lauantain yllätysmenu

Sain eilen käskyn olla lähtövalmiina kello 18. Mitään sen tarkempia tietoja määränpäästämme tai mistään muustakaan ei kerrottu. Sanottiin vain tänään olisi ihan hyvä, jos et laittaisi niitä toppahousuja ja Emuja.

 

Lyhyen bussimatkan jälkeen vatsassani alkoi kalvaa epäilys, kun aloimme huolestuttavaa vauhtia lähestyä entisen ainejärjestöni tiloja. Siis ei kai me oikeesti mennä tonne, älisin jossain pelonsekaisen hihittelyn lomassa.

 

Mentiin me. Mutta siellä ei odottaneetkaan toogabileet, vaan ranskalainen ravintola!

 

 

Olin autuaasti unohtanut koko Ravintolapäivän, mutta onneksi joku muu muisti puolestani.

 

 

Ravintolapäivässä parasta on ihmisten into ja kekseliäisyys. Niillä pääsee pitkälle, vaikka budjetti olisi kovin minimaalinen. Pöydissä oli eripariastiat, tyhjässä viinipullossa kynttilä, ja kukkamaljakon virkaa toimitti puolen litran oluttuoppi. Ja kaikki oli kerrassaan viihtyisää ja ihanaa!

 

 

Tässä ravintolassa sai olla oma pullo mukana. 

 

 

Pääruokana oli yrttimarinoitua lampaankaretta. Jälkiruokia oli kaksi, mikä ei ole koskaan huono asia. 

 

 

 Kiitos kerrassaan mainiosta illasta Le Ale et Zamun henkilökunnalle sekä tietysti yllätyksen järkänneelle kavaljeerilleni. Ensi kesän Ravintolapäiviä taas odotellessa!

 

 

Share

Kommentit

Mari (Ei varmistettu)

Uuuu, ootko entinen lexiläinen! Kirkkotie<3

Mamma (Ei varmistettu)

Onko poikaystäväsi muuten edelleen lexiläinen?

Eeva (Ei varmistettu)

Mari: kyllä... :) ************* Mamma: poikaystävä ei ole koskaan ollut lexiläinen :)

lex (Ei varmistettu)

Oletko opiskellut oikeustiedettä?? :)

hanska (Ei varmistettu)

oi lexin biletilat :) siitä oli aina mukava kontata kotiin haalareissa. nykyään mun tutkinto roikkuu, haalarit on hukassa ja turussa käynnistäkin jo ihan liian kauan, huoh.

Myy (Ei varmistettu)

Niin! Mitä! Oikeustiedettä?? Mutta ethän sinä tee juristin hommia? :O

Eeva Kolu

Lex: juu olen, siitä ex-lexiläisyys :) ******** Hanska: heh, mulle riittää noista hyvin pelkästään tuo Turku :) ********* Myy: juu en tee. Onnekas on se, joka päätyy oikeasti tekemään sitä, mitä on opiskellut. Ja ainakin omalla kohdallani vielä onnekkaampi on se, joka ei :D

Kommentoi