mieti ennen kuin sanot

Ladataan...

Vielä vähän eilisen postauksen ajatuksia jatkaakseni... More To Loven tytöt postasivat tämän kuvan Facebookiinsa ja mietin että vitsi, tuo on kyllä ihan totta.

 

Paitsi että mielestäni tuon pitäisi kuulua people have no idea how long something they said can stay on someone else's mind. Eivät ne ole pelkkien poikien sanat, jotka loukkaavat. Ihan yhtä inhottavia me naiset osaamme olla toisillemme. Inhottavuus ja epähuomaavaisuus tuskin ovat sukupuolikysymyksiä.

 

Minulle ainakin pulpahtavat yhä silloin tällöin mieleen jotkut ilkeät kommentit, joita olen saanut puolitutuilta, ohikulkijoilta tai blogin lukijoilta, pahimmassa tapauksessa jopa perheenjäseniltä ja "ystäviltä". Vaikka tietysti meidän kaikkien on teoriassa tosi helppo sanoa, että jättää omaan arvoonsa moiset huutelut, kyllä sanat vaan silti saattavat herkkään kohtaan tai väärään hetkeen osuessaan jäädä kaivertamaan, pahimmassa tapauksessa niin paljon, että se määrittelee vahvasti ihmisen käsitystä itsestään. Toivon kovasti, etten ole itse edes epähuomiossa pilannut ajattelemattomalla kommentilla jonkun toisen päivää tai viikkoa, mutta luultavasti olen.

 

Pahimpia ovat sellaiset loukkaukset, jotka periaatteessa ehkä tarkoittavat hyvää (tai ovat naamioitu sellaisiksi), koska sellaisille ihmisille ei oikein osaa edes olla vihainen. Mä oon aina ajatellut, että oot kyllä tosi nätti, vaikka sulla onkin omituinen nenä, läskit pohkeet ja liian ohut suu. (No kuule kiitos, tuosta tulikin tosi hyvä mieli!) 

 

Ja joo, ennen kuin joku ehtii jo vedota siihen, että bloggaajana pitää varautua kaikenlaisiin kommentteihin ja asiattomiin huuteluihin... se on ihan totta. Mutta ei se silti tarkoita, että ne eivät saattaisi satuttaa. Ketä se oikeasti hyödyttää ja mitä se muuttaa, että sanoo toiselle jotain ilkeää tämän ulkonäöstä? Jos jollain on iso nenä, niin muuttuuko nenä siitä pienemmäksi? Ja entäs ne tytöt, joilla ei ole blogia. Onko pelkkä olemassaolo riittävä peruste joutua sietämään ilkeitä huomautuksia luokkakavereilta tai ventovierailta baarin narikkajonossa? Kirjoitain tämän nyt oikein lihavoituna, koska ajatus tuntuu olevan monille täysin vieras konsepti: Vaikka Suomen kaltaisessa valtiossa jokaisella on oikeus sanoa mitä sylki suuhun tuo ja käyttäytyä kuin aivoton apina, ei se silti tarkoita, että sitä oikeutta on pakko harjoittaa.

 

Ehkä se, mitä minä yritän tässä sanoa on, että

 

mieti ennen kuin sanot.

 

Mieti, kuka siitä hyötyy, muuttaako se mitään ja mieti sitä, että arvostelusi kohde saattaa miettiä sanojasi vielä vuosien päästä. 

 

Vaan ei huonoa, jos ei jotain hyvääkin. Onneksi myös niillä positiivisilla jutuilla on samanlainen taipumus jymähtää pääkopan syvimpiin syövereihin. Joskus saatan muistaa jonkun vuosia sitten saamani ihanan kommentin tai kaverin sanoman kivan jutun ja sen jälkeen olen loppupäivän pelkkää hymyä.

 

Ja loppupeleissä ehkä eniten kuitenkin vahinkoa tekevät ne asiat, joita itse toistelemme itsellemme. Minäkin yritän tästedes sanoa itselleni vähän useammin kivoja asioita.

 

Siispä rauhaa, rakkautta ja armollisuutta sunnuntaihinne, kamut!

 

 

Share

Kommentit

Fanni (http://mennentullen.blogspot.com/) (Ei varmistettu)

No AAMEN! Preach it, sister!<3

Hosuli / hosuli.blogspot.com (Ei varmistettu)

Olen aivan samaa mieltä tuosta lauseen muunnoksesta. Ei tosiaan mikään sukupuolikysymys, vaan jokainen voisi vähän miettiä, haluaako tehdä toisen päivästä kivemman vai kurjemman. Pienet ystävälliset sanat saattavat piristää yllättävän paljon, varsinkin silloin kun on muuten paha mieli.

Mirja (Ei varmistettu)

Kiitos tästä Eeva! :)

Eeva (Ei varmistettu)

Fanni: :D ********** Hosuli: just näin. Tuo on tämän pohtimani asian kääntöpuoli: kivojen juttujen sanominen ei maksa mitään, miksi siis säästellä niitä.

Eeva (Ei varmistettu)

Mirja: kiitos itselles, kuule! :)

Tea (Ei varmistettu)

Siis luin toin edellisen postauksen ja kommentitkin, ja olin aivan järkyttyny kuinka joku voi noin kommentoida.. Mietin että yrittikö se kommentoija oikeesti olla kohtelias vai mitä helkuttii.. mun poikakaveri vaan kommentoi et tytöt ehkä vaan on jossain määrin sosiaalistunu tommoseen kateuteen ja piikittelyyyn..(?) Yyk, emmää ainakaan.. Mut siis ymmärrän et tuli paha mieli koska mulleki tuli, mut uskon et oot niin vahva et pystyt jättää sen omaan arvoonsa..

Eeva (Ei varmistettu)

Tea: kiitos! Ja tiäks, oot kyllä ihan oikeassa. Mullahan on asiat hyvin, joten viis siitä mitä joku muu ajattelee. Mutta hei - ainakin sain siitä(kin) kimmokkeen vihdoin kirjoittaa tämän postauksen, jota olen miettinyt suunnilleen siitä asti kun blogin perustin.... :)

HannaK (Ei varmistettu)

Ensinnäkin, kiitos ihanasta blogista! :)

Tämä oli osuva aihe. Olen itse viime aikoina miettinyt sitä kuinka jotkut kommentit ja niistä aiheutuneet tunnetilat tai muistot jäävät mieleen aivan liian helposti ja aivan liian pitkäksi aikaa. Joskus tuntuu, että jos jonkun jäljiltä jää mieleen joku sattuva kommentti, se kommentti tai paremminkin siitä johtuva tunnetila (jota ei enää selkeästi edes tunnista johtuvan tietystä asiasta) tulee mieleen lähes ensimmäisenä törmätessään tähän ihmiseen.

Eikö se olisi armollisempaa tätä toista, sekä itseä, kohtaan että muisti tekisi joskus "buuttauksia" ja voisi aloittaa tyhjemmältä pohjalta? Toisaalta, kai se on inhimillistä ettei ole teflonkuorta kaikille kommenteille ja pysyy herkkänä, mutta toisaalta elämä on liian lyhyt siihen että vetää perässään kärryä täynnä muistoja niistä negatiivisista asioista mitkä ovat koskeneet.
Huoh, sunnuntai-illan ajatuksia. :)

Eeva (Ei varmistettu)

HannaK: joo, olen ehdottomasti myöskin sitä mieltä, että jokaisen kannattaa aktiivisesti tehdä töitä sen eteen, että osaisi jättää ikävät kommentit omaan arvoonsa ja että ei katkeroituisi muiden sanomisista. Itsekin olen siinä nykyään aika hyvä. Mutta ei se silti mielestäni oikeuta (asiattomien) huomautusten jakelua ympäriinsä. Jotkut on vahvempia kuin toiset, enkä pidä siitä ajatuksesta että "no mä oon vaan rehellinen ja tää on mun mielipide, kyllä se pitää kestää ja jos ei kestä, niin voi voi". Ja vaikka monet huomautukset menevätkin toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, niin varmaan meillä kaikilla on ainakin se yksi äärimmäisen kipeä kohta, johon kaikki iskut sattuu kymmenkertaisella teholla.

nasu86 (Ei varmistettu)

itselle kävi yksi ilta ollessani joku 14 vuotias kun olin palaamassa diskosta kotiin...poika tuli vastaan huusi että hyvä perse mutta kun katsoin häntä totesi vaan et hyi vittu...se on yksi joka on jäänyt mielensyövereihin!

ja todellakin komppaan koko tätä sun postausta!
olet ihana ja huippu!:)

Eeva (Ei varmistettu)

Nasu86: tuokin on kyllä hyvä pointti, miten periaatteessa positiivinen juttu voi saada olon tuntumaan ällöltä ja likaiselta kun se sanotaan väärässä tilanteessa tai väärällä äänensävyllä. Jos joku sanoisi mulle jotenkin vilpittömästi että "hei vitsi, sulla on kyllä hyvä peba!" niin vastaisin varmaan että no hei kiitos, mutta tollaset anonyymit hyväperse-huutelut kadulla tuntuvat kyllä kaikkea muuta kuin mukavilta, pikemminkin uhkaavilta ja ahdistavilta...

HannaK (Ei varmistettu)

Olen aivan samaa mieltä asiattomista kommenteista; usein ne ovat lopulta kommentoijan oman pahan olon jakamista, eivätkä edes todennäköisesti oikeasti liity henkilöön jolle kommentti kuitenkin osoitetaan. Ja tietyissä tilanteissa myös sanomatta jättämisellä voi olla yhtä suuri vaikutus kuin negatiivisella kommentilla.

All in all, ihmiset voisivat miettiä, että mitä se on heiltä pois, jos he negatiivisuuden sijaan yrittäisivätkin nähdä asioiden hyvät ja kauniit puolet. Mielestäni kirjoituksistasi välittyy kauneus ja sen takia blogiasi on kiva lukea.

Eeva (Ei varmistettu)

HannaK: nytpä en voi muuta kuin kiittää ja kumartaa kivasta kommentistasi ja luvata, että puolestani sanon tänään itse jollekulle muulle jotain positiivista negatiivisen sijasta :)

Vieno (Ei varmistettu)

Voi Eeva, Eeva! Olen ennenkin (ehkä, toivottavasti) sanonut tämän, mutta puet ajatukseni sanoiksi. En vain ikinä kykenisi itse saamaan ajatuksiani yhtä hienosti ulos (voi pojat, tämänkin kommentin muotoilua joudun miettimään, että se olisi arvoisesi). Tuttu tunne sekin, että negatiivisia kommentteja jää märehtimään, vaikka kommentoijan perimmäinen tarkoitus olisikin kömpelyydestä huolimatta hyvä. (Pelkästään loukkaaviksi tarkoitetut kommentit on tietysti oma lukunsa.) Mutta hitsi vie nainen, olet kaunis ja karismaattinen, joista jälkimmäinen on vielä paljon edellistä harvinaisempaa. Joku joskus kommentoi, että on huutava vääryys, ettette tunne toisianne irl, ja olen ajatellut omalta kohdaltani ihan samaa. Tsemp up!

Eeva (Ei varmistettu)

Vieno: hassua - yksi kaikkien aikojen ilkeimmistä saamistani blogikommenteista tuli nimimerkiltä Vieno (muistan, koska mietin että mitä hiton vienoa tuommoisessa käytöksessä on), mutta sinä tasasit juuri kaikkien Vienojen tilit ja voin nyt unohtaa koko jutun. Kiitos siis! :)

Mari (Ei varmistettu)

Olin vähän yllättynyt tästä kirjoituksesta, koska mulla tuli tuon kuvan (tai siis tekstin) nähdessäni ihan muuta mieleen :D Itse ajattelin sen ehkä liittyvän tilanteeseen "mutta sinähän sanoit sillon kaksi kuukautta sitten, että tänään sinulla on vapaapäivä ja lupasit lähteä kanssani teatteriin". Tämän kaltaisia tilanteita sattui entisen poikaystävän kanssa aika usein. Mulla on nimittäin joskus harmillisenkin hyvä ja tarkka muisti! Ärsyttävää varmasti sille toiselle osapuolelle, kun vetoan asioihin joita toinen ei muista ollenkaan sanoneensa, mutta minä muistan ne sanasta sanaan, joskus jopa koko tilanteen ilmeineen ja äänensävyineen. Varsinkin erityisen tärkeiden ihmisten sanomiset jäävät mieleen (tästä ei siis ikävä kyllä ole hyötyä esim. luentoa kuunnellessa) ja tosiaan aivan pikkujutut, turhat yksityiskohdat. Varsinkin sillon kun on ihastunut tuntuu kaikki, mitä se ihastuksen kohde sanoo, jäävän pyörimään mieleen ja sitä sitten mielessä pyöritellään ja analysoidaan, ja pienet…

Mari (Ei varmistettu)

…sanomiset saavat joskus ihan käsittämättömiä merkityksiä :D Minusta tämä ilmiö on aika mielenkiintoinen. Joskus toki ne asiat mitä jäävät mieleen ovat niitä ikävämmän puoleisia. Nämä vanhat sanomiset myös pulpahtelevat esiin erilaisissa tunnetiloissa. Silloin kun olen hyvällä tuulella ja onnellinen, jostakin jopa vuosien takaa saattaa yhtäkkiä ilmestyä päähän jotain vanhoja juttuja, joista on joskus tullut hyvä mieli. Samoin surullisena ei monestikaan muista muuta kuin vain surullisia asioita. Viha on tässä mielessä hyvin voimakas tunne, vihaisena päässä suorastaan tulvii menneitä sanoja. Samoin yksinäisyys. Mutta päästetään maailmaan paljon niitä hyvän mielen sanoja, ehkä niitä joskus olisi niin paljon, ettei surullisille ajatuksille ole enää tilaa, ja surullisenakin joutuu sitten ajattelemaan onnellisia asioita 

Vieno (Ei varmistettu)

Ou nou, olen pöyristynyt itseni ja kaikkien hyvien Vienojen puolesta. Ärsyttävää, että blogistaniassa liikkuu joku toinen Vieno, joka pahoittaa suosikkibloggarini mielen. Pitääkö tässä vaihtaa nimeä, koska loukkaavat kommentit eivät todellakaan ole tapanani...

Nipsu (Ei varmistettu)

kommentoin nyt tähän kun en edelliseen ehtinyt, että miten kukaan joka näyttää Kirsten Dunstilta voi kuvitella olevansa ruma? ja toisaalta, myös Kirstenillä taitaa olla niitä rumapäiviä. tsemppiä Eeva Sinulle, muista että olet ihana, ja aika monenkin mielestä.

p.s. mulle tulee tästä blogista ladymoriartyinparis.blogspot.com ja bloggaajasta mieleen sinä vaikka en edes osaa ranskaa, te molemmat hymyilette niin kauniisti ja näytätte onnellisilta juuri sellaisina kuin olette.

Nina (Ei varmistettu)

Olen jo vuosia tiedostanut itsessäni suuren luonnevian: sanon asioita ennen kuin ajattelen. Yritän joka päivä päästä eroon tästä kamalasta tavasta, ja mielestäni olenkin jo jotain oppinut. Aina silloin tällöin kuitenkin pääsee sammakoita, joita ei saa kiinni enää ikinä. Jotkut ystäväni sanovat, että pitävät suorapuheisuudestani ja rehellisyydestäni, mutta he ovatkin ystäviäni, joiden tehtävä kai on pitää minusta sellaisena kuin olen. Kiitos tästä postauksesta, ehkä taas muistan ensi kerralla miettiä 10 sekuntia ennen kuin puhun. Ja kiitos älykkäästä ja pehmeän unelmoivasta blogista, sitä on aina ilo lukea!!

Reetta (Ei varmistettu)

Edellistä kirjoitustasi lukiessani tajusin, että ehkä olen vähän liian harvoin kommentoinut tänne ja kertonut, että oot ihmisenä äärimmäisen hurmaavan oloinen, just sellainen jonka kaveriksi haluaisin olla :D Niin, ja mun mielestä se hurmaavuus näkyy myös ulospäin! Blogisi on ihanaa vaihtelua, omannäköinen.
En oikein osaa muotoilla tätä kaikkea sanoiksi niin hyvin kuin sinä osaat, mutta toivon sinullekin paljon niitä kauniita päiviä.

Kata (Ei varmistettu)

Toivon, että kaikki sinulle ilkeästi sanoneet pöljät vaikkapa näkevät seksiunta vanhemmistaan. Ja eihän sillä pitäisi olla varsinaisesti merkitystä, mutten miten helkkarissa kukaan on voinut arvostella sinun ulkonäköäsi? Olet söpöläinen.

Nina Tunnetila (Ei varmistettu)

Kun näin teidät ensimmäisen kerran yhdessä ajattelin että olette ihana pari. Sovitte toisillemme ulkoisesti täydellisesti! Ehdin myös mennä asioiden edelle ja ajatella miten täydellisiä lapsia teille vielä joku päivä tulee. :) Mieleeni ei olisi voinut tulla mitään muuta, eikä tule vieläkään.

Tintti (Ei varmistettu)

Hei maailman kaunein Eeva, ihana postaus :) Luen muitakin trendin blogeja, ja Kiitos hyvää ja Sara K. antavat myöskin hyviä vinkkejä parempaan elämään ja parempiin ajatuksiin. Mutta aina joskus kun on vetänyt kamalan määrän roskaruokaa tai ollut liikkumatta tai kohdannut kamalia ihmisiä ja saanut vastaan typeriä kommentteja (kuten eilen baarin jälkeen sain mieleni pahoittaneita örvellyskommentteja itselleni rakkaasta meikistä), ei aina pysty olemaan se vahva olento, joka rakastaa kaikkia ja kaikkea. On siis ihanaa lukea blogistasi rehellisyyttä, vahvoja ja kauniita ajatuksia ja inhimillisyyttä. Herkkyydessä (herkkyys hyvällä tavalla, enemmänkin vastakohtana hyökkäävyydelle kuin vahvuudelle) ei ole mitään vikaa, ja niin monet tykkää ihan kamalasti sun blogista ja mahtavasta tavasta kirjoittaa, niin pystyt vaikuttamaan moniin :) Toivottavasti postaus kolahtaa muihinkin, itse tunsin piston tiettyjä sutkautuksiani kohtaan, onneksi ei ole myöhäistä pyytää anteeksi ja kantaa vastuuta.

katri (Ei varmistettu)

En ole kyllä täysin samaa mieltä siitä, että jos on blogi, niin täytyy varautua ottamaan kaikenlaisia kommentteja vastaan. Tai joo, kannattaa varautua, sillä toiset nyt kaataa kakkaa niskaan ihan ilman syytäkin, mutta ei se ole mikään selitys tai oikeutus loukata ketään edes netissä.

Ja joo noi hyvää tarkottavat kommentit on joskus kyllä niin riipasevia. Olin itse kerran uimassa eräiden ystävien kanssa, kunnes eräs näistä totesi jotakuinkin, että "ethän sä olekaan ihan niin hoikka, vaan ihan normaalipainonen. hyvä juttu!". Ja tiedän tämän liittyneen siihen, kun olin ehkä välissä hieman liiankin hoikka, mutta tuossa kohtaa se ehkä vähän kirpaisi...

Kamicha (Ei varmistettu)

Lainaanpa tähän lainauksen naapuriltasi Virpiltä:

"Heikot ovat julmia ja lempeyttä voi odottaa vain voimakkailta. Ja muista, että kyllä sinussa voimaa piisaa."

Kauniita päiviä elämääsi!

Mirjami (Ei varmistettu)

Mietittävät täältä ja syötävät tuolta http://blogit.hs.fi/kauhaajarakkautta/. Parasta mun takkuilevalla laajakaistalla.

-A (Ei varmistettu)

Se on ehkä paskin juttu, että kun ihmiset naamioi haukut muka hyvällä tarkoitetuiksi kommenteiksi ni mulla ainaki menee usko sen ihmisen kohteliaisuuksiin kokonaan. Sitte rupeen aina joksikin aikaa vähätteleen ja väheksyyn itteeni, vaiks tiiän, että ei oikeesti tarvis. Eikä enää osaa ottaa vähään aikaan kohteliaisuuksia vastaan sanomalla kiitos, vaan sanoo et "Ai" tai "ei minusta"... Ja mua harmitta myös se että ne haukut muistaa yleensä paremmin ku ne kohteliaisuudet, kai se on jotain itsesuojeluvaistoa tai jotain.
Olen puhunut.

obladioblada (Ei varmistettu)

Sama. Itse muistan kirkkaasti ne hetket jo ala-asteelta kuin sain kuulla olevani epäkelpo johonkin tai muuten kuulumaton joukkoon.

Muistan myös jokaikisen lihavuuteeni liittyvän poikkiteloisen sanan jonka poikaystäväni on lipsauttanut (ei satuttaakseen, vaan ihan sammakkona).

Paha olo on paha olo, se ei muutu minnekään.

Mutta Eeva olet aivan ihana, on niiiiiiiiiiiin iso päivän piristys kun huomaa että kauhaa ja rakkautta:an on ilmestynyt uusi juttu, tai tänne :) Tsemppiä asuntojuttuihin !

lalala (Ei varmistettu)

Tämä kommentti tulee nyt täysin sen perusteella mitä olen nähnyt ja lukenut blogistasi. Kun ensimmäisen kerran kommentoit jotain rumapäivistä ja siitä miten et (muka) ulkonäöllisesti sopisi yhteen poikaystäväsi kanssa, pysähdyin hetkeksi ajattelemaan asiaa. Se tuli jotenkin ihan puskista. Selailin vähän blogiasi sen jälkeen, katsoin kuviasi sanomasi kommentit mielessäni ja tiedätkös mitä, en nähnyt ollenkaan nähnyt niitä asioita joista kirjoitit. En, vaikka kuinka yritin.

Näen kuvissa kauniin, fiksun, persoonallisen, empaattisen ja sydämellisen naisen. Sulla on koko paketti kasassa. Olisit mun mielestä kamalan nätti ja söpö vaikka olisit tyyppinä ihan kamala, mikä ei ainakaan blogisi perusteella yksinkertaisesti voi pitää paikkaansa.

lalala (Ei varmistettu)

Merkit loppu kesken... Mutta siis: muita osaa aina katsoa niin paljon armollisemmin kuin itseään. Oon ihan samanlainen. Muiden vikoja en oikeastaan edes huomaa (paitsi, myönnettäköön, liian pienet rintsikat tai liian ohuiksi nypityt kulmakarvat varastavat huomioni aina :D) mutta jotenkin toisinaan oma nenä tuntuu liian isolta, tukka liian lättänältä, peräsin liian mahtavalta ja purjeet liian pulleilta. Yritän silloin katsoa itseäni jonkun toisen silmin. Jonkun, joka rakastaa mua just tällasena, eikä huomaa niitä puutteita, tai ehkä pitää niitä just mun ulkonäön parhaina ominaisuuksina. Ei se aina toimi ja joskus pitää vaan rypeä itsesäälissä että jaksaa taas olla oma järkevä itsensä.

Jos tällä kilometrikommentilla nyt joku pointti oli, niin se on varmaankin se, että mun silmissä sä olet ihana ja upea, puhuttiin sitten luonteesta tai ulkonäöstä. Oon myös satavarma, että en ole yksin ajatusteni kanssa. Ihanaa, kaunista kevättä! :)

millimolli (Ei varmistettu)

Just näin! Muisti varastoi ihan kummia juttuja ja asiat vuosienkin takaa saattavat supatella korvaan ihan yht'äkkiä, varsinkin heikolla hetkellä. Vaikka ollaan netissä tai humalassa tai sekäettä, ei se oikeuta toisen syöksemistä maan rakoon. Normaalisti hyvin paljon henkilökohtaista tilaa toisilleen antavat suomalaiset tarttuvat baarijonossa rintapieliin ja sama on meno joskus näillä kommentointipalstoillakin, ei mitään tapoja! Mulla menee yli ymmärryksen että missä niiden tyyppien omatunnot on, rivierallako lomalla? Kaikilla meillä on huonot hetkemme, mutta niitä ei tarvitse mennä purkamaan tuntemattomiin, ei myöskään netissä jossa ne pahat sanat tulee ihan kirjoittaa ja tallentaa.

Sitä paitsi, mä oon kyllä aina aatellu että sun blogiakin kuvaillaan et "ihana Eeva Kolu kirjoittaa...". Eihän tollasen runollisen ja kohtalokkaan nimenomistaja voi olla kuin ihana!

Oiken ihanaa maanantaita siis Eeva ja muut kaiffarit, suurennetaan hyvien juttujen muistilootaa!

Grace (Ei varmistettu)

Viisasta mietiskelyä taas. Ajattelemattomuudesta, piittaamattomuudesta tai pahansuopuudesta (kateudesta) johtuvat vähättelevät kommentit tekevät paljon pahaa eivätkä todellakaan ole oikeutettuja. Ja ikävä kyllä taitaa olla niin, että nämä laukojat eivät edes tajua toimintaansa ja sen seurauksia. Kirjoituksesi on hyvä muistutus myös sitä, että myönteiisten asioiden sanominen muille tuottaa iloa itsellekin. Ohessa osoite yhteen lempirunoistani, kertoo kielen voimasta.
http://gupress.gallaudet.edu/excerpts/IS.html

Elina (Ei varmistettu)

Kyl! Näi se on! Samaa mieltä! Oot upee:)

http://olivia.fi/nelliina (Ei varmistettu)

Kun ainoastaan luin blogiasi, enkä ollut nähnyt sua vielä livenä, mielikuvani oli naapurintyttömäinen Kirsten Dunst -look-a-like, mutta kun sitten näin sut ekaa kertaa oikeassa elämässä, olin notta whoooah, se onkin tollanen pitkä ja ihan pirun upea blondi :D

Ehdottomasti naisten sanomiset sattuu enemmän kun miesten, koska naiset osaavat olla äärimmäisen julmia toisilleen. Ja se on surullista. Mä alan voimaan fyysisesti pahoin jos joudun todistamaan henkistä pahoinpitelyä naisten kesken, se tekee ihmisistä jotenkin liian rumia.

Sneaker (Ei varmistettu)

Todellakii! Totta kai jokaisella on laillinen OIKEUS huudella typeriä, mutta se ei tee niistä vähemmän typeriä. Ja toki julkisen blogin pitäjä asettaa itsensä alttiiksi kommentoinnille, mutta silti loukkaaja on itse ainoana vastuussa omasta tyhmästä puheestaan.

Anni (Ei varmistettu)

Miksi ulkonäkökommentit satuttavat usein eniten? Eihän ulkonäköön voi vaikuttaa, sellaiseksi kun olemme syntyneet! Naisiin kohdistuu todella suuret ulkonäköpaineet, sillä "naisenhan tulee näyttää kauniilta" ja useiden miesten oikeuksiin kuuluu heidän mielestään tietenkin kailottaa kovaan ääneen, jos naisen takapuoli näyttää hyvältä tai jos jokin osa naisen ulkonäössä ei ole mieleen. Se on niin väärin! Onneksi voidaan tuudittautua ajatukseen, ettei yleensä itsessä ole mitään vikaa, vaan ilkeän kommentin laukojassa, oli se sitten "kaveri" tai ohikulkija. Parhaalta näyttää, jos on oma itsensä, vaikka ei kilpailisikaan kaupungin kauneimman tittelistä :) Go, Eeva, erittäin hyvä aihe, ja blogistasi saaneeni kuvan perusteella uskon tai olen oikeammin varma, että oot ihana just tollaisena!

Minsi (Ei varmistettu)

Muistan kipeästi, kuinka "ystäväni" sanoi tanssiharjoituksissa reisistäni, että vaikka lopetan liikkumisen niissä liike vain jatkuu. Tästä on yli kymmenen vuotta aikaa, olin silloin hoikka tanssija, reiteni olivat (silloin vielä) kiinteät, ja kommentin möläyttäjä oli todennäköisesti vain itse epävarma itsestään, kateellinen tms. Silti se satutti niin pahasti, että sen jälkeen olen nähnyt itseni aina läskireitenä. Vasta myöhemmin valokuvia katsellessa olen ymmärtänyt, ettei reisissäni ollut silloin mitään vikaa. Ja todennäköisesti kymmenen vuoden kuluttua (ja taas muutamaa kiloa tukevampana) ajattelen reisieni olleen vuonna 2012 ihan ok vaikka nyt en voi niitä sietää.

Eeva, olet kaunis JA häikäisevä JA aivan upeasti poikaystäväsi kanssa yhteen sopiva. Muista, että loukkaavat kommentit kertovat niiden antajista - eivät sinusta!

p.s. olen kamppaillut saman rumuuskompleksin kanssa pitkään, vaikka järjellä ajateltuna tiedän näyttäväni ihan mukiinmenevältä. Voi meitä naisia...

Hesuli (Ei varmistettu)

Niin just, what comes around, goes around. Ootko muuten ikinä päässyt näkemään työpaikkakiusauksen kohtaloita.. On just tuollasten aikkas hirveiden itsekeskeisten ihmisten aikaansaannoksia nekin tilanteet. Huhuh.

jo (Ei varmistettu)

Niin totta, joka sana! Asioita (varsinkin sellaisia, jotka eivät ole vilpittömiä kohteliaisuuksia tai yleisiä mielipideasioita yleisistä asioista) voi ja kannattaa miettiä ennen kuin niitä tuo julki. Kuka tahansa saattaa sanoa vahingossa jotakin tyhmää, mitä katuu, mutta toiset ihmiset tuntuvat viljelevän jatkuvasti typeriä kommenttejaan -aivan kuin olisivat itse parempia. Joten kiitos, JÄLLEEN KERRAN, mahtavasta tekstistä :)

aamunkuiskaus (Ei varmistettu)

Olen kärsinyt itse niin paljon samanlaisista ajatuksista välillä aiheetta ja välillä aiheesta, että haluan nyt ehdottomasti sanoa sinulle, että olet todella kaunis nainen. Minua inspiroi nimenomaan kaltaisesi persoonallisen kauniit ja vahvat, älykkäät naiset. Ja ainakin näin nuoremman naisen (olen ilmeisesti sinua viitisen vuotta nuorempi) näkökulmasta juuri sinä olet luomassa uudenlaisia tyyli- ja kauneusihanteita. Mielestäni ihmisen ei tarvitse näyttää henkkamaukan mallilta tai Hollywood-tähdeltä ollakseen kaunis.
Ja sinä ja miehesi olette huomiotaherättävän kaunis pariskunta. Ensimmäinen ajatus itselläni teistä on ollut se, että juuri tuollaiset kauniit ja älykkäät ihmiset löytävät aina toisensa. Ei se elämä kellään ole pelkkää ruusuilla tanssimista, olipa kaunis tai "ei", mutta teissä ei ole yksin eikä yhdessä mitään muuta silmiin pistävää kuin se, että olette poikkeuksellisen hyvännäköinen pari. Ja muista että näistä asioista voi jutella ammattilaiselle!

Kommentoi

Ladataan...