kaikki tarinat ovat rakkaustarinoita

Ladataan...
Kaikki mitä rakastin

18-vuotiaana kirjoitin muistikirjan viimeiselle sivulle listan 30 asiaa, jotka haluan tehdä ennen kuin täytän 30.

 

Yksi niistä oli (varsin runollisesti ilmaistuna, ah!) katsoa, kun aurinko nousee Belfastissa.

 

Vuotta myöhemmin istuin bussissa ja ylitin Irlannin ja Yhdistyneen kuningaskunnan rajan. Kalju farkkutakkinen mies tupakoi salaa takapenkillä. Tuntui absurdilta vaihtaa eurot puntiin, vaikka olin yhä samalla saarella.

 

Ensimmäiseksi menin tietysti Sandy Row'lle. Näin sen ison maalauksen, jossa kerrottiin, että you are now entering loyalist Sandy Row. Otin tuhat valokuvaa. Näin myös nälkälakkolaisten muistomerkin, itse asiassa monta, ja kohdan, jossa oli räjähtänyt pommi. Näin minua nuorempia tyttöjä, joilla oli tuulitakit, isot korvarenkaat ja lastenvaunut. Kysyin yhdeltä mieheltä, so what's it like, then, living here. Mies sanoi, nowadays it's like any other place unless you get involved. Osoitin yhtä seinämaalausta ja kysyin, miten Sinn Féin lausutaan (se lausutaan ʃɪnˈfeɪn).

 

Menin pubiin ja tilasin Strongbow'n. Baarimikko sanoi you're not serious, love (puolustuksekseni muistutan, että olin 19-vuotias Suomi-tyttö ja ajattelin, että Strongbow se vasta on siideriä). Pitäydyin kannassani, mutten sentään pyytänyt pilliä. Utelin lisää belfastilaiselämästä. Baarimikko oli aika söpö. Törmäsin häneen seuraavana päivänä kadulla.

 

Haahuilin Queen's Universityllä - silloin minulla oli vielä romanttisia kuvitelmia yliopisto-opiskelusta. Ostin brittiläisiä juorulehtiä, jotka maksoivat 50 penceä numero. Yritin mennä katoliseen messuun, mutta päädyin kerta toisensa jälkeen protestanttiseen - vasta myöhemmin selvisi, että kaikki hienot kirkot kuuluvat protestanteille. Tulkkasin amerikkalaiselle kouluryhmälle, jotka eivät ymmärtäneet irlantilaista aksenttia (mutta he olivat käyneet Nokialla). Söin etikkasipsejä joka jumalan päivä.

 

Heinäkuun seitsemäntenä Lontoossa räjähti neljä pommia. Samaan aikaan minä shoppailin kaikessa rauhassa Topshopilla kaupungissa, joka lapsuudessani oli uutisotsikoissa milloin autopommin, milloin mellakan vuoksi. (Uutisotsikoiden lisäksi muistan myös, kuinka isä jäi joskus ilman tuliaismakkaroitaan, koska äidin laukku oli pengottu lentokentällä. En tosin muista, oliko syynä IRA vai hullunlehmäntauti). Belfast oli tosiaan nykyään like any other place unless you get involved. Olin huojentunut.

 

Se, miten nämä nuoruuden muisteloni liittyvät mihinkään... no, itsepähän aina kyselette lempikirjoistani. Syy, miksi koskaan päädyin Belfastiin, oli Robert McLiam Wilsonin romaani Eureka Street, Belfast.

 

 

En ole lukenut sitä uudestaan vuoden 2004 jälkeen, enkä tiedä, aionko edes. Kuka tietää, sehän voi olla vaikka ihan huono. Haluan muistaa sen sellaisena kuin muistan - kirjana, jonka vuoksi matkustin kolmen välilaskun kautta vain katsoakseni kun aurinko nousee Belfastissa.

 

(Mutta muistan nyt ja aina kirjan viimeiset lauseet. En kerro niitä tässä, koska en halua viedä sinulta mahdollisuutta löytää ne itse.)

 

 

Share

Kommentit

Mimi (Ei varmistettu)

Muistan, miten itse luin saman kirjan ensimmäistä kertaa, ehkä juurikin 18-vuotiaana. Silloin se tuntui aikuisuudelta ja tulevaisuudelta. Kun luin sen taannoin uudestaan kolmekymppisenä, se tuntui... teini-iältä ja menneisyydeltä. Hyvässä ja pahassa. Olisin ehkä itsekin halunnut muistaa sen kirjana, jonka luin 18-vuotiaana... Olet siis mahdollisesti oikeassa, kun suhtaudut uudelleenlukemiseen varauksella :)

Kutri (Ei varmistettu)

Meillä on kasiluokan enkunkirjassa yhden kappaleen otsikkona ja aiheena The Troubles. Olen yrittänyt selittää, mistä oli kysymys, näyttää YouTubesta aiheeseen liittyviä videoklippejä ja tehdä aihe jotenkin käsinkosketeltavammaksi. Suurin osa kasiluokkalaisista ei ole tiennyt moisesta ajanjaksosta Irlannin historiassa ollenkaan - itse olen vasta viimeisen vuosikymmenen aikana ajatellut, että Pohjois-Irlantiin ehkä sittenkin uskaltaisi ihminen matkustaa (niin syvällä ne lapsuuden uutisotsikot ja -kuvat ovat!). Itse asiassa yläasteen porukasta aika iso osa tuntuu vain hatarasti käsittävän, että on olemassa kaksi erilaista Irlantia. - No, mun mies opettaa mantsaa ja kun yläasteen lähtötasotestissä osa jengistä on sillä tasolla, että kun pitäis nimetä mantereet ja valtameret, niin Afrikan kohdalla lukee Lontoo... Eipä siinä paljon sitten mietitä, että missä on Pohjois-Irlanti.

Loki (Ei varmistettu)

Kerran yritin lukea samaisen kirjan uudestaan nuoruuden muisteluiden tähden (oli se vaan niin hyvä... silloin joskus) eikä siitä tullut yhtään mitään. Erityisesti muistin kirjasta yhden aukeman, joka sai nenäkarvat sähköistymään ja pupillit laajenemaan. Uudelleen lukukerralla en millään muistanut mitä se aukeama oikein käsitteli (muistin vain että se oli hengästyttävän hyvä), enkä löytänyt mitään sellaista aukeamaa joka olisi ollut ruumiillisesti niin elähdyttävää tekstiä että vuosienkin jälkeen muistaisin että tässä kirjassa on se yksi erityisen hieno kohta. Päättelin vain että ymmärrykseni hyvästä kielestä on hioutunut ja ehkä nykyään kaipaan kirjoilta muuta kuin Eurekassa on. Näin sitä oppii, että joitain kirjoja pitää lukea uudelleen, jotta niistä tulee itselle merkityksellisiä, ja joitain kirjoja ei missään nimessä saa lukea uudelleen, jotta ne eivät menetä merkitystään "minun omina" kirjoina. Eureka street ei ole enää minun kirja. Surullista kyllä.

Eeva Kolu
Kaikki mitä rakastin

Itse en edelleenkään suostu uskomaan, että Eureka Street olisi HUONO kirja. Voisin kuvitella, että sekä Mimin, Lokin ja ehkä myös minun tapauksessani on kyse siitä, että kirja oli joskus nuorempana niin järjettömän tärkeä tai vaikuttava ja se kietoutuu niin vahvasti tiettyyn aikakauteen/tunneilmiöihin omassa elämässä, ettei sitä vaan voi enää kokea samalla tavalla ja siksi se on pettymys. Uskaltaisin siis kyllä suositella kirjaa niille, jotka eivät sitä ole vielä lukeneet :)

Bisquits (Ei varmistettu)

Kirjasta en tiedä, mutta mielenkiintoista kuulla, että on muitakin, joilla on ''nuoruuden muistoja'' Belfastista. Itse olin Pohjois-Irlannissa aikoinaan vaihto-oppilaana (vuonna 97), ja vietin vuoden -98 kesänkin siellä. :-)

Pee (Ei varmistettu)

Sulla on ollut ihan parhaat syyt matkustaa! Se Shanghai biisi ja tämä kirja (jota rakastin joskus vuosia vuosia sitten)! Ihana sinä. Nyt mua jäi kyllä vaivaamaan ne viimeiset lauseet, koska kirja majailee vanhemmillani ja minä täällä ihan muualla. hmmm..

gogo (Ei varmistettu)

Eeva, matkustitko yksin? Koska mulla on paljon paikkoja maailmassa jonne haluan mennä mutta seuraa on vaikea löytää. Siksi olenkin nyt alkanut harkitsemaan että pitäisköhän sitä vaan ottaa ja lähteä itsekseen, ei ikinä tiedä mihin päätyy kun ei tee liian tarkkoja suunnitelmia. :)

Onneli/ onnelin.blogspot.com (Ei varmistettu)

Minäkin olen ollut Belfastissa juurikin tuon kirjan jalanjäljissä. Luin kirjan lukiossa 2000-luvun alkupuolella ja olen listannut sitä siitä lähtien lempikirjojeni joukkoon. Kun olin vaihdossa Skotlannissa yritin etsiä kirjaa alkuperäisversiona kirjastoista ja kirjakaupoista, tuloksetta :/ Vaihtokevään jälkeen otin paatin Belfastiin, jossa viivyin joitakin päiviä ennen kuin lähdin kiertämään Irlantia. Halusin löytää Eureka Streetin, jota ei vissiin ole olemassakaan, mutta Eureka Roadilla kävin.

Itse haluaisin tuon kirjan vielä lukea vaikka siinä piilee vaara pilata jotain itseltään. Mutta kunhan sen alkuperäiskielellä löydän niin luen varmasti.

Onneli/ onnelin.blogspot.com (Ei varmistettu)

Ja gogolle: Matkusta ihmeessä yksin! Itse kiersin 3,5 viikkoa Irlannin saarta yksin ja se oli todella voimauttavaa tajuta ettei tarvitse olla ketään jossa roikkua ja että onkin aika vapauttavaa mennä ihan oman päänsä mukaan! En ehkä enää haluaisi matkustaa yksin, mutta se kokemus kyllä rikastuttaa. Eikä yksin matkustaessaankaan tarvitse olla yksinäinen jos ei halua :)

Tiina (Ei varmistettu)

Luin kirjan muutama vuosi sitten (=jo aikuisena). Muistaakseni se oli hyvä muttei mitenkään erityinen. Jotain siinä kuitenkin täytyi olla, koska muistan siitä joitakin kohtia todella hyvin. Tai sitten muistiin jääminen johtuu tilanteesta tai tunnelmasta, jossa kirjaa luin. Nuoruuden kirjasuosikkeihin liittyy usein kesä ja riippumatto.

liisi (Ei varmistettu)

mäkään en oo lukenut tuota kirjaa vuosiin; joka kerta kirjahyllyssä sen nähdessäni sä tulet mulle mieleen :)

Ilsa (Ei varmistettu)

Eikä! Luin tän kirjan joskus 17-vuotiaana ja olin aivan hurmiossa. En oo muistanut koko kirjaa moneen vuoteen, mutta aikanaan se teki kyllä massiivisen vaikutuksen. Mahtavaa kuulla, että meitä on muitakin!

VB (Ei varmistettu)

EEVA!

Ei hitsi mä muistan ku on joskus pitänyt kysyä sulta täällä että ootko lukenu ton ja mitä tykkäsit.
Mä rakastuin tuohon kirjaan. ja sitä myötä Belfastiin, vaikken siis vielä ole siellä päässytkään käymään.
Pitää taas lukea tuo uudelleen!
Kram

Marjo (Ei varmistettu)

Olisi kiva kuulla ne loput 29 jutttuakin :) oma postaus kenties?

Kuu (Ei varmistettu)

Kirjoittaisitpa säkin joskus kirjan Eeva. Lukisin siuta niin mielelläni sivukaupalla.

Aligote (Ei varmistettu)

Mä luin ton kirjan en-niin-teininä eli 25 vuotiaana, ja mun mielestä se oli oikeasti hyvä. Varsinkin silloin kun luki viimeisen kappaleen ja sulki kirjan niin henkeä salpasi.

Emmanuelle (Ei varmistettu)

Taisin itse vuonna 2004 käydä Irlannissa, tosin en yksin vaan perheen kanssa. Heinä-/elokuussa viiden päivän ajan Dublinissa. Se oli kivompia lomia, vaikka olinkin kipeänä. Muistan sen, että alunperin meidän piti alunperin mennä Lontooseen ja oltiin helpottuneita, että lähdettiinkin Irlantiin.

Joku päivä pitää käydä uudestaan Irlannissa. :)

Evita (Ei varmistettu)

Kirja menee suoraan listalleni, enka ole Belfastissakaan viela kaynyt, mutta Strongbow'n puolesta liputan milloin vain. Arsyttaa, etta monessa lahipubissa bow-hana on korvattu Magners-hanalla. 'Bow on mainio perussiideri, ei kuivin mahdollinen muttei makeudella pilattu.

Anni (Ei varmistettu)

Voi että, arvasin jo jutun alussa, että Eureka Street on jotenkin tämän jutun takana! :) Kuuluu myös omiin lemppareihini. Voih.

Eeva (Ei varmistettu)

Olilpa mukava lukea ajatuksianne ja muisteloitanne :) Uskallan suositella tätä kirjaa niille, jotka sitä eivät vielä ole lukeneet.

Laura / wearelikegrass.blogspot.com (Ei varmistettu)

Oi miten ihana teksti! Itse olen Irlannissa vieraillut vain Dublinissa, mutta haluaisin ehdottomasti käydä muuallakin, koska se jotenkin kiehtoo tosi paljon. Oon vähän tällänen anglofiili, että iso-britanniassa oon käynyt noin tuhat kertaa ja vaikka missä, mutta Irlanti on valitettavasti jäänyt vähemmälle :( Jännä muuten että olin itse juuri silloin Lontoossa kun nuo pommit räjähti, oli aika kaoottista kyllä!

Ja nyt kyllä haluan lukea ton kirjan, myit sen aika täydellisesti!

SS (Ei varmistettu)

Kiitos sinulle tästä tekstistä. Muistojesi kyydissä pääsin itsekin irti tästä aineisesta aikuisen elämästä. Taidan rojahtaa sohvalle, keittää kupin minttuteetä ja kaivella kaapistä vanhat päiväkirjani. Tästä päivästä tuli uusi!

Anne B. (Ei varmistettu)

Minä muistan taas aina kirjan ensimmäisen lauseen. :) Ihana kirja, kuuluu myös minun kaikkien aikojen suosikkikirjoihin. En ole lukenut sitä uudestaan kokonaan (osia sieltä täältä kylläkin) ja haluan että se on edelleen niin hyvä kuin sen muistankin. En suostu uskomaan muuta.

CYFI (Ei varmistettu)

Tämän haenkin kirjastosta seuraavaksi. Ihan mahtavaa saada kirja-aiheisia postauksia :) Osaatko muuten suositella kirja-aiheisia blogeja? Kiinnostais!

Marjaana (Ei varmistettu)

Tämä oli jotenkin aivan hillittömän ihana postaus, osaat kirjoittaa niin hyvin! Ja kirja on ehdottomasti päästävä lukemaan. :) Pohjois-Irlannissa olisi kyllä mielenkiintoista käydä, itse olen käynyt vain Dublinissa.

J (Ei varmistettu)

Kirja ON oikeasti hyvä, olen itse lukenut sen useampaan otteeseen eri ikäisenä. Ainakin se on hyvä, jos sen ajattelee lähinnä "pelkkänä kirjana" eikä siihen liity suurta henkilökohtaista merkitystä vuosien takaa :) Sellaiset kirjat/ elokuvat/ mitkä tahansa ovat aina riskialttiita, muistojen kanssa ei aina parane ruveta kilpailemaan. Mutta uusille lukijoille varmasti hyvä kokemus. Annoin itse asiassa Eureka Streetin viime jouluna lahjaksi äidilleni ja äiti rakastui siihen täysillä :)

Siiri (Ei varmistettu)

Ihana Eeva! Miten täydellinen postaus. Itse olen 19 ja asustelen Irlannissa, kylläkin aivan etelässä. Ja nyt myit minulle täydellisesti Belfastin, jota en ole vielä käynyt katsastamassa. Kaikkialla muualla täällä olenkin lähes pyörinyt. Täytyy myös jostain etsiä tuo kirja käsiini. Kiitos, taidampa lähteä katsomaan auringonlaskua Belfastiin ja tilaamaan Strongbow'n sijasta Bulmersia :)

Eeva, kaimasi (Ei varmistettu)

Voi ketturepolainen kun sinä saat aina niin pienetkin asiat niin suuriksi.

miisu (Ei varmistettu)

ihan uppo-outo kirja, mutta kertoo kyllä mielenkiintoisista asioista. Täytyypä katsella kirjastosta.

Kommentoi

Ladataan...