Mitä jos se onkin totta

Kaikki mitä rakastin

Pari päivää sitten mahanpohjassani alkoi kutina. Ei sellainen, joka viestii siitä, että alakerran pizzeriassa suhtauduttaisiin kevytmielisesti hygieniasäännöksiin (mitä pidän kyllä täysin mahdollisena), vaan hyvin erilainen. Sellainen, joka alkaa vatsanpohjasta ja leviää kaikkiin raajoihin, kunnes lopulta tavoittaa kasvot. Suupielet alkavat väkisin nykiä korvia kohti.

Kutinaan liittyy vahva tunne siitä, että jotain hyvää on tapahtumassa. Jotain hyvää, ja suurta. Nyt ei liikuta enää sillä akselilla, että asemalla on joku jakamassa ilmaisia näytekokoisia suklaapatukoita. Ei, nyt puhutaan isoista asioista - yhtään suklaapatukoita, tai varsinkaan ilmaisia suklaapatukoita väheksymättä.

En vielä tiedä mitä se on, mutta kutina sen kuin vahvistuu ja kasvaa. 

Olen ajatellut viime päivinä paljon teitä lukijoita, kaikkia kirjoittamianne kommentteja ja sähköpostiviestejä. Ja sitä, miten mukavaa on, että olette siellä. Tuntuu siltä, että minun on pakko sanoa teille yksi asia. 

Ehkä tältä samalta tuntuu niistä tyypeistä, jotka näkevät paahtoleivässä tai liiskaantuneessa banaaninkuoressa Neitsyt Marian. Olen täällä tänään oraakkelina ja tehtävänäni on välittää yksi viesti: kaikki tulee menemään hyvin. Sulle ja mulle. 

Et ehkä halua kuulla sitä, tai ehkä et ole valmis uskomaan sitä. Se on ymmärrettävää. Minunkin uskoani tämä vuosi on koetellut, voi moro, miten sitä onkaan koeteltu.

Mutta turha yrittää kertoa paahtoleipäilmestyksen nähneelle, että paahtoleivässä ei ole pyhimys vaan epätasainen paistojälki. En lähde väittämään järjellä sitä vastaan, minkä tunnen luissa ja ytimissä asti. Kaikki tulee menee oukkidoukki, lainatakseni erästä entistä herttoniemeläistä ajattelijaa.

Kaikki tulee menemään hyvin. Latteus, jota hoetaan paljon... mutta eikö ole ihana ajatus: mitä jos se onkin totta?

Share

Kommentit

MademoiselleKatri

Kiitos Eeva, tarttin tätä juuri nyt. T: Nykyinen Herttoniemeläinen ajattelija

Juliarrr (Ei varmistettu) http://kahvipoydista.blogspot.fi/

Kiitos Eeva, kaikki on hyvin. Täällä on aina jotain päivän piristykseksi, niin.

Princess Rose (Ei varmistettu)

Voi Eeva, nyt se sama kutina tuntuu munkin mahanpohjassa...

Ou (Ei varmistettu)

Oon kyllä ahkerasti lueskellu tätä siun blogia jo hyvän tovin, mutta tänään nyt sisuunnuin kommentoimaan.

Eikä se sisuuntuminen tarkoita tässä riitaisaa erimielisyyttä. Ei lainkaan! Vaan nimenomaan sitä, että huudahdin hiljaisesti itsekseni tässä että "Niinpä!" Että kyllä asioilla on oikeastaan ennenkin ollut tapana järjestyä ihan hyvästi ja että ei tästä kyllä nyt märehtimällä, murehtimalla ja hermoilemalla (ja järkeilyä yrittämällä) tule yhtään sen parempaa, että parempi luottaa vaan. "Entä jos..." on tässä kohtaa turha lauseen alku. Sisuunnuin siis lähinnä sille epäilijälle itsessäni että "Ole hiljaa! Epäilyksiä on nyt kuultu riittävästi. Nyt on sydämen vuoro puhua."

Kiitos tästä.

lindannika (Ei varmistettu)

Näitä sun kirjoituksia lukiessa tulee kyllä usein tippa linssiin, mutta hyvällä tavalla. Kiitos, annat pientä mutta tärkeää helpotusta vaikeaan hetkeen!

Oih kyllä! Kaikki tulee menemään hyvin, se on varma se. Terveisiä metrosta matkalla Herttoniemeen ja ihanaa joulunaikaa, toteutukoon sun kaikki toiveet!

Reetta V. (Ei varmistettu) http://reettavee.com

Aivan ihana teksti! Ja tuota hoen itsellenikin: kaikki tulee menemään hyvin. Ja niinhän se yleensä meneekin.

bluuberry
Elämisen opettelua

Mulla on tänään menny kaikki asiat päin hel*ettiä, ja on ahdistanut sen takia. Luin tän kirjoituksen ja mulla alko kyyneleet valumaan silmistä kunnolla. Ehkäpä mullaki alkaa onni pian kääntymään parempaan suuntaan.
Kiitos kun piristit iltaani <3

Hay (Ei varmistettu)

Kiitos tästä!

jennia (Ei varmistettu)

Niinpä.

Ennen aina uskoin, että kaikki järjestyy kyllä. Nyt on ollut pari kovin vaikeaa vuotta ja tuo usko katosi jonnekin. Viime aikoina olen alkanut jälleen uskoa siihen, että kyllä kaikki järjestyy. Ja kappas - jokin aika sitten heräsin pitkästä aikaa aamulla ja heti silmät avattuani olin hyvällä mielellä ja hymyilin. Oli mukava herätä uuteen aamuun :)

Jokainen aamuhan on täynnä mahdollisuuksia. Eihän elämässä ole kyse siitä, mitä minulle tapahtuu vaan sitä, mitä minä teen ja miten suhtaudun siihen, mitä tapahtuu.

Kiitos blogistasi, sen lukeminen on saanut ajatuksiani oikeaan suuntaan.

Emmih (Ei varmistettu)

Kiitos, näin olen itsekin ajatellut mutta on ihanaa että sinä vielä vahvistat asian. Kaikki tulee menemään hyvin :)

nk (Ei varmistettu)

Niiiinpä, viime aikoina on tuntunut siltä että kyllä se on totta :)

kaino (Ei varmistettu)

Kiitos paljon Eeva näistä sanoista.

En ole tainnut aiemmin kommentoida, mutta haluan vain sanoa, että olen blogistasi ja kirjoituksistasi saanut niin paljon hyvää. "Kaikki tulee menemään hyvin", tätä lausetta koitan itsekkin hokea, mutta osasit muistuttaa niistä juuri oikeaan aikaan. :-)
Monet pitävät näitä tällaisia lauseita juurikin "latteuksina", mutta itse uskon (tai ainakin toivon!), että tuollaiset ihanat ja latteat lauseet toimivat vähän samalla tavalla kuin tekohymy. Kun jaksaa pinnistää tekohymyä tarpeeksi kauan, niin saat aivot luulemaan, että olet iloinen ja onnellinen oikeasti.
Toki tietenkin on niitäkin hetkiä, kun hymy tai ihana ajatus ei toimi/niihin ei halua uskoa, mutta iloitsen nyt siitä kun ne tuntuvat hyviltä! :-D

viivik (Ei varmistettu)

On se totta: uskomatonta, mutta totta. Unohdan tosin totuuden ja sorrun murehtimiseen noin kerran viikossa, mutta koko ajan harvemmin.

Vierailija (Ei varmistettu)

Alkoi välittömästi soida päässä https://www.youtube.com/watch?v=bX14whtcXAw :)

mertsi (Ei varmistettu) http://lapasestalahti.blogspot.fi/

Voi ihana Eeva. Olen tässä viikon verran kiukutellut elämälle. Ei sillä että siinä mitään vikaa olisi, on vain ottanut päähän. Sitten pahimpien ensimmäisten maailman ongelmien keskellä sinä kirjoitat tuon ja muistutat, että asioita voi katsoa vähän kivemmassakin valossa. Suurkiitokset, tämä osui ja upposi!

avokado (Ei varmistettu)

Kiitos näistä sanoista.

Eräs tärkeä opettaja hyvästeli minut ja ystäväni kerran niin viisain sanoin, että palaan niihin aina uudelleen: Antakaa elämän tehdä teille hyvin.

Koska niinhän se lopulta tekee, vaikka välillä näyttäisi pahalta.

lipelipetin (Ei varmistettu)

kiitos tästä kovasti, juuri tänään se tuntuu ehkä tärkeämmältä kun koskaan. oukkidoukkii vaan. :)

Vierailija (Ei varmistettu)

Musta on ihan vilpittömästi ihanaa, että joku jaksaa ajatella noin. Mullakin oli pari vuotta sitten mantrana tuo kaikki menee ihan hyvin, mutta sitten... ei mennytkään. Ei mennyt yhtään hyvin, meni ja menee vieläkin aivan helvetin huonosti. Oon yrittänyt löytää uudelleen tuon saman ajatuksen ja ihan tosissaan uskoa siihen, mutta ei se vaan tule enää samalla tavalla sydämestä. Sanovat, että kun tarpeeksi väkisellä hymyilee, niin alkaa ihan aidosti hymyilyttää, mutta miksei se toimi? Ei toimi sekään, että popsin kahdenlaisia lääkkeitä, käyn terapiassa ja yritän tehdä onnellistavia asioita, mutta silti tulee mieleen monta kertaa päivässä, että mitäköhän järkeä tässä rimpuilussa on, sama antaa periksi. Anteeksi avautuminen, mutta oli vaan pakko.

Eeva Kolu
Kaikki mitä rakastin

Heippa Vierailija, kuulostaa kovin tutulta! Tiedän omasta ja lähipiirin kokemuksista, että epätovon ja epäonnen jaksot voivat kestää pitkäänkin, mutta todistettavasti jopa vuosien sairastelun, epäonnen, masennuksen ja rahavaikeuksien jälkeen elämä saattaa yllättää ja jotain hienoa tapahtuu, elämä saakin jotenkin uuden suunnan. Minä luulen, että tuohon ajatukseen alkaa luottaa ja uskoa sitten kun on valmis. Joskus ne vaikeudet pitää vain rämpiä läpi eikä pikareittiä aina ole, mutta toivoa on ihan aina. Tsemppiä ja jaksamista.

TK (Ei varmistettu)

Mä muistan miten joskus yön piemeimpinä tunteina mua helpotti se, että jos ei oo rakkautta enkä jaksa toivoa, niin voin turvautua siihen, että uskon sen fiiliksen ja ajanjakson joskus loppuvan. Ei uskoa uskontoon vaan ihan pelkkää uskoa, tunnetta. Taisin rukoillakin. Ja silloin pimeinä tunteina se auttoi. Nyt menen hyvää elämää ja oli mukava lukea Eevan fiiliksistä. Kyllä se koittaa sullekin vierailija, uskon siihen, oon aivan varma.

Vierailija (Ei varmistettu)

Itse asiassa luen joskus pahimmilla hetkillä psalmin 102 jakeita 1-13, kurjan rukous lohduttaa, vaikken uskossa olekaan. Ero, siitä johtuva taloudellinen ja henkinen ahdinko, ja kuvottavan varma tunne siitä, että olen tehnyt niin raskaita virheitä, etten pysty niitä korjaamaan ahdistavat joka päivä. Pakko on silti yrittää uskoa ja luottaa, että tämä suo on joskus rämmitty loppuun, pääsen takaisin kuivalle maalle ja asiat järjestyvät. Onneksi on Eevan blogi, josta saa muistutuksia siitä että elämä yleensä kantaa, vaikka siltä ei tuntuisikaan.

Katja_ (Ei varmistettu)

Ihan järjettömän paljon tsemppiä kaikkeen rämpimiseen. Toivottovasti elämä tajuaa olla sulle pian lempeä.

Katja_ (Ei varmistettu)

Moikka Vierailija.

Kirjoituksesi kosketti. Itselläni on ollut kaksi vaikeaa masennuskautta. Ensimmäinen 15-16 -vuotiaana, toinen 23-24 vuotiaana. Välissä masennus on helpottanut, mutta eihän siitä täysin pääse, ennen kuin on mahdollisuus päästää asioista irti. Tiedän millaista voi olla, kun ei ole mitään toivoa. Se on musertavaa. Uskon kuitenkin, että sinä anonyymi vierailija siellä jossain, löydät vielä hyviä asioita ja joku päivä huomaat, että nautit jostakin pienestä asiasta, myöhemmin useasta. En osaa rohkaista mitenkään, mutta mä todella uskon, että asiat voivat mennä hyvin. Olen itse kohta 26. Viimeisin masennus alkaa olla selätetty. Kyllä mä suren ja itken. Mutta ei se ole enää samanlaista kuin aikaisempina vuosina. Nyt suru auttaa purkamaan asioita, elämään. Se ei ole enää lamaavaa.

Ikinä ei kannata luovuttaa. Toivon kaikkea hyvää elämääsi.

Aaa (Ei varmistettu)

Kiitos tästä vahvistuksesta. :)

kukkaisunelmia (Ei varmistettu)

Kirjoitustesi perusteella olen saanut sellaisen kuvan, että olet aivan ihana ihminen. Ja täytyy kyllä sanoa, että tämä vain vahvistaa sitä mielikuvaa. &lt;3

Markka (Ei varmistettu) http://markkas.blogspot.com

Mahtava uutinen! Sulle ja mulle.

maijjopa (Ei varmistettu)

Apua, kuinka sopivaan aikaan kirjoituksesi sattuikaan.. Passaa niin tähän iltaan, toivon että tämä kutina pitäisi paikkansa! :)

Näinjuuri (Ei varmistettu)

Moikka! Täällä kans yks ensimmäistä kertaa kommentoimassa. Olen lukenut sun blogia nyt ehkä reilun vuoden n. kerran viikossa ja kävin tänä aamuna lukasemassa viimiset postaukset. Nyt, nukkumaan mennessä, tuli vaan fiilis (luissa ja ytimissä!!) että pitääpä käydä sittenkin uudelleen tsekkaamassa tää sivu jonku josko sais jotain inspistä tai elämänneuvoa vielä tähän hetkeen. No huhhuh!! Vastikään parisuhteensa päättäneenä olin unohtanut jo sen salakavalan ja epäinhimillisyyttä hipovan yksinäisyyden tunteen joka iski pian eron jälkeen vasten kasvoja ja JUST TÄNÄÄN päätin että nyt loppu, niskasta kiinni ja kaikki tulee menemään hyvin! laitampa vielä sen kunniaksi huikeen oukkidoukki biisin soimaa... Kiitos! Vahvistit viestiä! :)

PiiiiuI (Ei varmistettu)

Ihana ajatus, mutta pakko sanoa, että kaikilla ei vaan kaikki mee hyvin, vaikka kuinka toivoisi. Ei se oo aina siitä omasta ajattelustakaan kiinni, valitettavasti.

Eeva Kolu
Kaikki mitä rakastin

Minä uskon mieluummin vielä hain kidassa tai rekan alle jääneenäkin siihen, että lopulta kaikki menee aina hyvin. Jos pahoja asioita joka tapauksessa sattuu meidän kontrollistamme riippumatta, niin minusta on parempi elää siihen asti hyvään uskoen kuin haaskata sekin aika pahinta odottaen. 

Eeva Kolu
Kaikki mitä rakastin

Kiitos kaikille teille kommenteista! 

Minä täällä valvon ja luen teidän viestejä, ei malta nukkua kun kutina mahanpohjassa vaan kasvaa kasvamistaan.

xx

 

Vierailija (Ei varmistettu)

Sun blogi on varmaan mun pitkäaikaisin lemppari. Joka kerta kun poistun tästä blogista olo tuntuu jotenkin maagisesti keveämmältä!
Kiitos Eeva :)

anuleena (Ei varmistettu)

Kiitos, tämä postaus pelasti päiväni - jotain hyvää ON tapahtumassa! Tuli sellainen koko vartalon läpimenevä aalto ja hyvä olo.

Feline (Ei varmistettu) http://merensininen.blogspot.fi

Oi ihana Eeva. Blogisi on melkoista karkkia sielulle, tämäkin aamu parani kertaheitolla kun päätin kesken tenttiinlukemisen tulla kurkkaamaan uuden postauksen. Sain ihan uutta voimaa kyykyttää materiaalinkäsittelyn automaation kiemuroita, jos vaikka (ja KUN) näin kolmannella kerralla onnistuisin! (:

Kiitos ja ihanaa torstaita, terveisiä lumisesta Jyväskylästä &lt;3

minttu_ (Ei varmistettu)

Kiitos Eeva! Tämä tuli tänään todellakin tarpeseen. Vaikeaan aamuun kun kaikki tuntui jo menetetyltä (vaikka oikeasti ei mitään ole menetty todella) tämä oli valo ja pelastus. Olen liikuttunut, yritän peittää sen, olen kuitenkin töissä. Kiitos vielä, kiitos!

IM (Ei varmistettu)

Ihana kirjoitus! Pelasti kyllä tämän harmaan torstaiaamun. Ehkäpä tässä päivässä on juuri sitä jotakin ja kaikki tulee menemään hyvin.
Kiitos ja ihanaa torstaita sinulle!

Vieno (Ei varmistettu)

En ole viime aikoina oikein kommentoinut. Ei ole ollut sellainen olo, koska elämä ja sen vaikeus. Ja myönnän, että tuhahdin, kun luin, että...

Kaikki tulee menemään hyvin.

Mutta, kun teksti jatkui...

Et ehkä halua kuulla sitä, tai ehkä et ole valmis uskomaan sitä. Se on ymmärrettävää.

Tuhahdin toisen kerran, mutta tällä kertaa tuhahduksessa oli murunen naurua. Itselle.

On siis ihan reilua kiittää sinua. Kirjoitit joskus siitä, miten murhe, miten pahalta se sillä hetkellä tuntuukaan, ei ole kuitenkaan pysyvä. Aina tulee tietysti uusia murheita, mutta ainakaan se, joka tietyllä hetkellä painaa mieltä, ei ole mukana enää jossain vaiheessa. Tuo ajatus oli minulle jotenkin silmiä avaava ja olen hokenut sitä mielessäni viimeksi tänä aamuna avatessani yhden epämiellyttävän sähköpostin. Se on estänyt minua ainakin kerran irtisanomasta itseäni hetken mielijohteesta. Siispä kiitos.

Että ehkä tämä tästä.

Sarasara (Ei varmistettu)

Kiitos Eeva tästä, pelastit päiväni! Kiitos blogistasi, kirjoitat uskomattoman hienolla tavalla ja juuri niistä asioista mistä on mukava lukea. Ihanaa päivää sinulle :)

JKH (Ei varmistettu)

No niinpä, on se mahtavaa! :)

emmi / NFV (Ei varmistettu) http://nofashionvictims.bellablogit.fi/

Voi Eeva minkä teit.
:&gt;

Pessimisti alkaa taas uskoa (Ei varmistettu)

Mä luin tän ja ajattelin ja erityisesti ihanan varovasti toiveikas otsikko tuntui hyvältä. Liika positiivisuus olisi saanut realistin (lue pessimistin) karvat nousemaan pystyyn. Varovainen toiveikkuus sen sijaa sykähdytti harmaatakin mieltä.

Sitten auton rengas puhkesi niin pahasti, että auto hinattiin renkaan vaihtoon, vaihtopaikasta oli sopivat renkaat loppu, leasing yhtiö ei antanut vaihtaa kaikkia renkaita uusiin... jouduin perumaan asiakaspalaverin, johon oli osallistumassa iso joukko ihmisiä niin ja sitten uudelle asiakkaalle ei meinannut millään saada firmasta toimitettua ostettuja tuotteita...

Uudelleen löytynyttä uskoa taas koeteltiin oikein olan takaa.

Silti tuo varovainen toiveikkuus auttoi. Ongelmiin tuli suhtauduttua ratkomismentaliteetilla eikä sillä, että nyt kaikki menee pieleen ja ei tästä mitään tuu. Sellaiseen moodiin pimeän marras-joulukuun aikana olen monta kertaa joutunut.

Nyt uskon taas, että tunnelin päässä valo häämöttää (vaikkakin vielä pelkään tunnelin pituuden olevan hyvin pitkä).

Kiitos uskon vahvistuksesta.

ameliaemilia

Kiva kirjoitus ja kiva lukea muiden kommentteja. Tulee sellainen yhteisöllinen olo! :D

 Minulla on ollut aika rankka vuosi. Rakas ystävä  kuoli, työpaikka on vaihdellut, opinnot olleet rankkoja ja hieman itsekin sairastellut ja siinä sivussa monta pientä raskaalta tuntuvaa vastoinkäymistä.  Välillä ollut kyllä niin suuri väsymys että ei jaksa kuin itkeä. Kunnes tuli vielä suurempi väsy eikä jaksanut edes sitä. 

Minun selviytymistaktiikkani on ollut se,  että elän päivän kerrallaan. Mietin että nyt kun jaksan tämän päivän niin sitten pääsen nukkumaan ja saan olla rauhassa. Sitten sama jaksamispuhe seuraavana päivänä. 

Nyt on onneksi alkanut tuntua siltä, että pahin on takana. Useimpina päivinä jaksaa jo vähän hymyilläkkin ja tehdä itselle tärkeitä asioita. Ja huomata ne asiat, jotka itselle ei sovi. Kieltäydyin juuri eräästä tarjotusta työpaikasta kun tiedän sen olevan liian haastava tälle vähän hauraalle mielelle. Olen tullut siihen lopputulokseen, että oikeastaan hyvään elämään ja onneen tarvitsee aika vähän. Tärkeintä on olla kiltti itselleen eikä vaatia niin paljon. Ja tietty tähän sopii myös klassikko: tee muille niin kuin haluaisit itsellesi tehtävän. Jokaisesta päivästä voi löytää joitakin onnenhiukkasia. :)

anniel_ (Ei varmistettu)

Tekstisi toi lohtua tähän hetkeen. Olet Eeva huippu!

Tiiss (Ei varmistettu) http://kulkeva.blogspot.fi/

Näinpä! Kaikki tulee menemään hyvin. Itsellä on kova stressikausi meneillään ennen jouluun rauhoittumista ja tämä kirjoitus vaan vahvisti sitä tunnetta, että kyllä tämä tästä. Kiitos! :)

asapitasapi (Ei varmistettu)

Mua alkoi naurattaa kun vaan mietin miten haters keep hating-tyypit repii pelihousujaan kun bloggari julistaa iloisia aikoja koko kansalle. Koska eihän tuommoista nyt vaan voi mennä väittämään että asiat tulisivat menemään hyvin ;) Huomasin tänä vuonna saman kuin sinä kuluneena syksynä: sen, että kun toiveet sanoo ääneen, ne toteutuvat. Olen siis toivonut ääneen huikeita asioita tulevalle vuodelle, enkä malta ottaa, että ne toteutuvat! Nautitaan kutinoista, tai niinkuin kavereini asian ilmaisee: asioiden mehustelu etukäteen on puolet ilosta!

Hips (Ei varmistettu)

Oot ihana, ettenkö sanoisi ihmeellinen.

baya (Ei varmistettu)

Ihana teksti. Tää vuosi on ollut huono, loppukesästä lähti se pahin kausi joka tuntuu vaan jatkuvan ja koko ajan tuntuu tulevan paskaa niskaan.

Ehkä pahinta on se kun tajuaa miten yksin sitä on jäänyt. Perhe pysyy onneksi aina mukana, mutta ystäviin on yhteys jotenkin kadonnut tän syksyn aikana. Joku ilta kävin kahvilla vanhemmillani ja lopulta jäin sinne yöksi patjalle, kun ahdisti ajatus hiljaisesta ja pimeästä kaksiosta ihan yksin.

Ehkä se tästä. Jotenkin on lohduttavaa ajatella, että tässä on enää kolme viikkoa tätä vuotta rämmittävänä. Silloin voi aloittaa kaiken ihan uusin mielin.

Eeva Kolu
Kaikki mitä rakastin

Hei Baya! Pakko vastata, koska viestistäsi tuli mieleen yksi juttu. Muistan kun yhtenä tuollaisena epätoivon hetkenä marisin että mulla ei ole mitään eikä ketään, ja äitini vastasi siihen, että onhan sulla äiti. Musta tuntuu, että sulla on sama tilanne :) Eikö ole ihanaa, kun on kuitenkin joku paikka, johon voi jäädä patjalle yöksi jos oma hiljainen koti ahdistaa. Tsemppiä!

Vierailija (Ei varmistettu)

Kiitos Eeva tästä! Pitkään olen blogiasi lukenut, mutta koskaan ennen en ole mitään kommentoinut...nyt oli aivan pakko! Tämä teksti oli niin ihana ja lohduttava..tuli aidosti tunne, että kaikki menee vielä hyvin. Jotenkin tämä kirjoitus meni nyt kyllä ihon alle..aivan niin kuin nämä sanat olisi kirjoitettu just minulle :) Paras on myös tuo sivun yläreunan mainos, mikä kehottaa äänestämään vuoden Eeva ;)

Pages

Kommentoi