La mer

Ladataan...

Jos ihan rehellisiä ollaan, lomallani oli aikamoisia käynnistymisvaikeuksia.

Stressasin aluksi kaikesta. Koska olin varannut majoituksen vain ensimmäiseksi viikoksi, stressasin siitä, mihin menisin seuraavaksi. Kulutin illat lukien hotelliarvosteluja ja ranta-arvosteluja ja kyläarvosteluja, joissa kaikissa oltiin sitä mieltä, että kaikkialla on kivaa.

Ensimmäisen viikon aikana tein joka päivä töitä. (Urpo.) Stressasin tietysti niistäkin vähän. Stressasin rahanmenosta ja siitä, että Suomessa ei olekaan kevät kun palaan, vaan ilmeisesti poikkeuksellisen kamala takatalvi.

Yhtenä iltana tapahtui käänne. Tiedättekö niitä hetkiä, kun on niin onnellinen, että voi vain nauraa? Ja niitä, kun on niin onnellinen, ettei osaa kuin itkeä?

Tämä ei ollut kumpikaan niistä.

Tämä oli sellainen hetki, kun ihmisen valtaa niin kertakaikkisen suuri tyytyväisyys, ettei osaa itkeä eikä nauraa eikä oikeastaan tehdä mitään muutakaan. Vähiten puhua. Osaa vain olla ja tuijottaa tyhmänä eteensä ja kiittää Luojaa, evoluutiota, äitiä ja isää, mitä ja ketä tahansa siitä, että on olemassa.

Sellaisia paikkoja on maailmassa kaikkialla Bretagnesta Brasiliaan (tai no, ei Suomessa, mikä ehkä selittääkin paljon): rannikkokaupungin ravintoloita, joissa on vain hutera katto, natisevat tuolit ja muoviset pöytäliinat (ehdottomasti muoviset pöytäliinat!). Niissä istutaan samassa pöydässä ventovieraiden kanssa ja juodaan olutta pullosta, joka hikoilee pöydälle vesilammikon. Syödään mereneläviä, jotka ovat niin tuoreita, että haistat niissä edelleen sen saman meren, jossa äsken itse kahlasit.

Sellaisessa paikassa siis istuin, toisella puolellani tuntematon kiinalainen pariskunta ja toisella puolella tanskalainen. Edessä lautasellinen simpukoita ja maha täynnä punanapsijaa ja jotain omituista äyriäistä, joka näytti katkaravulta mutta oli melkein hummerin kokoinen. Kalja oli kylmää, otsalla pieni hiki paitsi helteestä ja chilistä, ympärillä kilisevät astiat ja toisilleen huutelevat tarjoilijat. Ja silloin se tunne tuli,

jumalauta jätkät,

this is it.

Tämän paremmaksi ei elämä voi muuttua. Tätä ei parantaisi lottovoitto, optimiterveys eikä Daniel Craig Tom Fordin puvussa (eikä edes ilman sitä pukua). Täydellinen on täydellistä.

En ole päässyt siihen fiilikseen lomallani enää uudestaan, ja veikkaanpa, että voi viedä kuukausia tai vuosia ennen kuin pääsen. (Se vaatii paitsi oikeat olosuhteet, myös samaan aikaan täydellistä keskittymistä hetkeen ja toisaalta täydellistä epätietoisuutta siitä, että keskittyy.) Mutta luotan, että niitä hetkiä tulee vielä.

Onneksi opin tapauksesta kuitenkin yhden asian, johon voin itse vaikuttaa: jos haluat, että kaikki helpottaa, pysy mahdollisimman lähellä merta. Katso sitä, kuuntele sitä, syö sen antimia, kellu, lillu ja kahlaa siinä.

Jos olisin lääkärisnainen, kirjoittaisin vaivaan kuin vaivaan oleskelua meren läheisyydessä. Vajaan kahden viikon kokemuksella voin kertoa sen auttavan ainakin stressiin, ahdistukseen, atooppiseen ihoon, haavoihin, lohkeileviin kynsiin ja kuolemanpelkoon.

Näin se on. Kun sen tajusin, alkoi loma. Siksi tein itselleni muistilistan tulevaisuutta varten.

Ollaksesi äärimmäisen tyytyväinen oloosi, muista:

1. Meren äärellä syö aina mereneläviä, mutta älä ikinä hienossa ravintolassa.

2. Älä koskaan ohita tilaisuutta uida (lämpimässä) meressä.

3. Et ole koskaan liian vanha etsimään hienoja simpukankuoria.

4. Et varsinkaan ole koskaan liian vanha hyppimään aaltoihin. (Tämän huomasin tarkkaillessani seitsemänkymppistä brittipariskuntaa, jotka kiljuivat riemusta hyppiessään aaltoihin maha edellä. Olen muuten nähnyt myös kaksi koiraa, jotka tekivät samaa.)

5. Älä ikinä muuta sisämaahan. (Jotkut ihmiset ovat levottomia ilman tietoisuutta meren läheisyydestä, ja sinä taidat olla yksi heistä.)

Share

Kommentit

LTL-Anna
Loving These Looks

Kauniisti kirjoitettu, olet saanut minut vakavasti harkitsemaan oman loman tekoa, ilman seuraa, vain minä ja mun pää (jossa on sinäänsä seuraa ihan liiakseen). Tykkään tästä sinun blogista ihan hulluna, tekstisi valloittavat ja The Happiness Project on tietty myös tilattu jne...:)

Helmi K
sivulauseita

Ihanaihana. Meri ja teksti.

PSK
Insert Cool Phrase

Ah, mä jotenkin pakahduin tästä jutusta!

What else is there?

Voi mitä tekisinkään että pääsis jonnekkin aaltoihin vaan lillumaan päivästä toiseen :) 

Vierailija (Ei varmistettu)

Ai, että, ihanaa, että sait kiinni lomasta! :) Tuosta meriaiheesta voi kyllä olla toistakin mieltä. Minä nimittäin kuulun niihin vastakohtiin, joille meri tuottaa ahdistusta. Ahdistusta siitä, kun ei näe sinne toiselle puolelle. Kun ei näe sitä vastarantaa. Tulee jotenkin turvaton olo :D Mutta onneksi meitä on moneksi ja että osa asuttaa sitä sisämaatakin :D

Auli (Ei varmistettu)

Asun talla hetkelle perinteissa, kynysessa ja pienessa opiskelijakampassa mieheni kanssa, mutta koen olevani erittain onnekas, silla parvekkeeltamme nakyy meri ja tuulen puhaltaessa oikealta suunnalta saa joskus jopa juoda aamukahvinsa/iltateensa meren tuoksusta nauttien. Jarvi ei todellakaan merta korvaa.

Annalea (Ei varmistettu)

Kiitos ihanista ajatuksista! Tulen aina ihan superhyvälle mielelle postauksiasi lukiessa, jotenkin sinulla on taito kirjoittaa sanoiksi sellaisia asioita, joita useimmat eivät oikein edes huomaa ajattelevansa. Itselläni jonkin aikaa ollut se ongelma, että elän "sitten kun"-maailmassa eikä koskaan muka ole aikaa tai rahaa matkustella. Toisaalta aina näyttää olevan kuitenkin olevan aikaa istua kirjastossa läppärin edessä ja rahaa lohtushoppailla hm:ssä. Ehkä loma meren äärellä ei olisikaan yhtään hullumpi ajatus.... :)

Kesätyttö (Ei varmistettu) http://www.pinjasdiary.blogspot.fi/

Ahhh meri <3 asuin vuoden sveitsissä ja ainut asia, mitä kaipasin suomesta oli MERI. Jos olisin saanut vietyä meren pahvilaatikossa muun omaisuuteni mukana sveitsiin, niin en olisi ikinäkoskaan tullut takaisin suomeen.

Tulevaisuudesaa mua kauhistuttaa vaan yks asia: joku päivä voi olla sellainen päviä, et mun on pakko muuttaa opiskelemaan merettömään kaupunkiin (tai tuppukylään). Sillon voi olla, etten enää elä.

Ja niin se tärkein meinas unohtua täs mun kilometrikommentissa: tää sun blogi saa mut hullaantumaan (positiivisesti tietty!) joka tekstin jälkeen enemmän ja enemmän. Kiitos siis kauniista kuvista ja teksteistä :)!

tiippa (Ei varmistettu)

allekirjoitan vahvasti ton viimesen kohdan (muutkin kyllä!). En ole koskaan uskaltanut muuttaa sisämaahan, ajatuskin ahdistaa! Kyllä koti on merenrantakaupungissa, oli se kaupunki mikä vaan. Tiedostin ahdistukseni sisämaata kohtaan pari vuotta sitten..enkä olekaan viettänyt sisämaassa kuin viikon putkeen enintään kerralla! :D

Laura Emilia (Ei varmistettu) http://wearelikegrass.blogspot.com

Ihanasti kirjoitettu! Ja oot niin oikeassa, meri on paras asia koko maailmassa. Helsingissä asuin ihan meren vieressä ja se oli täydellistä ja jaksoin jopa käydä kävelyillä koska tiesin että maisemat olivat niin ihanat. Nyt asuessani Lontoossa on ihan älytön ikävä merta ja vaikka Thames hieman helpottaakin, ei se ole kuitenkaan sama asia. Nää kuvat sai ihan kamalan lomakumeen, ää!

Annakka (Ei varmistettu)

Ikävää, että ajattelet noin Suomesta. Itse olen aina jotenkin säälinyt ihmisiä, jotka eivät osaa kokea tämän maan hienouksia, vaan joutuvat matkustamaan toiselle puolelle maapalloa.

Vierailija (Ei varmistettu)

hehe, ihana teksti. tiedän niin, mitä tarkoitit kirjoituksellasi. enkä minäkään voisi asua kaukana merestä. se on jännää, miten tasapainottava elementti meri voi elämässä onkaan olla. =D vaikken todellakaan hingu merielämää, laineilla.

Vierailija (Ei varmistettu)

Missäpäin olit reissussa, näyttää ihanalta!

Vierailija (Ei varmistettu)

Mukavaa että nautit :) Mulle on käynyt niin että oli mentävä kauas nähdäkseen lähelle. Suomi, tuo rakas kotimaani <3

Gretchen (Ei varmistettu)

Voi Eeva. Täsmälleen samanlaisia ajatuksia on pyörinyt päässäni täällä meren läheisyydessä lomaillessani. Vielä viisi ihanaa päivää aikaa nauttia merestä ja ehkä maailman parhaasta ruoasta. Sinun meresi näyttää erehdyttävästi minun mereltäni. Vai onko se samanlainen joka paikassa?

Elsis
In The Mood For Run

OIKEIN!!!

Vierailija (Ei varmistettu)

Voi Eeva, sunkin pitäisi siis asua useamman vuoden ulkomailla että voisit uskoa, että Suomestakin voi löytää tuon tunnelman ja tilanteen kun olet onnellinen. Usein siihen tarvitaan se kesä, mutta olen monta kertaa Suomessa lomillani ollut erittäin onnellinen juuri se huuruinen edessäni tekemässä lammikkoa jonkun terassin pöydälle. Ensi kesää ja lomaa odotellessa :)

...Itse asiassa oman kesämökin terassilla ilta-auringossa juuri saunasta tulleena pyyhkeeseen kietoutuneena ja huuruinen kädessä olen tuntenut olevani kaikista onnellisin!

sylvi taimi

ykköskohdasta merenelävät leviksi ja lista on minun.

en oikein ymmärrä näitä säälittelijöitä. ei kai kyse olekaan siitä, ettei suomessa voisi ikinä olla onnellinen, vaan siitä tietystä tunteesta, joka tulee kun on suloisesti irrallaan kaikesta tutusta ja turvallisesta ja silti siinä onnellisuuden syleilyssä, joka kantaa kuin kevyttä höyhentä sen hetken?

Vierailija (Ei varmistettu)

Kirjoituksestasi tuli mieleen Isak Dinesenin (tunnettu myös mm. nimellä Karen Blixen) teksti kirjasta Seven Gothic Tales, joka menee kutakuinkin "The cure for anything is salt water - tears, sweat, or the sea."

Täällä Skotlannin harmaudessa tulee pakostakin vähän kateellinen olo kuviasi katsellessa, mutta kirjoitat aina niin ihanasti niin että kateus väistyy enkä voi olla olematta iloinen puolestasi. :)

Vierailija (Ei varmistettu)

harmonia särkyi kun luin kohdan kaksi väärin:

2. Älä koskaan ohita tilaisuutta NAIDA (lämpimässä) meressä.

:D

mutta muuten: kauniisti kirjoitat, kuten aina.

Tuulee tuulee

Annakka ja Vierailija 17.3.2013 15:04 on nyt tainneet ymmärtää vähän väärin. Ainoa kohta, jossa tässä postauksessa mainitaan Suomi, on seuraava lause: "Sellaisia paikkoja on maailmassa kaikkialla Bretagnesta Brasiliaan (tai no, ei Suomessa, mikä ehkä selittääkin paljon): rannikkokaupungin ravintoloita, joissa on vain hutera katto, natisevat tuolit ja muoviset pöytäliinat (ehdottomasti muoviset pöytäliinat!)." Sitten jatketaan kertomalla, kuinka se harvinainen elämän täydellisyyden kokemus tuli tällä kertaa, tällä lomalla tämmöisessä yksinkertaisessa rantaravintolassa. Ei siinä sanottu, etteikö sama kokemus voisi tulla Suomessakin - siinä vain sanottiin, että tämän kerran tapahtumapaikan kaltaisia huteria hökkelirantaravintoloita ei Suomesta löydy.

Päätän tekstianalyysini tähän. :D

(Ja totean noin muuten, että voisin kuvitella kirjoittavani itse nää ihan samat asiat joskus. Meri. Kyllä.)

Eeva Kolu

Kiitos kommenteista kaikille! Ihana kuulla, että te merten rakastajat olette lukijakunnassani noin vankasti edustettuna :) Teidän kommentteja on aina kiva lukea, mutta tällä kertaa oli jotenkin ihan erityisen kiva kuulla teidän merimietteitä! Etenkin, kun itse olen jo kaukana merestä (buu).

Ja öh, täytyy todeta, että olen kyllä aika hämilläni Annakan ja Vierailija 15.04:n tulkinnasta. Siis jos ulkomailla tapahtuu jotain ihanaa, se tarkoittaa sitä, että Suomi on ihan paska maa ja en ole koskaan ollut onnellinen siellä? :D Ei kai se nyt ole loukkaus armasta isänmaata kohtaan, jos toteaa, että muuallakin maailmassa on aika siistejä juttuja.

 

SonjaV (Ei varmistettu)

Parasta on ehkä juuri se, että tuon fiiliksen löytää Suomesta helposti. Odotan kesää niin, etten meinaa pöksyissäni pysyä. Omistan pienen, puisen purjeveneen, jonka hankittuani meri on saanut vielä entistäkin enemmän hohtoa. Pakataan eväät pilssiin eikä mitään muuta. Irrotetaan laiturista ja katsotaan miten käy. Parhaina päivinä tuuli on juuri oikeassa suunnassa, suolaiset pärskeet roiskahtavat välillä vilvoittavasti naamalle ja merta jatkuu juuri niin kauan kuin on aikaa purjehtia.

Tästä syystä en voi ikinä muuttaa kauaksi Turusta. En voi olla ilman tuota saaristoa.

Gretchen (Ei varmistettu)

Sama meri taisi olla. Itte paikassa Khao Lak ja lähiseudut.

Vierailija (Ei varmistettu)

Talle jarven aaressa kasvaneelle meri on usein liian iso ja ahdistava. Makea vesi johon voi sukeltaa silmat auki ilman laseja = koti. Tosin nyt ulkomailla asuessa on tullut jo ikava entista asuinpaikkaani meren aarella Helsingissa. Ehka siella sitten oli tarpeeksi saaristoa vahentamaan sita aavan meren uhkaavuutta... :)

Taalla ulkomaan sisamaassa ei ole muuta tarjolla kuin mutaista jokea. Ei uintimahdollisuuksia. Se jos mika aiheuttaa aarimmaista tyytymattomyytta!

MaryBerry

Hahhah. :) Ihana tuo onnen valtaama olo. Tässä keväällä koin vähän saman itsekkin, kun istuin kahvilassa. Oli todella hyvä ilma ja aurinko tulvi kahvilaan sisään. Söin aamupalaa ja join todella hyvää kahvia yksin. Oli niin kaunista ja tilanteeseen soi sopiva musiikki. Kyyneleet alkoi valua silmänurkista ja mietin miten onnekas olinkaan. Aika kliseinen lausahdus tuo: "miten onnekas olenkaan", mutta sitten kun sen oikein ymmärtää.

Salla/kompastelu (Ei varmistettu) http://kompastelua.blogspot.com

Täälläkin on yksi järvi-ihminen. Minulle meri on hyvä pieninä annoksina, mutta järvet tuovat minulle turvallisen ja kotoisan olon. Aion saada meren lähellä elämänsä asuneen miehen muuttamaan täältä isomman lätäkön rannikolta sisempään Suomeen, lopputulos pelottaa vähän.

Kommentoi

Ladataan...