Kesäkuussa kiinnostaa

Ulkona syöminen. Sekä kirjaimellisesti että kuvaannollisesti. Juuri nyt ruuanlaitto ei innosta yhtään, haluan vain istua valmiisiin pöytiin. Mieluiten terasseilla, pihoilla, patioilla ja parvekkeilla. 

Tunnen lapsellista riemua, kun en pode huonoa omaatuntoa siitä, että en jaksa kokata. Jos kukaan ei vahtisi, söisin kotona pelkkiä kirsikoita ja sipsejä. 

Ekassa kuvassa ollaan mökillä, tokassa Yokin terassilla. 

Wäinö Aaltosen museon näyttely Suurin kaikista on rakkaus? sekä valkoiset, tuulessa hulmuavat verhot.

Siitä asti kun näin Great Gatsby -leffan, olen kärsinyt keskivakavasta pakkomielteestä tuulessa hulmuaviin valkoisiin verhoihin. Tänään jäin tuijottamaan minuuteiksi yhdelle kerrostalon sisäpihalle, koska joku kuivatti ulkona valkoisia lakanoita. Siinä vaiheessa kun huomasin kaivavani kännykkää valokuvan nappaamiseksi, ryhdyin miettimään, että mitäs tämä nyt on.

En tullut sen kummempaan lopputulokseen kuin siihen, että elän nyt näköjään sellaista vaihetta, jossa minusta on inspiroivaa tuijottaa tuulessa lepattavia valkoisia tekstiilejä. Talletan tämän irrationaalisella tavalla onnellistuttavien asioiden kansioon. Ja ehkä inspiraatioksi tulevaa beach houseani varten.

En löytänyt oikeista kohtauksista kuvia, mutta katsokaa elokuva, niin tiedätte mitä tarkoitan. 

Pikamanikyyripaikat, joita on vihdoin alkanut tupsahdella Helsingin katukuvaan. Haahuilin hetken mielijohteesta yhteen niistä. 20 minuuttia myöhemmin, 15 euroa köyhempänä kävelin ulos miettien, olivatko käteni vaihtuneet jonkun toisen käsiin.

Kai se on uskottava, että ovat nuo ne samat, joita vielä hetki sitten koristi pottumulta ja repsottavat kynsinauhat. Nyt tunnen itseni hienoksi naiseksi joka kerta, kun naputan puhelimella tekstaria. 

Tallennetaan muistiin: pikamanikyyri kannattaa aina.

Valmiista pöydistä puhuen: Raflan salaattilista, tuo varma kesän merkki.

Hortensiat. Viimeisiä viedään, sanoi kukkakauppias. Onneksi ne jo ostetut kukkivat syksyyn saakka, mutta uusia ei enää kuulemma tule.

Ilta-aurinko. Ylivoimaisesti kauneimmillaan juuri tähän aikaan vuodesta. Ystäväni sanoo aina, että tällaista valoa ei ole missään muualla kuin Suomessa. Hän on siinä aivan oikeassa.

Share

Kommentit

emmu (Ei varmistettu)

Mikä oli pikapaikan nimi – itsellä hyvä sellainen hakusessa.

Eeva Kolu

Heippa Emmu! Nimeä en muista, mutta löytyy Galleria Esplanadista :)

näkymätön ninni (Ei varmistettu) http://niinapietarinen.blogspot.fi/

Tuo tuollainen valo on parasta mitä tiedän.
Jollain näyttäisi myös olevan hienot purkkarit, vaikka kaikkihan ne on hienoja.

Johanna (do you remember) (Ei varmistettu) http://remember-johanna.blogspot.fi/

Ihania nuo viimeiset kuvat - täydellinen valo ja suloisen kesäinen tunnelma! :)

Mirja H (Ei varmistettu)

Muutin kuukausi sitten Englantiin ja kaipaan ihan kaikkea mitä on Suomessa. Täällä on pilvistä, sateista ja koko ajan 14-17 astetta. :P

Parkki (Ei varmistettu)

Oh, Great Gatsby ja ne verhot. Se oli upea leffa muutoinkin! Ja tässähän saattaa luulla elävänsä elämänsä parasta aikaa kun on Suomessa ja on Suomen ilta-aurinko ;)

Miniananas (Ei varmistettu)

Tuo sormus, tuo täydellinen sormus! Mistä se mahtaa olla peräisin? :) (eka kerta kun postauksessa, johon sisältyi ruokaa, huomio kiinnittyi koruun, sen täytyy kertoa jo jotain!)

Eeva Kolu

Moikka! Sormus on Pernille Corydonin :)

Kais (Ei varmistettu)

Taisin törmätä suhun meidänkin terassilla tuossa yksi päivä. Kävin vain ilmoittamassa koko henkilökunnalle olevani aivan hullaantunut tuohon naiseen, tehkää parhaanne.

Kiitos kaikesta. :)

Kampela

Tuo on kyllä niin totta, että Suomen valoa ei löydä mistään muualta ♥ rakkaudesta kesäiltoihin... Blogissa oli kivasti kuvia, mikä on ehdotonta plussaa :)

Kommentoi