Leffassa: Frances Ha

Kaikki mitä rakastin

Kävin katsomassa elokuvan Frances Ha.

Kerronpa teille ihan ekana, mistä tykkäsin elokuvassa. Tykkäsin siitä, että se on häpeilemättömästi sitä, mitä se haluaa olla: söpö stoori nykyajan kaksikymppisistä, siis siitä parjatusta sukupolvesta, joka tykkää vintage-kameroista, haahuilee etsien sitä omaa juttua ja odottaa elämältä paljon. (Ja samalla siitä sukupolvesta, jolle yliopistotutkinto ei enää ole tae mukavasta toimeentulosta ja joiden elämää leimaa epävarmuus jne., kyllähän te tiedätte.)

Frances Ha ei yhtään häpeile olla elokuva, joka sijoittuu Brooklyniin, jossa tanssitaan steppiä kadulla, jossa pukeudutaan kukkamekkoihin, käytetään isoja silmälaseja ja haaveillaan urasta sketsisarjan käsikirjoittajana. Frances Ha suorastaan kerjää verta nenästään, oikein haastaa kolme-nelikymppiset kriitikot irvailemaan sen milleniaalisuudelle. Ja siksi minä arvostan sitä paljon. 

Myönnän, että olin itsekin valmis ärsyyntymään elokuvasta samalla tavalla kuin ärsyynnyn Girlsin oman navan ympärillä piehtaroimisesta tai tämän hetken indie-leffojen itsetarkoituksellisesta outosöpöilystä. Mutta tämä leffapa kampittikin minut, sanoi hah, arvasin, että juuri noin ajattelet, ja voitti minut puolelleen. 

Frances Ha'n hahmot ovat tyylipuhtaita hipstereitä rumine reppuineen ja huopalierihattuineen, mutta miten virkistävää, että näille vintagerillipäille ei ole tarkoitus nauraa eikä elokuva pilkkaa heitä. He vain ovat mitä ovat, oman aikansa tuotteita ja ihmisiä, jotka yrittävät selvitä hämmentävässä maailmassa parhaansa mukaan. 

Ja sitten pidin tästä: Frances Ha vihjaa, että ehkä, ehkä ystävyys voi olla ihan yhtä tärkeää tai tärkeämpääkin kuin parisuhde. Kuka senkin on määritellyt. Miksei elämän tärkein suhde voi olla se, joka on parhaan ystävän kanssa? Jos meidän sukupolvemme on kerran niin perustavalla tavalla erilainen kuin vanhemmat sukupolvet tykkäävät lehtikirjoituksissa toistella, ehkäpä meillä olisi nyt hyvä tilaisuus määritellä nämäkin asiat uudella tavalla.

Mutta en oikein tiedä, mitä ajattelisin siitä, että elokuva oli kuvattu mustavalkoisena. Vanha kurppakriitikko sisälläni haluaisi nyt puuskahtaa jotain sukupolvesta, jolla on pakkomielle Instagram-filttereihin, jotka saavat uuden näyttämään vanhalta, liimaavat päälle ajan patinaa asioihin, joilla ei ole sielua. Kyynikko sisälläni mutisisi jotain tekotaiteellisuudesta. Lempeä minä toteaisi, että se nyt vain on valinta muiden joukossa, ja sitä paitsi pidän mustavalkoisista valokuvista - miksi liikkuva kuva olisi eri juttu?

Mutta ihan vaan elokuvankatsojaminä toteaisi, että olisin nyt vaan tykännyt leffasta paljon enemmän, jos siinä olisi ollut värit. Kaikki ne kadut, asunnot, kasvot, valot. Mene ja tiedä.

(Frances Ha ensi-illassa 18.10.)

Share

Kommentit

Minde (Ei varmistettu) http://abitfunktional.blogspot.com

Näin Frances Ha:n trailerin pari päivää sitten ja ajattelin, että tää täytyy nähdä. Vasta sun postauksesta tajusin että leffa on mustavalkoinen ja aloin jo harmittelemaan sitä. Sitten tajusin että trailerikin oli, en vain huomannut mitään. Ei siis ilmeisesti mua sittenkään haittaa!

Eeva Kolu
Kaikki mitä rakastin

Hauskaa! Mulle taas tuli trailerista sellainen olo että apua, tätä en kyllä tuu kestämään, taas jotain söpöilyhaahuilua ja vielä tekotaiteellisesti mustavalkoisena :D Onneksi menin katsomaan leffan ja se läpäytti ennakkoluulot pihalle :)

Minä vain (Ei varmistettu)

Pidin kovasti elokuvasta, ja siitä, että se ei yritä vaan on. Ehdottamasti kantsii laittaa katsottavien leffojen listalle, niin paljon parempaa kuin massa rom-comit ja Batman.

Eeva Kolu
Kaikki mitä rakastin

Mitä, Batman on paras.

bySarina (Ei varmistettu) http://www.bySarina.com

Kuulostaa tosi hyvältä. Näin myös trailerin ja pitää kyllä mennä katsomaan kun pystyn:)

oh la la

rakastan!

Emmi L. (Ei varmistettu)

Luin tosta arvostelun muutama päivä sitten ja tuli jo silloin sellainen fiilis, että pitää nähdä ja tää vaan vahvisti sitä fiilistä. Girlsille en tosi koskaan lämmennyt, mutta ehkä tästä tykkään siitä huolimatta :)

Emmi L.
http://happyfeetingblogi.blogspot.com

lobster

Greta Gerwig oli ihana myös Ben Stillerin kanssa Greenbergissä. Jes pääosille ja tähteydelle! Mutta juuri luin jostain että elokuva kertoo melkein-kolmikymppisistä eikä vähän-päälle-kaksikymppisistä. Edellisiin tunnen kuuluvani (ja luulen sinun myös), mutta jälkimmäisten touhua seuraan hämmentyneenä... Oli miten oli, tämän menen katsomaan!

Eeva Kolu
Kaikki mitä rakastin

Päähenkilö bestiksineen on 27, muut henkilöt ilmeisesti muutaman vuoden nuorempia. Itse en ainakaan vielä tunne syvää kuilua minun ja itseäni 5 vuotta nuorempien välillä enkä todellakaan suostu puhumaan itsestäni kolmekymppisenä niin kauan kuin ikä alkaa kakkosella :)

neila
Aavistus sinusta

Ihanaa, että joku uskaltaa kritisoida edes vähäsen Girlsiä. Mä en voi sietää sitä sarjaa! Mua ärsyttää se päähenkilö niin suunnattomasti. "Miten mä nyt pärjään, ku oon jotain 25 ja mun vanhemmat ei enää annakkaan mulle rahaa tai ku oon niin sinisilmänen, että paneskelen urpoa ja se ei rakastakaan mua tai en osaa käyttäytyä, vaan sanon ihan mitä sattuu työhaastatteluissa/työpaikoilla/kaikkialla, enkä sen takia saa elämässä mitään aikaan." Voi ei, mitenköhän sä nyt pärjäät. Blaah. Onko noin lapsellisia ihmisiä oikeasti olemassa?

Anteeksi avautuminen. Tämä piti vain saada sanottua. Ja se kanava oli näköjään nyt tämä.

Mrs. K.

Komppaan sua, en myöskään ymmärtänyt sitä.

Vierailija (Ei varmistettu)

Mä tykkään sarjasta just siks, kun se on niiiiin Brooklyn. Sellasta perus Nyc-sekoilua "mun elämä on so over, kun vanhemmat ei enää rahoitu mun tonnin vuokraa huoneesta ja kahta tonnia elämiseen, enhän mä edes pyydä paljon". Toimii mielestäni ajan (ja paikan) kuvauksena loistavasti.Eikä tietysti kaikki Brooklynissä ole tollasia, mutta Manhattanilla eläessä sitä näkee pal-jon.

Pee

Kati AV (Ei varmistettu) http://piilomajassa.wordpress.com

joo siis minäkin olen ymmärtänyt että henkilöt olisivat pikemminkin kolmekymppisiä kuin parikymppisiä...mutta eipä siinä nykyään paljon eroa taida olla.

Eeva Kolu
Kaikki mitä rakastin

Leffassa Frances ja Sophie ovat 27, muut henkilöt ilmeisesti tyyliin 22-25. Varmaan sitten katsantokannasta kiinni, ovatko nämä ihmiset parikymppisiä vai eivät :)

Mrs. K.

Kiitos tästä, tää pitää nähdä!

kukka (Ei varmistettu)

Kuulostaa siltä, että meitä ärsyttävät ainakin osittain hyvin samat asiat elokuvissa. Haluaisin kovasti päästä taas katsomaan jotain hyvää elokuvaa, mutta epäilen että tämä ei ehkä ole se elokuva jonka haluaisin nähdä. Ehkä pitäisi kuitenkin katsoa se traileri.. Mustavalkoisuus kieltämättä vähän pilaa fiilistä. Onko sinulla jotain toista ehdotusta? Ja hei, mistä saan käsiini sen Parhaat vuotemme elokuvan? Sitä ei ole makuunissa eikä filmtownissa.

Toinen asia. En oikein tiedä voiko tästä edes kirjoittaa, mutta kirjoitanpa näköjään kuitenkin. Sain vastikään tietää, että blogiasi lukee henkilö, jonka ajatusmaailma on hyvin erilainen omani kanssa. No niin, tietenkin tää kuulostaa kirjoitettuna vielä hölmömmältä. Mutta tiedätkö, kun olen lukenut blogiasi jo kauan ja nähnyt ajatusmaailmasi tietynlaisena. Ja omassani yhtymiä siihen. Enkä voisi lukea tällä tavoin blogia, jonka ajatusmaailma tökkisi täysin omani kanssa. Siis toki välillä luen kaikenlaisia blogeja, mutta ei sellaista halua päivittäin lukea. Esimerkiksi jotain jatkuvaa ostosten esittelyä, tekokynsiä, tekoripsiä, tiedätkö, sellaista kaikkea pinnallista josta ei itse jaksa innostua. (Toki tässäkin blogissa on pinnallisia juttuja, mutta ne ovat oikeasti kauniita ja esteettisiä, söpöjä ja ihania juttuja.) Niin, kun huomasin, että tämä toinen henkilö lukee myös blogiasi aloin kyseenalaistaa tapaa jolla tämän blogin "tulkitsen". Voiko toinen henkilö tulkita sen niin eri tavoin, että hänkin haluaa sitä lukea vaikkei meillä ole mitään yhteistä? Ja onko sillä väliä? En tiedä voiko tästä ymmärtää mitä tarkoitan. Mutta ehkä pidin blogiasi jotenkin "meidän kaltaisten" maailmana, jossa huomaan yhtäkkiä olevan myös aivan toisenlaisia ihmisiä, jotka pitävät aivan erilaisista asioista.

Eeva Kolu
Kaikki mitä rakastin

Heippa Kukka,

kiinnostava kommentti. Jos sallit niin sanon, että kenties olet ajatellut ja analysoinut tätä tilannetta nyt liikaa? Mitä jos vaan nauttisit niistä asioista joista nautit ilman sen suurempia pohdiskeluja? Ei ole oikeaa tai väärää tapaa tykätä asioista, ja tykkääminen on aina parempaa kuin sen vastakohta. Minusta on turhaa jaotella ihmisiä "meidänlaisiin" ja "heidänlaisiin" - lokeroimalla ihmisiä liian tiukasti voi kävellä monen upean tyypin ohi.

Jokainen ihminen katsoo asioita omien silmälasiensa läpi, eikä kenenkään ajatusmaailmaa voi koskaan täysin ymmärtää. Sekä sinä että tämä tuttavasi olette tehneet omat tulkintanne minun ajatusmaailmastani ja tästä blogista, ja kumpikin teistä varmasti näkee näissä jutuissa juuri sen, joka sillä hetkellä resonoi oman elämäntilanteen tai omien ajatusten kanssa. Kun sanoit, että asia häiritsee sinua, koska teillä ei ole mitään yhteistä - onhan teillä yhteistä esimerkiksi se, että luette molemmat tätä blogia. Kenties teillä on enemmän yhteistä kuin luuletkaan? Tai kenties tässä ihmisessä ärsyttää jokin sellainen asia tai piirre, joka ärsyttää sinua itsessäsi? Jo se, että ylipäätään välität siitä, mitä tämä tyyppi tekee ja vieläpä ryhdyt sen perusteella kyseenalaistamaan omia tekemisiäsi, kertoo, että tällä tyypillä on sinulle jotain merkitystä. Suosittelisin siis pohtimaan tätä vähän tarkemmin - miksi sillä on väliä, mikä on tämän ihmisen merkitys sinulle?

Itse olen iloinen, että te molemmat luette tätä blogia.

Parhaat vuotemme löytyy varmaan kirjastosta, ja sen voi ainakin tilata DVD:llä. Mukavaa syksyä! .xx

 

kukka (Ei varmistettu)

Aivan varmasti olenkin, se on valitettavasti niin minun tapaistani. Joo, tätä asiaa oli alunperinkin turhaa nostaa esille ja erityisen vaikeaa muotoilla tähän kirjallisesti, mutta kai se häiritsi minua niin paljon että oli pakko. Ja kiinnosti myös sinun näkemyksesi siitä, ajatteletko itse minkälaisille ihmisille kirjoitat, tai millaisia tyyppejä sivuilla hääriikään.

Niinhän se on, ei pitäisi lokeroida tai eikä ainakaan myöntää ääneen lokeroivansa. Olen jotenkin aivan lukossa tämän ajatuksen kanssa, ku en itse näe niitä yhtäläisyyksiä meissä enkä itsekään ymmärrä miksi se minua ollenkaan liikuttaa, mitä hän tekee. Haluaisin pystyä antamaan jonkun valaisevan esimerkin. En taida onnistua. Mutta ehkä mulla on tapana suhtautua jotenkin omistautuvasti asioihin. Kauheeta. Kuulostaa pahalta.

Mut joo nyt päästän irti tästä aiheesta.

hei (Ei varmistettu)

Ymmärrän ehkä mitä ajat takaa. En näe että lokerointi on välttämättä huono asia. Itsensä ymmärtämisestä ja tuntemisesta siinä on kyse kun peilaa itseänsä muihin. Kunhan ei pidä itseänsä välttämättä automaatyisesti parempana ihmisenä. Pidin ajatustasi mielenkiintoisena.

mies (Ei varmistettu)

Uskomatonta. Järkevänoloista ja syvällistä pohdintaa naisten sivustolla. Hämmentävää!

Kkk (Ei varmistettu)

No nyt meni yli. Ja mä luulin että mä pohdin ja analysoin liikaa :D

kukalle (Ei varmistettu)

Kuulosti kyllä siltä, että olet liikaa samaistunut mielikuvaan, jonka luot itsestäsi sen kautta, että luet juuri tätä blogia. Minä luen tätä koska se puhuttelee minua, Eeva ja Eevan ääni puhuttelee. Mutta moni muukin blogi, joissa on sitten eri ääni...Ajatellla sitten kaikkia niitä tuhansia muita, jotka tätä lukee. Tottakai monet ovat aivan erilaisia ihmisiä kuin minä, ja kuitenkin, niin kuin Eeva sanoi, tämän blogin lukeminen yhdistää meitä. Olit kysymyksesi kanssa kuitenkin jotenkin alastoman rehellinen, kiitos siitä.

Vierailija (Ei varmistettu)

Frances Ha:ssa ihastutti myös se ettei keskiössä ollut konventionaalisen komedian mukaisesti parisuhde-mies ja nainen. Vaan oikeesti kaksi naista on pääosassa, jotka ovat fiksuja, huumorintajuisia ja itsenäisiä, ja joiden elämän suurin päänmeno ei ollut parisuhde, vaan sitä juuri problematisointiin. Ihanaa virkistävää komediaa!

Kommentoi