Luovutan

Ladataan...

Yksi juttu, jonka olen tässä vanhemmiten oppinut hyväksymään: elämässä tulee ja menee kausia.

Ei ole mitenkään ylevää, ihailtavaa tai jaloa jumiutua epämieluisaksi käyneeseen asiaan loppuelämäkseen hampaat irvessä vain siksi, että siihen on joskus sitoutunut. Mieltään on ihan ok muuttaa. Ja se, että jostain on aivan fiiliksissä pari kuukautta kunnes koko jutun unohtaa, ei ole merkki henkisestä epäkypsyydestä. Ennemminkin se on merkki siitä, että uskaltaa ymmärtää, milloin asiat ovat palvelleet tarkoituksensa.

(Ja tämän olen sanonut ennenkin ja jatkan sen sanomista kunnes kaadun hautaani: se, että jokin ei ole pysyvää, ei tee siitä yhtään vähemmän arvokasta. Älkää uskoko rakkauslauluja tai eläkevirkojen aikaan haikailevia sukulaisia.)

Ja jotkut asiat, ne tulevat ja menevät ja tulevat taas. Esimerkiksi tällä hetkellä en tunne minkäänlaista syyllisyyttä siitä, että keittiöni kaapeissa majailee mehupuristin, jota kohti minun ei ole huvittanut vilkaistakaan viimeiseen kuukauteen ("taas yksi kodinkone, joka jäi käyttämättä!"). Tiedän nimittäin, että tulee taas aika, kun olen innoissani siitä.

Nyt on meneillään taas yhden sortin kausi. Yleensä syksyisin haluan hautautua kotiin, pakastaa marjoja, polttaa kynttilöitä ja leipoa. Tänä syksynä haluan olla kaikkialla paitsi kotona.

Siksi olen taistellut vastaan, kun ympärilläni kaikki touhottavat sienistä ja marjoista ja pakastamisesta ja lautapeli-illoista ja uusista sohvatyynyistä ja sisustuslehdistä. 

Mutta toisaalta en ole vielä keksinyt, mitä sitä sitten muutakaan. Kun muu maailma ympärillä asettuu vilttien alle, yksin on tylsää huutaa. Joten toistaiseksi luovutan. Luovutan, kuuletteko sienet ja marjat ja ällöttävän leppoisat koti-illat kynttilänvalossa, te voitatte.

Joten: levitän sienet olohuoneen ikkunalle kuivumaan, juon kotimaisista omenoista puristettua mehua, sanon juujuu kun äiti pakkaa mukaan lehtikaalia takapihalta ja hyväksyn tappioni. Tehdään nyt sitten näitä kodikkaita syysasioita kun kerran kaikki muutkin. Mutta teette kohtalokkaan virheen, jos kuvittelette, että en puno juonia mehulasini takana.

Share
Ladataan...

Kommentit

Eeva Kolu

Juuri näin. Hyvää matkaa! :)

karoliin (Ei varmistettu)

Vahva komp.
Mulla meni monta vuotta sen tajuamiseen, että mun ei tarvitse olla "sellainen ihminen joka pitää asiasta x/ harrastaa asiaa x/ ei voisi koskaan elää ilman asiaa x/..." jne.
Mä oon mä, vaikka kaudet vaihtuu. Joidenkin asioiden olen huomannut pysyvän, mutta hampaat irvessä ei tarvitse mihinkään takertua vain siksi, että sitä on pitänyt joskus identiteettinsä kulmakivenä.

Vaikutat Eeva ihmiseltä, joka arvostaa tietynlaista mutkattomuutta elämässä. Pidän siitä. :)

Eeva Kolu

No näinpä juuri! Olemme suurten oivallusten äärellä. xx

MaijaP (Ei varmistettu)

Luin nopealla silmäyksellä ensimmäisen lauseen, että "elämässä tulee ja menee kaasua", ja tuumin, että onhan se totta sekin. Mitä niitä menneitä kaasuja miettimään.

Eeva Kolu

Kaasua, komisario Palmu.

SallaAu (Ei varmistettu)

Voi, tulkitsenko oikein, että tässä ei nyt oikeasti puhuta mehulingosta tai sienikuivurista? Jos niin, niin pahoittelen ja toivon paljon voimia sinulle. Vaikutat ihanalle, sympaattiselle ihmiselle, jotenkin sellaiselle "halittavalle" ja toivon sinulle kaikkea hyvää:)

Eeva Kolu

Haa no tämän saa ymmärtää ihan miten itse haluaa. Mut ehkä päällimmäisenä tässä on kyse siitä että on tylsää kun syksyllä kaikki hautautuu koteihinsa kun itsellä ei oikein tänä syksynä ole sellainen kotonanysväysolo, vaikka useimmiten sienet ja marjat onkin ihan kivoja :) 

minä-tässä-hei
A modo mio

Syksyllä kotona nysvääminen onkin ihan turhaa. Ihaninta on kävellä ulkona ja nauttia kirpsakasta säästä (ja palelluttaa itsensä, jonka jälkeen on pakko nysvätä kotona... Ja harmitella, kun ei kerännyt niitä marjoja).

minä-tässä-hei
A modo mio

Syksyllä kotona nysvääminen onkin ihan turhaa. Ihaninta on kävellä ulkona ja nauttia kirpsakasta säästä (ja palelluttaa itsensä, jonka jälkeen on pakko nysvätä kotona... Ja harmitella, kun ei kerännyt niitä marjoja).

Kaima (Ei varmistettu)

Kaima, usein oon ajatellut että sä kasvat mun kanssa aika lailla samaa tahtia! Just eilen kävelin portaissa ja ajattelin yöllä paleltuneita tomaatteja ja kesäkurpitsoja pihan perällä. Olisi pitänyt. Mutta sitten päätin, että on tyystin ajanhukkaa harmitella asioita mitä ei ehdi tehdä! Sitä kun ihminen kuitenkin tekee ja ehtii aina sitä mitä päällimmäiseksi haluaa. En nyt hakisi tomaatteja vaikka halla ei olis tullutkaan. Harmittelut hiiteen! (Et kyllä puhunut harmittelusta mutta tulipa vain mieleen.)

heleää (Ei varmistettu)

Eeva,olet hauska. Se on hieno ja arvostettava ominaisuus ja taito. Ilmestyisipä joskus kirja kootuista teksteistäsi,resepteistäsi ja vinkeistäsi. Siinäpä olisi oiva teos. Rentoa syksyä sulle!

Tiup (Ei varmistettu)

Ihana teksti ja viisaita sanoja. Elämä on paljon mielekkäämpää, kun ei takerru "pitäisi" ja "kun aina ennenkin"-ajatuksiin.

Roosa
Mangomalen

Juonia, niista ma tykkaan! Hyva.

Kommentoi

Ladataan...