Kotikulmilla

Ladataan...

Tämänhetkinen lempibiisini on Lana Del Reyn (joo joo) Radio. Soitan sitä uudestaan ja uudestaan.

Lempikohtani on

No one even knows how hard life was
I don't even think about it now because
I've finally found you

Erityisesti I don't even think about it now because.

Sitä hyräilen aamulenkilläni kun heitän ylävitoset merimaisemalle Tähtitorninmäen korkeimmalta kohdalta (rakastan maisemaa niin paljon, että jos en malta pysähtyä ihailemaan sitä, minun on silti huomioitava sen olemassaolo jotenkin, ja jos se tekee minusta ääliön niin olkoon sitten niin).

Ja I've finally found you, rannan pioneille ja syreeneille ja nopean pyrähdyksen päässä olevalle jätskikiskalle, jonka pallot ovat pään kokoisia. Vaaleansinisestä vaaleanpunaiseksi ja taas siniseksi muuttuvalle taivaalle, jota saan ihailla istuskelinpa rannassa tai omalla sohvalla. Kiljuin riemusta kuin lapsi kun tajusin yhtenä päivänä, että asuntooni kuuluva meteli tuli sumutorvista. En ole koskaan asunut näin lähellä merta. 

I've finally found you, paitsi vaaleanpunaiselle taivaalle myös satavuotiaille kivilinnoille joiden utuisen väriset seinät saavat maailman näyttämään pastellinväriseltä, ihan kuten Lanan biisi saa sen tuntumaan.

Share

Kommentit

Vierailija (Ei varmistettu)

Tiedätkös, ihanaa kun joku on kans niin höpön onnellinen pienistä huikeista asioista ja hetkistä. Se fyysinen tunne ja ilo, mikä niistä tulee! Pelkään joskus ihmisten kyllästyvän mun metsän eri tuoksujen hehkutteluun, pilvien ihmettelyyn, hedelmien ja kukkien hypistelyyn, luonnosta höpöttämiseen ja (hauskannäköisten) koirien moikkailuun. Sitten muistan, että mitä väliä, jos jonkun mielestä olen hassu tai lapsellinen, niin who cares. Ihanaa, että meitä on muitakin. Toivottavasti en ikinä kadota tätä, ilman elämä olisi kovin paljon harmaampaa <3

tipula (Ei varmistettu)

olen asunut Lapissa koko ikäni ja aina kammoksunut Helsinkiä, varsinkin sen jälkeen, kun vietin siellä viisi viikkoa kymmenen vuotta sitten. Kaikki oli niin kaukana, koko ajan piti olla laittautuneena, joka kulmalla oli haisevia pummeja ja koko ajan oli ikävä kotiin. Mutta niin, sun ja WTD:n Natan Helsinki-postausten jälkeen Helsinki vaikuttaa suunnilleen maailman romanttisimmalta ja söpöimmältä paikalta asustaa! Enää ajatus siitä, että mitä luultavammin joudun sinne työn perässä muutaman vuoden kuluttua muuttamaan, ei enää nosta kyyneleitä silmiin, vaan pikemminkin innostuksen pintaan - en melkein malta odottaa!
Joten joo, kiitos. Lisää Helsinki-postauksia, nää on ihania.

Emma Wilde (Ei varmistettu) http://www.thewildethings.com/

Kaikki mitä rakastin tarjoilee tosi hyviä Helsinki-paloja, mutta löydät Helsinki herkkuja myös Creating Helsinki-blogista http://www.creatinghelsinki.com/, ja katsothan myös minun blogini aloittelevan Helsinki, Baby päivityskategorian http://www.thewildethings.com/search/label/Helsinki%20Baby, pyrin laittamaan blogiini jatkuvasti tärppejä lempikaupungistani!

Emma Wilde (Ei varmistettu) http://www.thewildethings.com/

Kauniita sanoja kauniista asioista. Olen itsekin aina kuin puulla päähän lyötynä Tähtitorninmäellä. Maisema jaksaa ihastuttaa, oli ilma sitten millainen tahansa.

Vierailija (Ei varmistettu)

Anteeksi, mutta tarkoitatkohan Kaivopuiston laelta näkyvää huikaisevaa maisemaa, jossa meri näkyy monella suunnalla? Sillä se ei ole Tähtitorninmäeltä, vaikka vieressä on tähtitorni... Tähtitorninmäki on seuraavassa puistossa pohjoiseen, eikä sieltä näe yhtä hyvin merelle. Tämä on hieman sekavaa.

Sumutorvet (ja lokit) kuuluvat minunkin kotini soundtrackiin. Aika ihanaa meteliä.

Hennaka (Ei varmistettu)

On ihanaa, että ihmiset osaavat arvostaa asuinpaikkojaan. Itsekin olen tuntenut tässä kesänkorvilla selittämätöntä rakkautta tämänhetkistä kotipaikkakuntaani kohtaan. Se on pieni kaupunki Pohjois-Pohjanmaan rannikolla. Ikkunastani näkyi meri, kunnes pihlajaan tuli lehdet ja kukkia. Mutta en valita, koska kukkiva pihlaja on jumalattoman kaunis. Joka päivä pyöräilen kauppaan tai töihin vanhojen puutalojen ohi kurkkien pihoille. Meren läheisyys tuntuu huumaavalta. Olen sisämaassa ja Saimaan rannalla asunut, mutta meri tuntuu ihan mahtavalta niihin paikkoihin verrattuna. Aina voi kaikkien ihmisten kanssa sanoa, että "No mennäänkö vaikka tonne johonki rantaan" Tähän mennessä olen istunut mattolaiturilla ja nurmikolla vilteillä, hiekkarannalla kivillä nuotion ääressä, museon vierellä kiveyksellä, terassilla olut kädessä huiviin kääriytyneenä. Ja meri on aina ihan mahtava, joka kerralla. Mahtava on se auringonlasku ja myöhäisen illan valo. Rakastan tätä! Minun oli pakko sanoa se jollekin, koska muuten tuntuu että mää halkean!

Kommentoi

Ladataan...