kevät toi, kevät toi... jotain uutta

Ladataan...

 Ei varmaan tarvitse olla Sherlock Holmes osatakseen päätellä, että viimeiseen puoleen vuoteen meikäläistä ei ole pahemmin nämä vaatehommat kiinnostaneet. 

 

Syitä on monia, eikä mikään niistä ole kiva (paitsi ehkä se, että just nyt ajattelen enemmän huonekaluja ja kaakeleita kuin vaatteita). Minua on kuitenkin viime aikoina alkanut ahdistaa rönttöinen olemukseni. Tuntuu, että väsähtänyt ulkonäkö vetää paitsi mielialaa myös tehokkuutta alaspäin. Välillä oikeasti jättäydyn pois sosiaalisistakin tilanteista ihan vain siksi, etten kehtaa näyttäytyä taas kerran XXXL-kokoisessa villapaidassani ja karvatöppösissä. En vain oikein tiedä, mitä asialle tekisi - 90 % vaatteistani on muuttolaatikoiden pohjalla tetris-tyyliin pakatussa varastokomerossa, eivätkä ne menisi päälle kuitenkaan, vaikka ne saisikin sieltä esiin kaiveltua.

 

 

No - tämä on ainakin alku. Vaikka shoppailua pitäisi yleisesti ottaen pitää hyi-kamalana-asiana ja sitä se monesti onkin, juuri nyt olen lähinnä ylpeä itsestäni. Meitsi kävi kaupungilla, osoitti mielenkiintoa ja jopa varovaista innostusta kauppoihin ilmestyneitä kevätvaatteita kohtaan! Wohoo!

 

 

Ja kattokaas - olen tehnyt pari löytöäkin. Uutuuksia vaatekaappiin. Siis jos olisi vaatekaappi, eikä yksi hylly, jonka poikaystävä tyhjensi omastaan. (Nyt se mutisee jossain tietokoneensa takana, että eipäs kun kaksi hyllyä, mutta sillä toisella säilytetään myös WC-paperipakettia, joten Räsänen hiljaa.)

 

 

En oikeastaan koskaan osta mitään Weekdaysta, koska vaatteet eivät ole oikein tyylisiäni ja materiaalit jättävät monesti toivomisen varaa, mutta tämä neule oli 100 % puuvillaa ja 100 % Eevaa. Ja ihana raikas punaoranssi värikin siinä, kattokaas kuulkaa, näin sitä noustaan ankeuden harmaasta ikeestä!

 

 

Tämän Zaran laukun ostin eilen puhtaana heräteostoksena ja sori nyt vaan, mutta ei edes hävetä. Olen yleensä tällaisissa asioissa todella harkitseva, googlaan, nukun yön ja toisenkin yli, kysyn kavereiden mielipidettä - mutta tällä kertaa näin jotain kivaa, ihastuin ja hankin sen ihan vain itseäni piristääkseni. Ja se toimi.

 

Olen sitä mieltä, että shoppailu on vähän kuin alkoholi tai suklaa. Ei millään niistä kannata lähteä sielussa ammottavaa tyhjiötä paikkailemaan tai suuria ongelmia lääkitsemään (eikä niistä varsinkaan kannata tehdä elämänsä pääsisältöä), mutta pieninä annoksina nautittuina ne saattavat joskus ihan oikeasti ilahduttaa, piristää ja kohentaa mielialaa. Ja siinä ei ole mielestäni mitään väärää.

 

 

Share

Kommentit

Paula (Ei varmistettu)

Voi luoja paratkoon, kuinka tiedän miltä susta tuntuu!!! Olen viimeisen puolen vuoden aikana säilyttänyt vaatteitani S-ryhmän vihreissä jättiläiskasseissa ja poikaystävän vaatekaapin putoilevilla hyllyillä. Siis ihan suoraan sanottuna, se on perseestä! Ensiviikolla on remontti valmis ja pääsen vihdoin purkamaan vaatteitani OIKEISIIN kaappeihin! Toivottavasti teidänkin remontti valmistuu pian :)

Krissu (Ei varmistettu)

Voi, että! Aina kun tänne sinun blogiisi eksyy niin tulee sellainen "vau"-kokemus yksinkertaisesti sen vuoksi kuinka sinä ajattelet asioista ja miten mahtavasti kirjoitat niitä ajatuksiasi tänne muiden luettavaksi. Minä suorastaan ihailen sinua.

Eeva (Ei varmistettu)

Paula: tsemppiä sinne samaan tilanteeseen! Tässä on nyt 2,5 kuukautta takana ja vähintään toinen edessä. Mutta osaapahan taas arvostaa tavallista vaatekaappia ihan eri tavalla, kun sellaisen lopulta saa :) ************* Krissu: no voi sentään! Kiitän täällä punastellen :)

minde k (Ei varmistettu)

Hah tiedän niin tunteen. Joka toinen päivä olen sinut vartaloni kanssa ja joka toinen päivä olen kauhea mursu, jonka päällä mikään ei näytä hyvältä. Blogin aloitin ihan siitäkin syystä, että tulisi käytyä vaateostoksilla ja kiinnitettyä huomiota siihen mitä päällensä laittaa, oli sitä minkä kokoinen hyvänsä. Ja kuvien kautta yritän ylipäätänsä tottua siihen, että minusta on kuvia, kaksoisleualla ja finnit naamassa, mutta hällä väliä. Ja yllättäen huomaan että niitä positiivisempia päiviä on yhä enemmän :)

kedolla.blogspot.com

Hosuli / hosuli.blogspot.com (Ei varmistettu)

Oon juuri samaa mieltä shoppailusta - harvakseltaan se on ihan mukavaa ja hyödyllistäkin. :) Toivoisin kuitenkin, että ostosten alkuperään kiinnitettäisiin vähän enemmän huomiota. Ei ole kivaa, jos meidän mielihyvämme perustuu siihen, että joku jossain Aasiassa ompelee vaatteita kammottavissa oloissa suunnilleen orjapalkalla. Mutta shoppailla voi onneksi vastuullisestikin.

iina (Ei varmistettu)

Höh eeva, olen jo muutaman postauksen ajan kiinnittänyt huomiota omaa painoasi koskeviin huomautuksiisi. Näin lukijana olen hieman ymmälläni, sillä joko tämä yhtäkkinen lihomisesi on mennyt minulta ohi, siitä ei ole kuvamateriaalia tässä blogissa, tai sitten et oikeasti olekkaan lihonut ihan niin paljon <; älä stressaa tyttö, paino kertoo että nautit elämästä!!

Maija (Ei varmistettu)

Kaakeleista puheen ollen, onko www.terraviiva.fi tuttu paikka? Turussa käsintehtyjä keraamisia laattoja, koko 10x10, eli voidaan yhdistää teollisten laattojen kanssa. Myös vaatekoukkuja, magneetteja ym. sisustustavaraa. Puistokatu 18. Suosittelen.

Eeva (Ei varmistettu)

Minde K: ihailtava asenne. Pidä siitä kiinni! :) ********* Iina: asia on tosiaan mainittu blogissa sivumennen kahdessa postauksessa, en ole kokenut tarpeelliseksi tehdä siitä sen ihmeempää numeroa tai mitään virallista "ilmoitusta" :D Olen sitä mieltä, että blogissa on ihan hyvä joskus miettiä niitä harmillisempiakin juttuja, nekin kun ovat osa elämää. Ja ei, omalla kohdallani paino ei kerro elämästä nauttimisesta vaan ihan päinvastaisesta - jonkun muun kohdalla asia voi toki olla ihan päinvastoin! Mutta ihan positiivisella mielellä tässä ollaan, välillä on vaan vähän vaikeaa pitää muotilehden sivuilla blogia, kun ei mahdu yhteenkään omistamaansa vaatteeseen :D ******** Maija: eipä ole tuttu, kiitti vinkistä!

Emilia (Ei varmistettu)

Ihanasti kirjoitettu juttu, mä oon sun kanssa samaa mieltä; pieninä annoksina piristää jne. eikä siinä ole mitän väärää :-) Ja Eeva, se on ihan ok jos et joskus ole sinut painosi kanssa (niinkuin suurin osa muistakin naisista ajattelee omasta painostaan joskus), ja se että mainitset siitä, sivumennen tai ei, on myös todella ok, jopa ihailtavaa. Miksi bloggaajien pitäisi olla sinut itsensä kanssa koko ajan tai esittää olevansa, ihmisiä tekin van olette :-) ja me kaikki tiedetään että olet fiksu tyyppi etkä ole vaipumassa epätoivoon tms.

tinee (Ei varmistettu)

Ihanasti kirjoitettu jälleen kerran! Kirjoitat niin kauniisti, oivaltavasti, omaperäisesti ja rehellisesti, että kerta toisensa jälkeen ihmetyttää, kuinka oikein teet sen! Mahtava taito ja kyky - ja kertoo ihmisestä sata kertaa enemmän kuin ulkonäkö. Tosin tällä hetkellä voin samaistua fiiliksiisi täysin, täälläkin muutama liikakilo painaa ja pieneksi jääneet vaatteet ahdistavat. :(

sc (Ei varmistettu)

Voi Eeva, joskus tekisi vain mieli tulla halaamaan sinua, kun oot niin ihana!

huttuharakka (Ei varmistettu)

Voi, kun mäkin osaisin vaan mennä ja ostaa. Oma painoni on poissa uomista raskauden ja synnytyksen jäljiltä. Ei tee mieli shoppailla eikä niihin vanhoihin vaatteisiin mahdu. Kuljen verkkareissa ja yksissä "läskihousuissa", jotka oli pakko ostaa jouluksi marketista. Tässä puhuu siis ihminen, jonka vaatekaapissa on ihania ja ihan törkeän hintaisia mekkoja, mutta yksikään ei käy kropalle, mutta kai tässä vielä toivoa on :)
Ihana laukku. Voi, kun voisin piristää sut pysyvästi. Olet ihan mahtibloggari ja -kolumnisti.

Kommentoi

Ladataan...