Kyläily tekee kodin

Viime viikolla luonani kävivät ensimmäiset illallisvieraat. Illallisvieras on kamalan hieno sana. Oikeasti lapioimme karitsalootaa lattialla istuen ja kuuntelimme huumoribiisejä YouTubesta.

Vieraat joutuivat tuomaan mukanaan omat viinilasit, koska omistan vasta yhden. Sekin oli unohtunut edelliseltä vuokralaiselta astiakaapin ylähyllylle. Onneksi yksi vieraistani lähentelee kahta metriä - itseltäni olisi jäänyt huomaamatta.

Vieraat toivat mukanaan myös runebergintorttuja. Kuusi kappaletta neljää henkeä kohden. Olin ähkyssä vielä seuraavanakin päivänä.

Näitä torttuja voin muuten todella suositella: Kakku-Keisarin ruunepereissa on niin paljon punssia (tai mitä lie nykyään käyttävätkään), että pohja meinasi irrota. Mikäänhän ei vituta enempää kuin kuiva runebergintorttu - näitä herkkuja kun ei saa ihan joka päivä.

Hassua se vaan on, että on oikeastaan ihan sama, onko kaikki muuttolaatikot purettu ja missä järjestyksessä. Tai onko hyllyn paikalla hylly vai tyhjä tila, ja onko kaapissa yksi vai kuusi viinilasia.

Vasta sillä on väliä, kun kylässä käy kamuja.

Vieraat tulevat, lähtevät, ja jättävät jälkeensä jotain, joka tekee kämpästä kodin.

Sen tunnistaa siitä, että ei edes harmita tiskata.

Share

Kommentit

MinnaM
Itse Minna Mänttäri

Todellakin, jyrkkä ei kuivalle tortulle!

Eeva Kolu

JYRKKÄ ei ja jyrkkä EI.

Marisus (Ei varmistettu)

Taas olet Eeva asian ytimessä..niin kamujen, kuin torttujen suhteen:)

Aisha J
Aisha

Samaa mieltä oon, ystävien vierailu tekee kodin. :) Muistot luovat hyvää henkeä.

Eeva Kolu

Jep, jotain taikaa ne tyypit tänne mukanaan tuo :)

heta margareta
Viinillä

Eii, mä en kestä noita ihania nakkeja! Ja toinen niistä istuu pyllyllään ihan niinkun meidänkin nakkikeisari!

Eeva Kolu

Mäkään en kestä! Nakit!!

PIENI KOTI

Tuo loppu oli niin totta, niin totta! <3

_Sini_ (Ei varmistettu) http://myblueandwhitekitchen.com

Kynttilät kakluunissa. Tykkään!

Eeva Kolu

Nimmääki! Kakluunin oikea käyttö on täällä kielletty, mutta nuo kynttilät ajaa melkein saman asian :)

sannamaija (Ei varmistettu)

Kakluunissa vissiin asuu joku muumiperheen esi-isà, kun siellà ei voi poltella kuin kynttilòità. Ihana silti!

kao kao
Kao Kao

onko ne Stellan nakit? ne on ihan übersöpöjä :) 

Mä oon ihan oikeasti syönyt aina omat runebergini joko kostuttamattomana tai sitten ne oli dipattu ananasmehuun. hi hii.

Sokerikulho

Minua mietityttää tämä torttuasia. Edellinen kohtaaminen runebergintortun kanssa taitaa sijoittua johonkin vuosikymmenen taakse eikä ikävä ole tähän mennessä iskenyt. Kiitos tämän kirjoituksen, nyt lienee aika antaa tortulle uusi mahdollisuus! 

Hih, tässä juuri graduani viimeistelen perjantaina koittavaa jättöä varten ja löytyypä sieltä seuraavakin ajatus: "Asunnoksi voidaan käsittää seinät, pelkkä tyhjä kuori, kun taas puolestaan koti on eletty ja koettu tila, jonka ihmiset ovat itse luoneet. (Granfelt 1998 ja Dovey 1985; sit. Saikkonen 2008.) " Niin ja itse en voisi olla enempää samaa mieltä asiasta. Sinä päivänä, kun luovun miniatyyrimäisestä jugendyksiöstäni, niin varmasti kyynekanavat vuotavat - sen verran monet loistavat jatkot, illanistujaiset yms. täällä on järjestetty. Paljon ovat vimmaisen 20-jotain -vuotiaan opiskelijatytön elämää nämä seinät saaneet todistaa nyt jo melkein viiden vuoden aikana.

fredrika (Ei varmistettu)

Tässäpä aihe, jolla voin päteä entisenä leipomotyöläisenä! Oikeaoppisesti runebergintorttu on juuri se kuiva, tylsä ja vitutusta aiheuttava torttu. Se ihana, rommisokerivedellä kostutettu herkkupala taas on Runebergin vaimon mukaan nimetty Fredrika. Ainakin Ekbergillä myydään molempia noilla nimillä.

anni-- (Ei varmistettu)

Tää kommentti jotenkin pelasti mun päivän :)

Eeva Kolu

Hauskaa! Meidän lounasruokala just kehuskelee täällä että heidän kondiittorinsa oli eka joka keksi lisätä runebergintorttuun kostutuksen. Ei mainintaa Fredrikasta. Luulen, että jokaisella leipomolla on tästä vähän oma teoria. Kenpä tietää mikä on totuus (paitsi se, että kostutettu torttu on paras! :))

Emmi L. (Ei varmistettu)

Kyllä rakkaat ihmiset tosiaan tekee kodin :)

Emmi L.
http://happyfeetingblogi.blogspot.com

Anniinaa (Ei varmistettu) http://cinnamonbiscuits.blogspot.fi/

Oon niin samaa mieltä, parhaita hetkiä on kyllä ne kun joku on kylässä! Se vaan piristää jotenkin niin kovasti. Mutta Coca Cola -asioista olen aivan eri mieltä: mitä laimeampaa, sen parempaa. :--D Kokista voi juoda vasta sitten kun se on kaksi päivää seisonut avattuna jääkaapissa. :D

Eeva Kolu

Hullu nainen!! :D

Sonja123 (Ei varmistettu)

Samaa mieltä! Liian hapokasta muutoin.

maipenrai (Ei varmistettu)

Eräs rakas ystäväni lämmittää colansa mikrossa. Tykkää siitä lämpimänä ja vähähappoisena. Outo, mutta ihana nainen. &lt;3

Anniinaa (Ei varmistettu) http://cinnamonbiscuits.blogspot.fi/

Eiku oho se olikin siellä toisessa blogissa jossa puhuit Kolasta. No, tulipahan kerrottua. :D

@Saara_hki (Ei varmistettu)

Anteeksi jos kuulostaa pöljältä mutta saako sulle diilata tavaroita jos et haluaisi ostaa "kakkoskotiin" välttämättä hirveästi uutta kamaa? Mulla olis mm. yksi puinen tarjoiluvaunu joka on ihan kelpo väline jos tarttee keittiöön ylimääräistä tasoa :) Voisin jopa TUODA sen sulle :D

Eeva Kolu

Hihi, saa diilata! Mulla ei ole kyllä keittiössä tilaa enää millekään (joudun siirtämään pöytää ja tuoleja aina kun haluan käyttää uunia :D) mutta kiitos kun ajattelit mua! x

rouva k (Ei varmistettu)

Eeva, Eeva. Helsinki on muuttanut sinua - tai seura. Kiroilet enemmän. Nooot lady like. Kaikella rakkaudella. ;)

Eeva Kolu

Nyt naurattaa! Mä olen nimittäin vähentänyt kiroilua ihan... pirusti. Täällä blogissa on itse asiassa postauskin kiroilun ihanuudesta, kirjoitettu kauan ennen Helsinkiä. Ja onneksi kaikkien ihmisten tavoite elämässä ei ole olla ladylike :)

Sonja S.
The Neuletakit.

Oikein ajoitettu kiroilu on parasta!  Kikatin luvattoman pitkän ajan Eevan vitutukselle torttuja kohtaan :D

Eeva Kolu

Samaa mieltä - kiroilukin on osa kieltä ja oikeassa ajassa ja paikassa se on just se, mitä tarvitaan :)

Kommentoi