Life goes on without me

Kaikki mitä rakastin

Marraskuu se vaan rullailee eteenpäin, eikä vieläkään harmita. On löytynyt jotain, joku ehkä kutsuisi sitä sisäiseksi rauhaksi. Minä kutsun sitä lillutteluksi.

Olen nimittäin alkanut ajatella monen asian suhteen, että ollaanpa ja lillutellaan. Alkusyksystä etsin hirveällä raivolla montaa asiaa: asuntoa, jotain paikkaa jonne paeta Suomen talvea, mustia matalakantaisia nilkkureita ja suuntaa elämälle. Nyt olen lopettanut metsästämisen ja päättänyt vain lillutella menemään. 

Ei ole enää niin kiire saada kaikkea järjestykseen, tai saada kaikkia vastauksia. Tulevat kun tulevat, ja voi käydä niinkin, että eivät koskaan tule. Mutta sitten tulee uusia kysymyksiä. Voi pojat, kysymyksiä tulee aina...

Olen kuunnellut aika paljon Louis Priman kappaletta Just A Gigolo (juu...). Tykkään siitä kohdasta

"life goes on without me"

ja etenkin siitä, millä äänensävyllä ja tavalla Louis sen laulaa. Että mitäpä pienistä, yksi gigolo ja yksi elämä maailmankaikkeuden mittakaavassa - melko pientä. Eivät nämä kysymykset ole niin isoja, että niitä pitäisi yötä päivää miettiä. 

Joten minä vaan lilluttelen menemään. Odotan kaveria Stockan kellon alla, käyn kahvilla yksin ja yhdessä. Sytyttelen kynttilöitä ja kutsun kavereita kylään. Yksi heistä toi eilen mukanaan banaanikakkua, söin sitä tänään aamiaiseksi ja lounaaksi. (Kiitos Pauliina.) Illalliseksi sain kutsun naapuriin syömään silliä. (Kiitos Mikko.)

Kirjoitan kalenteriin elokuvanäytöksiä, joita en sitten kuitenkaan käy katsomassa. Päätän joka päivä alkaa syödä terveellisemmin ja lounaaseen mennessä olen jo käynyt korvapuustilla. Keitän tosi paljon teetä ja saan valtaisaa mielihyvää siitä, että tiskaan tiskit ennen kuin ne ehtivät kasaantua vuoreksi. Jos totta puhutaan niin mikään saavutukseni hetkeen ei ole tuntunut yhtä täyttymykselliseltä.

Tätä tällaista, rauhallista elämää päivä ja tunti kerrallaan. Vaihteeksi ihan kivaa.

Share

Kommentit

Hilmariaaa (Ei varmistettu)

Ystävän suositteluista kurkkasin blogiasi ensimmäisen kerran muutama kuukausi sitten. Nyt se on jäänyt yhdeksi lemppariblogeistani, jonne täytyy tulla päivittäin kurkistamaan. Tykkään hirveästi blogisi tunnelmasta ja teksteistä, ihanan positiivisia, selkeitä välillä niitä yksinkertaisimpiakin totuuksia elämästä, jotka helposti unohtuvat arjen keskellä. Kiitos siis ihananista teksteistä, jotka saavat hymyn huulille.
- Hilma

Eeva Kolu
Kaikki mitä rakastin

Kiitos sinulle Hilma, onpas kiva että olet eksynyt tänne. Sano terkkuja sille kaverille, joka lähetti.

Vierailija (Ei varmistettu)

Tästä tuli mieleen ystäväni pari päivää sitten laittama ihana tilapäivitys, pakko laittaa tännekin.

"Eiks me kaikki täällä vaan opetella elämään? Mitä jos annettais sen näkyä läpi eikä näyteltäis niin kovin valmiita? Vois olla välillä helpompaa hengittää. Keskeneräisyys on kaunista: se on täynnä mahdollisuuksia! Ihanaa päivää, mäkään en oo perillä vaan matkalla vielä, et oo yksin. "

Aina ei tarvii saada kaikkea heti. :)

Eeva Kolu
Kaikki mitä rakastin

Hyvin sanottu. x

LTL-Anna
Loving These Looks

Ihana kirjoitus...leppoisaa lilluttelua :)

Eeva Kolu
Kaikki mitä rakastin

Sitä samaa, tai kenties vauhdikkaampaakin, kumpaa tahansa kaipaatkaan xx

Ninnikin (Ei varmistettu)

Ja mustat nilkkurit käyt ostamassa Kapeenskasta.

Eeva Kolu
Kaikki mitä rakastin

Kävin sielläkin, ei löytynyt. Ehkä ne löytyy sitten sieltä mihin olen tässä tietämättäni jo matkalla. x

onsku (Ei varmistettu)

Kenkä-Marskissa on aika kiva valikoima perinteisiä mustia nilkkureita, varsinkin espanjalaisilla merkeillä on aiempina vuosina ollut omaa silmää miellyttäviä malleja useampikin :)

Vierailija (Ei varmistettu)

Hei ihana toi kuva Stockan kellon alta. Tuntuu kuin itse seisoisin siellä vaikka oikeasti olen kaukana. Tuli ihan ikävä sateiseen Stadiin. Ja asiaa kirjoitat, kuten yleensäkin.

Nanuska (Ei varmistettu)

Kiitos tästä.

Vierailija (Ei varmistettu)

Kiitos Eeva. Tämä sopi omaan (mielen)tilaani enemmän kuin hyvin. Sain nimittäin kuusi viikkoa sitten maailman suloisimman tyttären, mutta laskeutuminen kiireisestä yrittäjyydestä äitiysloman maailmaan ei ole ollut ihan mutkatonta. Nimimerkillä "yritän tehdä kaiken saman kuin ennenkin tyttären hoitamisen sivussa ja sitten olen iltaisin niin uupunut, että heikottaa". Heh... Jospa kokeilisi lillutella lisää, nauttia hetkistä yhä enemmän.

Elza (Ei varmistettu)

Mukava sana. Täälläkin lillutellaan. Marraskuun pimeys ei pelota, mutta silti tuntuu ihanalta, että kuukausi on pian jo puolivälissä - kuin huomaamatta.

Ja ne kysymykset sitten... Niitä tulee täälläkin, mutta ennen kaikkea muiden suusta esitettyinä. En osaa vastata niistä moneenkaan, mutta ajattelen että vaikka lillunkin, niin näkymätön virta vie lilluttelijaakin eteenpäin.

Oon lukenu sun blogia nyt noin vuoden ja meiän elämässä on tapahtunu todella paljon samoja asioita tänä aikana. Ei välttämättä niitä ihan positiivisimpia juttuja. Oon pystyny samaistumaan niin moneen juttuun, niin henkisesti kuin fyysisestikin (vatsahaava), kuin myös tähän tekstiin. Oon kans jotenkin koko syksyn raivokkaasti taistellu kaikkee vastaan ja yrittäny kaikkea mahdollista, mutta ehkä nyt pari viikkoo menny vähän lilluessa eteenpäin. Toivottavasti tämä tila pysyy päällä edes hetken, vielä parempi, jos tästä osais tehä elämäntavan.

Helmi K
sivulauseita

Nyt on kyl hyvä tunnelma.

Vierailija (Ei varmistettu)

Ah, voi kuule. Aikoinaan eräs ystävä vinkkasi mulle blogistasi, kun oli hippasen vaikeaa elämässä ja vääntelehdin tuskaisesti itseäni suurempien kysymysten äärellä. Siitä lähtien tavaksi on tullut diippeinä hetkinä (no kyllä muutoinkin!) käydä kurkkimassa, mitä ajatuksia sä olet tänne raapustellut. Tämä aamu oli juuri sellainen, että kaipasin pientä lohtua harmaaseen aamuun. Ja kuinka ilahduinkaan, kun olit pohtinut taas niin lohdullisia juttuja, joihin mun on helppo samanlaisena fiilistelijänä samaistua. Että eipä ne vastaukset välttämättä ilmaannu vaikka miten päin asiaa miettisi, joten miksei voisi vaan lillutella menemään ja lakata etsimästä! Kyllä huominen pitää huolen itsestään, sanotaan.

Kiitos sinulle ihanasta blogista ja tärkeistä ajatuksista, jotka sanot ääneen. Katsot maailmaa todella kauniilla tavalla, josta on hyvä itsekin ammentaa. :-)

Anonyymi (Ei varmistettu)

Kuule, mä olen elänyt koko elämäni lilluttelemalla. Mulle on jostain syystä käynyt hyvin. Mitä nyt yksi poikakaveri veti turpaan (jätin sen heti), koulussa olin liian laiska ja töissä mietin päivittäin et mitä hittoa. Enkä vieläkään 42-vuotiaana tiedä et mikä haluan olla isona. Tosin, oon ihan sairaan hyvässä duunissa ja en edes tajua kuinka olen tämän työni saanut! Mulle soitetaan kun tarvitsevat asiantuntijaa, itsestä tuntuu että olen epäasiantuntija. Oon Hannu Hanhi. Ja mun mies on toinen Hannu Hanhi, tosin se on niin mukava ja ahkera tyyppi, et sille tapahtuu hyviä juttuja em johdosta.
Kyl ne asiat suttaantuu ja jos ei, ne pitää laittaa kuntoon.

Vierailija (Ei varmistettu)

Oi, kiitos tästä kirjoituksesta. Osui ja upposi. Viime ajat olen hampaat irvessä yrittänyt vääntää elämästäni sellaista kuin haluaisin sen olevan, vaikka se nytkin on ihan riittävän hyvää. Ei onnistu. Jospa kokeilisin seuraavaksi lilluttelua.

Kiitos blogistasi. Kauniita kirjoituksia, kauniita kuvia, kauniita ajatuksia.

Suvi55

Tästä postauksesta tuli superhyvä mieli. Taidanpa keittää vähän teetä ja olla vain, murehtimatta ja miettimättä.

Kiitos.

Ihan lyhyesti

Kiitos Eeva. Havahduin juuri eilen kotoa lähtiessäni raivokkaaseen ajatteluuni "tää hissi ei voi tulla tarpeeksi nopeastiiiaarrrgghh!!!". Järkytyin. Ei mulla ole mitään syytä tällaiseen kiireeseen ja hönkäilyyn. Ja nyt, täällähän se viisaus taas oli sanallistettuna: tulevat kun tulevat. Meinaan hissit ja ne muutkin jutut. Miksi tässä siis muuta pitäisikään kuin lillutella menemään.

nk (Ei varmistettu)

Tulin töistä kotiin, ärsytti harmaus ja ankeus ja se, että annoin harmauden ja ankeudun vaikuttaa mielentilaani. Ärsytti etten koskaan saa niitä asioita, joita eniten haluan. Ärsytti että roikun niissä haluamissani asioissa liiaksi. Sitten luin tämän, just oikeella hetkellä ja yhtäkkiä alkoikin hymyilyttää. Vaikka tiedostan, että lilluttelu on hyväksi, välillä aina unohdan sen. Joten ehkä nyt taas lillutellaan ja kattellaan. Kiitos :)

Erika V. (Ei varmistettu)

Eeva, samoissa meiningeissä mennään täällä. Etsin kiihkeästi uutta asuntoa, parempaa työpaikkaa, tarkoitusta ja tekemistä päiville, elämälle. Halusin saada kaikki, heti, nyt. Olo on ollut lähinnä vain uupunut. Nyt olen alkanut hiljalleen oppia, että kaikki tulee ajallaan ja asiat ei parane jos niitä vain pyörittelee ja analysoi liikaa. Joskus pitää vaan antaa mennä ja elämän kuljettaa. Silti ajoittain tuntuu että päivät vain valuvat hukkaan... mutta tässähän sitä opetellaan nauttimaan joka hetkestä :) kiitos kaikista aina yhtä yllättävän lohduttavista kirjoituksista!
-Erika

Saphire (Ei varmistettu)

Olipa hyvä, että vierailin taas blogissasi. Tämä kirjoitus oli jollain tavalla lohduttava. Tekstistäsi kajastaa positiivinen sävy itsensä etsimisen, lilluttelun ja tarkoituksen hakemisen suhteen. Kumpa itsekin löytäisin sen positiivisen asenteen ja osaisin etsiä hyviä asioita pienistä jutuista, mutta omalla kohdallani keskivaikea masennus ja täysivaltainen "hukassa oleminen" on kääntänyt tämän ei-mitään-tekemisen ja laiskottelun negatiiviseksi asiaksi. Nyt 24-vuotiaana tuntuu, kuin elämäni olisi valumassa hukkaan, sillä keskeytin koulun, ei ole töitä, enkä jaksa tehdä mitään asioiden eteen. Mikään ei oikein tunnu hyvältä. Haluaisin olla iloinen siitä, että saan herätä joka aamu rauhassa ja saan tehdä asiat omaan tahtiini, eli todella hitaasti. Tavallaan olenkin iloinen, sillä tuntuu, että en kykenisi mihinkään muuhun kuin siihen, että ei ole mitään asioita hoidettavana ja saan tehdä kaiken hitaasti.
En oikein osaa päättää, olenko vain laiska ja saamaton vai onko tämä ihan okei hidastella ja hakea suuntaa elämälleen, tai ehkä pikemminkin odottaa, että jostain ilmestyisi ratkaisu valmiina.....

Laura - Tee Hetki (Ei varmistettu) http://lauranteehetki.blogspot.fi

Ihailtavaa. Tota lilluttelua opetellaan - tai sitä sisäistä rauhaa etsitään täälläkin. Kovinkin vaihtelevalla menestyksellä.

mannapuuroajamansikkaa (Ei varmistettu)

"Kirjoitan kalenteriin elokuvanäytöksiä, joita en sitten kuitenkaan käy katsomassa." Tämä kuulostaa niin tutulta! Tässäkin kuussa niitä missattuja leffoja on ollut varmaan jo viisi :) Mutta noh, mitäpä siitä.

Vierailija (Ei varmistettu)

Eikö marraskuun ihanuus ole just niissä ohi lipuvissa päivissä kun mitään erikoista draamaa ei ole, tai sen elämänvaiheen kauneus, sen elämänvaiheen, joka tuntuu vähän kuin marraskuulta ehkä...Elän itsekin sellasta. Kyllä sille liikkeelle ja tapahtumiselle on sitten aikansa ja paikkansa. Kyllä sekin päivä koittaa, vaikka just nyt tuntuukin, ettei se tule k o s k a a n. Siihen asti hyvä näin.

Mirtsu (Ei varmistettu)

Täällä on ihan samanmoisten aatosten kanssa painittu viime kuukausina ja päädytty myös samanmoisiin lopputulemiin. Se on taito osata elää vaan hetkessä ilman sen suurempia suunnitelmia...nauttia vaan niistä teekupposista, koiran hönöilyistä aamuruuan jälkeen, oikeista kappaleista oikealla hetkellä. Näitä riittää. Ihanaa syksyä lillutellen!

Kommentoi