Minkälainen homma, Twitter?

Loin Twitter-tilin joskus reilu vuosi sitten, kun alettiin puhua siitä, että kaikilla pitää olla Twitter. En tainnut tviitata kertaakaan ja unohdin aika äkkiä edes omistavani koko tilin. 

Tapasin tuossa vähän aikaa sitten tanskalaista kollegaa, joka oli aivan äimän käkenä siitä, että minulla ei ole Twitteriä. Tanskassa kuulemma ihan kaikilla on. 

Mietin, että mikä tässä jutussa mättää, miksi en innostunut silloin aikaisemmin ollenkaan. Luulen, että Suomessa Twitter on mielletty niin vahvasti  "yhteiskunnallisen keskustelun kanavaksi", että siellä ei jotenkin saa olla oma itsensä. Pitää olla koko ajan älykäs ja nokkela ja linkata ekanaekana ajankohtaisiin uutisiin ja puhua politiikasta eikä postailla kuvia söpöistä jääkarhuista. 

No, Tanska-kollegani tavattuani ajattelin, että perkele. Katotaan. Toisaalta vierastan jatkuvaa somessa roikkumista, mutta toisaalta en myöskään halua olla dinosaurus, joka on ikuisesti jämähtänyt 90-luvulle. Vaikka olenkin parantumaton nostalgikko ja marisen usein vanhojen parempien aikojen perään, niin kyllä minä sisimmässäni uskon kehitykseen ja siihen, että on parempi syleillä uusia asioita kuin taistella niitä vastaan. Uusien juttujen kohdalla pitää vain löytää se tapa, joka on itselle kiva eikä kuluttava. (Ja okei, jotkut uudet asiat vaan ovat ihan perseestä, mutta haluaisin olla mieluummin se ihminen, joka antaa niille ensin mahdollisuuden ja julistaa vasta sitten niiden olevan perseestä.)

Ehkä Twitter voi olla sellainen paikka, jossa voin vinkkailla hyvistä jutuista, artikkeleista, biiseistä, leffoista ja mistä ikinä, jos niistä ei riitä sanottavaa kokonaisen blogikirjoituksen verran. Ja voin linkkailla teille omia juttujani eri puolelta nettiä ja luonnollisesti jakaa säkenöivän älykkäitä ajatuksiani - muistakaa nyt, että olen ihminen, joka tekee päivät yksin kotona töitä. Ei ole työkavereita, joille kertoa, että hei luin juuri mitä napanöyhtä on.

Facebook tuntuu jo niin kovin vaivalloiselta kaikkine inboxeineen ja mainoksineen ja yksityisyysasetuksineen ja henkilökohtaisen ja työelämän sekoittumisineen ja miljoonine toimintoineen, että Twitter kaikessa simppeliydessään on oikeastaan aika... hauska?

Joko teillä on Twitter-tili? Jee vai buu?

Visertäkää mulle, @eevakolu !

Share

Kommentit

rs__11 (Ei varmistettu) https://twitter.com/rs__11

Ehdottomasti jee!
Tervetuloa twiittaamaan! :-)
t. rs__11

heidi-g (Ei varmistettu)

"Kaikki mitä visersin" :-)

Virpi Mikkonen
Kiitos hyvää

Tuttuja ajatuksia. Ja Twitter-tili löytyy, mutta en muista koskaan twiittailla. Ja jos satun sinne eksymään, niin iskee ajatusramppikuume ja tulee olo, että miksi mun pitäisi täälläkin olla mesoamassa omista näkemyksistäni. 90-luvulle jämähtäny jänkhä-äijä taidan siis olla henkisesti. ;)

Eeva Kolu

Joo ymmärrän hyvin, mitä tarkoitat! Mulla on ollut tuo ihan sama ajatus, sekä blogin että Twitterin suhteen, että mitä määkin nyt täällä huutelen. Mutta tänä syksynä olen jotenkin havahtunut siihen että ehkä olen liiankin jääräpäisesti jämähtänyt monenkin asian suhteen. Niin että hitsi vie, jos ajan henki on se, että huudellaan, niin huudellaan sitten ;) 

Ahahaha "hei luin juuri mitä napanöyhtä on" :) Olen varma, että sun twittertilistä tulee ainakin sympaattinen. Ehkä voisin tämän innoittaman jopa perustaa oman, että voin jäädä seuraamaan! :) En ole vain itse oikein vielä tajunnut, että miten sitä käytetään. Noloa, tiedän.

Eeva Kolu

Mäkään en aluks tajunnut siitä mitään, mutta tosi nopsaan sen oppii! 

Vierailija (Ei varmistettu)

Twitter-tili on, koska koulussa pakotettiin luomaan tili ja twiittaamaankin vähän. Samaisissa tiedotusopin opinnoissa on myös kehotettu vaihtamaan alaa, jos ei ole Twitterissä. Noo, eipä ole tullut pakkopullatwiittien jälkeen viserreltyä, mutta toistaiseksi työpanokseni on kelvannut.

Vuosi sitten Journalismin päivillä Helsingissä eräskin journalistiikan professori kysyi, että kuka teistä toimittajista kuvittelee olevansa alalla vielä viiden vuoden päästä ilman Twitteriä? Jotenkin noin se meni. Kommentti ajoi minutkin avaamaan oman tilin, mutta laihaksi on jäänyt aktiivisuus saati seuraaminen.

Toistaiseksi olen alalla (kuten tuossa edellinen kirjoittajakin), mutta pelkään kovasti milloin työt loppuu. Kun en twiittaa.

Muistan opiskeluvuosilta (sanotaan nyt vaikka vuosi 1999) miten valtio-opin luennoitsija kertoi jostain tulevasta tietoyhteiskunnasta. Että kun se tulee, osa jää sen ulkopuolelle ja putoaa samalla vähän kaikesta. En tajunnut ollenkaan mistä on kyse. Hädin tuskin käytimme meiliä silloin. Vähänpä ymmärsin. Nyt, kekä on Facebookin ulottumattomissa, on käytännössä poissa pelistä. Tavallaan. Twitteriä en ainakaan vielä koe niin.

Vierailija (Ei varmistettu)

twitter on paras <3 ite en vaivaudu puhumaan mistään turhasta, lähinnä keskityn fangirläämiseen ja juttelemaan muitten fanien kanssa :)

JuttaEmilia (Ei varmistettu) http://dreamtomorrow-livetoday.blogspot.fi

Mietin niin tuota samaa. Ja siis ei, en ole twitterissä, mutta oon jonkin aikaa tosissani miettinyt jäänkö kelkasta jos oon OUT sieltä.

Olen melko tuore lukijasi ja pitää kyllä antaa sulle kehuja. Sun tekstejä lukee todella mielellään! Ajatuksenjuoksu on vain niin hurmaavasti saatu kirjoitettua auki :) Kiitos siis mahtavasta blogista!!

Islannin_Satu (Ei varmistettu) http://www.salamatkustaja.com

Hih, mulla on niin sama fiilis. Olen yrittänyt aktivoitua Twitterissä, mutta musta tuntuu, että en osaa sanoa sitä mitä haluan (siis jotain hirvittävän fiksua ja älykästä, tirsk) reilussa 100 merkissä. Olen runsaan ilmaisun ihminen. Mutten aio antaa periksi, pahus sentään. Jatkan tekstareiden lähettelyä bittiavaruuteen.

Milka Rantamo
Olennaisuuksia

Mulla ei normaalissa elämässäkään ole mitään välkkyä ja oivaltavaa sanottavaa, joten keskityn muutaman poikkeustwiitin poislukien stalkkaamaan julkkiksia :D Mun Instagram-tili on myös synkronoitu niin että voin halutessani postata IG-kuvat myös twitteriin, ja voilá! Sisältöä! :D 

https://twitter.com/MilkaElisa

hanne_tasteofhoney

Jes, napanöyhtä mainittu! Pointsit siitä! (Muistan taannoin kommentoineeni, että saat kirjoitustaidoillasi napanöyhdänkin kuulostamaan inspiroivalta ja älykkäältä.)

Mulla ei ole Twitteriä, instagramia tai pinterestiä, koska vierastan useiden some-profiilien haalimista. Ja jotenkin kaikkien näiden Snowdenien jälkeen suoraan sanottuna hirvittää, mitä kaikkea minusta löytyykään ja mitä tietojani mainostajille kaupitellaan. Tunnen silti itseni hetkittäin fossiiliksi, kun en kyseisillä kanavilla heilu. Täällä jenkeissä snapchat on uusin villitys, joko se on rantautunut Suomeen?

Kirjatoukka (Ei varmistettu) http://kirjatoukkajaherrakamera.blogspot.fi/

Minulla on Twitterin kanssa (tai siis tuskin tunne on molemminpuolinen) sellainen ongelma, että kun sieltä puuttuu se visuaalisuus. Kuvat ja linkkien "ikonit" ovat klikkauksen päässä. Tarvitsen suoria näköaistiärsykkeitä syttyäkseni! Tai sitten teen vain taas jotain väärin...

MaijaM
Puolisoviisumi

Aikasemmassa työpaikassani käytin Twitteriä päivittäin, ja olihan se hyvä tiedotus- ja viestintäkanava. Twitter-aktiivisuus on mielestäni hyvä tapa luoda imagoa aikaansa seuraavasta ja sosiaalista mediaa osaavasti hyödyntävästä organisaatiosta. Ja vaikkei suuri osa suomalaisista Twitteriä aktiivisesti käytäkään, toi potentiaalisten Twitter-seuraajien määrän mainitseminen tiettyä uskottavuutta konservatiivisemmissakin piireissä.

Privaattipuolella olen ollut Twitterissä useampaan otteeseen, mutta se vain tuppaa unohtumaan jostain syystä. Kiitos kirjoituksesi, muistin sen taas ja yritän nyt aktivoitua twiittaajana ja seuraajana. Onhan Twitter kuitenkin maailmanlaajuisesti tärkeä kanava, jota kannattaisi ja pitäisi käyttää. Jos joskus muistaisi...

Sennu (Ei varmistettu)

Suomen kieli ei vain istu Twitteriin. Meillä on niin pitkät sanat, ja Twitterissä on niin vähän merkkejä käytössä. Itselläni on siellä tili, mutta hyvin harvoin mitään "lyhyttä sanottavaa". Mieluummin puhun tutuille Facebookissa!

Laura P...
Tyylitietotoimisto

Twitteristä on tullut itselleni lähes korvaamaton osa bloggailua. Johtuu tietenkin blogini "ajankohtaisesta" linjauksesta/profiilista. Twitteristä olen myös lukenut monet suuret ja maailmaa mullistavat uutiset ensimmäisenä. Se on myös kätevä kanava pitää yhteyttä ja pysyä kärryillä ulkomailla asuvien kaverien menosta. Toisin sanoen, olen fani ja suosittelen!

Nim. @TTTLaura

jenni em (Ei varmistettu)

Olen kyllä tehnyt oman tilin ja seurasin nyt sinuakin, mutta käytännössä Twitteria tulee käytettyä hyvin vähän. Mielenkiintoni loppuu nopeasti, kun samalta tyypiltä tulee kymmenkunta twiittiä peräjälkeen ja minun pitäisi kahlata se kaikki läpi, jos haluan selvittää onko joku muukin twiitannut jotain. Käytän twitteriä oikeastaan vain puhelimessa, ehkä tietokoneella satunnaisempi selailu toimisi vähän paremmin.

FFFifi
Fitness Führer

Tuntuu tutulta nuo viestinnässä/mediassa työskentelevien pelot siitä, että jos ei ole Twitterissä, ei saa töitä/ole vakavastiotettava. Mun oma linja koko someen on se, että viestintäalalla on tiedettävä, mistä on kyse, ja minkälainen logiikka missäkin on, mutta ei todellakaan tarvitse joka kanavassa olla aktiivinen 24/7. Tästä huolimatta koin niin kovaa painostusta tähän suuntaan, että perustin Twitter-tilin pari päivää sitten.

Mistä tulin siihen kysymykseen, että millä tavalla miksaan bloggaamisen, Twitterin, Facebookin ja sen, olenko missäkin omalla nimelläni ja millä tavalla. Blogissa oli tarkoitus olla anonyymi, mutta kun tuli niin paljon julkisuutta, niin se kävi käytännössä mahdottomaksi. Nyt mietin, että olenko ihan luddiitti tämän yksityisyysjuttuni kanssa: ennenhän kaikki olivat netissä nimimerkeillä ja nykyään iso osa on vaikka missä palveluissa oikealla nimellään. Aluksihan olin myös lähes täysin kasvoton, nykyään se pinta-ala, minkä pärstästäni näytän, on kasvanut huomattavasti.

"Huutelu" vaivaa minuakin. No, avoimin mielin, vain pientä asiaankuuluvaa vastustelua :P

Anniiina (Ei varmistettu)

Ei ole tiliä Twitterissä, eikä edes Facebookissa. Olen fossiili. Facebookissa mulla oli kyllä tili yhdessä vaiheessa, mutta kun en sitä koskaan käyttänyt niin päätin sulkea sen. En tykkää jakaa omia tai lapsen kuvia nettiin, ja yhteydenpito hoituu puhelimellakin, niin mihin sitä Facebookia tarvii. Toisaalta, ehkä munkin pitäisi koittaa olla ja elää nykyajassa. Jospa kokeilisin tuota Twitteriä, josko se ois enemmän mun juttu :)

Eeva Kolu

Kiitos kaikille kommenteista!

Ymmärrän tässä molemmat puolet - olen itsekin tosi kriittinen monia someen liittyviä ilmiöitä kohtaan, mutta toisaalta haluan kuitenkin olla asioista perillä ja ainakin päällisin puolin ymmärtää, miten nykymaailma toimii. Lisäksi mun on vaikea uskoa, että mikään asia olisi puhtaasti paha, jos miljoonat ihmiset ovat siitä innoissaan.

Itse en myöskään tykkää Facebookista - se on jotenkin käynyt niin raskaaksi, kun siellä on niin kamalasti toimintoja ja samaan aikaan siellä edustetaan työminää ja kuitenkin ihmiset kirjoittelevat superhenkilökohtaisia juttuja inbox-viesteissä yms.

Twitter on musta jotenkin ihanan simppeli - ei kuvakansioita, ei parisuhdestatuksia, ei mainoksia (ainakaan paljoa), ei henkilökohtaisia viestiketjuja, chatteja jne. jne. Kaikki mitä sanotaan on julkista, joten jatkuvia rajanvetoja ei tarvitse pähkäillä samalla tavalla kuin Facebookissa. 

 

Liii (Ei varmistettu)

Hei Eeva! Mistä kehystetty Pariisin karttanne on peräisin? Amazonissa ja eBayssa on samankaltaisia karttoja, mutta niissä on vihreä tausta ja saisi olla tuollainen vaalea tausta. Kiitos tuhannesti!

Eeva Kolu

Moikka! Mä olen saanut tän kaverilta, joka muistaakseni osti sen Krunan Papershopista :) x

Liii (Ei varmistettu)

Hei kiitos! Mun Pariisin karttani on matkalla, jee! Amazonissa ja eBayssa on samanlaisia karttoja lahjapaperiarkkeina erittäin edullisesti. Kiitos vielä!

pieta
Ruista Ranteessa

Olen joutunut työn puolesta käyttämään twitteriä (ja muita someja) ja ehkä just sen takia en sitä itselleni halua. Olen ainoastaan facebookissa ja sekin tuntuu välillä typerältä, mutta käytännöllisyyden vuoksi siellä kannattaa olla (esim. kutsut juhliin jne. saadaan nykyään niin usein facessa). Jossain vaiheessa luin myös jostain, että ei voi olla uskottava viestinnän alan toimija jos ei omista twitteriä, mutta en mä kyllä ala twiittailemaan ihan vain sen takia, että olisin uskottava tai jotain mitä pitäisi olla. En vain koskaan ole ymmärtänyt mikä twitterissä on hienoa ja käytän mieluummin aikani jollain muulla tavalla :)

MinnaM
Itse Minna Mänttäri

Twitter-vammainen ilmoittautuu! Profiili on ollut olemassa pitkään, välillä olen käynyt sitä vilkaisemassa ja sitten taas poistunut epätoivoisena äähplääh emmieossaaenkäymmärrämittää. Sen verran olen sentään huolehtinut sisällöntuotannosta että Blipfoton kuvalinkit päivittyvät sinne automaattisesti. Smashing. 

Mutta hei, nyt tämän postauksesi innoittamana päätin yrittää aktivoitua. Kyllä tämä tästä, pelotta kohti nykyaikaa!  Ja kiitos seuraamisesta (äh, miten tämäkin kuulostaa jotenkin niin friikiltä). Siis visertelemisiin!

https://twitter.com/minnamanttari

Jenni H.
Terävät hampaat.

Todellakin jee! Itsellänikään ei kyllä ole Twitter-tiliä, koska minulla on aina ollu juurikin vähän sellainen olo, etten ole tarpeeksi välkky sinne :D mutta minusta vaatii aivan yhtä hienovaraisen hyvää huumoria ja tilannetajua osata postata (vai twiitata.. öh) juuri ne söpöimmät ja pehmoisimmat jääkarhut, juuri oikeaan aikaan. Siinä teillä yhteiskunnallist vaikuttamista. Kyllä se osuu ja uppoaa, jos maailman masentavimpana päivinä joku ampuu jääkarhunuolen suoraan sydämeen.

 

 

Todellakin (Ei varmistettu)

Itse vaihdon facen twitteriin enkä ole katunut päivääkään, twitter oli ennen vain se missä seurasin muita, ei kavereita, ja face se missä ärsyynnyin kavereiden tyhjänpäiväisistä postauksista. Twitter seuraajani eivät ole kavereitani vaan random tuttuja twitteristä, matkoilta yms yms, joten twiittini ovat sen mukaisia. En ole super fiksu/hauska/viisas, mutta eipä tarvitsekaan, jos ei jaksa twiittejäni -älä seuraa. Ihanaa kun kerrankin on some, jossa voit hengata ihan ventovieraiden kanssa. Kaverit näen livenä, ja tämäkin parantunut huimasti facesta luopumisen jälkeen. En kaipaa takaisin -twitter on paljon kivempi.

Kommentoi