Kiitos rakkaani, kun olet niin ärsyttävä

Huh. Tänään on ollut pitkä ja uuvuttava päivä. 

Köllötellään tässä sängyllä. Minä syön karkkia ja katson komedioita. Koirakamu nukkuu vieressä ja minä odotan, jo yhdeksättä tuntia, että se heräisi. Tänään se saa tulla sänkyyn, päätin, kun kannoin nukutettua, tajuttomana retkottavaa koiraa eläinlääkäriltä kotiin.

Olen vollottanut koko päivän, vaikka kaikki on ihan hyvin. Tai siis kun ei ole, koska asiat ovat liian hyvin. Kun avaan jääkaapin, kukaan ei tule norkoilemaan jalkoihin niin, että meinaan kompastua. Kun avaan eteisen kaapin, kukaan ei ala riehua lenkin toivossa ja tallo nättejä kenkiäni ruttuun. Ärsyttäviä pieniä juttuja, joista oli jo tullut huomaamatta niin normaali osa eloa.

Enpä nyt tiedä, mikä tämän koko jutun pointti oli. Kenties se, että ne rakkaiden tyyppien ärsyttävät tavat eivät jonain päivänä ehkä enää tunnukaan niin ärsyttäviltä. Ehkä ne ovatkin niitä, joita eniten tulee ikävä - koska ne saattavatkin olla lähimpänä sen rakkaimman tyypin aitoa ydintä. Sensuroimattomana, sellaisena kuin on, silloin kun ei yritä miellyttää ketään. Ja että on oikeastaan onni, että joku tuntee olonsa niin turvalliseksi kanssani, että uskaltaa olla. Ärsyttävä.

Joten kiitti koirakamu, kaikista niistä hetkistä, kun käyt hermoilleni. Huomenna yritän muistaa kiittää taloutemme kolmatta jäsentä siivousnatseilusta ja äkkipikaisuudesta. Saakelin rasittavat ukot, rakastan teitä.

Äsken heilahti jo vähän korva.

Share

Kommentit

somewhere

voi, pikaista paranemista koirakamulle!

 

One day

Paranemisterkkuja koiralle! :) (ps. sul on ihan sama irttarimaku ku mulla!)

nupsi (Ei varmistettu)

En voi sanoa muuta kuin aivan ihana teksti! (tai sanottakoot myös se, että kirjoitustyylisi on aina vain niin mahtava :) )

Ilsa (Ei varmistettu)

Voih, annoin omalle karvakamulleni ylimääräiset pusut ja rutistukset tän tekstin luettuani. On ne vaan niin ihania! Siivousnatseista kanssa-asujista en tiedä vielä mitään, mutta toivotaan että sekin päivä koittaa. :)

Jos uudet komediat kiinnostavat, niin kannattaa katsastaa Mindy Kalingin The Mindy Project. Jotenkin sen huumori on musta vähän samantyyppistä kuin New Girlissä. Pilotti ei oo mitenkään erityisen hyvä (ehkä siksi että sen parhaat läpät löytyy trailerista jonka katoin noin 100 kertaa ennen kuin sarja alkoi...), mutta siitä eteenpäin koko eka tuotantokausi on (mun mielestä) täyttä timanttia! :)

Eeva Kolu

Mindy on mahtava! Sarja katsottu, seuraavaksi haluan lukea kirjan :)

Ilsa (Ei varmistettu)

Jes, mahtavaa! Mä tilasin hätäpäissäni kirjan netistä kun en Suomesta mistään just sillon löytänyt. Suositukset sillekin! Mindy on huippu! :)

saltsu (Ei varmistettu)

Voi että, täällä mä aloin sitten myöskin pillittämään tästä tekstistä. Rakas vanha kissani, joka varmasti tietää miten ärsyttää, on jo niin vanha ja vaivainen, että rupesin miettimään miten tylsää se elämä onkaan, kun ei enää mauku ole hyppimässä läppärin päälle aina kun silmä välttää ja huutamassa ruokaa aamuisin ja karvastamassa vaatteita vaatekaapissa ja punkemassa syliin jopa vessanpöntöllä. Pitääkin yrittää myös antaa anteeksi ne sen ärsyttävyydet vielä vähän paremmin ja torumisen sijaan halata ja suukottaa sitä!

mauku (Ei varmistettu)

joskus näin tarran missä luki että "a home without a dog is just a house". ehkä se toimii kaikkiin lemmikkeihin ja myös muihin kanssa-asukkeihin.

pikaista paranemista karvaiselle kaverille!

Terhis (Ei varmistettu)

Ah ja voih. Itsellänikin on aina joku kilon kokoinen köntti kurkussa näissä nukutustilanteissa. Tuntuu jotenkin kauhealta päästää oma rakas lipumaan jonnekin kauas. Saati sitten, jos sen joutuu tekemään tietäen, ettei se rakas sieltä enää palaa.

Menetettyäni muutama vuosi sitten ihanan karvapalleroni, muistan ihmetelleeni eniten sitä, että on niin hiljaista. Jatkuvasti perässä kulkeva "varjo" oli poissa. Varjo, jonka läsnäolon TUNSI, vaikkei nähnyt, kuullut tai haistanut sitä. Eihän se pieni villakoiratypy mitään suurta meteliä itsestään pitänyt, mutta juuri ne kynnen äänet parketilla ym. Yhtäkkiä niitä ei kuulunut. Oli tosin hetkiä, jolloin olisin voinut vannoa kuulleeni ne. Kauaa en voinut elää ilman niitä, vaan oli hankittava toinen ärsyttäjä :)

Teidän herralle pikaista toipumista! On se söpöliini ♥

Hosuli
Hömppäblogi

Puhuin tästä vastikään työkaverini kanssa. Hän kertoi puolisonsa jättävän likaiset työhousunsa joka ilta samaan paikkaan lattialle, vaikka asiasta on kuinka monta kertaa puhuttu. Siitä kaverini sitten nostaa ne ja vie pyykkikoriin. Joka ikinen ilta.

Ärsyttävää, mutta. "Entä jos ne housut ei joku ilta oliskaan siinä lattialla?" Silloin niitä kaipaisi. Niinpä.

Pitääkin taas muistaa kiittää omaa siivousnatsiani.

Mirene (Ei varmistettu)

Meidän siivoushullu ei (vielä) ole sotkuiselle tyttöystävälle valittava natsi, mutta kun se päivä joskus koittaa (ja varmasti koittaa, kun asuinkuukausia kertyy enemmän kuin nykyinen neljä), niin pitää muistaa tämä teksti :) Siivoushullun mukana muuttaneen diivarouvakissan kohdalla olenkin jo monesti miettinyt, miten tylsää tuleekaan, kun se joskus lähtee lopulliselle matkalleen. Nytkin on ihan outoa, kun kissa ei ole häiritsemässä opiskelua, vaan toista tuntia mököttämässä sängyn alla.

AR (Ei varmistettu)

Moi, juuri kun klikkasin bligiisi ja otsikko tuli näkyviin ajattelin että "tämä on kyllä kaikkien aikojen paras blogi, niin hienosi kirjoitettu!". Ja jälleen yksi kirjoitus voidaan lisätä todisteiden joukkoon! En tiedän johtuuko raskaudesta vai mistä, mutta piti heti aamuitkut pirauttaa tekstin päällisiä.. oma koira äsken ärsytti aamukävelyllä jumittumalla etupihalle istumaan kun ei halunnut tulla sisälle. No, ärsyttihän se aluksi ja yritin sitä riuhtoa ja maanitella mukaan mutta sitten onneksi tajusin että mikäs kiire tässä on? Olin lehdet juuri ottanut mukaani postilaatikosta niin lukaisinpa ne siinä keskellä parkkipaikkaa ja koira sai nuuskutella lämmintä kevätilmaa tarpeekseen :D Ärsyttävää mutta niin ihanaa! Ja tosiaan, koskee varmasti kaikkia rakkaita, pitäisi osata arvostaa kaikenlaisia hetkiä yhdessä <3

Eeva Kolu

AIVAN MAHTAVA ASENNE! Tuolla tavalla kun muistaisimme itse kukin vähän useammin suhtautua, kyllä se elämä vaan hymyilis enemmän :)

Kiitos kommentistasi, fanitetaan sitä täällä kaikki, minä, poikaystävä ja koira.

AR (Ei varmistettu)

Kiitos itsellenne :)

Sofia (Ei varmistettu)

Voi Eeva, olet niin taitava kirjoittaja! Kiitos ihanasta blogista! Xx

Hanna-M (Ei varmistettu)

Tiedän niiiiin, mitä tarkoitat. Parisuhteen päätyttyä keväällä koirat jäivät minulle ja mietin pitkään omaa jaksamistani. Nyt huomaan etten olisi jaksanut ilman koiria. Että näin <3

kiskiskiskis (Ei varmistettu)

Voi ei, taidan olla vähän aamuherkällä tuulella, kun tämä teksti sai muutaman kyyneleen silmäkulmaan. Kirjoitat vaan niin mahtavasti ja monesti tuntuu, että sanot juuri oikeat sanat oikealla hetkellä. Pus pus.

Vierailija (Ei varmistettu)

Harva osaa kirjoittaa arkisista asioista niin kauniisti, kuin sinä osaat.
T. vakiolukija

Mint_tu (Ei varmistettu)

Voi miten ihana postaus! Tästä tuli jotenkin samalla kertaa hyvälle mielelle ja toisaalta alkoi myös itkettää. Joskus käy niin, että esim. aamulla ei millään huvittaisi lähteä viemään koiraa ulos kaatosateessa/lumimyrskyssä tai koska muuten vaan väsyttää. Sitten tulee mieleen, että entäs jos ei enää tarvitsisikaan lähteä? Kauhea ajatus. Muutamat tutut haluavat myös aina välillä ottaa meidän koiran hoitoon ja kun se on siellä, kotona on ihan omituista.

Meidän koira leikattiin reilu vuosi sitten ja kun se nukahti eläinlääkärissä, meinasin alkaa parkua, koska se oli niin surullinen näky. Joskus sillä on myös ollut normaaleja pikkukremppoja (kuten venähtänyt jalka) ja niistäkin on aina kauhea huoli.

Kiitos, Eeva, tästä blogista! Osaat jotenkin aina pukea sanoiksi ne asiat, joita olen itsekin joskus mietiskellyt (tämä postaus on ehkä paras esimerkki). Kirjoitat arkipäiväisistä asioista niin kauniisti ja osuvasti.

Vierailija (Ei varmistettu)

Huomasitko Karkkipäivän kirjoituksen kateudesta? Sinut nimittäin mainitaan siinä ja jokaisen ylistyksen sana on ihan totta!

Eeva Kolu

Juu luinhan mää sen! Tosi kivasti oli Sanni meikkiksestä kirjoittanut :)

Riki (Ei varmistettu)

Saatoin toissapäivänä rakkaan 14-vuotiaan kissakamuni viimeiselle matkalle. Olen kiitollinen yhteisistä hetkistämme, vaikka niihin hetkiin mahtui niin paljon kaikkea todella äryttävää -kissankarvat kaikkialla, yölliset herätykset ruokakupille, takapuolen pyyhkimiset mattoon...
Voi kunpa vain olisin saanut noita ärsyttäviä hetkiä vielä paljon enemmän, paljon kauemmin!

Eeva Kolu

Voi, osanottoni ja jaksamista sinulle. Muistan vieläkin elävästi, miten raskasta lemmikin poismeno on, mutta jos yhtään lohduttaa niin nyt kun siitä on pari vuotta, rakkaan koiravainaani ajatteleminen tuo aina hymyn huulille :)

Vierailija (Ei varmistettu)

Kuulostaa jotenkin aavemaisen tutulta tuo siivousnatsi ja äkkipikainen mies... Sain juuri ohjeeksi pestä pyykkiä ja sormen heristyksen kun miekkonen lähti rientoihin :)

Meillä toinen perheen miekkonen eli koiramme katkaisi takajalkansa pikkupentuna. Oli ei-ihan piece of cake estää puolivuotiasta pentua hyppimästä ja juoksemasta toipilasaikana, mutta hienosti koetuksista toivuttiin. Tsemppiä teille toipilasaikaan, toivottavasti jää lyhykäiseksi!

TiinaMariN.

Kiitos huipusta blogista! Tykkeen! Tykkään myös noista irtokarkeista, joiden näkeminen blogeissa on nykyisin harvinaista herkkua -  joka paikassa hehkutetaan karkkilakkoa ja terveellisiä elintapoja. Mutta kyllä joskus pitää saada sokeria! Paranemiset hauvatoverille!

 

Eeva Kolu

Kiitos kaikille kommenteistanne ja kauniista sanoistanne, olette ihan mahtavia tyyppejä.

Koirakamu voi jo paljon paremmin ja jos osaisi, varmasti kiittäisi teitä paremman olon toivotuksistanne :)

Kommentoi