Kun skeptikko kotimaiseen chick litiin tarttui

Olen aikaisemminkin maininnut, että chick lit ei lukeudu lempigenreihini kirjallisuudessa, vaan herättää lähinnä raivoa tai inhon väristyksiä. 

Nyt oli kuitenkin pakko tehdä poikkeus ja tarttua vaaleanpunakantiseen kirjaan, sillä uteliaisuuteni vei voiton, kun näin Laura Paloheimon säihkyvän satiiniglitterpläjäyksen, Klaukkalan. Millaista on kotimainen chick lit, kun sankaritar ei asukaan Manhattanilla ja ole töissä Voguen toimituksessa?

Meinasin luovuttaa (ja oksentaa) jo ennen ensimmäistäkään sivua, kun näin sisäkanteen painetun otteen "Ostoslista Pariisista: Hääpuku (vain jos löytyy tosi ihana!)" Jahas no niin, sankaritar shoppailee, haaveilee häistä ja vertaa jokaista kirjan henkilöä merkkilaukkuun. Ihaaaaanaa.

Mutta mutta. Hyvin pian lukijalle selviää, että Paloheimo onkin sarkastinen ja vinoilee päähenkilönsä merkkivaatteiden ympärillä pyörivälle elämälle: "Vilkaisin sohvalla lepäävää iltapukua, se hohti designlamppujen valossa. Sydämessäni läikähti. Olin niin onnellinen, että oli vaikea hengittää."

Tässä tuleekin kirjan varsinainen yllätys: Paloheimo on oikeasti taitava kirjoittaja. Kirja vilisee nokkelia huomioita ja teräviä vertauskuvia - ja välillä oikeasti naurattaa ääneen. Paikoitellen Paloheimon lempeän irvailevasta otteesta tulee mieleen jopa Miina Supisen nerokas Liha tottelee kuria. 

Paloheimon hauskan tekstin ja rullaavan kerronnan vuoksi kirjaa oli mukava lukea, mutta jossain kohti juonen ja henkilöhahmojen ohuus alkoi näkyä. Alkuinnostuksen jälkeen en nimittäin enää tarttunut kirjaan yhtä hanakasti, koska en oikeastaan välittänyt siitä, mitä henkilöille tapahtuu. (Tosin ihan lopussa kirjan hahmoja alkaa sympata enemmän ja heille toivoo hyvää.)

Mutta kaiken kaikkiaan väittäisin, että jos tämäntyyppistä kirjallisuutta tykkää lukea, niin Paloheimon kirja on varmasti genrensä parhaimmistoa. Kaltaiseni skeptikon se ainakin yllätti positiivisesti. 

Vähän asian vierestä muuten - lapsena halusin asua Klaukkalassa, koska ajattelin, että siellä kaikilla on hevonen ja siellä vain laukataan koko ajan. Olikin siis kiva yllätys, että hevoset olivat omassa osassaan myös tässä kirjassa!

Share

Kommentit

Jenni S.

Mäkin tartuin kirjaan aluksi vain siksi, että satuin sen saamaan, mutta havaitsin pian kirjan onnistuneeksi lajityyppinsä edustajaksi. Piristävä lukukokemus, eikä herättänyt myötähäpeän tunteita, kuten vähän pelkäsin.

Mulla on edelleen vakaa uskomus, että Klaukkalassa laukataan. Kun tutut muuttivat sinne, ilmoitin heti, että niiden pitää ostaa hevonen, kun siellä kaikilla muillakin on. Eivät ostaneet, mutta näkevät naapurin hevoset koti-ikkunasta. Klaukkala-kirjaa ei varmaan olisi voinut tehdä ilman hevosia!

ex-Klaukkalalainen (Ei varmistettu)

Ehdin asua parikymmentä vuotta Klaukkalassa ennen kuin muutin Helsinkiin, voin lohduttaa että ei ollut meillä hevosta eikä laukattu! Taisi mun luokalla ala-asteella yksi tyttö harrastaa ratsastusta?

Eeva Kolu

Jenni S., no niin, taidamme olla aika samoilla linjoilla tästä kirjasta! Mahtavaa, että Klaukkala-mielikuvasi eivät ihan täysin romuttuneet tuttujen muuton myötä :)

Ex-klaukkalalainen, eiiiii en suostu uskomaan!

Toinen exä Klakesta (Ei varmistettu)

Voi Eeva! Kuviteltamasi elämästä Klaukkalasta eivät voisi olla harhaisemmat. Kuten ex-Klaukkalalainen kirjoitti, ratsastusta harrasti ehkä promille ja loput pyörivät päättömästi kylän raitilla. 80-luvulla Klake oli maantien varteen kasautunut kyhäelmä omakotitaloja, ja jonka siedettävyyttä helpotti vain se, että kylään rantautui kebap-paikka ja videovuokraamo teinivuosinani. Niin ja bussi vei puolessa tunnissa pääkaupunkiin. Kun täytin 16 suuntasin Helsinkiin; takaisin en ole kaivannut. Puistattaakin ajatus. Siksi kai en ole pystynyt tarttumaan tuohon kirjaankaan...

Toivottavasti pääsemme pian kuulemaan Mun koti on täällä -postaukseen liittyen lisää. Kunhan ei olisi vaan mitään ikävää, surullista tai sairaalloista.

Kiitos, olet yksi lempibloggareistani!

Kiiku (Ei varmistettu)

Heh, kolmas ex-klaukkalalainen ilmottautuu! Ei siellä pahemmin taidettu ratsastaa, ite kävin lapsena joskus tosin raveissa. Melkein sama asia kuitenkin. Muistan lapsuudesta mökillä Turun seudulla enemmän hevosia nähneeni kuin Klaukkalassa ;)

Nimen puolesta koen jonkilaista velvoitetta lukea toi kirja, vaikken Klaukkalaan enää aio palatakaan. Mutta kun aihe ei nappaa, ei yhtään. Ehkä vielä joskus sen kuitenkin luen. Tai sitten jonkun muun niistä lukuisista kirjoista, jotka pitäis lukea ;)

Tiitiäis-Oona (Ei varmistettu)

Heh, minä taas Helsingissä asuessani pidin hevostani nimenomaan Klaukkalassa. Laukkayhteyttä en ole ennen ajatellutkaan!

Emmi L. (Ei varmistettu) http://happyfeetingblogi.blogspot.com

Oon yrittänyt ettiä tota Klaukkalaa kaupoista, koska haluaisin tietää millainen se on. Nyt yritän kahta ahkerammin :D

Nyymi (Ei varmistettu)

Mä luen melko paljon chick litiä, suomalaistakin jonkin verran vaikkei sitä vielä paljon tarjolla ole joten Klaukkalaan tartuin mielenkiinnolla ja HUH HUH pakko kyllä sanoa etten ole mitään kirjaa niin tahkonnut eteenpäin kuin tätä kyseistä teosta!! Jos on vähääkään kiinnostunut chick litistä ja miettii että mitäs sitä sitten lukisi niin EI kannata tarttua tähän opukseen joka oli kyllä minun mielestäni niin ontuva ettei mitään rajaa!!! Kannattaa lukea ennemmin vaikka Kira Poutasta jos suomalainen kiinnostaa tai sitten ihan perinteisiä, useimmiten amerikkalaisia, chick lit kirjailijoita; jos Klaukkalaan tarttuu niin sen jälkeen ei kyllä chick litiä halua enää ikinä lukea!!

Mervi (Ei varmistettu)

Pitäisiköhän mulla sittenkin antaa toinen mahdollisuus tälle kirjalle. Itse en valitettavasti päässyt ekalla kerralla sitä ensimmäistä kappaletta pidemmälle, kun meinasi niin ällöttää se keinotekoisuus.

Redezi
Changes in Latitudes

Hei jee! Nyt tiedän mitä käyn ensi viikonloppuna nappaamassa kirjakaupasta kun tulen käymään Suomessa, kiitos Eeva :)

Vierailija (Ei varmistettu)

Hei,

ihan menee asian vierestä, mutta vieläkin mielessäni kummittelee se kaunis kuva ikkunalaudallasi.

http://www.lily.fi/sites/files/imagecache/lily_column_inline_image/wysiw...

Osaatko yhtään auttaa neitoa hädässä ja kertoa, kukakohan tuossa on taiteilijana? Ymmärrän toki, jos tieto on vaikeasti löydettävissä, mutta jos nimen jostain helposti saa, niin arvostaisin sitä kovasti. :D

Eeva Kolu

Kiitos kommenteista!

Viimeinen Vierailija, pahoittelut vastauksen viipymisestä! Olen ostanut taulun Kuala Lumpurista yhdeltä tytöltä ihan jostain kadunvarresta :)

peppe (Ei varmistettu)

Itsekin tykkään välillä lukea kevyempää kirjallisuutta ja hömppäkirjathan on just parasta loma- ja rantalukemista - vaikkakaan en oo varmaan koskaan lukenut suomalaista chick littiä. Ehkä tämän voisi kuitenkin joskus lainata, jos kirjastossa vastaan tulee.

Joskus yritin lukea Kira Poutasen Rakkautta au lait ja se oli kyllä hirveintä sontaa ikinä. Se jäi siis yritykseksi.

Kommentoi