matkakertomus

Ladataan...

Minulla on tunnustus: en ole vieläkään lukenut Jack Kerouacin Matkalla-romaania, joka piti lukea jo edelliseen lukupiirin tapaamiseen. Yritin kyllä, mutta alati vaihtuvat maisemat ja henkilöt alkoivat hengästyttää ja pistivät pääni sekaisin.

 

Ehkä kuitenkin yritän nyt uudestaan, sillä alan ymmärtää tien päällä olemisen hienoutta. Sitä, mikä pointti on ajaa kuusi tuntia vain viettääkseen muutaman tunnin jossakin kaupungissa, ohi vilahtelevia peltoja, rätiseviä radiokanavia jotka soittavat pelkästään teknoa ja kamalia takavuosien hittejä, jopa huoltoasemaruokaa.

 

 

 

 

Nämä kuvat ovat joko Liettuasta tai matkalta sinne, sillä Kaunaksessa päätin viettää tällä kertaa erilaisen loman. Jätin kameran autoon ja katselin asioita omin silmin, en linssin takaa. Päätin missata suosiolla kaikki hyvät valokuvaustilanteet, jotta minun ei tarvitsisi stressata siitä, että missaan yhden. Samalla päätin, etten lue sähköpostia, en seuraa uutisia, en lähetä viestejä kotiin (paitsi äidille ne pakolliset hengissä ollaan -tekstarit muutaman päivän välein).

 

Annoin muiden viedä minut maasta, hotellista ja ravintolasta toiseen, valita viinit ja lukea karttaa. En pistänyt ylös osoitteita tai paikkojen nimiä vinkkipostauksia varten, en myöskään kysellyt muilta, mitä missäkin kaupungissa on pakko nähdä tai tehdä. Lähdimme kolmen päivän varoitusajalla, joten ihmeempiä suunnitelmia ei oltu tehty. Olin pakannut liian vähän ja vääriä tavaroita, mutta sekään ei haitannut. Olin vain, lomailin, katselin ympärilleni ja unohdin kaiken, mitä Suomessa tapahtuu. Suurimman osan ajasta en ollut edes varma, missä maassa olin, kaupunginosasta puhumattakaan.

 

Ja tiedättekös - ensimmäistä kertaa ikinä en olisi halunnut tulla kotiin. Jos nyt saisin tehdä ihan mitä vain, pakkaisin laukun ja lähtisin heti pois, ihan mihin vain.

 

 

 

 

Liettuassa näin ihmisiä tekemässä peltotöitä hevosilla - eksotiikkaa ja kulttuurishokkeja ei näemmä aina tarvitse hakea kaukolennon päästä. Asuimme hotellissa, joka oli epäilemättä ollut kaupungin hienoin - noin sata vuotta sitten. Sen jälkeen sille ei oltu tehty juurikaan mitään, koukeroiset tapetit rapisivat seinistä ja lattialankut natisivat pelottavasti. Samaa rapistunutta charmia on koko itä-Euroopassa vanhoinekaupunkeineen: Riikassa valtavat tornilliset jugend-linnat oli jätetty autioitumaan, ikkunat olivat rikki ja kipsikoristeet lohkeilleet. Sama rakennus olisi Helsingissä arvokiinteistö, jossa asunto maksaisi miljoonan.

 

 

 

 

Saksanmaalla en löytänyt unelmieni pretzeliä, mutta ostin kirppikseltä aivan järjettömän hienon kahvimyllyn sekä kauan etsimäni satulalaukun. Join parhaat margaritat ikinä, sanoin ihan liian monta kertaa miksei Suomessa oo tämmöstä ja ihastelin pienten putiikinpitäjien intohimoa alaansa kohtaan.

 

Berliinissä oli painostava tunnelma, Genovan G8-kokouksesta oli kulunut 10 vuotta ja Carlo Giulianin kasvot tuijottivat jokaisesta sähkökaapista ja tiiliseinästä. Menetin yöuneni ja mietin, täytyykö maailman pahuus aina ottaa henkilökohtaisesti. Skoolasin mielessäni Carlon ja muiden muistolle ja päätin, että ei, mutta jotain voi silti yrittää tehdä.

 

Puolassa uskoni ihmiskuntaan järkkyi lisää nähtyäni rekkareittien varsilla norkoilevat ilotytöt, mutta palautui osittain kun seurueemme pojat kysyivät 4-vuotiaan viattomuudella miks noilla liftareilla on noin lyhyet sortsit. Ihastuimme Varsovaan, jossa söimme koko reissun parhaan aterian (paikallisia makkaroita, hapankaalia, pierogeja, gulassia ja puolalaista omenatorttua). Varsovan vanhakaupunki oli yöllä lyhtyineen ja valaistuine linnoituksineen kuin suoraan satukirjasta. Seuraavana aamuna söimme bisnesalueella ylihinnoitellun aamiaisen ja hämmästelimme, miten eri maailma voikaan olla muutaman sadan metrin päässä.

 

 

 

 

Via Baltican varsi oli täynnä ristejä, ja syykin selvisi pian, kun tutustuimme paikalliseen ajokulttuuriin. Miten niin rekalla ei kannata lähteä ohittamaan vastaantulijoiden kaistalla, kun vastaantulevat autot ovat parinsadan metrin päässä? Itse fiksusti ajamalla ei kuitenkaan joutunut kertaakaan vaaratilanteisiin, tiet olivat pääosin hyvässä kunnossa eikä ruuhkia juuri ollut. Reittien varrella näimme lukemattomia haikaroita, jotka olivat tehneet pesänsä tolpannokkiin sekä ainakin kuusisataa kilometriä peltoa. Ajoimme pienten kylien läpi, jotka olivat joko ihastuttavan söpöjä tai jännittävän ränsistyneitä. Söimme huoltoasemaruokaa, joka on maasta toiseen samanlaista: hodareita, sipsejä ja limua, ja viiden päivän jälkeen Jan alkoi melkein itkeä, kun joutui syömään lounaaksi jälleen yhden purilaisen. Arvata saattaa, että loistava huumori kukki takapenkillä: jossain Saksan suunnalla minä ja Inke löysimme kaikkien odotusten vastaisesti jääkiekkohuumorin ilot.

 

Reissumme kulki vielä Latvian kautta Viroon, jossa kiukuttelimme siitä, että tallinnalaisilla on paljon kivemmat kaupat ja ravintolat kuin helsinkiläisillä. Sinne täytyykin palata piakkoin takaisin vähän pidemmäksi aikaa, matka kun ei Helsingistä ole kummoinen ja maksaa vähemmän kuin junalippu Turkuun.

 

Niin - seuraava reissuhan tässä on jo mielessä.

Share

Kommentit

noooorra (Ei varmistettu)

Kokonaisuudessaan: vau. Ja toi upea, nostalginen kuva peltotöistä saa erityismaininnan.

Krisse (Ei varmistettu)

Siis tää oli paras matkapostaus aikoihin. Jes.

http://7merta.blogspot.com/ (Ei varmistettu)

Nimenomaan tuota rapistunutta loistoa on ita-euroopassa mielestani seka rakennuksissa etta ihmisissa joista kommunismin kausi ei kuitenkaan ole saanut nujerrettua ylpeytta eika omanarvontuntoa.

Joskus edellisessa elamassa olen varmasti asunut tuollaisessa ita-euroopan vetoisassa jugendtalossa, juonut vahvaa teeta lohkeilleista ohuista posliinikupeista ja lahtenyt sitten balettitunnille kauhtuneet saarystimet jalassa ja liian iso (yhta kauhtunut) neule paalla.

hyva kirja kommunismin aikaaan elamisesta naisen nakokulmasta on Slavenka Drakulicin How we survived communism and even laughed (varmaan suomennettukin mutta en tieda millahan nimella).
/ / sari

MillaH (Ei varmistettu)

Ihana matkakertomus! Sun kirjoituksia on aina ihana lukea :)

millamainen.blogspot.com

Vanessa (Ei varmistettu)

Siis ihana postaus!

Katja (Ei varmistettu)

Loistava, ihana kirjoitus. Olet yksi parhaimmista kirjoittajista, joiden tekstejä olen koskaan lukenut!

Eeva Kolu

... kaikille! :) Sari - ah, mikä mielikuva! Minäpä voisin pistää mieleen tuon kirjan nimen, kiitos vinkistä!

Petra H. (Ei varmistettu)

mekin käytiin miehen kanssa epälomalla. ei kameraa, suunnitelmia tai kiirettä. maistui se näinkin, tosin pakko sanoa, että kys. paikassa oli käyty ennenkin joten matkan dokumentointi ei tuntunutkaan yhtä pakolliselta.

Johanna (Ei varmistettu)

Suunnittelemattomat epalomat o just parhaita! Kun ei ole minkaanlaisia suunnitelmia niin ei ole myoskaan minkaanlaisia ennakko-odotuksia ja sen myota ei pettymyksia ja stressia. Via Baltica on mahtava, ajettiin se (herran isa jo) yhdeksan vuotta sitten. Ita-Eurooppaa ei kylla arvosteta sitten yhtaan, vaikka se on jotakin sanoinkuvaamatonta. Ihana matkakertomus, nytte iski hirvea matkakuume jonneki! Onneksi marraskuussa kutsuu Sardinia.
Tuli vaan mieleen noista Puolan moottoritietytoista; tuolloin 9 vanha pikkuveljeni tokaisi, kun nahtiin pari puolialasti hilluvaa tyttosta, et "vahan noloo, ne on unohtanut housut kotiin." :)

Sonja (Ei varmistettu)

Pakko ilmoittaa, että blogisi nousi juuri parhaimmaksi blogiksi mitä tiedän! Olen lukenut kolumniasi ihaillen ja parasta oli kun huomasin, että sun tekstejä saa lukea netissä enemmänkin. Älä ikinä lopeta kirjoittamista! nimim. Kirjaa odotellessa.

jebulon (Ei varmistettu)

ja kyllä, Baltia on näkemisen arvoinen etenkin autolla, kiireettömästi ja silmät auki. Itse muistan ällistelleeni sikäläisiä ok-taloja (värit ja tyylit ronskimpia kuin täällä) ja muuta tuollaista pientä. Kieli on itsessään hauska arvoitus.

Kiva, että lomasi (ja lomanne) meni nappiin!

laika (Ei varmistettu)

muuten hieno juttu kaikkinensa, mutta mitäs jos meidän kaikkien avoimmuuteen kuuluisikin myös huoraamisen hyväksyminen? miksei ko. ammatti voitaisi jo hyväksyä siinä missä muutkin, ilman esim ajatuksia naissukupuolen halventamisesta?

Teiya (Ei varmistettu)

Supeiror thinking demonstrated above. Thanks!

ujmvlp (Ei varmistettu)

mjrivo puegtbmmokms

Vita (Ei varmistettu)

So I am reading (ok, that's a lie, I can't read Finnish), I mean, browsing through your blog (I am in love with your pictures) and suddenly there are pictures of Lithuanian signs and then Kaunas sights. Wait what? :D this was a lovely surprise. Just so you know, despite being on Via Baltica road, Kaunas is not the best city to represent Lithuania. I mean, it was... 100 years ago, but not anymore today. I hope you'll visit Vilnius and you'll see how pretty it is :) You have a great eye for the pictures :)
Vita (http://vorastinkle.blogspot.com)

Kommentoi

Ladataan...