Kaikki haluavat voittaa lotossa, mutta kukaan ei halua olla lottovoittaja

Kaikki mitä rakastin

Anna-Leena Härkönen on niitä suomalaisia kirjailijoita, jotka ovat jääneet itselleni aika etäisiksi. Teininä olen lukenut Häräntappoaseen kuten varmaan jokaikinen suomalainen yläastelainen, mutta siinäpä se. Olen tykännyt kovasti Härkösen kolumneista erinäisissä lehdissä, mutta romaaneihin en jostain syystä ole osannut tarttua.

Nyt ihmettelen, että miksiköhän en. 

Nappasin reissulukemiseksi Härkösen uusimman, Kaikki oikein. Se kertoo kosmetologista, joka saa lotossa seitsemän oikein. Pitääkö edelleen mennä töihin? Kenelle uskaltaa kertoa ja kuuluuko lottovoittajan jatkossa tarjota aina kavereidenkin kahvit? Ja entäs kun äkkirikastuneelle aviomiehelle maistuu alkoholi vähän turhankin hyvin?

Aihe ei ole ennenkuulumaton, mutta kirja on hauska ja raikkaalla otteella kirjoitettu. Teksti on ilmavaa ja sitä lukee nopeasti nautiskellen. Härkösen kolumneista tutut terävät ja kuivakat huomiot ihmisten käyttäytymisestä ovat läsnä myös tässä kirjassa ja monesti niille nauraa ääneen.

Tämän rohkaisemana aion ehdottomasti tutustua myös Härkösen muuhun romaanituotantoon. Mitä suosittelisitte?

Share

Kommentit

saimah
Mintulle mies 2014

Mä rakastan ihan kaikkia Härkösen romaaneja! Novellikokielmua en ole lukenut mutta kaikissa on musta sama fantastinen kerronta, uskottavia tyyppejä ja koskettavia tarinoita!

Kik (Ei varmistettu)

Härkösen kirjat on upeita, osa aiheista on todella rankkoja. Olen lukenut ja itkenyt... ei todellakaan lentokenttä lukemista. Kokemuksella: kyynelitä kuivaten lipuntarkastukseen :) romaaneja
Heikosti positiivinen ja Loppuunkäsitelty lukeneena.

Ruusum (Ei varmistettu)

Loppuunkäsitelty on jäänyt mieleen vahvasti. Ei ehkä mikään kirjallisuuden mestariteos, mutta surullinen ja aito kuin mikä!

eeeemilia (Ei varmistettu)

Loppuunkäsitelty, Heikosti positiivinen ja Ei kiitos! :)

MaijuEmilia (Ei varmistettu)

Oon ihan samaa mieltä lähes-kaimani eeemilian kanssa. Loppuunkäsitelty oli todella koskettava yritys käsitellä siskon itsemurhaa ja Heikosti positiivinen kaikessa henkilökohtaisuudessaan ja rehellisyydessään karmaiseva kuvaus oman lapsen saamisesta. Fiktiivisistä romaaneista (sen Häräntappoaseen lisäksi!) mieleeni on jäänyt Ei kiitos, joka onnistui jostain syystä häiritsemään mieltäni niin paljon, että oli pakko lukea sitä kolmeen asti yöllä.

Venla*** (Ei varmistettu)

Sain teininä jonkun trauman Häräntappoaseesta ja sen jälkeen olen jättänyt Härkösen väliin... kunnes nyt pari viikkoa sitten kirjastossa käsiini tarttui sijaisvanhemmuudesta kertova Onnen tunti. Suosittelen. Täytyy nyt alkaa tutustua Härkösen muuhun tuotantoon.

SPR (Ei varmistettu)

Kaikki Härkösen kirjat ovat loistavia, mutta eniten ehkä ovat jääneet mieleen Onnen tunti ja Loppuunkäsitelty. Myös Ei kiitos oli mielenkiintoinen.

Hay (Ei varmistettu)

Kaikki. Tyyppien kuvaus, ajankuvaus ja tekstityyyli ja nasevat vertauskuvat (esim. elämästä ei lähdetä kuin bingosta). Ihailtavaa!

Ekinaattori (Ei varmistettu)

Jos haluaa nauraa vedet silmissä muutaman kerran niin suosittelen juhannusvierasta. Vieläkin muutama pätkä saa hymyn huulille. Ja kaksi miespuolista ystäväänikin on lukenut kirjan siltä seisomalta.

Reetta/valkoisentalonreetta (Ei varmistettu) http://valkoisentalonreetta.blogspot.fi

Kaikki!
Mutta eritoten Ei Kiitos ja Loppuunkäsitelty.

Oranssinen
50 shades of a Lady

Härkönen on ollut minulle ekoista kirjoistaan asti "sielunkirjailijani", hänen ajatusmaailmansa tuntuu olevan niin läheinen omani kanssa.

Olen nauranut itseni tärviölle lukiessani hänen koottuja kolumnejaan ja säikäytellyt kanssamatkustajia hillittömillä naurunpurskahduksillani kun oikein mehevä ajatuskooste on silmiin kirjan riveiltä hypännyt.

Härkösen omaelämänkerralliset Heikosti positiivinen ja Loppuunkäsitelty kolahtivat tosi lujaa kun jälleen kerran tunnistin omia ajatuksiani ja fiiliksiäni. Rankkaa tekstiä, mutta ah niin ajatuksiaherättävää ja kyllä, myös viihdyttävää!

Tämä viimeisin lottovoittajakirja oli kuitenkin minulle pettymys. Liian loppuunkuluneita sanakäänteitä ja liian tuttu tarinankehitys tusinasta jo errotusta tarinasta :(

Hosuli
Hömppäblogi

Mulla on Härköseen vähän ristiriitainen suhde. Toisaalta tykkään kovasti hänen kolumneistaan ja muistelen Häräntappoaseenkin olleen kelpo teos, mutta kehuttu Ei kiitos oli melkoinen pettymys (tarkempi arvio täällä: http://hosuli.blogspot.fi/2011/03/ei-kiitos-ei-kiitos.html). Ehkä kokeilen tuota uusinta - kuulostaa sun kuvauksen perusteella houkuttelevalta.

IlonaEmilia (Ei varmistettu)

Loppuunkäsitelty oli aika mahti. Mut myös Ei kiitos, aiheutti niin monta äänekästä nauruunpurskahdusta että kyllä varmaan kanssaelijät ihmetteli.

lukija (Ei varmistettu)

Valitettavasti minulla se Häräntappoase tappoi tehokkaasti kaiken kiinnostukseni Härkösen kirjoihin. En halua fiktioltani päivänpolttavia aiheita, teinien samaistumispisteitä tai kolhoa kuvausta suomalaisesta sielunelämästä. Olisin jo hylännyt suomalaisen nykykirjallisuuden kokonaan, jos ei olisi olemassa Maarit Verrosta, Leena Krohnia ja Tove Janssonia.

Ninarmar (Ei varmistettu)

Loppuunkäsitelty on hyvä, suosittelen. Tai itseasiassa kaikki Anna-Leena Härkösen tuotanto, aiheuttaa kyllä aina nauruunpurskahduksia, paitsi tietty nyt toi ed. mainittu. Pitääkin tsekata tää uutuus.

Saara Hannele

Avoimien ovien päivä on ainakin (kaukaisten) muistikuvieni mukaan Härköstä parhaimmillaan, mutta tietysti kannattaa kahlata koko tuotanto läpi. Uskaltaisin luvata, että se on vähintäänkin miellyttävä projekti. Varsinkin, kun Häräntappoaseen voit jo jättää väliin. :P

PSK
Insert Cool Phrase

Itse tykkäsin erityisesti Avoimien ovien päivästä.

Vierailija (Ei varmistettu)

Suosittelen lukemaan vaikka kaikki. Olen itsekin juuri lukenut kolme hänen kirjaansa, ja jatkan niin pitkään, kun Turun kaupunginkirjastosta niitä löytyy. :) Myös aiheet, kuten lapsettomuus joka ei ole itselle läheinen, niin Härkönen osaa kirjoittaa myös niistä hersyvästi.

kakkukahvit (Ei varmistettu)

Kaikki on hyviä! Yhtä suosikkia on mahdotonta sanoa, mutta top kolmosessa voisivat olla Heikosti positiivinen, Onnen tunti ja Ei kiitos sekalaisessa järjestyksessä. Jos haluat nauraa, suosittelen lukemaan Härkösen kolumneja yksissä kansissa (mm. Palele porvari) - tosin ei julkisilla/hiljaisilla paikoilla, nimim. "Jouduin tunkemaan paidan hihaa suuhuni etten nauraisi ääneen". Hehe. Tykkään Härkösen tyylissä eniten niistä viiltävän tarkoista ihmisluonteen huomioista ja napakasta dialogista, joista löytyy aina helmiä.

Kiitos Eeva lukuvinkeistä, joita jaat tässä blogissa! Nyt luen Ian McEwanin Makeannälkää ja tykkään kovasti :) Pitääpä myös tuo Kaikki oikein lukaista, kunhan kerkeän.

MH (Ei varmistettu)

Mä en tykkää Härkösen fiktiosta mutta Heikosti positiivinen on hyvä ja Loppuunkäsitelty on tullut luettua useita kertoja.

Anniina K. (Ei varmistettu) http://anniinak.wordpress.com/

Täällä on yksi, joka ei ole Häräntappoasetta koskaan lukenut (näyttämöllä kyllä nähnyt). Sotilaan tarinan sitäkin useamman kerran, oli yksi lemppareistani yläaste- ja lukioaikoina. Pitäiskin lukea se taas kerran melkein vuosikymmenen jälkeen.

Loppuunkäsitellylle myös pisteet, löytyy omastakin hyllystä se.

Helma (Ei varmistettu)

Loppuunkäsitelty oli vaikuttava kokemus. Se sai mut käsittämään tai oikeampi sana on varmasti ymmärtämään jotain. Lämmin suositus siihen. Ja toki Ei kiitos, jos haluat uiskennella kevyemmissä vesissä. P.s Härkösen kirjat on ♥

Tiina A. (Ei varmistettu)

Hei!
Lue vaan kaikki Härkösen kirjat. Teksti on sujuvaa ja helposti luettavaa.

Lilanna
Lilannan linna

Minä en ole lukenut Härköseltä kuin Ei kiitos ja se ei oikein kolahtanut. Nyt lukukokemuksesta on jo sen verran aikaa, että en enää muista, mikä kaikki tökki. Ehkä päähenkilö vain ärsytti niin hirveästi, mikä toisaalta ei tarkoita samaa kuin huono kirja. Jotenkin tuntui vain, että en jaa millään tavalla teoksen näkökulmaa asiaan eikä kirjoitustyyli sitten taas muuten vain silloin niin innostunut. Toisaalta se, että on vahvasti eri linjoilla teoksen yleissävyn kanssa, ei välttämättä ole aina huono asia. Eikä se, että kirja ärsyttää. Siinä mielessähän kyseessä oli oikeasti ihan avartava kokemus.

Akvaariorakkautta luin joskus teininä. Siitä en muista oikeastaan mitään. Ei tainnut tehdä suurta vaikutusta suuntaan eikä toiseen, toisin kuin Ei kiitos, jota suorastaan inhosin. :D

Ehkä pitäisi itsekin tutustua Härköseen vielä lisää, ei se pahaakaan tekisi. Loppuunkäsitelty kiinnostaisi minua aiheensa puolesta ja jotkut kanssani samantyyppisen maun omaavat ovat sitä suositelleet. En vain ole oikein uskaltanutkaan tarttua siihen. Pelkään, että se on joko minulle liian rankka, (tai ainakin tietyissä elämänvaiheissa olisi ollut), tai että se onkin huono.

Mimi-- (Ei varmistettu)

Jostain syystä muhun kolahtaa kaikkein eniten Härkösen kolumnikokoelmat! Osan olen lukenut jo moneen kertaan ja niitä tuli lueskeltua joskus suoraan Imagestakin! Usein saan nauraa vedet silmissä hänen mainioille huomioilleen elämän pienistä asioista! Rehellistä kerrontaa ja mustaa huumoria - tykkään :) Härkösen pitkät romaanit ei jotenkin niin paljoa miellytä että niitä ihan hypettämään lähtisin, vaikka niistäkin olen valtaosan lukenut. Ehkä syynä on se että aiheet ei osu omaan elämään millään tavalla ja toisaalta sitten odottaa koko ajan vain niitä hauskoja kohtauksia :)
Mutta tuo uutuus on edelleen minulta lukematta, täytyykin laittaa se kirjastoon varaukseen tai ostaa pokkarina seuraavalle lomareissulle :)

Sotilas (Ei varmistettu)

Jos luet yhden Härkösen kirjan niin se on Sotilaan tarina. Ei muuta.

Emmi L. (Ei varmistettu)

Kaikki Härköset on hyviä, mutta oma suosikki on ehdottomasti Ei Kiitos! Täytyykin ensitilassa lukea tää uutuuskin :)

Emmi L.
http://happyfeetingblogi.blogspot.com

Sarrio (Ei varmistettu)

Mä oon Härkösen kirjoista tykännyt. Se terävä ihmisten kuvaus vaan iskee jotenkin. Lisäksi kolumnit ovat saaneet myös mut hysteeriseen nauru -tilaan. Se on kyllä ihanaa nauraa niin, että vatsaan sattuu.

Silti Härkösen kirjoista lempparini on Loppuunkäsitelty. Aihe on rankka ja henkilökohtainen ja suhun sattuu kun sä luet sitä, mutta silti se on musta aiheesta (ja jäljelle jäävien surusta) kovin hyvä kirja ♡.

ARtta (Ei varmistettu)

Olen aina tykännyt ALH:n kolumneista, mutta jostain syystä kirjat puolestaan tökkivät. Ne on jotenkin... liikaa yrittämistä, liikaa kärjistämistä, liian ärsyttäviä tyyppejä... tai jotain.
Voin toki yrittää joskus uudelleenkin, mutta esimerkiksi hehkutetut Juhannusvieras ja Ei kiitos! eivät kyllä osuneet minun makuuni.

Sussesusu (Ei varmistettu)

Olipa hyvä kuvaus Härkösen tekstistä! Se kyllä olla nimenomaan ilmavaa ja tekee mieli ahmia kirja loppuun.

Itse lueskelin joskus kesäduunissa kirjastossa ollessani ne kaikki kolumnikokoelmat, olisiko ollut joku pallomerijotain ja just Palele Porvari yms. ne nyt on jotain aivan parasta. Myöskin tuli räkätettyä hiljaisessa kirjastossa vähän turhan kovaa.
Romaaneista Heikosti positiivinen ja Loppuunkäsitelty ovat mielestäni parhaat. Luin ne lukioaikoina, mutta palaan niihin ajatuksissani tosi usein. Niistä jää paljon jotain perustavanlaatuisesti elämän realiteettejä kuvaavaa taskuun. Rankkoja aiheita, mutta huumori kukkii always.

Kivaa lomaa!

Vimps (Ei varmistettu)

Olen ikäni tykännyt Anna-Leena Härkösen kirjoista ja etenkin hänen oivaltavista huomioistaan ja pohjoispohjalaisesta pisteliäästä huumoristaan. Kahta viimeisintä romaania ja Sotilaan tarinaa lukuun ottamatta olen lukenut Härkösen koko tuotannon, ja ehdoton suosikkini on Juhannusvieras. Se on todella hyvä.

Sen sijaan Ei kiitos oli aika suuri pettymys. Hauska ja sujuvasti kirjoitettu romaani, mutta tarinaltaan melko ohut, mikä on Härkösen teksteissä harvinaista.

kriti (Ei varmistettu)

Komppaan edellistä; Anna-Leena Härkönen oli yksi suosikkikirjailijoistani siihen asti kunnes luin Ei kiitos. Sen jälkeen en ole enää jaksanut tarttua uuteen tuotantoon, koska tuo teos oli todella iso pettymys. Hämmentääkin, että niin monet ovat sitä täällä kehuneet.

Ilmeisesti pettymys on ollut niinkin iso, että olen onnistunut pyyhkimään kirjailijan muutkin teokset tajunnastani, sillä mieleeni ei nyt juolahda yhtään teosta jota voisin suositella. En kerta kaikkiaan muista mistä erityisesti olisin pitänyt. Muut suomalaiset naiskirjailijat (etupäässä Johanna Sinisalo, Anja Snellman) ovat vieneet Anna-Leenan paikan suosikeissani.

Maiamari (Ei varmistettu)

Avoimien ovien päivä on tosi hyvä, hulvaton ja traaginen yhtä aikaa. Luettuani sen musta tuli pysyvästi Härkösen fani :) Suosittelen myös Onnen tunia, se kertoo pariskunnasta joka rupeaa sijaisperheeksi, koskettava ja ajatuksia herättävä kirja.

MariaK (Ei varmistettu)

Häräntappoase on tarjolla myös selkokielellä http://www.opike.fi/?mod=products&pid=391. Pääsee nuortenklassikkoon kiinni, vaikka lukemisessa olisi pulmia.

Tasty Living Helsinki (Ei varmistettu) http://www.tastylivinghelsinki.com/

Olen lukenut varmaan kaikki Härköset, ja suosittelen kyllä niitä kaikkia! Tätä uusinta aloittelin juuri.

MinnaM
Itse Minna Mänttäri

Kaikkia. Ruokaihmisenä saattaisit tykätä myös Härkösen keittokirjasta Sopan syvin olemus. Tarinat ovat siinä tosin ehkä ruokaa suuremmassa roolissa, mutta se ei ole mitenkään huono asia. 

Meiän perhe (Ei varmistettu) http://meianperhe.blogspot.fi

Ei kiitos tulee heti mieleen kun puhutaan Härkösen kirjoista :) Moni muukin on hyvä, mut toi jäi mieleen erityisesti.

Kommentoi