Kesä on ohi

Tänä aamuna sain taas eteeni yhden kenties turhamaisen, mutta varsin konkreettisen todisteen siitä, että kesä on ohi. Meikkivoide piti vaihtaa astetta vaaleampaan, koska Italian ja Ranskan ja Turun auringossa hankittu rusketus on näemmä pölissyt tyynyliinaan ja valunut viemäristä alas.

CC:tä naamaan lähmiessäni mietin Death Cab For Cutien biisiä Summer Skin, joka kertoo juuri tästä. Että kuolleen ihosolukon mukana kesästä katoaa muutakin.

Sitten oli pakko kaivaa esiin Plans-levy (no okei, kaivaa se esiin Deezeristä - möin kaikki fyysiset levyni pari vuotta sitten). Sinä syksynä kun muutin Turkuun kuuntelin tätä levyä koko ajan. 

Siitä on jo kahdeksan vuotta. Piti vähän nielaista kun kirjoitin tuon. Kahdeksan vuotta. 

Tiedättekö mikä on hassua. Kahdeksassa vuodessa olen tainnut saada kaiken sen, mistä unelmoin silloin vuonna 2005, kun makoilin ensimmäisen oman yksiöni lattialla ja hyräilin Ben Gibbardin mukana 'cause in my head there's a Greyhound station...

Ja silti huomaan, että nyt kahdeksan vuotta myöhemmin ne ovat edelleen ne ihan samat kohdat, ihan samat sanat jotka taas iskevät. Ne joissa lauletaan burn it down, eivät ne, joissa she stopped running months ago. 

Ehkä tämä tarkoittaa sitä, että olen edelleen vähän teini. Mutta uskon päivä päivältä vahvemmin, että se tarkoittaa sitä, että ihminen on mitä on. Riippumatta siitä kuinka monta vuotta ja kokemusta ja ajatusta ja tavaraa ja saavutusta päälle latoo. Ajatellaan se vaikka näin: Jos on mieltynyt rovioihin, ei se mihinkään katoa, vaikka saisi maailman näteimmän vaahtosammuttimen.

Kaikki muuttuu koko ajan, mutta ehkä jossain on jokin pieni ydin, joka pysyy samana, riippumatta siitä kuinka paljon sitä vastaan taistelee tai kuinka kauniilla kuorrutuksella sen kuorruttaa - yrittää kuorruttaa. Ja ekaa kertaa ajattelen, että se on ihan ok. Se on ihan ok.

Share

Kommentit

Voihan se kertoa siitäkin, että musiikkimakumme todella jämähtää nuoruusvuosiin :D

FanniA (Ei varmistettu)

:)

Lämmin hymy, joo.

Rebelsson (Ei varmistettu)

Maalaat hienosti tunnelmia ja muistoja esiin. Kiitos näistä sun jutuista, oot yksi lempijournalisteistani.

ninnunen (Ei varmistettu)

hih! olipas jotenkin... mukava teksti. tuli hyvä olo sitä lukiessa. edessä saattaa olla kasa kandimateriaalia, mutta kyl sitä aina hetken voi Plantsia kuunnella mp3-soittimesta (joooooo, mulla kulkee sellanen yhä matkassa...)

minä-tässä-hei
A modo mio

Voih, niin osuvasti sanottu. Ydin ei (ehkä) sula koskaan, vaikka mitä tapahtuisi.

Minuakin iski tänään syksy vasten kasvoja ja sain paska mutsi -fiiliksen, kun olin laittanut lapselle lippiksen ja ohuen kesätakin. Ihmettelin, miten ne kaikki muut oli tajunneet laittaa pipot ja käsineet? Eilenhän oli vielä kesä...

tiippa (Ei varmistettu)

heti kun luin nuo sanat oli pakko laittaa soul meets body soimaan. Siitä onkin aikaa kun ekan kerran Plansia kuuntelin. Muistan, että ajat oli silloin melko hankalat. Tietyt biisit vie aina siihen samaan tunnelmatilaan, jossa biisin ekan kerran kuuli.

tsirp (Ei varmistettu)

Juurikin näin (!) Herkistyin, haikeuden haikeus...

keamar

Istahdin juuri koneelle ja mietin, että mitäköhän sitä kuuntelisi vapaapäivän ja alkavan syksyn kunniaksi. Ja sinä sen sanoit. Mikä täydellinen ajoitus ja ajatusten synergia! Mun mieleen palaa samankaltainen menneiden vuosien nostalgia ja muistot entisestä elämästä rapakon takana... ja siitä kun viitisen vuotta sitten näin Death Cab for Cutien ulkoilmakeikan Seattlen pimenevässä syysillassa.  Se oli hienoa se. Ja jos en silloin en sitä tajunnut, niin nyt viimeistään. Kiitos muistutuksesta. :)

Minna Uu (Ei varmistettu)

Ihana, ihana Eeva! Tulin (taas kerran) lukemaan blogiasi, kun kaipasin piristystä. Koko päivän olen miettinyt, mitä järkeä missään on ja mitämistäänikinätulee. Vaikka takana on mitä ihanin viikonloppu - tai ehkä juuri siksi. Ja apeuden alhossa voilà - kirjoitat saavuttaneesi ne asiat, joista kahdeksan vuotta sitten haaveilit. Ihanaa! Ehkä mäkin saavutan joskus ne asiat, joiden nyt kuvittelen olevan vielä liian kaukana.

Minna Uu (Ei varmistettu)

Ihana, ihana Eeva! Tulin (taas kerran) lukemaan blogiasi, kun kaipasin piristystä. Koko päivän olen miettinyt, mitä järkeä missään on ja mitämistäänikinätulee. Vaikka takana on mitä ihanin viikonloppu - tai ehkä juuri siksi. Ja apeuden alhossa voilà - kirjoitat saavuttaneesi ne asiat, joista kahdeksan vuotta sitten haaveilit. Ihanaa! Ehkä mäkin saavutan joskus ne asiat, joiden nyt kuvittelen olevan vielä liian kaukana.

tintin tuesday (Ei varmistettu) http://onceintuesday.blogspot.fi/

mulla samoja ajatuksia, kun kuuntelin ehdottoman lempibändini levyä, mietin aikaa kun rakastuin tähän bändiin, siitä on jo 17 vuotta ja mulla on sellainen fiilis, että pohjimmiltaan olen ihan samanlainen kuin silloin. arvostan samoja juttuja ja suuntaudun maailmaan samalla tavalla, vaikka kaikkea onkin väliin tullut, niin perusminä on edelleen sama Minä. vaikka maailma sitä välillä koettelee (eli elämänkokemus karttuu).

tintti

http://onceintuesday.blogspot.fi/

Elskis (Ei varmistettu)

Kirjoitin hienon vastauksen, mutta koska mulla wi ole wlania ja seinään menevä kaapeli irtoilee, myö vastaus lensi johonkin bittiavaruuteen.

Mutta siinä puhuttiin jotain siitä, että on mahdollista että musamaku jämähtää teini-ikään, mutta että en usko että se on ihan niinkään, koska olin jo teini-iän ohittanut kun Plans ilmestyi ja jaksan kuunnella sen läpi yhä kerran viikossa. Eli tämän ajatusketjun päätelmä on, että Plans on yksi viime vuosikymmenen hienoimmista musiikillisista teoksista.
Toinen elämää suurempi ajatus vastauksessa oli se, että kun katselee taaksepäin ja tajuaa saavuttaneensa monet jutut joista on haaveillut, tulee tilalle uusia haaveita. Ja taas uusia haaveita..oliskohan ne vaan different names for the same thing...?

Eeva Kolu

Kiitos kaikille kauniista kommenteista! xx

Niin ja juonipaljastus: ei tässä jutussa oikeasti ollut kyse musiikkimausta. Ei oikeastaan edes musiikista. ;)

Iisa P. (Ei varmistettu) http://iisakatariina.blogspot.fi/

Ihana teksti. Itse vielä näin teininä voin sanoa, että tämä oli samalla lohtua antava, mutta myös ihan vähän pelottava. Eli siis ihana.

Kt (Ei varmistettu)

Tuota ihan samaa olen miettinyt minäkin, mutta sinä Eeva osasit taas niin kauniisti kirjoittaa nänä ajatukset sanoiksi. (Siinä on varmasti se syy, miksi en koe olevani hyvä kirjoittaja, vaikka minun on helpompi ilmaista itseäni kirjallisesti kuin suullisesti:En vain saa ajatuksiani tallennettua paperille niin kuin ne ajattelen. Mutta onneksi olet sinä! Ja hienoa huomata, että ei niiden omien ajatuksien kanssa ole yksin, vaan aina on jossain joku, joka ajattelee samalla tavalla...
Ehkä sitä silloin nuorena(siis lähempänä kahta kuin kolmeakymmentä) yrittää jollakin tavalla tulla joksikin toiseksi kuin on(tai ainakin jotkut yrittää), ehkä sitä miettii, että haluaa olla jotain hienoa ja erilaista, että se oma itse ei riitä. Ja sitten kun on tarpeeksi kauan kohdannut pettymyksiä tällä tiellä, huomaa kuinka paljon helpompaa on olla ihan oma itsensä...En minä sitä tarkoita, etteikö muuttuminen olisi mahdollista(minusta se on!), mutta ei sitä perusminää/itseä pysty häivyttämään.
Aloin tuohon nyt selittämään samaa asiaa, mitä itsekin kirjoitit, mutta halusin vielä sanoa, että hieno ja ajatuksia herättävä teksti, olet hyvä kirjoittaja! Ja palaan tuohon postaukseen varmaan vielä monen monituista kertaa.

Ninnitys (Ei varmistettu)

Voi apua! En mä koskaan ole tullut miettineeksi meikkivoiteen vaihtoa kun olen kesällä yhtä kalpea kuin talvellakin! Epäilen enemmänkin että talvi on täällä kun ei enää tunnu tarkenevan villapaidassa ja nahkatakissa!

TiinaMariN.

Kauniisti kirjoitettu. Itse kirjoitan koulussa käsikirjoitusta joka perustuu lapsuuteeni. Olen palannut muistoissani 27 vuoden taakse. Tuli vahvasti sellainen fiilis, että olen edelleen sama lettipää. Se jota jännitti ohittaa isot koululaiset valtavan kolossin pihalla. Se joka ujosti puolusti kiusattuja. Se surusilmäinen laiha tyttö. No, laiha en ole enää, mutta samat silmäthän minulla on. Miksikä tässä muuttuisi? Ja hyvä niin.

PrimunAgmen (Ei varmistettu)

Joka kerta kun luen sun blogia sieltä löytyy se teksti joka nostaa kylmät väreet ja meinaan vähän itkeä. Kiitos sulle Eeva, et tiedäkään kuinka monta ei-niin-hyvää päivää olet pelastanut.

Almukka (Ei varmistettu)

Death cab for cutie <3 ja plans, ehdottomasti suosikkilevyni bändiltä. Siihen tulee palattua ajoittain eikä se vaan kulu.

auringonkukkanen (Ei varmistettu)

Kauniita, viisaita sanoja -jälleen kerran.<3

Kommentoi