipaanisuklaata saa Suomessa muuten lisäksi ainakin Ritter Sportilta ja Lidlistä, mutta tää oli mun mielestä parempaa! Aijaiajaiajaijai!

Karoliin, totta! Ja vaikka ne pienet asiat ärsyttääkin usein eniten ja se on ihan okei, niin aika hyvää tekee myös muistaa huomata ne pienet onnistumiset ja ne hetket, kun kaikki menikin ihan suunnitelmien mukaan (tai vielä paremmin).

Villahuivi, no pirulainen! Nyt kun katsoin tuota kuvaa uusin silmin, niin sehän onkin VITOSKIRSIKKA. Mut silti aika spessua!

Hannajenni, oi kiitos sinulle. Maistan sen appelsiinin tänne asti, vaikka oikeasti suussa maistuu vähän paha, seissyt suodatinkahvi.

Hosuli, oi vitsi, hauska sattuma :) Toisaalta julkinen liikenne on juurikin monille ihmisille sellainen jokapäiväinen arkinen asia, jonka toimimista ei huomaa, mutta sen toimiessa huonosti se ärsyttää aivan kohtuuttoman paljon.

 

 

tää on just mun tuuria että saan lukea sun ihania kirjotuksia päivittäin! :)

Vierailija (Ei varmistettu)

Mikä ihana postaus! :) Itelle käy joskus samanlailla, että jonain päivänä kiinnittää huomiota semmosiin arkisiin asioihin ja tulee ajatelleeksi, että vitsi miten hieno että mun elämässä käy näin. Vaikka oliskin juuri jotain maailman tavallisinta :)

Oli tosi piristävää lukea tuota tekstiä, kiitos siitä :)

Aikuinen ystävä (Ei varmistettu)

Juuri aamulla aattelin, että ostan vinon pinon sisustuslehtiä kesäpäivän kunniaksi. Mitkä lempilehtesi oli tarjouksessa? Itse oon kova fanittamaan tota Living ETC:tä mutten vielä raaskinut ostaa, kun Akateemisessa myytiin vaan semmosta missä oli 3 lehteä 12 €, enkä niin välittänyt niistä muista... Hmmm.

http://marissauniikkejakoruja.blogspot.fi/ (Ei varmistettu)

Miten satuinkaan tänne juuri tänään! NIIN MUN TUURIA ! Sillä eilinen meni ihan persilleen mutta olen aikaa sitten päättänyt, etten valita niistä päivistä kellekkään vaan kaikki postaukset/tilapäivitykset/puhelimessa puhumiset/sähköpostit/kohtaamiset ovat positiivispainotteisia. Sillä plussa lisää plussaa ja kaikilla on parempi mieli.

Ja kas, heräsin tänään puhelinsoittoon, jossa kerrottiin minulle vuoden paras uutinen. Elämä on upeeta!

ja ehkä kirsikka oli kuutonen, mutta söit siitä juuri ennen kuvaa yhden? :)

Karoliin (Ei varmistettu)

(Eeva)
"totta! Ja vaikka ne pienet asiat ärsyttääkin usein eniten ja se on ihan okei, niin aika hyvää tekee myös muistaa huomata ne pienet onnistumiset ja ne hetket, kun kaikki menikin ihan suunnitelmien mukaan (tai vielä paremmin)."

Joo ehdottomasti totta tuokin, että on ok että pikkujutut ärsyttää joskus ja turha siitä on tuntea syyllisyyttä. (Syyllisyys kun on muutenkin lähinnä kuluttava eikä rakentava tila). Hassua miten heti ajauduin kirjoittamaan pienistä negatiivisista tunteista, kun tekstisi käsitteli niitä positiivisia...oh, the irony.

Turhautumisen vastapainoksi on välillä hyvä pysähtyä tuntemaan kiitollisuutta. Mutta senhän sinä jo kirjoititkin, vain paljon kauniimmin.

Vierailija (Ei varmistettu)

Ihana postaus! Sun kirjoitukset saa aina hymyn huulille.

sonkku (Ei varmistettu)

tuli mieleen The Secret! Okei, jenkkien hömppää tai ei, tähänhän kaikki perustuu - kun ajattelee positiivisesti niin vetää positiivisia asioita itseensä. Ja negatiivisilla ihmisillä menee vaan entistä huonommin.

Hieno päivä

Onnea 12 johdosta!

Vierailija (Ei varmistettu)

Heippa! Kuinka painavaa kahvakuulaa nostelet? Terveisin innostunut aloittelija!

vakkarilukija (Ei varmistettu)

Miten voi lopettaa KAHDEN suklaapalan jälkeen? siis miten..?? En mä vaan osaa.

Kiitos kaikille kommenteista, niitä oli jälleen kerran tosi kiva lukea :) Ihanaa illanjatkoa jokaiselle, mahtukoon siihen vielä paljon hyviä juttuja!

Kahvakuulasta kysellyt vierailija, treenailen nyt tuolla 8-kiloisella kuulalla, joka on se suositeltu aloituskuula perusterveille naisille :)

Vakkarilukija, no itsekuria se kyllä vaatii, niin pirusti, mutta minkäs teet kun on laihikselle joutunut! Tosin oli ne kyllä aika isoja paloja... :)

MS (Ei varmistettu)

Ihanaa että joku kirjoittaa ajatukseni sanoiksi ruudulle:)
Olemme ruvenneet äitini kanssa vastataisteluun, ja toteamme aina jonkin ihanan sattumuksen kohdalla "Voi niin meidän tuuria".

Kay (Ei varmistettu)

Voi kun niin tykkään näistä sinun arkisista huumorilla varustetuista huomioista, jotka itse niin helposti jokapäiväisessä pyörityksessä unohtaa... Miksi me aina huomioimme niin helposti ne negatiiviset asiat ja niin harvoin ne positiiviset? Tänään ystävän tapaamisen jälkeen kotiin kävellessäni päätin nauttia kesäisestä illasta, mutta miksi sekin vaati tietoisen päätöksen, että osaan ja tajuan nauttia kesäisestä illasta, joita niin pienen aikaa tänne meille suodaan? Mutta kaiketi parempi edes tietoinen päätös, kuin silmälaput silmillä :-)

Vierailija (Ei varmistettu)

Haha, olin aiiivan hämmentyny tuosta kuvasta, jossa on suklaapaloja Deko-lehdellä. Se latautui vähän hitaasti, eikä Deko-teksti vielä näkynyt, joten pähkäilin ihan tosissani, että onko sulla suklaapalan näkösiä tyynyjä tai torkkupeittoja :D. Se vasta olis ollu tuuria.

Vilma.P

Joskus mietin, miten ihmeessä saat jokaisesta blogikirjoituksestasi niin hyvän. Tai kolumnistasi. Aina yhtä hämmästyttävää, että tekstin lopussa jään miettimään paitsi sisältöä, myös sitä kuinka sen kirjoitit. Ja jään odottamaan seuravaa..

Ja kun nyt kerran kerrankin pääsin hehkuttamisen makuun ja annan palautetta jollekin, niin teen sen nyt kunnolla. Mun mielestä sun pitäis kirjoittaa kirja!! :)

 

Ihanasti kirjoitettu, Eeva, kiitos ihan mahtavasta kirjoituksesta päivänä, jolloin itsellä ei todellakaan mikään ole mennyt putkeen, ja tuntuu, että on valivalivalittanut huonosta päivästään kaikille. Vasta nyt lähellä puoltayötä tajusin, että itse asiassa vastoinkäymisistä huolimatta tämä on ollut aika hyvä päivä :)

Kiitos!

- DD.

Vierailija (Ei varmistettu)

Raksu, raksunen, ikävä, ikäväinen. Ei riitä sanoja mielessä enää tähän aikaa perjantai-illasta, mutta odotan jo sua ja tiistaita.

Vierailija (Ei varmistettu)

Äskönen oli muuten mä, Jenna.

Kommentoi

Ladataan...