Kiitollinen tästä päivästä, ja kaikista muistakin, joina nostelin ruohosipulia pinseteillä

Ladataan...

Viime aikoina elämä on kovasti yrittänyt saada minut epäilemään sitä tapaa, jolla ansaitsen leipäni.

Puolituttu kysyi bileissä, miksi ruuasta pitää kirjoittaa - ja vielä sanomalehtiin, kun niillä on oikeitakin aiheita.

Eräs mainitsee melkein aina tavatessamme, ettei voi käsittää, miksi joku tuntematon ihminen haluaa lukea kirjoituksiani. 

Eilen sain osakseni julistuksen siitä, kuinka lehti, jota olen ollut mukana tekemässä jo vuosia, on siis ihan täyttä paskaa.

Ja tietysti: nykyaikana intellektuellin määritelmä on näemmä se, että muistaa mainita kovaan ääneen, että mä en ainakaan lue mitään blogeja. (Aikaisemmin se oli mä en ainakaan lue mitään naistenlehtiä.) 

Mutta tänään, vietettyäni koko päivän studiossa asettelemassa kantarelleja kameran eteen, raahattuani kuvauskamani junaan ja lösähdettyäni penkille lehtipinkan ja vauhdissa asemalta napatun bagelin kanssa, muistin taas,

että ehkä tämä ei tosiaan ole maailman tärkein työ,

mutta minä rakastan sitä, mitä teen. Olkoot muut siitä mitä mieltä ovat.

Saa mennä junalla Helsinkiin, metrolla Kulosaareen tai ratikalla Sörnäisiin. Korkata jääkylmän cokiksen paluujunassa Turkuun, palkintona hyvästä päivästä. (Junassa syötyä sokeriahan ei lasketa.)

Naputtaa sanoja tietokoneen ruudulle. Ehkä saada joku ilahtumaan, ehkä oivaltamaan, tai ehkä vain tarjota vähän tekemistä junamatkan tai lennon ajaksi.

Miettiä, mitä ihmiset haluaisivat syödä syyskuussa.

Pitää mukana reunoista rutistunutta muistikirjaa, jonka takasivulla lukee IDEOITA. 

Tehdä aina jotain uutta, koska jokainen juttu, kuva ja lehti syntyy tyhjästä.

Jotta kyllä maar mää ole kiitolline, että saan tehdä tätä. Vaikka välillä valitankin. Ja vaikka en kieltämättä olekaan pelastamassa Afrikkaa nälänhädältä. Eipä niistä arvostelijoistakaan tosin kukaan tainnut olla.

Share

Kommentit

SS (Ei varmistettu)

Huomasitko jo tämän: http://nyt.fi/20120724-ihanat-naiset-eeva-kolu-sopivan-kaukainen-kaveri/

Ihanaa päivänjatkoa! :)

somewhere
little stories

Juuri näin!

Uskon vakaasti siihen, että juuri se mistä itse tykkää ja mikä tekee onnelliseksi on itselle juuri se oikea ja järkevin tapa ansaita leipänsä. Sanoipa kuka mitä tahansa. Sitä paitsi minusta työsi kuulostaa ihan mahtihommalta! Ja olet loistavan hyväkin siinä.

Itse leikin ja askartelen päivät taaperoiden kanssa, joiden jutuille saa nauraa joskus ihan vedet silmissä. Ei paha sekään vaikka kuka kuinka tarhatädittelisi tai väheksyisi.

Eeva Kolu

SS, en ollut huomannut, kiitos linkistä! Voi nyssentäs, täällä istuu kyllä nyt yksi aika punastunut bloggari!

(Ei varmistettu)

Meinasin juuri tulla linkkaamaan Nytin jutun, mutta yllä ehdittiin jo. Pointti: kyllä meitä on aika tosi monta, joiden mielestä teet ihan helvetin tärkeää työtä.

Eeva Kolu

Somewhere, no näinhän se on. Välillä sitä itsekin sortuu vähättelemään omaa työtään tärkeilijöiden louskuttaessa ja se nyt vasta onkin hölmöä - kyllä monet ihan oikeasti saavat apua ja iloa aikakauslehtien ja blogien jutuista ja ihan takuulla jokaikinen vanhempi on kiitollinen tarhatädille :) Ja jokaisella työllä, jolla on tyytyväinen tekijä, on ainakin yksi tarkoitus - maailmassa on yksi työhönsä tyytymätön ihminen vähemmän. Ja se on jo aika paljon se.

Eeva Kolu

Vierailija (voi kun mä koko ajan kommentoin teidän kanssa ristiin), kiitän kovasti sekä ihanasta palautteesta että linkkausaikeesta!

Oi voi, ainakin tän opiskelijaneidon elämää oot rikastuttanut töilläsi ihan hurjasti! Oli sitten kyse ihanista pohdinnoistasi, unenomaisista kuvistasi tai makoisista resepteistäsi, jollain käsittämättömällä tavalla inspiroit mua nauttimaan elämästä ja näkemään, mikä on tärkeää ja arvokasta.

Plus että nimen omaan hyvästä ruoastahan tässä maassa pitää kirjoittaa - eineksiä, pikaruokaa ja mielikuvituksetonta mössöä me suomalaiset syömme ihan tarpeeksi muutenkin. Oot pelastanut monet, monet ruokakriisit tai "apua haluan leipoa jotain kivaa vieraille mutten tiedä, mitä tekisin" -tilanteet minun ja monen ystäväni keittiöissä viime vuosina. Kiitos siitä.

iitalainen (Ei varmistettu)

Fiilaan. Humanistina sitä ainakin on helposti heti vähättelemässä tai puolustelemassa itseään, vaikka kuinka rakastaisi alaansa ja olisi hyvä siinä. Joskus ei vain jaksa kuunnella muiden muka-nokkelia letkautuksia kerta toisensa jälkeen, joten suojautuu valmiiksi. Olen päättänyt olla jatkossa hienostuneen ylpeä tekemisestäni, jos siihen on aihetta.

Sitä paitsi musta on elintärkeää saada ehdotuksia siitä, mitä voisin syödä syyskuussa tämän stressi- ja kiiresyömiskesän jälkeen!

Vierailija (Ei varmistettu)

Siis mitä ihmettä, joidenkin ne "vähemmän tärkeätkin" työt on tehtävä! Mun mielestä ne, jotka pelastavat ihmishenkiä tai vaikkapa pääsevät omassa työssään suoraan vaikuttamaan lasten hyvinvointiin, ovat todella etuoikeutettuja. Eipä tartte koskaan kysyä itseltään että "onko tässä nyt mitään järkeä".

Suuri osa töistä on kuiten sellaisia vähemmän tärkeitä. Jos pystyt elättämään ittes kirjoittamalla, niin sit sun työ ei voi olla kamalan turhaa. On jotain kysyntää, sä täytät kirjoituksillas jonkun aukon. Joidenkin ihmisten mielestä blogit ja naistenlehdet eivät ole paskaa - ovatko nämä ihmiset väärässä?

Ei kaikki voi olla sydänkirurgeja ja paistatella massojen arvostuksessa. Onneks ammatinvalinnassa painaa yleensä muutkin jutut kuin työn "tärkeys" (tai sosiaalinen arvostus).

:)

Erika (Ei varmistettu)

Tietäisitpä vaan miten paljon jo pelkästään tämä blogi on ilahduttanut ihmisiä, mulle ainakin sun jokainen uus postaus toimii tehokkaana päivänpiristyksenä. Sun tekstejä on nautinto lukea. Teet erittäin tärkeää työtä, kiitos siitä :)

Vierailija (Ei varmistettu)

No köh... mun mielestä kyllä se mitä sä teet on ihan extraordinary.

Eeva Kolu

Naria, iitalainen ja Vierailija, kiitos teille! Ja tarkennan vielä, että en suinkaan itse pidä alaani tai työtäni tyhjänpäiväisenä hömppänä - aikakauslehdissä ja blogeissa käsitellään oikeasti tärkeitä ja isoja asioita ja annetaan ääni ihmisille, jotka eivät sitä ehkä muuten mediassa saisi. Ja tietysti tuodaan ihan vain sitä iloa arkeen, sekin on tärkeää - sanoisin, että myös niiden isojen yhteiskunnallisten ongelmien kannalta paljon tärkeämpää kuin ehkä ensi alkuun ajattelisi.

Useimmat ihmiset, jotka puhuvat naistenlehdistä ja blogeista aivottomana hömppänä, eivät ole edes yleensä tutustuneet kyseisiin julkaisuihin kovinkaan laajasti - mielipide on aika usein vain jostain omaksuttu ja totuutena otettu. Viime aikoina olen jostain syystä kohdannut aika paljon tällaista ihan avointakin naljailua tai vähättelyä sitä kohtaan, mitä teen (en palautteena lukijoilta vaan erinäisissä keskusteluissa), joten tän työpäivän jälkeen oli taas niin ihanaa huomata ja muistaa se, miten paljon työstäni tykkään ja että olen kiitollinen ja ylpeä siitä, että saan tehdä sitä!

minnihiiri (Ei varmistettu)

Toivottavasti jatkat vielä pitkään sitä, mitä nyt teet.
Olet kirjoituksinesi parhautta!

Eeva Kolu

Erikalle ja toiselle Vierailijallekin kiitos, kommenttinne saapuivat tuota edellistä kirjoittaessani :)

Tsirp (Ei varmistettu)

Kuule, ihana olet. Pysy juuri sellaisena kuin olet. Blogisi hipoo täydellisyyttä.

Helka (Ei varmistettu)

Juuri se, että saa jonkun ajattelemaan ja jättää positiivisen muistijäljen vaikka jollakin lausahduksella, on minusta hienoa. Minulla on toisinaan tapana siteerata mielessäni vahvistusta tarvitessani esimerkiksi lempikirjojeni parhaita kohtia, sillä osaan ne ulkoa. Olen usein nauranaut tai kokenut monta kertaa kaikenlaisia oivalluksia tätä blogia lukiessa tai ehkä paremminkin myötäelänyt sinun ajatuksiasi, ja saattanut muistella niitä jälkeenkinpäin. Epäillä sopii, mitä sellaista nämä arvostelijat tekevät, jolla on muihin niin positiivinen vaikutus.

Sohvivaan (Ei varmistettu)

Mä en ole koskaan käsittänyt naistenlehtien dissausta. Ensinnäkin ne ovat paljon muutakin kuin "pelkkää" muotia ja kauneutta, ja vaikka eivät olisikaan, mitä sitten? Kevyttä ajanvietettä ja ihania asioitakin tarvitaan. Naistenlehtien haukkumisessa haiskahtaa sovinismi: kukaan ei koskaan moiti samalla tavalla vaikka auto-, urheilu- ja elektroniikkalehtiä (joiden lukijat ovat pääosin miehiä), vaikka niiden aihepiirit eivät ole pisaraakaan syvällisempiä.

saimi (Ei varmistettu)

Kyllä,monet lukee blogeja.Päivittäin.Jatka ihmeellä!

Vierailija (Ei varmistettu)

Aivan ihania puolituttuja sulla : )

Sähän teet unelmatyötä! (Sikäli mikäli sitä voi työksi sanoa, sehän on varmaan enemmänkin huvia : )

Kyllä te nykyajan ihmiset olette kunnianhimoisia, vähempi ei riitä meriitiksi kuin Nobel-palkinto, kaiketi.

Naistenlehtiä dissataan siksi kun ne on -naisten-lehtiä. Miestenlehdethän ovat toki paljon fiksumpaa "luettavaa". (Haha, as if!)

Vierailija (Ei varmistettu)

Moi!

En yleensä harrasta tätä kommentoimista, mutta nyt on pakko sanoa (kirjoittaa), että mulle ja varmasti monelle muullekin sun työ on tosi tärkeää. Oot niin taitava kirjoittaja, että oot blogisi kautta monet kerrat viihdyttänyt, naurattanut, itkettänyt ja lohduttanut. Sun kirjoitustesi kaltaisia tekstejä haluaisin lukea enemmänkin. Mää ainakin luen blogeja, ja Kaikki mitä rakastin on mun lemppari!

Meerinen (Ei varmistettu)

Voi Eeva! Minä olen ainakin hyvin onnellinen, että sulle maksetaan kaikesta noista ihanista jutuista mitä teet. Sulla on ihana blogi, ihana kolumni/palsta/asia Trendissä (jota en tosin ole aikoihin lukenut, mutta tilasin lehden uudestaan hetki sitten) ja aina kun törmään jossain satunnaisessa lehdessä sun juttuihin niin aina ne on vaan niin ihania!

Poikaystäväkään ei ole vielä kyllästynyt, vaikka aina sille hihkun että hei, täällä on Eeva Kolun juttu! :)

(Tästä tulikin mieleen, että oon unohtanut laittaa sun ruokablogin lukulistalleni. Nyt menenkin tutkiskelemaan, miten saan sen Bloggerin listalle taisteltua...)

Vierailija (Ei varmistettu)

Samaa mieltä olen muiden kanssa. Tuli sellainenkin ajatus mieleeni, että ehkä työsi piristää niitäkin, ketkä ovat pelastamassa Afrikkaa nälänhädältä. Ei sitä koskaan tiedä!

Kirjoituksesi ja kuvasi herättävät aina ajatuksia, ja herkulliset reseptisi piristävät päiviäni. Kiitos siitä.

NiinaK (Ei varmistettu)

Tuollaiset kommentit kannattaa jättää omaan arvoonsa, ihmisillä on aina joku syy antaa sellaisia, ja aika usein se on kateus. Sinulla on varmasti hurja määrä "hiljaisia" lukijoita, kuten minä, jotka eivät vain keksi kommentoitavaa mutta nauttivat suuresti taidokkaasta kirjoittelustasi sekä tässä että ruokablogissasi. Jatka rohkeasti omalla tielläsi ja ole siitä ylpeä, sinulla on kirjoittamisen lahja ja voit sillä ilahduttaa monia ihmisiä! Vaikka olet paljon nuorempi kuin minä, saan silti kirjoituksistasi paljon, tämä ei ole ikärasismia vaan totean vain että aina en pysty eläytymään minua nuorempien ajatusmaailmaan :) Kypsyys ja ajattelun taito kuultaa teksteistäsi, uskon että kirjoittaminen on sinulle tarkoitettu tie ja on mahtavaa että olet sen jo näin varhain löytänyt. Kiitos Eeva :)

annikk (Ei varmistettu)

Käsityöalan yksinyritäjänä olen törmännyt ihan samaan. Kuten myös siihen, että lähimmäistenkin on hankala ymmärtää, että miksei esim rahaa ole vaikka olen aina töissä? Eikö mulle muka todella tule palkka kuukausittain, työtunteja laskien?
Jotkut väheksyvät tahallaan, toiset ihan vaan siksi että ovat tottuneet 9-17 työpäiviin ja Suomalaieen työmoraaliin jossa duunia painetaan niskalimassa ja palkkapäivänä ryypätään/ostetaan itelle jotain ekstraa.
Onneks kuitenkin joukkoon mahtuu aina niitä jotka kunnioittavat sitä, että tekee työtä johon on itsensä kouluttanut ja työajoista piittaamatta. (Samaan aikaan kun niin moni istuu yksiössään ja nostaa valtiolta tukia itsevalittuun työttömyyteensä.)
Eeva, kuulut vähemmistöön joka on löytänyt itsensä, uransa ja unelmansa. IHANAA, että tiedostat tämän ja osaat ottaa asiasta ilon irti :)

Vierailija (Ei varmistettu)

Kyllä se on niin, että jos sun työtä kehtaa haukkua turhaksi ja typeräksi, niin saa saa kyllä mennä itseensä, enkä nyt tarkoita että pitää laittaa nenä pyllyyn. Ei ole tärkeämpää asiaa kuin se, että muistuttaa ihmisille pienten asioiden olevan tärkeitä, tuo hyvää mieltä ja suo kiireiselle ihmiselle hengähdystauon kaiken raatamisen keskelle.

Kaikkea tuota sinun blogisi ovat minulle, varsinkin nyt, kun yritän muistutella itselleni päivittäin, että vähemmän on enemmän. Hyvä ruoka on enemmän, eines vähemmän, oikeilla soittimilla soitettu musiikki on enemmän ja Timbaland on vähemmän, negatiivista henkeä levittävä kaveri vähemmän ja Eeva Kolu enemmän.

Kiitos!

Vierailija (Ei varmistettu)

Eeva, sun blogi ja kirjotukset on aivan ihania! Sun blogi on se joka sai mut seuraamaan blogeja ylipäätäänsä. Ja tämä on mahtava maailma!
Mielestäni Trendin taso on aina vaihdellut, mutta olen usein huomannut miettiväni että "ainakin siellä on yksi mahtava juttu - Eevan kolumni".

(Hän joka sanoo että työsi on turhaa kuullostaa kateelliselta.)

(Ei varmistettu)

Uutisaiheita tänään: "Kreikka ei pysty maksamaan velkojaan.." "Kuusivuotias poika loukkantui vakavasti.."Syyrian helikopterit tulittavat.." "Kenraalin murha nostatti väkivallan.."

.. välillä on pakko sulkea uutiset ja keskittyä johonkin ihan muuhun: aloittaa päivä kahvikupin ja hyvän blogin, esim. tämän ääressä, tai katsella ihanasta ruokajutusta kuvia, vaikka ei itse ehtisi kokkaamaan, viedä ajatukset muualle kuin kriiseihin ja synkkiin tulevaisuudennäkymiin... Kiitos niistä!

ps. olisi mahtavaa lukea enemmänkin tv-elokuva-kirja aiheisia juttuja sinulta.

Eeva Kolu

Hei kiitos teille kaikille, olette niin kivoja ja tsemppaavia, etten tiiä miten tommosia onkaan ja vielä noin monta ja kaikki täällä!

Vikalle Vierailijalle - kiva kuulla! Mä kirjoitan mielelläni tv-sarjoista ja leffoista enemmänkin, jos ne jutut ovat luettuja ja toivottuja! 

Kris (Ei varmistettu)

Kuka jaksaisi pelastaa Afrikkaa nälänhädältä, jos matkassa ei olisi jotain hyvää luettavaa?

Vierailija (Ei varmistettu)

Juu Eeva älä hankkiudu eroon ihanasta työstäsi vaan niistä puolitutuista vähättelijöistä! Tai sano niille ensi kerralla "joo, mutta minun työ tuokin lähes päivittäin iloa vaikka kuinka monille ihmisille, entäs sinun?"

En kyllä ymmärrä tätä "tarpeellisuuden" määrittelyä. Että mikä on tarpeellisempi työ kuin toinen. Eikös elämän tarkoitus ole loppujen lopuksi elää hyvin ja olla onnellinen? Joten, sellainen ihminen joka auttaa siinä (kuten sinä Eeva!) on minusta kyllä erityisen hyödyllinen!

Vierailija (Ei varmistettu)

Luulenpa, että kyse on nimenomaan siitä, että lopulta aika harva varmaan tekee sitä mitä oikeasti rakastaa. Taisivatpa olla vaan kateellisia juuri siitä, ihan just siis niiiin hyödyttömästä työstä, kuin mitä sinä teet. Sitä paitsi, ihan täydellä vakuudella kaikkia suomalaisia blogeja lukemattomana voin sanoa että olet yksi Suomen parhaimmista blogin kirjoittajista. En rehellisesti keksi ketään muuta, jonka blogi olisi yhtä oivalta, hauska ja raikas. Ja kivalla tavalla fiksu. Että kukapa tosiaan haluaisi lukea blogiasi.

Ninnumaaria (Ei varmistettu)

Eeva, tuo Nyt-juttu olisi voinut olla minun kynästäni. Huomautuksena vielä, että teet minun unelmieni työtä, johon muunmuassa kuuluu Helsinki Turusta käsin vain junamatkan kautta. (Ei päinvastoin kuten minulla nyt.)
Terkuin vastavalmistunut valtiotieteiden-maisteri,-joka-rakastaa-kirjoittamista,-eikä-tiedä-uskaltaisiko-sen-poliittisen-historian-maisterinpaperin-uittaa-joessa,-jotta-voisi-ryhtyä-tekemään-jotain-sellaista-kuin-sinä. Siihen asti ja sen jälkeen, olet idolini. Juttusi ovat uskomattoman rehellisiä ja aitoja, kiljahtelua ja nyökyttelyä ruudun tällä puolen. Kiitos.

Flore

Mä olen kanssa kuullut olevani (humanistisen alan tutkijana siis) suojatyöpaikassa. Kommentin kun lausui kehitysvammaisten lasten hoitaja, niin mitäpä siihen sitten vastaamaan. Mutta kyllähän lähestulkoon kaikki työt ovat tärkeitä, ei yhteiskunnasta jäisi mitään jäljelle, jos kaikki olisivat hoito-, opetus- tai puhtaanapitoalalla tai jossain missä ideana on tehdä rahaa tai pyörittää valtion koneistoa. Ihmiset tarvitsevat ajateltavaa, luettavaa, viihdettä, kulttuuria - se on suorastaan sivistysvaltion mittari. Joten yhdyn edelliseen kommentoijiin ja totean, että työsi on todellakin tärkeää ja sitä paitsi teet sen todella hyvin!

AnnaAusseista (Ei varmistettu)

Onpa ihme ilkeitä ihmisiä kun tuollaisia kommentoivat parhaalle blogaajalle/toimittajalle. Mun päiviä ainakin parantaa kun näen aamuisin, että olet kirjottanut joko tänne, hesariin tai lilyn toimituksen palstalle. Jaksan sitten paremmin tehdä merkityksetöntä työtäni terveyspalveluiden parissa... :D

Sini / nautiskellen.blogspot.com (Ei varmistettu)

Heh, ja minä kun odotan aina nimenomaan torstain Hesaria ruokajuttujen takia ja luen netissäkin ensin blogit ja sitten vasta uutiset! Ei joka päivä jaksa kerta kaikkiaan kuunnella näitä ikäviä uutisia, niitä kun tuntuu riittävän. Ja samoin niiden kirjoittajia (!), toisin kuin hyvien ruokajuttujen kirjoittajia. Kirjoitat lisäksi niin hyvin! En ole törmännyt moneenkaan, joka osaisi niin hyvin pukea sanoiksi niinkin arkista asiaa kuin ruoka. Minusta on pelkästään hyvä, että ruokaa tuodaan enemmän esiin mediassa, jokaisen kun täytyy kuitenkin syödä... Eli ainakin täällä arvostetaan työtäsi! :)

Grace (Ei varmistettu)

Eeva, et tiedäkään, miten tekstisi aina piristävät päivääni. Ja koska ne piristävät niin monen muunkin päivää, teet ehdottomasti tärkeää työtä!

Katri T (Ei varmistettu)

Kiitos, että jaksat kirjoittaa. On ihana seurata blogiasi.
ISO KIITOS!!!

Tytty (Ei varmistettu)

Heippa!

Olen täysin samaa mieltä Nyt.fi:n kirjoittajan kanssa! Olet sopivan kaukainen kaveri, sopivan maltillinen postausten kanssa (ei rumia paljastuksia kavereista jne., paha päivä on vain paha päivä eikä jokaista päivällä tavattua M. Ulkkua tarvitse nimeltä mainita), poikkeuksellisen oivaltava ja asennerikas nuori nainen!

Olen samanikäinen, olen asunut Turussa ja nykyään Naantalissa ja tavallaan toivon ettei mekään koskaan tavata. Että pysyisit sopivan kaukaisena ystävänä, jottei tämä ihastuskupla hajoaisi. Saattaisin jopa olla kateellinen, jos tavattaisiin.

Aloitan kuukauden päästä taas koulunpenkin kuluttamisen, vuosi on kulunut töissä ja motivaatiota on löytynyt opiskeluun. Olen nimittäin töissä naisvaltaisessa yhteisössä, jossa toisten vähättely, juoruilu ja ulkopuolelle jättäminen kuuluvat lähes työnkuvaan. Mutta hyvin olen jaksanut kun saa sopivan palkan, asennoituu oikein ja vaikeina aamuina SINUN blogisi piristää ja saa taas innolla odottelemaan elämäntilanteen vaihtumista. Ei haittaa, ettei se vaihdu nythetitässä, vaan se odottaminen on jo ihanaa. Sinulta sen olen oppinut.

Kommentoin aikaisemminkin ja kerron uudestaan, luen sinun blogisi aina viimeisenä (muita blogeja on ~3 mitä luen) koska sinun blogisi saa aina piristymään ja asennoitumaan päivään positiivisesti oli tilanne mikä hyvänsä.

Muut kateelliset vielä haaveilevat unelma-ammatista kun sinä teet sitä tässä ja nyt ja kuten yllä joku kommentoi, kyllä ne maailmanpelastajatkin tarvitsevat jotain luettavaa!

Tyyne Mursu

Eeva, voisin kirjoittaa sinulle rakkauskirjeen. Olet idolini.

Shoegal (Ei varmistettu)

Täällä myös yksi lisää, jonka elämässä sinun kirjoituksesti ovat oikeasti isossa osassa ja tärkeitä. Olet ihan oikeasti yksi parhaita kirjoittajia Suomessa :) Työsi ei todellakaan ole turhaa, vaan aivan päinvastoin! Ja kirjoita ihmeessä niin paljon kuin vaan haluat ajatuksiasi eri elokuvista ja tv-sarjoista, mua todellakin kiinnostaa!

Mari77 (Ei varmistettu)

Sinä osaat todella kirjoittaa ja siksi tykkään lukea blogiasi enkä vain katsella kuvia. Kukaan ei voi tulla sanomaan, että joku toinen työ on toista työtä tärkeämpää vaan kaikkia töitä tarvitaan. Toisesta korvasta sisään tuollaiset kommentit. Mekin jotka (jonkun mielestä) teemme muka jotenkin blogien tms. kirjoittamista tärkeämpää työtä ammennamme paljon voimaa siitä miten joskus saa upota lukemaan viihdettä ja höpöä ja ruokajuttuja ja katselemaan kauniita kuvia!

Susannakaarina
Snapshots.

Itse ymmärrän varsin hyvin, miksi joku HALUAA lukea juttujasi. Olet kehittynyt paljon kirjoittajana ja siksi olenkin jäänyt koukkuun. :) Tykkään siitä, että blogisi ei junnaa samojen asioiden ympärillä ja ole täynnä miljoonaa kuvaa vain sinusta (vaikka kaunis oletkin ja tyylisi kiva). On paljon mielekkäämpää lukea blogia, jossa ollaan rehellisesti sitä mitä on. Kiitos siis Eeva!

Ja toimittajan työhän on just parasta! Siinä ei koskaan tiedä minne päätyy. :)

Kiti (Ei varmistettu)

Täällä yksi työkseen kirjoittava vielä painii ajoittain samanlaisten ajatusten parissa: hoitoalalla työskentelevät ystäväni muun muassa antoivat sädehoitoa syöpäpotilaalle ja jakoivat mummoille lääkkeet, ja minä vain kirjoitin jutun lehteen, joka on jo viikonloppuna lehtiroskiksessa. Mutta ainakin toivottavasti juttuni antoi uutta tietoa ja ajanvietette, kenties sille leukemiapotilaalle.
Arvostetaan siis itseämme ja työtämme; sitä miten voidaan ilahduttaa ihmisiä teksteillämme. Ja kuten jo aikaisemmissa kommenteissa todettiin, myös minä arvostan sitä, kuinka blogeissasi on hyvin kirjoitettuja, oivaltavia tekstejä eikä pelkkiä valokuvia.

Damn right! Ihmisten on aina helppo arvostella muiden tekemisiä, varsinkin niiden ihmisten joiden omissa tekemisissä ole sen enempää hurraamista. 

Sun blogi on ihana, plus lueppa eilisen NYTtiä. :)

Vierailija (Ei varmistettu)

Tämä blogi on parasta! Jokainen sun kirjotus saa mut hymyilemään ja usein oivaltamaan jotain uutta, inspiroi ja piristää surkeina päivinä. Ja jostain syystä epäilen, etten ole ainoa! (: Jos se ei siis ole tärkeää, niin mikä on?

Vierailija (Ei varmistettu)

Ai hyvä luoja kuinka pidän sinun blogistasi ja kolumneistasi ihan näääääääääääääääääääääääääääääääääin paljon. Olet oikea arkipäivien pelastaja! Ja joskus myös viikonloppujen mutta haluan uskotella itselleni, että teen viikonloppuisin muutakin kun luen blogeja.................. Kiitos tuhannesti siitä, että asettelet ruohosipuleita pinseteillä ja öö, näppäilet näppäimistöä. Kiitos.
Saga

Vierailija (Ei varmistettu)

Itsekin soimasin joskus itseäni siitä, että teen "jotain kivaa" sen sijaan, että olisin rakentamassa kaivoja Namibiaan. Mutta mitäs iloa niillä namibialaisilla minusta olisi, jos rakentaisin kaivoja pitkin hampain, suupielet alaspäin ja huokailisin, että "oikeastaan haluaisin tehdä jotain ihan muuta"? Kaikilla on paikkansa.

Vierailija (Ei varmistettu)

Hah, hah, hyvin kirjoitettu! Ovatkohan kommentoijat kateellisia sulle?

Saima-täti (Ei varmistettu)

Olet saanut osaksesi silkkaa vääryyttä. "Luen" todella paljon blogeja, ja pystyn sen myös myöntämään, mutta Eeva sinun blogisi on täysin rehellisesti ainoa, jota todella luen. Olen seuraillut bloggailuasi jo vuosia, enkä ikinä kyllästy nokkeliin kirjoituksiisi aiheesta kuin aiheesta. Johtopäätös: Älä lopeta sitä mikä tekee sinut onnelliseksi, sillä se tekee onneliseksi myös ainakin yhden tuiki tuntemattoman ihmisen.

Eeva Kolu

Kiitos ihan kaikille teidän hurjan ihanista kommenteista! MUISK!

Pages

Kommentoi

Ladataan...