Kesäblues

Ladataan...

Se valtas mut taas, kumma kesäblues.

En muista yhtään kesää elämässäni ilman kesäbluesia, tätä kummallista ja kutsumatonta kesävierasta. 

On ihana ilma, on kirsikat, torikaffet ja jokiranta. Ja yhtenä aamuna vain herää kummallisella fiiliksellä. Tuntuu epätodelliselta, jotenkin irtaantuneelta. Yhtäkkiä se aurinkokin on vähän painostava. Kestää hetken ja sitten hoksaa, että ai niin, tää on taas tää. Ei sen olemassaoloa toukokuussa muista. Tiedättehän, miten kaikki menneet kesät muuttuvat mielessä aina sellaisiksi, kuin kesien kuuluisi olla - sitä muistaa vain valuvan vesimelonin eikä valuvia räystäitä.

Koko kevään liihottelin hurmioituneena. Kaikki meni putkeen ja olin koko ajan loistavalla tuulella. Sitten jotenkin putosin kärryiltä. Vaikka asiat ovat hyvin ja fiiliskin on yhä valtaosan ajasta mitä mainioin, viimeiset pari viikkoa olo on ollut vähän semmoinen, kuin seisoisin tahmassa. Pääkopassa kaikuu edelleen jeejeejee, mutta jalat ei ihan pääse lentoon. Ja tiedän, että mitä kovempaa yritän riuhtoa itseni ylös sieltä tahmasta, sitä syvemmälle vain uppoan.

Pitänee siis hyväksyä kesäblues ja luottaa siihen, että tänä kuten kaikkina muinakin vuosina ennen tätä, se menee kyllä ohi. Heittäytyä lillumaan tähän omituiseen tunteeseen ja odottaa, että jalat irtoavat tahmasta ihan itsestään.

Ja sitä odotellessa voi sentään syödä kirsikoita.

Share
Ladataan...

Kommentit

landemutsi (Ei varmistettu)

Kuulostaa tutulta. Samassa tahmassa täälläkin. Mutta kyllä se tahma siitä kevyemmäksi muuttuu, sekä sulla että mulla, varmasti. Rauhaa :)

Emma

Lupaatko että tämä menee ohi?

Laura P...

Nyt kun sanoit tuon ääneen, niin kuulostaa hyvinkin tutulta. Sitä varmaan jotenkin aina odottaa niin kamalasti kesää ja asettaa itselleen paineita nauttia siitä lyhyestä hetkestä, ja sitten kun se vihdoin tulee, iskeekin joku vastareaktio. Onneksi, kuten totesit, se on vain lyhyt ja ohikiitävä hetki! :)

annikaF (Ei varmistettu)

Summertime sadness, niinkuin Lana laulaa...

Mulla on itselläni sama fiilis. Rakastan toukokuuta, koska silloin kesä on lupaus tulevaisuudessa. Se tuntuu raikkaalta ja uudelta, mutta jostain syystä itse kesä tuntuu toisinaan uuvuttavalta. Olen huomannut, että parasta lääkettä tunteeseen ovat rauhalliset kesäillat ja -yöt. Silloin huomaa, että kyllä se kesä vaan on ihana!

teateea (Ei varmistettu)

eiköhän kyseessä ole ihan yleismaailmallinen olotila. kun kaikki ympärillä on ihanaa ja kaunista ja aurinko paistaa, tulee syyllisyys kun kaikki muu ei olekaan elämässä koko ajan kivaa ja ihanaa.

Anniemilia (Ei varmistettu)

Oon miettinyt kuule ihan samoja juttuja tässä viime päivinä. Pelkään etten osaa nauttia tästä tarpeeksi intensiivisesti, että joka hetki pitäisi tehdä jotain isompaa ja suurempaa ja tärkeämpää ja että yksikin sohvalla katsottu jakso Mad meniä on loukkaus koko ihmiskuntaa vastaan ja jotenkin hukattu. Koko ajan tapahtuu niin paljon ja mä missaan sen kaiken. Ehkä tää on post-interrail-blues yhdistettynä kesäbluesiin.

Tutkijanplanttua  kesäblues ei ehdi vallata, koska painan koko kesän töitä todennäköisesti vielä ilman yhtäkään relaviikonloppua (yhdet kaverin polttarit ja häät on kyllä luvassa) -siis olen käytännössä koko ajan töissä paitsi silloin kun nukun tai käyn lenkillä. Kuulostaa varmaan kaikista tosi mahtavalta kesänviettotavalta :). Mutta kuulkaa eipä tule stressiä kesänvietosta, ja voi lähteä jonnekin ihanalle sukellusreissulle Kaakkois-Aasiaan joulukuussa kun Suomessa on kylmää ja pimeää ja on muutenkin enemmän loman tarpeessa. Tavallaan ulkomaanmatkoilla voi kieltäytyä hirttäytymästä kesän odotukseen, koska jossain päin maapalloa on aina kesä. Tänä vuonna Suomen aurinkoenergia kanavoidaan kokonaan työhön, ja vaikka väikkärin dedis hiukan stressaa, samalla on jotenkin todella tyyni ja rauhallinen olo että ah, nyt mä teen vaan tätä ja sillä sipuli. Ja niinä päivinä kun inspiraatio on katossa, on varmasti mukavampaa kuin sellaisella lomalla, johon on ladattu liikaa odotuksia ja sitten riidellään puolison kanssa jostain typerästä pikkuasiasta tai harmistutaan siitä, ettei aurinko paistakaan koko aikaa. Joskus siitä ettei ole vaihtoehtoja, voi myös kummallisella tavalla tulla iloiseksi. Näköjään jopa siitä ettei ole ollenkaan kesälomaa!

RiikkaS (Ei varmistettu)

Tämä! ihan samoissa tunnelmissa tässä kesän alussa. Kun haluiaisi niin kovasti saavuttaa sen täydellisen kesäfiiliksen, mutta mitä kovemmin sitä jahtaa, sitä kauemmas se katoaa.

phocahispida

Täällä ei podeta niinkään kesäbluesia vaan kesästressiä. Luulen että ne ovat jossain määrin sukua toisilleen, sillä kesän katoavaisuus lienee yhtenä taustatekijänä molemmissa:

http://kideblogi.fi/ilmansinuaolenlyijya/kesastressi/

tiia_

Mulla on iskenyt tavallista aiemmin se "voi ei, kohta kesä on jo ohi"-fiilis, joka yleensä ilmenee vasta juhannuksen jälkeen. Kun tää kesä on Suomessa niin pirun lyhyt. Äh.

Tipu (Ei varmistettu)

Tutulta kuulostaa. Veikkaan, että omaan bluesiini on syynä, tadaa, liika valo. En tykkää yhtään siitä, että vielä kymmeneltä illalla ja jo neljältä aamulla paistaa aurinko. Pyydän anteeksi koko Suomen kansalta näitä tuntemuksiani, koska Valoisia Iltoja Kuuluu Rakastaa. Mulle vaan parhaiten sopisi sellainen, että yöt olisivat säkkipimeitä, päivät kirkkaita ja aurinko nousisi ja laskisi nopeasti. Mutta tää on lyhytaikainen murhe, koska kohtahan päivä alkaa taas lyhentyä. :P

minä-tässä-hei
A modo mio

Osuva ja tunteikas kirjoitus. Minulle tulee vähän samanlainen tunne sellaisissa tilanteissa, joita en ihan täysin tunne omikseni. Kun en osaa eläytyä muiden iloon. Ehkä olet sittenkin enemmän kevätihminen?

Minulle tulee kesämasennus jo ihan pelkästään siitä, että humaltuneita ihmisiä tulee koko ajan vastaan. Yksi päivä juoppo kaatui pyörällään kahden senttimetrin päähän minusta ja toisena päivänä löysin toisen pyörällään kaatuneen juopon talomme alaovelta. Ja voi niitä kaduille pissaajien määrää! H-y-i. Suoraan sanottuna nautin mieluummin kesästä jossain ihan muualla, siis sitten joskus kun ryppyisenä nelikymppisenä pääsen lomalle.

Anna Maria (Ei varmistettu)

Täällä kohtalotoveri :). Ja sitä ei kyllä voi oikein järjellä selittää.. Tuntuu tosiaan ilmaantuvan kuin tyhjästä! Minäkään en oo keksinyt vielä muuta apua kuin että hyväksyy ja tietää että se menee ohi..

Franzis (Ei varmistettu)

Minä en oikein ole kesäihmisiä. Tällaista ei pidä sanoa ääneen, koska ihmiset jotenkin loukkaantuvat. Kiittämätön, kaikkien täytyy tykätä kesästä! Kesä on aivan ihanan kaunis ja joka vuosi kauniimpi, sitä on vaikea edes ymmärtää. Mutta en vain ole kesällä parhaimmillani, valoisuus häiritsee unta ja lämpö väsyttää. Lisäksi kesä on jotenkin väliaikaa, kaikki on kesätauolla tai kesälomalla, asiat eivät oikein etene. Olen ilmeisen niuho ja epärento, kun tällainen ei sovi minulle. :) Mutta luulen, että kesäihmisille tuo kesäblues on vain ohimenevää!

sku
broken biscuit

Jes! Jollain muullakin on tämmöset fiilikset. Luulin olevani ainoa. 

SonjaV (Ei varmistettu)

Olen kaikenlaiseen kausistressailuun ja alakuloisuuteen taipuvainen ja rakentanut asiasta seuraavanlaisen teorian: Suomessa vuodenajat poikkeavat liian suuresti toisistaan. Nyt pitää kunnostaa vene ja mökki, sitten pitää purjehtia mahdollisimman paljon, siiten tulee syksy ja pitää alkaa marjastaa ja fiilistellä pimeneviä iltoja, kunnes pitää laittaa joulu ja kaivaa sukset esiin ja ja ja. Ahdistus. Ja samalla koko ajan vaihtuu ilma eikä kroppa ehdi sopeutua ja ahistaa lisää. Kausien ollessa näin nopeita tuntuu siltä, että elämä vaan kiitää ohi, enkä ehdi mukaan.

Hena (Ei varmistettu)

Tuo on niin totta! Sinäpä sen puit sanoiksi. :)

pingurun (Ei varmistettu)

Oi Eeva! Oliko se joku sinun blogeistasi, jossa esiteltiin lämmin salaatti kikherneistä ja artisokansydämistä? Olen tehnyt sitä vaikka kuinka monta kertaa, mutta kun yritin tarkistaa mikä olikaan alkuperäinen resepti, en löytänyt ohjetta mistään. Vasta kun löysin itseni googlaamasta "eeva kolu kikherne" ajattelin kysyä reseptiä suoraan sinulta. Blogiisi saapuminen näiden hakusanojen avulla olisi sitä paitsi taatusti aiheuttanut hämmennystä siellä päässä.

Eeva Kolu

Heippa, en ainakaan äkkiseltään muista tällaista ohjetta, mutta onpa noita ohjeita tullut vuosien varrella jaettua satoja, että on siellä seassa paljon sellaisiakin, joita en enää edes itse muista :) Joka tapauksessa jos tällainen ohje on jossain blogissani ollut niin se on sit jäänyt jo arkistojen kätköihin, tällä hetkellä netissä ei ole julkisena kuin tämä Lilyn blogi sekä HS:n ruokablogini, joissa ei kummassakaan ainakaan ole kyseistä ohjetta. Toivottavasti löydät etsimäsi! :)

Vislaava (Ei varmistettu)

Mä totesin kouluvuoden aikana hankitun väsymyksen jälkeen, etten edes ala suunnitella mitään isompaa kesällä ennen kuin olen kyllästymiseen saakka lojunut vanhempien luona kitkemässä kasvimaata ja lukemassa määrättömästi Kaari Utrion 1800-lukuhömppää. Nyt tää tuntuu aika kivalta. Kaveri kaupungissa ihmettelee mun perään, mutta nyt tämä pää vaatii tätä.

Niittynen (Ei varmistettu)

Voi minkä lohdun tunteen tämä sinun postaus Eeva minulle toi, kiitos! On kivempi lillua omituisessa tunteessa, kun tietää että lillujia on muitakin.

Kauniita kesäpäiviä! :)

Kommentoi

Ladataan...