Keltainen maaliskuu

Ladataan...

Monta syytä olla oloonsa tyytyväinen tänä sunnuntaina.

Keitin kahvit. Kiitin jumalia - tai oikeastaan hullunrohkeita yksityisyrittäjiä - lähikaupasta, josta voi ostaa yhden neljäsosan pökerryttävän hyvää leipää ja juustoa juuri sen kokoisen siivun kuin yksi ihminen syö. Laitoin jugurttiin kirsikkahilloa, koska niin teimme Nizzassa.

Onnittelin itseäni siitä, että päätin laittaa sohvan ikkunan alle. Enpä arvannut säkkipimeänä tammikuun iltana huonekalujen paikkoja pohtiessani, että pari kuukautta myöhemmin ikkunasta porottaisi aurinko suoraan sohvalle.

Vaihdoin jalkaan farkkushortsit ja otin aurinkoa. Selässä tuntuu ihan samalta kuin Dubaissa, oli todennut ystäväni lapsi samaisena aamuna, joskin eri sohvalla. Kieltämättä. Muistelin Nizzaa ja haaveilin Marokosta.

Päätin varata ajan säärten sokerointiin. On mieltä piristävä ajatus, että teoriassa olisin valmis aurinkolomalle minuutin varoitusajalla. No ehkä kahden, jos en ala kuljettaa bikinejä käsilaukussa varmuuden vuoksi. Pitäisköhän?

Eka asia jonka näin aamulla (huikean sinisen taivaan lisäksi, ooooohhhhh --- jälleen onnistunutta sisustussuunnittelua meikältä: sängystä näkee aamulla herätessään aivan ensimmäiseksi taivaan!) oli kaksi kukkaa, jotka olin eilisyön ilmeisestä humalatilasta huolimatta onnistunut laittamaan maljakkoon.

Toisen sain eilen juuri kun olin miettinyt, etten ole koskaan saanut kukkia naistenpäivänä. Ehkä puoli tuntia myöhemmin kadulla tuli vastaan hymyilevä nuorimies, joka ojensi neilikan, toivotti hyvää naistenpäivää ja jatkoi matkaansa.

Valtavan keltaisen krysanteemin puolestaan sain tarjoilijalta, joka ilmestyi pöytäämme ruskean paperikassin kanssa ja viskoi yllättäen ja pyytämättä pöydän täyteen kukkia. Ihmiset on ihania. 

Aamulla krysanteemi näytti vieläkin kirkkaamman keltaiselta kuin eilen hämärässä ravintolassa. Vähän kuin aurinko tikun päässä. Miksiköhän ostan aina vain valkoisia kukkia?

Share
Ladataan...

Kommentit

Kepanen (Ei varmistettu)

Vain vilaisu tohon leipään, ja tuli kauhee hiilarihimo. Kiitos inspiraatiosta!

Eeva Kolu

Älä unohda voita! :)

Anna Sofia (Ei varmistettu) http://onnikantuomat.blogspot.fi/

Voi Eeva, niimpä! Kyllä ihmiset on vaan enimmäkseen ihania. Ja mitä kukkaismiehiä, ihan mieletöntä.

Kiitos kun inspiroit mun arkea, saan sun kirjoituksista ja elämäntyylistä paljon hymyä ja voimaa päiviini! <3

Eeva Kolu

Kiitos Anna Sofia, tosi ilahduttavaa kuulla :) Enemmän kukkaismiehiä maailmaan!

Aleksina (Ei varmistettu)

Saanko udella mitä kahvia juot? Näyttää täydelliseltä.

Eeva Kolu

Voi kuules! Tämäpä onkin stoori. Juon yhden perulaisen luomumaanviljelijän kahvia, joka toimitettiin minulle henkilökohtaisesti varsin dramaattisin kääntein mopedin selästä ollessani Perussa!

Aleksina (Ei varmistettu)

No siksi se sitten onkin niin täydellistä. ;)

Heidi Maaria (Ei varmistettu)

Psst, mistä kaupasta saa noin näppärästi paloina leipää+juustoa? ;)

kettukarkki (Ei varmistettu)

Tuo ensimmäinen kuva. Se on täynnä toivoa, kevättä ja elämää. Viime viikko oli yks vaikeimmista pitkään aikaan, ja kaikkialla tuntuu olevan vaan harmaata. Monia sävyjä tai ei, mutta harmaata. Toi kuva ja koko postaus yhtäkkiä herätti. Ihan kuin joku olisi tönäissyt lempeästi kylkeen. Olen lapsuudessa viettänyt kesiä Ranskassa, ehkä siitä tämä lämmin olo. Ja maitokahvin väristä.
Mm, joo. Sori avautuminen. Tai ei sori. Ku kiitos.

Kommentoi

Ladataan...