kuulumisia

Katos vaan, mullahan oli tämmönen blogikin...

 

Terveisiä pääkaupunkiseudulta, jossa vietin viime päivät. Sinne kuului hyvää. Oli kiva käydä pitkästä aikaa, kun ensimmäistä kertaa ikinä vietin joulunkin muualla.

 

 

Vaikka visiittini aikana ehdinkin tehdä vaikka mitä ja rillutella ympäri kaupunkia, pääsyy junaan hyppäämiselle oli kuvaukset. Keräilin parmesania lattialta ja leikkasin spagettia kynsisaksilla sopivan mittaiseksi. Siis toisin sanoen, oli taas ihan parasta.

 

 

Sopivan rosoinen keittiö ja kadehdittava kokoelma vanhoja emaliastioita (ei minun, harmi). Löysin kylläkin studion naapurissa olevalta kirppikseltä kokoelman ihania vanhoja miniatyyrikokoisia teräskannuja. Jokainenhan tarvitsee kokoelman ihania vanhoja miniatyyrikokoisia teräskannuja, eikö?

 

 

Työpäivän jälkeen painelin treffaamaan pariskunta Issuesin. Inke pääsi perjantai-illan radiotähdeksi Radio Helsinkiin, me kuuntelimme Janin kanssa lähetystä kännykästä alakerran baarissa. Vessan seinään oli kirjoitettu lause, johon useimmat keskusteluni ovat tällä viikolla nojautuneet. Mutku mä haluuu-uu-uun!

 

Illan aikana käytiin myös Pueblossa, jossa ruoka on aika hyvää ja margaritat tosi hyviä, sekä Putte'sissa, joka ei kaikesta hypestään huolimatta tehnyt ainakaan meikäläiseen mitään lähtemätöntä vaikutusta (vaikka fanitankin ravintoloitsija-Anttoa paitsi iki-ihanan Ateljé Finnen vuoksi, myös ihan vain koska näin kerran hänen pitämänsä presentaation - sitä tunteen paloa!)

 

Saanko muuten tähän väliin täysin asiaan liittymättömästi fiilistellä Top Chefiä? Uusi kausi on niiiiiiiiiiiiiin hyvä. Eikä sekään asiaa pahenna, että lempiravintolani Tintån kokki on toistaiseksi voittanut kaiken ja kaikki!

 

 

Kun minun ja Issuesin tiet erosivat, hengailin parin ihanan karvakasan kanssa. Lassi tulee tuosta akryylineuleesta huomattavasti onnellisemmaksi kuin minä.

 

 

Takaisin Turkuun. Tännekin on nyt sitten saatu talvi. Joen pinnassa oli jo pieni huurre.

 

 

Jos koskaan satut Turkuun aurinkoisena ja lumisena päivänä, lupaa, että menet kävelylle joko Marttiin tai vanhaan jokirantaan, Piispankadulle ja Henrikinkadulle päin. Auringon ja lumen valossa kellivät vanhat pastellinsävyiset puutalot ovat kuin suoraan jostain ihanasta sadusta... 

 

 

Yhtenä iltana tehtiin tyttöjen kanssa verigreippisalaattia ja katsottiin Dirty Dancing 2 - Havana Nights. Diego Luna on ihana, mutta Patrick Swayze on silti ihanin, nyt, aina ja ikuisesti.

 

Päivällä käväisin Wikken uudessa Wine & Delimikäliepaikassa. Ajatuksenahan tavaratalossa oleva kahvila kuulostaa aivan hirveältä, mutta toteutus on yllättävän onnistunut ja siellä oli oikeastaan aika hauska istahtaa hetkeksi matkalla pankista ruokakauppaan. Jälkiruokavitriini on i-ha-na ja kahvia siemaillessa voi lukea kaikki uusimmat sisustuslehdet. Ei paha.

 

 

Joku oli unohtanut kenkänsä puuhun. Liekö kyllästynyt jo nyt talveen, vaihtanut ne sandaaleihin ja karannut jonnekin lämpimään?

 

 

Share

Kommentit

inke (Ei varmistettu)

<3

eimi (Ei varmistettu)

tästä postauksesta huokuu et oot tyytyväinen sun elämään! etkö ookin onnellinen?

Uusi Aamu (Ei varmistettu)

Niin kaunista. Sanat ja kuvat. Helsinki ja Turku. Voi Tintå. Voi jokiranta. Voi ne pastellisävyiset puutalot auringonpaisteessa. Voi tätä kaihoa! ;)

annukka (Ei varmistettu)

Kuulepas, meijän pitää kyllä nyt tulla A:n kanssa Turkuun! Heti vaan kun saadaan aikataulut natsaamaan! <3 Pus!

R (Ei varmistettu)

Rakastan näitä sun Turku-aiheisia postauksia - tajuan aina ettei kotikaupunki olekaan mahtava ainoastaan kokonsa ja kulkuyhteyksiensä ansiosta, vaan että se on oikeasti kauniskin. Kiitos kaunis!

Pinja (Ei varmistettu)

Toi kuva joesta on niin kaunis (muutkin, mutta se erityisesti). Tämä talvi on ollut tässä suhteessa harvinainen, en muista kovinkaan montaa kertaa nähneeni joen pintaa ihan kevyesti jäätyneenä, ilman päälläolevaan lumihuntua -aivan maagista!

Suvi - http://yellowstickroad.blogspot.com/ (Ei varmistettu)

Tän postauksen tunnelma on sydäntäraapaisevan ihana, kaunis ja onnellinen. Tästä sunnuntaista tuli juuri pari astetta parempi. Kiitos.

tuuli (Ei varmistettu)

kiitos piristyspäivityksestä!
aina kun minulla on turku-sopeutumisongelmia (usein) avaan blogisi ja kappas, huomaamatta ihan vähän taidankin rakastaa tätä kaupunkia.

aurinkoisia päiviä!
terveisin erään piispankadun vanhan pastellinsävyisen puutalon asukas

Evita (Ei varmistettu)

Kiitos tästä, nyt muistan taas kaivata Turkuakin Helsingin ohella.

Mimme (Ei varmistettu)

Mikäköhän tuo kenkäjuttu on, kun täälläkin TYSin asunnon pihalla (Haritun suunnalla) on kenkiä omenapuun koristeena? Aivan ihana kuvapostaus, tuli taas hymy huuleen blogia lukiessa :)

Hanna (Ei varmistettu)

Kyllä Suomi on vain kaunis maa.. Etenkin sen huomaa, kun on itse ollut kauan poissa. Olen pian muuttamassa takaisin Tampereelle Etelä-Ranskasta, missä on tietysti valtavan kaunista myöskin. Sinun blogiasi lukemalla voi vähän jo fiilistellä kotiinpaluuta.. :)

Eeva (Ei varmistettu)

Kiitos kommenteista armaat lukijat! Oikeassa olette, tänne kuuluu hyvää, toivottavasti sinnekin.

Tupu (Ei varmistettu)

Joittenkin huhujen mukaan puissa ja puhelinlangoilla roikkuvat kengät tarkoittaa, että siinä alueella tehdään huumekauppaa... Tiiä sitten, onko se Suomessa kovin todenperäistä?

Mimme (Ei varmistettu)

Tupu: tuo olisi pelottava ajatus, kun täällä ne kengät roikkuvat päiväkodin pihapuussa (päiväkoti on asuintalon alakerrassa)...

EINO (Ei varmistettu)

Mä näin just äsken kävelyllä ollessani ton tonttugraffitin! Heti mietin, että pitää palata kuvaamaan jonain päivänä.

Mä oon kuullut, että jossain amerikan ghetoissa sähkölankojen päällä roikkuvat kengät on sillee rajoina eri huumemafiosojen alueille, siis että tästä alkaa mun alue ja toi on sun. Tiedä sitten siitäkään. Suomessa roikkuvista kengistä en tiiä.

http://kirjatonkarjaton.blogspot.com

Eeva (Ei varmistettu)

Joo mä olen kuullut myös teorian tuosta huumekauppajutusta, mutta jotenkin epäilen ettei sitä ison maailman huumejengien käytäntöä ehkä voi suoraan soveltaa Turkuun :D

Kommentoi