kirja sinulle, joka et jaksa lukea kirjoja

Kaikki mitä rakastin

 Viime aikoina minun ja lukemisen suhde on ollut vähän hankala. Olin koko syksyn odottanut, että pääsen joululomalla nautiskellen tarttumaan Michael Cunninghamin Tunteihin. Kun sen aika vihdoin tuli, luin kolme sivua ja väsähdin. Olen koko vuoden pyöritellyt kirjaimia, miettinyt sanoja, kirjoittanut ja lukenut. Cunninghamin koukeroinen teksti ja sulkumerkit olivat liikaa ylirasittuneille silmilleni ja väsyneille aivoilleni. Laitoin kirjan suosiolla odottamaan parempaa hetkeä. Eihän täydellistä suklaaleivostakaan syödä silloin, kun on jo valmiiksi ähky.

 

Ajattelin kaipaavani jotain kevyempää, salaattia suklaaleivoksen sijaan. Päätin rohkeasti seikkailla chick litin maailmaan ja tartuin vaaleanpunakantiseen kirjaan, jossa syötiin croissanteja ja setvittiin rakkauspulmia Pariisissa. Kuulostaa aika hyvältä, eikö? Päästyäni sivulle 20 totesin, että revin mieluummin jokaisen sivun irti, pyörittelen tolloksi, pureskelen ja nielen, kuin luen kirjan loppuun.

 

 

Seurasi turhautunutta marinaa. Tarrauduin paljon lukeviin ystäviini kuin haaksirikkoutunut ja rukoilin lukuvinkkejä. Yksi kaverini ehdotti, että mitäs jos sä et vaan vähään aikaan lukis.

 

Oivallus. Tosiaan. Mitä jos en vaan lukisi vähään aikaan mitään? Pitäisin loman lukemisesta! Pian jo huusin (ainakin mielessäni) SIIS MÄ EN VAAN LUE! MÄ EN AIO LUKEA VÄHÄÄN AIKAAN YHTÄÄN MITÄÄN! OI IHANA VAPAUS!

 

Noin vuorokausi tämän jälkeen taloudessamme käytiin seuraavanlainen keskustelu:

 

Minä: Siis mitä ihmiset niinku tekee iltaisin?

Kanssa-asukki: Kattoo telkkaria.

M: Meillä ei oo telkkaria.

K: Pelaa tietokonepelejä.

M: Meillä ei oo tietokonepelejä.

K: Käy urheilemassa.

M: Mä kävin jo aamulla.

K: Kaivaa nenää.

M: Okei.

 

Nenän kaivaminen viihdytti noin kolme minuuttia, jonka jälkeen olin taas saman pulman edessä: mikä eteen, kun ei jaksa lukea, muttei osaa olla lukemattakaan?

 

No esimerkiksi Jonathan Tropperin kirja Kuinka lähestyä leskimiestä. Onneksi poimin sen kirjastosta mukaani ja luin alusta loppuun ennen kuin ehdin lukea takakantta, joka lupaa kirjan olevan oivaltava kuvaus pärjäämisestä miesten maailmassa, jossa karu totuus on, että loppupelissä lihasten ja sukukalleuksien koolla todella on väliä. Siis mitä vit...? Tekstillä ei ole mitään tekemistä kirjan kanssa. Älä siis säikähdä. Kustantaja oli todennäköisesti kännissä kirjoittaessaan tuon.

 

 

Kirja kertoo surusta ja sen käsittelemisestä. Doug jää nuorena leskeksi, kun vaimo kuolee lento-onnettomuudessa. Jälkeen jää vaimon teini-ikäinen poika, jonka suhde Dougiin on harmaata aluetta niin juridisesti kuin muutenkin. Aihe on murheellinen, mutta kirja on hauska.

 

Tässä kirjassa ei ole virtuoosimaista kielenkäyttöä, monitasoista kerrontaa tai mitään muutakaan, mitä tajunnanräjäyttävältä romaanilta vaaditaan. Tämä on yksinkertaisesti sujuvasti kirjoitettu kirja, joka etenee sivu sivulta, jonka henkilöistä ihan tykkää ja joka välillä naurattaa. Se ei vaadi mieletöntä aivopainia lukijaltaan, muttei myöskään pidä tätä idioottina. Toisin sanoen, se oli juuri sellainen kirja, jonka lukemisesta väsyneet silmäni ja aivoni nauttivat suunnattomasti juuri nyt.

 

Kirjan kerronta on niin selkeää, visuaalista ja draaman kaaren mukaan etenevää, että välillä tuntui kuin olisi kirjan sijaan katsonut leffaa - hyvä juttu meille kirjoihin väsähtäneille. Itse asiassa olen äimän käkenä siitä, ettei tästä ole jo tehty jonkun joulun pakollista hyvänmielenleffaa, jossa vaimovainaata näyttelee Jennifer Aniston.

 

Tropperin teksti tuo todella paljon mieleen Nick Hornbyn, ja siis nimenomaan sen vanhan ja hyvän Hornbyn, ei sitä nykyistä ja väsähtänyttä. Jos pidät Hornbysta, suurella todennäköisyydellä pidät myös tästä.

 

 

 

Share

Kommentit

Nina (Ei varmistettu)

Oletko jo lukenut Audrey Niffeneggerin Aikamatkustajan vaimon? Suosittelisin sitä kaikille lukemiseen väsyneille. Tarina lähtee heti koukuttamaan, eikä ole liian raskas.

Eeva Kolu
Kaikki mitä rakastin

Nina: voih, ostin sen kirjan joskus rantalomalla ja sen jälkeen olen kolme kertaa yrittänyt lukea sitä, enkä ikinä ole päässyt sivua 50 pidemmälle. Se oli jotenkin liian siirappinen mun makuun. Kiitos kuitenkin vinkistä, lisääkin saa antaa jos tulee mieleen :)

Elina (Ei varmistettu)

Melissa Banks ja Curtis Sittenfeld ovat chick lit -naamiaispuvun alla hyviä kirjoittajia. Sujuvaa tekstiä ja melankolisia tunnelmia.

Mari (Ei varmistettu)

Mike Pohjolan Ihmisen poika on viihdyttävä.

Päivi (Ei varmistettu)

Itsellä on ihan sama olotila, mikään joululahjakirja ei nyt kiinnosta vaan kaipaan jotain kevyempää, sujuvaa ja helppoa luettavaa. Pitää ehkä mennä kirjakaupan kautta tänään kotiin ja hakea A-L Härkösen Onnen tunti tai Nousiainen Metsäjätti viikonlopuksi. :) Tropperkin on jo luettu, tarttui joskus aiemmin mukaan pokkarihyllystä ja osoittautui loistavaksi matkaluettavaksi. :) Tropperilta on tullut myös toinen suomennettu teos Seitsemän sietämättömän pitkää päivää, mutta olen odotellut jos tuostakin tulisi pokkariversio jossain vaiheessa.

Minna (Ei varmistettu)

"Päästyäni sivulle 20 totesin, että revin mieluummin jokaisen sivun irti, pyörittelen tolloksi, pureskelen ja nielen, kuin luen kirjan loppuun."

:D:D
Mahtavasti kiteytit juurikin sen saman fiiliksen, joka mulle tuli kun kerran yritin lukea kyseistä kirjallisuudenlajia!

Krista (Ei varmistettu)

Vitsi sä oot vaan ihana :D

Hönö (Ei varmistettu)

Yök, jos se oli se kammottava Rakkautta au lait tms. Kira Poutasen roska, niin onnittelen päätöksestä jättää sen kesken. Mun mielestä lajityyppiä ei pidä parjata vaan sen (noin häpeällisen) huonoja edustajia. Yök.

Menni (Ei varmistettu)

Marin ehdottama Ihmisen poika tuli mullekin mieleen. Kauhistuin ensin sen paksuutta, mutta nappasi kuitenkin hyvin mukaansa ja luin sen joulun aikaan muutamassa päivässä. Jotkut jutut mua siinä vähän ärsytti, muttei kuitenkaan liikaa. Ja varsinkin näin Turussa asuvana sitä oli hauska lukea. :)

iiz (Ei varmistettu)

Onko Alexandra Salmelan 27 jo luettu? Sen sai tällainen todella väsähtänein silmin vaeltajakin luettua ja jopa innostui. Paikoin raivostuttava, paikoin angstinen, mutta pääosin kiinnostava tarina, jonka haluaa ehdottomasti kuulla tai lukea loppuun.

Salla (Ei varmistettu)

Auttaisiko hetkellinen irtiotto kaunokirjallisuudesta? Bill Bryson: Sisään! Lyhyt historia lähes kaikesta kotona (WSOY, 2011) = timangia

Mimme (Ei varmistettu)

Mikään ei ole niin kamalaa kuin olla lukutoukka, jolla on sellainen olo, ettei mikään kirja kelpaa - mutta myöskään kirjattomuus ei onnistu. Postauksesi oli muuten todella ihana, ei sillä, etteivät kaikki olisi :) Sinulta saa aina lukea nerokkaita ja hauskoja huomioita elämästä ja maailmasta.

Elina (Ei varmistettu)

Sama täälläkin - aina olen lukenut ja pidän itseäni kirjaihmisenä/lukijana, mutta nykyään en oikein pääse eteenpäin missään kirjassa. Nyt lupaava alku on joululahjakirjan parissa. Kaunis turhuus vie ranskalaiseen yltäkylläiseen hovielämään. Kunnon todellisuuspakoa entisaikojen todellisuuteen.
http://www.otava.fi/kirjat/tieto/2011/fi_FI/kaunis_turhuus/

Kannattaa tutustua :)

Annan/rauhaajarakkautta.blogspot.com (Ei varmistettu)

Pari täällä jo ehdottikin muuta kuin fiktiota. Itse teen aina silloin tällöin syrjähypyn tietokirjojen puolelle. Anne Te Velde-Luoman Kaaoksen kesyttäjä tsemppsi järjestelemään kodin tavaroita parempaan järjestykseen. Seuraavana vuorossa Essi Avellanin Matka Champagneen. Samppanjatietouden ja matkailun yhdistelmä ei voi olla huono :)

Pinja (Ei varmistettu)

Aina kun mulle iskee se tahdon lukea hyvää, mutta kevyttä-olo niin tarraan Pottereihin. Ja koska ne on lukenut jo (pariin otteeseen) aiemmin läpi niin ei tarvitse edes ajatella, voi vaan antaa silmien kulkea riveillä ja koomata. :)

Maaria (Ei varmistettu)

Ehdottaisin Eeva sinulle fantasiakirjallisuuden lemppareitani, mutta se ei taida olla sinun teekupposesi :)

Oletko lukenut John Boynen "Poika raidallisessa pyjamassa"-kirjasen? Aihe ei ole helppo, mutta kirja on lyhyt ja nappaa heti mukaansa. Erityisesti lapsen näkökulma on kiehtova.

Reetta (Ei varmistettu)

Lue Piiat (the help). Helppo luettava, semisti hömppä, hiukan opettavainen, mutta tooosi koukuttava. Toinen bestselleri eli Tuulen varjo on ollu samaan aikaan luettavana, mutta jäi rannalle ruikuttamaan kun pukki toi Piiat. :)

Lotta / 52mekkoa.blogspot.com (Ei varmistettu)

Minulle kävi samoin Ian McEwanin Atonementin kanssa..olin odottanut malttamattomana joululoman alkua että pääsen uppoutumaan kokonaiseksi neljäksi päiväksi kirjan uumeniin.. no loma oli ja meni ja jumitan edelleen sivulla 76. Miksei se etene, miksei! Sehän on moderni klassikko, sen on pakko olla hyvä!
Ehkä vaan luovutan ja katson sen leffan.

Ja olen muuten samaa mieltä Hornbyn tuotannon lehmänhäntälaskusta. Luen silti aina uusimman julkaisun, vähän niinkuin sisäisesti pakotettuna.

Tiiu (Ei varmistettu)

Mua ei kans huvita lukea nyt. Jeffrey Eugenidesin The Marriage Plotin jalkeen olen ihan shokissa, koska se oli ihan tolkuttoman huono. Olis tarkoitus nyt tarttua uuteen Murakamiin... mutta mites jos sen kanssa kay samoin..? Aargh!

Janita (Ei varmistettu)

Aavikon kukka (Waris Dirie). Vaikka kirja onkin omaelämänkerta ja Warisin elämä on ollut rankka, tämä kirja imaisee sisäänsä jo ensimmäisessä luvussa. Luin tuon kirjan tänään kahdessa tunnissa.

juno (Ei varmistettu)

luin syksyllä lahjaksi saamani jonathan franzenin freedomin ja sen jälkeen ollut vähän vaisua, kun se oli niin tolkuttoman hyvä.... olin missannut kaiken hypen, joten ei ollut ennakko-oletuksia sen suhteen. sitten yritin kanssa tiiun mainitsemaa the marriage plotia - hyvä tietää, etten ole ainoa, jonka mielestä se on huikeen surkee. en ehkä pysty lukemaan sitä loppuun, oon niin pettynyt.

nyt lueskelen kaikkee outoo sälää ja lapsuuden suosikkeja, joita oon ladannut muutamalla dollarilla kindleen. jätän sit suosilla kesken, jos ei nappaa, ja siirryn seuraavaan.

Tuuli / skontochsmakligt.blogspot.com (Ei varmistettu)

Kautta aikojen (tai kautta tän blogin) sun kirjasuosituksesi on menneet ihan nappiin. Kiitos niistä! Tämän postauksen myötä tuli olo, että pitäisi ehkä luopua telkkarista tai kaivaa vähemmän nenää, niin kokisi enemmän upeita tainoita, jotka vaan odottavat kirjahyllyissä tarttujaa. :)

Kommentoi