Makeannälkä on silkkaa kirjakarkkia

Ladataan...

Ian McEwanin uusin romaani Makeannälkä ei olisi voinut osuvampaa nimeä saada.

Kirja oli nimittäin samalla tavalla koukuttava kuin semmoinen ei-niin-lemppari irtokarkki: ei tässä nyt varsinaisesti mitään niiiiin ihmeellistä ole, mutta silti pakko pakko pakko saada lisää! Antakaa lisää!

Makeannälän lähtökohdat kuulostavat jännityskertomukselta: nuori matematiikanopiskelija Serena Frome värvätään 70-luvulla Britannian salaisen tiedustelupalvelun joukkoihin.

Ja mitä tekee McEwan? Antaa sankarittarelleen väärennetyn passin, uuden henkilöllisyyden ja lähettää tämän vakoilemaan vihollista Neuvostoliittoon?

No ei. McEwanin sankaritar käy toimistotöissä ja pyörittelee papereita. Lopulta hän saa kyllä oikean tehtävänkin.

Ja juuri tähän perustuu kirjan herkullisuus: että näinkin jännittävästä aiheesta voidaan kirjoittaa näinkin arkista proosaa. Sujuvasti etenevän tekstin lukeminen oli silkkaa nautintoa, joskin loppuratkaisu saattaa herättää pienoista ärsytystä McEwanin muuhun tuotantoon tutustuneille - eikös se yksi toinen kirja loppunut ihan samalla tavalla?

No, nyt lienee paras liueta maisemista vakoojamaisella viekkaudella ennen kuin paljastan liikaa. Summa summarum: lue Makeannälkä, jos etsit kevääsi iloksi sujuvaa lukemista, johon tekee mieli tarttua joka ilta. Siis olettaen, että maltat olla lukematta Makeannälkää koko ajan ja se kestää hyppysissäsi useammankin illan.

(PS. Makeannälkä on muuten ehdottomasti lukuromaani. Jenni S. kirjoitti eilen hyvin lukuromaaneista - arvostan erityisesti sitä, että Jenni ei lähtenyt siihen "kaikki romaanithan ovat lukuromaaneja" -saivarteluun. Minusta lukuromaani on mahtava sana, koska kun joku kuvailee jotakin romaania lukuromaaniksi, arvaan heti, millaisesta lukukokemuksesta on kyse. Minusta lukuromaani on fiksusti ja taidokkaasti kirjoitettu kirja, joka on kuitenkin samalla sujuvasti etenevä eikä kielellä kikkaileva. Jenni sanoikin sen hyvin: lukuromaanissa kieli ja tarina ovat tasapainossa.)

 

Share
Ladataan...

Kommentit

Lipasto (Ei varmistettu)

Mä en ehkä pysty lukemaan tuota kirjaa, kun aina sen nimen nähdessä alkaa sisäinen jukeboxi soittamaan Pave Maijasen Elämän nälkää...

Eeva Kolu

Lipasto, onneksi mä en tiedä ko. kappaletta, niin ei häirinnyt lukukokemusta :D

Vierailija (Ei varmistettu)

No sä varmaan silti tiedät Pave Maijasen, kyllä se riittää. :D

Eeva Kolu

Vierailija, hyvä pointti.

Eeva Kolu

Ei mutta jumankauta! Lähtisitkö on Paven biisi! Ei pysty dissaa.

Emmi L. (Ei varmistettu)

Mä tykkään tosi paljon näistä sun kirjapostauksista, koska nää on aina kirjoja josta en oo kuullutkaan aikaisemmin :)

Emmi L.
http://happyfeetingblogi.blogspot.com

Helmi K
sivulauseita

Oho! McEwan on mun lempikirjailijoita, oon lukenut kaiken ja tykännyt jokaisesta, useimpia kuten Lauantaita ja Sovitusta rakastan, mutta tämä ei lähtenyt yhtään, pääsin puoliväliin ja nyt kirja on jo kuukauden nököttänyt yöpöydällä eikä kiinnostus ole enää palannut. Yritän ehkä vielä myöhemmin mutta jokin tässä ei nyt vaan toiminut. Takuuvarman sujuvasti ja teknisesti hyvin kirjoitettu mutta siinä se. Ongelmana myös se etten voinut sietää päähenkilöä. Sama juttu oli Poltteessa mutta kokonaisuus toimi.

Kati Toivanen
Kaksi-nolla

Minäkin lopulta ahmaisin tän kirjan yhdessä illassa - kun ensin olin kitkutellut vajaat 50 sivua pienissä pätkissä pääsemättä oikein jyvälle siitä, mitä tästä nyt pitäisi ajatella.

McEwan on yksi niistä kirjailijoista, jotka osaavat kirjoittaa ei-niin-kivoista (eli inhimillisistä ja todentuntuisista) tyypeistä kiinnostavasti, siitä pointsit tässäkin kirjassa.

Ja hei, Pave Maijanen on HYVÄ.

Vierailija (Ei varmistettu)

Olen aloittanut Lauantaita kahdesti, mutta en jaksa keskittyä siihen lainkaan. Luulen, että sisältää liikaa yksityiskohtaista kuvailua makuuni... Osaako joku sanoa, onko tämä samalla tyylillä kirjoitettu? Onkohan McEwanin tyyli tällä lailla tarkka noin yleensäkin.

Kettu-Loviisa (Ei varmistettu)

Muut McEwanit on erittäin hyviä, erityisesti Lauantai. Makeannälkä on hyvin erilainen kuin Lauantai ja sen lukeminen kesti tosi kauan, luin pienissä pätkissä, kun ei uponnut. Saatuani kirjan loppuun, se kuitenkin palkitsi ja mitä enemmän mietin kirjaa, sitä parempi se on. McEwaniin voi siis aina luottaa! Suosittelen!
PS. Eeva, sun blogi on ihana ja jotenkin niin elämänmakuinen! Piristät päivää kuin päivää ja kokis on parasta! :)

sylvi taimi

ajattelin ostaa sen matkalukemiseksi, kun vappuaattona köröttelen bussilla dublinista corkiin (tai lähinnä lentokoneeseen ja corkin linja-autoasemalle jossa odotan jatkoyhteyttä pari tuntia, bussissa tulee aina paha olo kaikesta muusta paitsi ikkunasta ulos katselemisesta...) toivottavasti englanninkielinen löytyy pokkarina jostain siihen mennessä. viimeistään paluumatkalle sitten...

Kommentoi

Ladataan...