melkein kuin ranskassa

Ladataan...

Eilen meidän yksiömme muuttui intiimiksi (toisin sanoen ahtaaksi) bistroksi, kun päätimme viettää ranskalaisen illan.

 

 

 

Otimme opiksi menneistä virheistä: sinisimpukoita on aina liian vähän. Tällä kertaa raijattiin siis kaupasta suosiolla kolme kiloa. Ne haudutettiin valkoviinissä ja syötiin vauvan kylpyammeen kokoisesta taikinakulhosta.

 

Tuntuu käsittämättömältä, että vielä muutama vuosi sitten ajattelin simpukat yäk ne on niin rumiikin. No rumiahan ne ovat, jos liian läheltä tarkastelee (tosin kuoret ovat kyllä kaikkea muuta!), mutta simpukat - ah! Parasta niissä on se, että ne eivät ole mitään hienosteluruokaa - saa syödä sormin ja sotkea ja putsata lopuksi lautasen patonginpalalla. 

 

Lisäksi oli kulmakunnan parasta patonkia käntty per naama (vinkkaisin, mistä sitä voi ostaa, mutta sitä ei voi ostaa. Vielä. Janne, perusta leipomo!). Lopuksi oli juustoja, nehän kuuluvat toki asiaan - ja maailman suurin crème brûlée, jonka ahnaat suut lusikoivat suoraan tarjoiluastiasta.

 

 

 

Maistelimme Petit bourgeois -nimistä viiniä ja taivastelimme, että missä vaiheessa meistä oikeastaan tuli näin petit bourgeois. Kaikki tosin totesivat olevansa varsin tyytyväisiä tilanteeseen - se rähjäisin nuoruus oli ja meni, sitä voi muistella riemulla samalla kun siemaillaan tyytyväisenä viiniä joka a) tarjoillaan lasista, ei muovimukista ja b) joka maksoi enemmän kuin viisi euroa. Tosin ystäväni epäili, että sitten kun täytämme neljäkymmentä ajaudumme kriisiin ja lähdemme uuteen nousuun - vai oliko se laskuun?

 

 

 

 

Mietin tuossa yksi päivä kaupungilla kävellessäni, mitä oikeastaan kaipasin täältä kun asuin Helsingissä ja Tampereella. No kauppatoria ainakin, totesin ostaessani pussillisen avokadoja eurolla. Ja kirjastoa, ehdottomasti. Mamia, Tintåa ja Café Artia. Viinille-baarin herrasmiesten mustia esiliinoja. Jokirantaa. Sitä, että kaikkialle voi kävellä.

 

 

 

Mutta kyllä se nyt vaan on niin, että kaikista eniten taisin kaivata näitä tyyppejä. Olen sanonut tämän ennenkin, ja tulen sanomaan vastaisuudessakin: maailmassa ei ole mitään, ei mitään parempaa kuin pöytä täynnä ruokaa, juomaa ja ystäviä, joilla ei ole vielä kiire lähteä kotiin. 

 

Vaikka voittaisin sata miljoonaa lotossa, näkisin kaikki maailman kolkat ja voisin ostaa kaikki maailman kengät, astiat, huonekalut ja jugend-asunnot, epäilen silti, että mikään tekisi minua yhtä onnelliseksi.

Share

Kommentit

annu (Ei varmistettu)

Näyttää ja kuulostaa ihanalta. Mutta kerros ny mistä noi komioi poikki löytää..

Eeva (Ei varmistettu)

Annu: no Turusta tietysti! ;)

Sonja (Ei varmistettu)

Halusin vain kertoa, että olet ihana.
Ei minulla muuta.

Pinja (Ei varmistettu)

Voi, olen täällä ihan tippa linssissä... <3

minde k (Ei varmistettu)

Ihanalta näyttää ja miten saatkin simpukoiden valmistuksen vaikuttamaan yhtä helpolta kun pakastepizzan lykkäämisen uuniin! Ehkä niitä uskaltaisi kokeilla tehdä itsekin, ovat niin suurta herkkua :) mä olen kans mummoutunut niin ajoissa, että varmaan iskee sit kauhee keski-ikä myöhemmin.

kedolla.blogspot.com

routapisara (Ei varmistettu)

Oi!
Päivää paransi ehdottomasti se, että löysin uuden ruokablogisi ja sieltä piirakkaohjeen :)
Ja toinen oikein ihana asia tänään, oli huomata kolu(mni)si fit lehdessä. En tiennytkään, että kirjoittelet sinnekin!

veera (Ei varmistettu)

ah rakastan ainakin näääääääin paljon sun blogia! ihanasti piristää aina päivää kun postailet :-)

Laura (Ei varmistettu)

sä vaan eeva oot niin ihana ja inspiroit mua nauttimaan elämästä entistä enemmän :) eikös se oo kuitenki se juttu?

Limppu (Ei varmistettu)

Ah ja voih kun sun blogin lukemisesta tulee aina niin hyvä mieli! Ihanaa että olet löytänyt onnen aidoista ja oikeasti tärkeistä asioista, etkä kirjoittele joka päivä vain uusista kengistä yms. Vaikka on niistäkin välillä ihan mukava lukea ;) Ja ihanaa on myös että muutit takaisin minunkin kotikaupunkiini Turkuun. Innolla odotan taas tulevia kirjoituksiasi :)

Aija (Ei varmistettu)

Ihanan näköstä! Tykkään myös sun kuvista aina ihan älyttömästi, niissä on aina jotenkin heleä väritys. Olisko sulla jakaa joku -psd-tiedosto? Tai sit mun pitää vaan jatkaa kokeiluja. :D

Eeva (Ei varmistettu)

Sonja: kiitos samoin. ********* Pinja: nimmääki! Tein niin oikean päätöksen kun muutin takas tänne! ********* Minde K: simpukoiden valmistus ON helppoa. Ainoa isompi duuni on siinä putsaamisessa, mutta ei sekään varsinaisesti vaikeaa ole. Kokeilemaan vaan! :) ********* Routapisara: voi kiitos! Ja juu, olen jo kesästä asti kirjoitellut Fitiin :) ******* Veera: kiitos, kommenttinne herättävät samantyyppisiä tuntemuksia :) ********* Laura: se on SE juttu :) ******* Limppu: kiitos, kiitos! Nyt on ikävä kyllä jäänyt turhan vähän aikaa kirjoitteluun, mutta eiköhän se tästä kevään mittaan! ******** Aija: kiitos paljon! En ikävä kyllä tiedä, mikä on psd-tiedosto :D

Aija (Ei varmistettu)

Jos siis Photoshopilla muokkaat noita niin ne voi tallentaa siis siinä muodossa, et niistä jää ne eri layerit näkyviin. Se on psd-tiedosto eli photoshop-tiedosto. :D

Eeva (Ei varmistettu)

Aija: ahaa okei :) Ei mul mittä semmossi oo, käsittelen Lightroomilla ja exporttaan jpg:ksi. Jos käytän Photoshopia niin niistäkin tallennan vaan käsitellyn kopion suoraan jpg:nä, siihen alkuperäiseen tiedostoon tehtyjä muutoksia (eli siis layereita) en tallenna ikinä, koska tykkään säilyttää sen alkuperäisen kappaleen ihan käsittelemättömänä.

Sanni (Ei varmistettu)

Sitä mäki vaan, että <3!

Nora (Ei varmistettu)

Ööh. Onnistuin lukemaan otsikon "melkein kuin raskaana". Terve vaan taas, Freud. Crême bruléetä on kyllä p a k k o päästä joskus maistamaan! T. "Altistuin Amélielle 14-vuotiaana ja se jätti pysyvän jäljen"

Helmi (Ei varmistettu)

Ihana tämä blogisi! On vain jo pitkään ihmetyttänyt, eikö näissä kaveritapaamisissa jatkuva kameran laulaminen häiritse muita? Kuvissa välittyy aina hyvä meininki, mutta itselläni jatkuva ikuistaminen ehkä latistaisi tunnelmaa ja tulisi väkisinkin vähän poseerattua.

Eeva (Ei varmistettu)

Sanni: no sitä mäki! <3 *********** Nora: apua, jos et ole koskaan maistanut, niin tänä vuonna teet sen. Lupaa! ********** Helmi: blogissani on kuvia kavereistani ehkä 2 kertaa kuussa, joten ei tarvitse olla huolissaan - useimmilla kerroilla kun tavataan, he eivät joudu kameran eteen. Eikä se kamera "jatkuvasti laula", yleensä jaksan ekat puoli tuntia räpsiä kuvia ja sen jälkeen kamera saa olla ihan yksinään unohdettuna pöydännurkassa. Mulla on näemmä poikkeuksellisen ihania kavereita, kun antavat mun toteuttaa itseäni valokuvaamalla vaikka joutuvat toisinaan itsekin etsimen uhreiksi :)

Sanna (Ei varmistettu)

Eeva - sä olet ihan upea! Mä odotan aina malttamatomasti sun uusia postauksia. Tapasi kirjoittaa on hulvaton! Elän itsekin juuri sitä aikaa, kun kahvilan pöydässä haaveillen katselen, en teemukiani, vaan ystäviäni. Ei kai tämä koskaan lopu? Emme kai me katoa toisiltamme? Väistämättäkin kilometrit alkavat lipua välillemme, kun olisi aika pakata valmistuneet gradut muuttolaatikoihin ja matkata ympäri maailmaa. Onneksi nuo kilometrit eivät koskaan todella saavuta meitä. Näin haluan ainakin uskoa!

vaahteran (Ei varmistettu)

Blogisi on ihana! :) Olisi kiva tietää miten muokkailet kuviasi?

www.vaahteran.blogspot.com

Marikki (Ei varmistettu)

Hei Eeva,
creme bruleen ohje kehiin, pelastaisit viikonlopun jälkiruokasuunnitelmat! :)

Oola (Ei varmistettu)

Oi, kirjoitat niin monia tunteitani sanoiksi tästä kaupungista. Ainoastaan vain, että itse täältä kaikki ystävät kadonneet tai elämäntilanteet muuttuneet -yksinäisyys. Siksi miettinyt Helsinkiin muuttamista ihmisten perässä, mutta kun _Turku_. Aina kävellessäni jokirantaa mietin että miksi pois, onhan minulla TURKU!
Tämä ei ole kaupunki, tämä on olotila.

ampu (Ei varmistettu)

mitä on nuo pyöreät jääkaapin ovessa olevat asiat? näyttää säilytyspurkeilta(!?) ja näin ollen nerokkailta ideoilta ja saatavuus kiinnostaa. :)

Kommentoi

Ladataan...