Juuri nyt: meidän sisäpihalla on nosturi, joka nostaa meidän uutta lattiaa ikkunan kautta sisään

Kaikkea sitä näkee ja oppii, kun remontoi.

Mutta tärkein raksalla saamani opetus, jonka voin antaa teille (tai kellekään): älkää ostako halpaa karkkia. Älkää ihan oikeasti. Irtokarkista tulee aina paha olo, mutta halvoista karkeista tulee paha olo, vaikkei ne edes maistu miltään.

Tämän opin yhtenä päivänä, kun olin yksin raksalla raaputtamassa vanhoja maaleja ikkunalaudoista. Se oli aivan käsittämättömän hidasta ja turhauttavaa hommaa, ja kuvittelin, että karkki tekisi siitä muka helpompaa. Höpö höpö.

Istuin pahoinvoivana koolauslaudan päälle, tuijottelin sahanpuruja ja tomuisia lenkkareita ja mietin, että tämä remontti ei valmistu ikinä. Ja että minä en ikinä opi sitä, että irtokarkista tulee vain hirveä, hirveä olo - en vaikka joka kerta sanon itselleni, että ensi kerralla muistat etkä osta. Haluaisin mennä hypnoosiin, jossa joku hypnotisoisi irtokarkkihimon pois.

Oli siis kamala olo irtokarkeista ja remontti, joka ei valmistu ikinä. Sitten seinän toisella puolella joku alkoi soittaa pianolla Hurriganesia, I will stay by your side now and forever...

Ja ajattelin, että niinpä juuri. Minulla on nyt ja ikuisesti parantumaton irtokarkkihimo ja raksa, joka on ikuisesti keskeneräinen. Mutta ainakin elämässäni on jotain pysyvää.

Pysyvää se pysyvä keskeneräisyyskin on. Kai. 

 

Share

Kommentit

mj (Ei varmistettu)

Luulen, että halvoissa karkeissa on vaan niin paljon lisäaineita ja siksi niistä tulee paha olo :( Olen minimoinut karkkien syömistä vuosien aikana ja alkanut suosimaan suomalaista lakua, laadukasta suklaata plus eko-kauppojen karkkeja - kyllä, nistäkin löytää hyviä vaihtoehtoja.

Eeva Kolu

Mj, niinpä! Tuskinpa nuo kalliimmatkaan "merkki-irtokarkit" mitään muuta ovat kuin lisäaineita ja glukoosisiirappia, mutta ne sentään maistuu hyviltä! (Paha olo tulee tosin niistäkin). Yritän itsekin muistaa, että karkkihimossa pitäisi syödä mieluummin suklaata, Pandan lakua tai leivoksia, mutta silti! En vaan pääse eroon siitä ihme himosta, joka pakottaa ostamaan neonvärisiä liivatepommeja. Vaikka niistä seuraa _aina_ aivan kamala olo.

tiiti
ite puin

Mää uskon halpojen(kin) irtokarkkien tieteellisen tarkkaan valikointiprosessiin, sillä säästyy pettymyksiltä (useimmiten ainakin). Ellei ala villiksi, ja yritä maistaa jotain uutta. Valkkaamalla se välttämätön paha olo on ainakin pikkuisen helpompi kestää, kun se tuli sentään niistä _hyvistä_ karkeista. Olen vasta näin kypsällä iällä hahmottanut esim. sen, että kun otan irtokarkkipussiin täytelakuja, voin niistäkin taitavin ranneliikkein valkata vain ne hyvät (eli ne ei-ruskeat), eikä mun tarvitse demokraattisesti vain kauhaista sieltä laarista mitä sattuu, ruskeille täytelakulle ei tule paha mieli.

Eeva Kolu

Tiiti, toi on kyllä totta. Pahintahan mitä voi tehdä, on tehdä tuo minkä minä tein, ja ostaa se valmis karkkipussi. Tuossa pussissa oli 3 vaaleanpuna-valkoista vaahtosientä (hyviä) ja 8 liitulakua (hyviä) ja kaikki muut oli halvanmakuisia ja pahoja. Mutta tulihan ne silti syötyä, tietty. Paha olo ilman hyvää syytä siis! Nyt kun mietin, niin ei taida olla yhtään valmista pussia, jossa hyviä karkkeja olisi enemmän kuin pahoja?

Mrl (Ei varmistettu)

Haa, Eeva!
Viimeisestä kommentistasi pääsemmekin karkkipussiteoriaan, eli miksi kaikissa valmiissa karkkipusseissa on vaan vähän niitä hyviä, paljon keskinkertaisia ja vähän pahoja karkkeja! Jos pussissa olisi pelkästään parhaita nameja, ei niillä olisi enää vertailukohtaa ja ne olisivat samalla myös pahimpia. :D

Helmi K
sivulauseita

Haribon Matador Mixissä on enemmän hyviä, (ainoastaan ne ohuet suorat musta on pahoja, tai vähemmän hyviä) varsinkin silloin kun ostaa lentokentältä semmoisen rasian, ne on aina ihan pehmoisia ja tuoreita.

Mä söin ennen irtokarkkeja joka päivä. Sitten menin Karkkipussiin töihin. Ensimmäisen kolmen viikon aikana söin varmaan 6 kg irtokarkkeja. Siihen loppui himo. Nykyäänkin se palaa, joskus, Makuunissa.

Eeva Kolu

Mrl, jep, tuo teoria on muuten ihan pätevä, mutta mun mielestä pahoja karkkeja on yleensä noin 80 %, keskinkertaisia 15 % ja hyviä 5 %. Mutta näköjään se toimii, kun niitä pusseja silti ostetaan. Ja minäkin niihin toisinaan näköjään haksahdan.

Helmi K, olen myöskin yrittänyt riivata itsestäni karkkihimon syömällä järkyttävät ähkyt. Ei ole auttanut. Harkisten ehkä oikeasti kohta sitä hypnoosia.

Tuulee tuulee

Tässä nähdään, kuinka nälkäisen järki sumenee: tosta selostuksesta huolimatta mun kuola valuu kun katson noita karkkeja ja olisin ihan valmis ostamaan pussin, jos sen näin ruudun läpi saisi. Hyvä ettei saa.

Eeva Kolu

Am, elä osta. Hyi. Vaikka tiedän, että ei noilla mun sanoilla ole mitään merkitystä (edes itselleni). Heti huomenna oon kuitenkin taas karkkiostoksilla. Jos en jo tänä iltana.

viva la anteeksi

Porvoon lakritsi. Pitää syödä vaan Porvoon lakua, siitä ei tuu huono olo ja se on Maailman Parasta. Terveisin lakulähettiläs.

Eeva Kolu

Fields, tiietään, mutta kun ei auta laku, suklaa eikä leivokset irtokarkkihimoon! Sanon joka kerta ton itselleni kun on taas hirveä olo irtokarkeista, "ensi kerralla muistan kyllä" - mutta silti ne vaahtosienet ja Haribot tuntuu taas tosi hyvältä idealta.

Aksa (Ei varmistettu)

Jos pystyy olemaan muutaman viikon karkkilakossa, niin ei enää edes tee mieli sitä karkkia. Sitä kyllä ostaa, mutta tajuaa että ne maistuukin ihan kuralle. Toimi ainakin mulla.

Eeva Kolu

Aksa, kokeiltu on, kahden viikon ja monen kuukauden lakkoja. Sitten ostaa ja tajuaa, että jumaliste maistuu hyvälle ja taas mennään. Hypnoosi alkaa oikeasti vaikuttaa varteenotettavalta vaihtoehdolta...

Noona (Ei varmistettu)

Hahaa, mä just söin 130 grammaa hyviä irtokarkkeja, jotka ei enää 30 gramman jälkeen maistunut hyviltä. Yök. Olen jo luovuttanut sen suhteen, että karkinsyönti loppuisi kokonaan. Yritän psyykata itseäni siihen, että ihan pieni määrä riittäisi. Välillä se onnistuu, tänään ei.

Mymmeli (Ei varmistettu)

Kiitos vertaistuesta, lohduttaa tietää, että muitakin irtsarihimokkaita löytyy!

t. (Ei varmistettu)

Hahah ihanaa et täällä on muitakin, mä nimittäin tunnen suurtä häpeää ja tuskaa mun irtokarkki-heikkoudesta. Ja karkeista ihan yleisesti. Tää sun kommentti oli mulla kans ihan totta: "kokeiltu on, kahden viikon ja monen kuukauden lakkoja. Sitten ostaa ja tajuaa, että jumaliste maistuu hyvälle ja taas mennään." Nimenomaan sitä taas mennään.

Mut tuntuu tosi ei-aikuismaiselta tajuta, että oma itkuolo helpottuis heti jos sais pussin irtokarkkeja. Oikeesti, onks siitä oma maailman rauha kiinni?

Karkkihiiri (Ei varmistettu)

Oi, ihanaa että löysin tänne irtokarkkipahoinvoivien yhteiseen kommenttiboksiin! Olen nimittäin elänyt koko elämäni siinä uskossa, että olen ainoa jolle tulee irtokarkeista paha olo... olen keskustellut asiastani kavereiden kanssa (tietysti irtokarkkipussin äärellä, miten niitä ei voi vastustaa?!), mutta he eivät ymmärrä tätä pahoinvointi-pakkosiltiostaa aaaa!-paradoksia.
Ensi kerralla, kun sorrun taas pahoihin irtokarkkeihin tiedän ainakin, etten ole enää yksin!
Ai niin, Remix-pussi on kyllä ihan ok. Siinä on niitä kirpeitä kolmioita, niistä ei tule niin vietävän kamala olo. Ehkä uskallat kokeilla sitä ensi kerralla pahimpaan himoon, Eeva.

Kaoka (Ei varmistettu)

Tämä hedonisti ei edes tunne huonoa omaatuntoa _hyvistä_ nameista! :D Pahoista nameista saatu paha olo on tosiaan kyllä sitten ihan ekstrapaha.

Mä ajattelen nuo karkit (ja pastan, vehnäleivät, juustot, pitsat..) lähinnä siltä kantilta, että pitää elämässä olla jotain mistä nauttia, kunhan perusasiat on noin muuten kunnossa. Mitä järkeä on elää 24/7 superterveellisesti ja olla "ihan tyytyväinen", kun voi elää terveellisesti 90% ajasta ja olla sokerihumalassa&helvetin onnellinen loput 10%! ;)

Sonja* (Ei varmistettu)

Taidan olla ainoa, jonka ensimmäinen ajatus oli kommentoida tuota maalinpoistoa, ei irtokarkkiähkyä. ;)

Niin, siis kuumailmapuhallin. Tuo työkaluista ihanin. Sillä kuumennetaan maali, jolloin se lähtee pienellä raapaisulla kaikki pois. Love it.

IidaMaria (Ei varmistettu)

Onpas meitä irtokarkki-ihmisiä paljon.. hienoa, ettei tarvitse olla yksin!

Itse söin juuri tyytyväisenä parisataa(!) grammaa irtokarkkia, ja nyt takaraivossa kolkuttaa ajtus siitä, että pitäisi mennä edes kävelylenkille tai tehdä jotain, nyt kun ne karkit on kitusissa. Ei enää ikinä.

Mulle pahin kompastuskivi on viiden tunnin evästauottoman työpäivän jälkeen kulkea karkkikaupan ohi suoraan kotiin.

Karkit on kivoja ja elämästä pitää nauttia.. voi kun vain muistaisi, että vähemmän on enemmän mitä karkkeihin tulee! :)

Eeva Kolu

Niin, tarkennetaan tosiaan, että tarkoitin irtokarkkien syömisen jälkeistä fyysistä pahaa oloa, en mitään henkistä huonoa omaatuntoa.

 

Stiinaniina (Ei varmistettu)

Irtokarkkiaddiktiosta on mahdollista päästä eroon, kokemusta on. Mutta siihen ei auta irtokarkkilakko, vaan pidempi lakko sokereille ylipäänsä. Leivos ruokkii irtokarkkihimoa yhtä lailla kuin itse karkki. Lakon jälkeen mikä tahansa luonnon oma sokeri hedelmien muodossa maistuu makeammalta ja paremmalta kuin mikään lisäaineella kyllästetty sokerinpala. Mielestäni karkin syönnin lopettamisen jälkeen makuaistini on myös parantunut huomattavasti. Olen lukenut jostain että lisäaineetkin turruttavat makuaistia. Karkkien syömisen lopettamista auttoi myös se, että otin todella selvää, että mitä kaikkea kauheuksia useimmat irtokarkit sisältävät. Esim. liivate (jota mm. haribon karkeissa on hirvittävä määrä) on jotain sellaista, mitä en vaan en enää pysty laittamaan suuhun, kun pitää mielessä, että mistä se oikein on tehty. Haluan yrittää myös olla tukematta lihan tehotuotantoa missään sen muodossa.

Vierailija (Ei varmistettu)

Mun mielestä kaikki värikkäät pehmokarkit antaa lähes poikkeuksetta jossain vaiheessa pureskelua hammastahnan turkoosilöllöä esansssia mun makuhermoille. Fyysistä pahaa oloa en oo varmaan koskaan tuntenu karkkien syönnin jälkeen. (Se ei meinaa sitä, etten söisi tarpeeksi, lähes aina mukaan tarttuu vähintään 220 grammaa.) Se, mikä oikeeta pahaa oloa tuottaa, on aamuinen ai, kato näit sipsei ja limuu on vielä jäljellä-ilmiö, toteutus: tyhjään mahaan puoli pussia sipsejä ja päälle litra hapokasta. Au.

Vierailija (Ei varmistettu)

Miksi pitäis olla ilman?

emmi / nofashionvictims.com (Ei varmistettu)

Eeva hei, jos löydät sen toimivan hypnoosin, niin viskaa meikäläistä viestillä!

T. Kohtalontoveri.

J

Irtokarkkiaddiktiosta pääsee asumalla 12 kilometrin päässä lähimmästä ruokakaupasta. Mulla oli noiden viiden vuoden aikana sääntö että jos jaksan pyöräillä "kylille" tuon 12 kilsaa, saan ostaa irtokarkkia vaikka kilon. Eipä tullut lähdettyä. Mutta joo. Tilaisuus tekee irtokarkinsyöjän. Ihan järkyttävää, että ainakin mulla karkkia tulee ostettua kaupasta monesti vaikkei edes tee järin paljon mieli!

Kris (Ei varmistettu)

Tajusin juuri tämän keskustelun luettuani, että olen itse asiassa todella siunattu: mulle tulee ällöttävä ähky ja suunnattoman paha olo n. 5 karkin jälkeen. Silti ostan aina välillä (nykyään TODELLA harvoin) karkkipussin ja aiheutan sitten huvittuneisuutta lähiympäristössäni, kun rehvakkaasti avaan pakkauksen ja syön suurella intohimolla sen n. 3-7 karkkia. Ja sitten on loppupäivän paha mieli ja vatsa kipeä ja muita naurattaa.

Vierailija (Ei varmistettu)

Olen niin samaa mieltä valmiista karkkipusseista: vielä en ole törmännyt hyvään pussiin. Siksipä ne irtokarkit on oikeastaan ainoita karkkeja mitä syön (tässä en siis laske suklaata karkiksi) ja mihin aika ajoin iskee kauhea himo. Itse olen vähentänyt pahaa oloa viimeaikoina yksinkertaisesti sillä keinolla, että otan jokaista haluamaani karkkilaatua vain yhden kappaleen. Ja koska olen oikeasti aika valikoiva karkkien suhteen enkä pidä läheskään kaikista, ei pussin painoksi tällä taktiikalla yleensä koskaan kerry ihan hirveitä määriä. Sellaisesta sata grammaa tai vähän päälle tarkkaan valikoituja parhaita karkkeja ei yleensä tule paha olo ja vaikka vähän tulisikin, niin ainakin tulee niistä parhaista. Lisäksi joka karkista nauttii enemmän kun tietää, että tämä on se pussin ainoa laatuaan:D

Jos on tottunut kauhomaan irtokarkkeja pussiin laskematta, saattaa aluksi tuntua hassulta poimia vain se yksi yhdestä laarista, mutta itselle tästä on tullut niin tapa että tämä tuntuu ihan normaalilta. Tietysti tekniikkani ei toimi jos sattuu pitämään kaikista irtokarkkikaupan karkkilaaduista, koska niistä saa aika komean pussin kerättyä vaikka ottaisi vain yhden jokaista... :)

MariMaalla
Kivistössä

Uskon irtokarkkien voimaan. Yliopiston pääsykokeisiin luku joskus öhhmm-vuotta sitten kirjastossa, jonka alakerrassa oli irtokarkkikauppa. Päivittäinen paha olo, mutta pääsin sisään. Uskon irtokarkeilla olleen osuus asiaan, vakaasti uskon. Sittemmin irtokarkit (ja kylmät nakit) avittivat ison remontin valmistumisessa. Pitäisi varmaan taas hankkiutua kierteeseen, että sais gradun loppuun :)

Jenni24 (Ei varmistettu)

Heh, ostin tänään juuri tuon saman karkkipussin ja saman huomasin: todella surkea pussi. Miten nuo halpis-merkit onkin aina niin ankeita.. kaikki hyvät jätetty laadukkaisiin ja noissa "kopio"- pusseissa vain ne huonoimmat. Ne salmiakkikalat oli superkovia, jäi kyllä syömättä.. Seuraavan kerran luotan kyllä taas laatuun ja ostan vähän kalliimmalla kunnon namia. :)

Lässyttäjä (Ei varmistettu)

Tämän ei ole tarkoitus olla mikään nuoleskelua, mutta toisinaan sun postaukset on ihan kuin hyviä biisejä, lauluja. Ne soljuu niin mukavasti ja liikauttaa jotain sisuksissa. Kiitos siitä ja tsemiä sinne purun ja porakoneiden keskelle :)

karkkihiiri (Ei varmistettu)

eikös karkkien tarkoitus olekin juuri se ähkyn tuottaminen. silloin kun ostan karkkia, ostan sen verran, ettei tarvitse viimeisen kohdalla jäädä miettimään "piru kun oli hyvää, vielä olis kyl maistunu muutama". eli kaiken uhalla - aina överit (n. 300 g). sen teen hyvällä omallatunnolla, koska karkkiherkuttelu tapahtuu noin kerran kuussa. omat leipomukset tyydyttää makeanhimoa mainiosti noin tavallisesti.

Ee (Ei varmistettu)

Niin, tosiaan! Kuumailmapuhallin! Kohta pääsen itsekin sen kanssa vanhojen maalipintojen kimppuun...

New improved formula

Mä ostin eilen noita karkkeja, koska se pussi näytti hyvältä. suklaata, salmiakkia ja hedelmänameja. mut plääh kauheeta kuraa.. en syöny ees kaikkia, joka sai seuralaiseni epäilemään, että olen sairas. Yleensä pussin pohjalle ei meinaan jää mitään!

Kommentoi