Lähdön merkkejä

Ladataan...
Kaikki mitä rakastin

Tänään päättyy puolitoista viikkoa kestänyt reissuputki. Laukut on pakattu, kesämekko vaihdettu villapaitaan ja lento Wienin kautta kotiin odottaa. 

Reissu tuli sopivaan saumaan, sillä lähtiessäni moni asia askarrutti ja tuntui ihanalta päästä niitä pakoon. Pieni etäisyys on tehnyt tehtävänsä - asiat askarruttavat edelleen, mutta suunta alkaa hahmottua.

Tämä taitaa olla kiistämättömiä luonnonlakeja: on mentävä kauas, jotta voi nähdä lähelle. Tai toisinaan, kuten nyt - jotta uskaltaa alkaa katsoa ehkä vieläkin kauemmas... 

Palaan kotiin tuliaisina paitsi vähäsen kirkkaampi mieli, myös aavistus rusketusta, jonka havaitsee jos vertaa käsvarsiani esimerkiksi marmoriseen pesualtaaseen tai valkoiseen lakanaan. (Normaalisti sulaudun niihin saumattomasti.)

Vien mukanani myös pari kiloa Kreikkaa: mukaani tarttui paikallista luomukosmetiikkaa sekä valtava sinivalkokirjailtu päiväpeitto ja pari silkkilangalla kirjailtua tyynyä, jotka ovat suunnilleen yhtä kaukana skandinaavisesta minimalismista kuin Santorini on Kainuusta. Olen näemmä tiedostamattani rakentamassa kodistani hellenististä unelmaa. Sen verran järjissäni sentään pysyin, että tyydyin ihailemaan keraamisia viiniruukkuja ja filosofien kipsipäitä ihan vain kunnioittavan etäisyyden päästä.

​Reissussa mukana oli uskollinen Rimowani, ensimmäinen aikuismatkalaukkuni, jonka olen saanut blogin kautta. Se on tehnyt matkustamisesta huomattavasti mukavampaa, koska se ensinnäkin vetää sisuksiinsa uskomattoman määrän tavaraa (kun kannen päälle istuu, sinne saa mahtumaan jopa tuon päiväpeiton). Toisekseen se suojaa niitä niin hyvin, että särkyvätkin matkamuistot simpukankuorista viinipulloihin säilyvät ehjänä kotiin asti. 

Hotellihuonekin alkaa näyttää melko, hmm, asutulta (ylläoleva kuva on otettu siivoojan käynnin jälkeen - nyt täällä näyttää hyvin eriliaiselta). Minulle on suotu sellainen lahja, että onnistun tuomaan ja luomaan ympärilleni kodikkaan kaaoksen kymmenessä minuutissa, ihan missä tahansa. Vuosien myötä rinkka on vaihtunut aikuismatkalaukkuun ja hostellien dormit ja juna-asemilla vietetyt yöt (apua) ovat muuttuneet hotellihuoneiksi tai vuokrakämpiksi, mutta kaaos on ja pysyy. 

Ja on toki eräs toinenkin juttu, joka ei muutu iän myötä. Reissun viimeisenä päivänä päällimmäisenä mielessä on ikävä äitiä. 

Heippa Kreikka! Ehkä nähdään taas joskus.

Share
Ladataan...

Kommentit

Baatsama (Ei varmistettu)

Ihana kuulla, että jollakin muullakin iskee aina reissun viimeisenä päivänä ikävä äitiä! :D t. alle kolmekymppinen, mutta reilusti yli 25-vuotias, nuori nainen, joka on kohta itsekin äiti

Emmi L. (Ei varmistettu)

Mulla menee kanssa toi keskimäärin kymmenen minuuttia, että huone on kun räjähdyksen kauhu :D Jos aion kuvata hotellihuonetta niin mun on tehtävä se heti kun astun ovesta sisään, koska sen jälkeen ei enää kehtaa niitä kuvia esitellä missään :D

Emmi L.
http://happyfeetingblogi.blogspot.com

Marisha (Ei varmistettu)

Ainoa mitä reissussa itselleni tulee ikävä on oma sänky ja Suomen järkyttävän hyvän makuinen hanavesi. :) Hassua, ei ikinä ole tullut kyllä sellaista äitiä ikävä oloa, vaikka paljon olen reissannut. En ole itse äiti, mutta kuitenkin jo yli kolmekymppinen. :)

Ps. paitsi maisemat niin tuo hotelli vaikuttaa niin ihanalta. Myönnä, että sinulle on reissuun sponsoroitu joku ökyhotelli ja tavallisen matkalaisen todellisuus on jotain ihan muuta? Nimimerkki matkannut jonkin verran ja huomannut, että joskus hinta ja laatu korreloi. Paitsi Pariisissa voi repiä hirveitä hintoja millaisesta hotellin nurkasta tahansa... ;)

Hailie (Ei varmistettu) http://hetkenmielijohde.blogspot.com

Olen tässä mietiskellyt, että missäköhän kohtaa iskee se ikä kun äiti ei ole enää se, jota ikävöi reissussa tai jolle soittaa kun on selvinnyt ensimmäisestä päivästä uudessa työpaikassa. Olen kuitenkin muuttanut kotoa pois jo seitsemän vuotta sitten, mutta silti keskiviikkona työpaikalta lähtiessä ajatus oli "soitanpa äidille". :D No, ei se väärin ole.

Sanni Karkkipäivä (Ei varmistettu) http://karkkipaiva.indiedays.com/

Minäpäs bongasin sinut Firan kadulla...! ^_^ Kävelit meitä (minä, mies + anoppi) vastaan, mutta en usko että tunnistat meikäläistä. :) Oli kuitenkin hassua nähdä sinut kun yksi lukija oli juuri paria päivää aiemmin laittanut viestiä että Eevakin on Santorinilla :)

Eeva Kolu
Kaikki mitä rakastin

No olipas hassu sattuma, olisit tullut moikkaamaan! Mä en bongannut kuin yhden suomalaisen seurueen Santorinilla ja epäilen, että ette tainneet olla te (oli meinaans joku semmonen kökköhuumoria veistelevä ukkeli :D)

jennihei (Ei varmistettu)

Hotellihuone näyttää niiiin ihanalta! Pakko kysyä, että mitä kosmetiikkaa ostit? Olivewayllä on ihania rasvoja!

Kommentoi

Ladataan...