Mitä opin tuijotettuani neljä päivää amerikkalaisia komedioita

Ladataan...

"Because I do not associate with people who blame the world for their problems. Because you’re your problem, Annie, and you’re also your solution."

Melissa McCarthyn hahmo elokuvassa Morsiusneidot.

"No one can hate me as much as I hate myself, so any mean things someone is going to think of to say about me, I've already said to me, about me, probably in the last half hour."

Lena Dunhamin hahmo tv-sarjassa Girls. 

"Did you know that the best night I've had in the last 5 years is a night that Zooey and I split a bottle of wine, we made a summer salad and watched 'Chocolat' together?" 

Paul Ruddin hahmo elokuvassa I Love You, Man.

Kamalan sinnikäs tämä flunssa. Eilen koetin tahdonvoimalla parantua ja lähdin rautakauppaan. Melkein pyörryin, oksensin ja kuolin samanaikaisesti.

Ei siis auta kuin jatkaa möllöttämistä. Onneksi komedioita katsomalla saattaa salakavalasti oppia jotain. Kuten sen, että jokainen on oman onnensa seppä. Ja sen, että toisten tölväisyistä ei kannata pahemmin välittää, koska olet kuitenkin jo sanonut itsellesi jotain paljon pahempaa. Ja sen, että yksinkertaiset asiat ovat todellakin niitä parhaita - ja että on ihan ok olla vähän vanha ja väsynyt.

(Mutta tänään menen kyllä postiin vaikka kontaten. Ja lounaalle. En pysty enää elämään sämpylöillä ja karkilla. Ja olen katsonut jo kaikki mahdolliset ja mahdottomat komediatkin. Jopa yksi ja puoli tuotantokautta Puumanaista. Joka on muuten huomattavasti parempi kuin nimi ja alkuasetelma antaisivat odottaa. Kaverini suositteli sitä sanoin sää saattaisit tykätä siitä, siinä juuaan koko ajan viiniä. Siinä tosiaan juodaan viiniä. KOKO AJAN.

Oi viini. Kuinka kaipaankaan sinua. Ja makuaistiani.

Sen opin Puumanaisesta.)

Share

Kommentit

Hosuli
Hömppäblogi

Jopa yksi ja puoli tuotantokautta Puumanaista.

Huh, tilanne on paha. Tai no siis oon ehkä puolitoista jaksoa katsonut, enkä aio luopua tuomiostani. :D

Mirja (Ei varmistettu)

Hei Eeva! Täällä on kohtalotoveri! Sitkeääkin sitkeämpi flunssa alkoi jyllätä minussa jo juhannuksena, mutta menin silti sunnuntaina töihin, ja parin tunnin kuluttua lääkäriin. Tänään minun piti hakea lisää sairauslomaa, ja ratikka jätti tulematta. Jouduin kipittämään kovaa vauhtia Punavuoresta keskustaan, ja voin sanoa että olo sen jälkeen oli samanlainen kuin sinulla rautakaupassa. Nämä seinät ahdistavat minua ja olen jo katsonut kaikki tv-sarjat ja leffat jotka vähääkään kiinnostavat. Oletan että Puumanainen on Cougar Town? Joku kehui sitä minulle, ja en todellakaan ole ollut siitä kiinnostunut. Enhä pitäisi antaa sille kuitenkin mahdollisuus.

Vierailija (Ei varmistettu)

Puumanainen on ihan paras! Tosi omituista että sille on annettu harhaanjohtava ja luotaantyöntävä nimi. Ihan paras!

Eeva Kolu

Hosuli, se sarja kyllä muuttuu oikeasti hauskaksi jokusen jakson jälkeen, mutta jos mielipide on muuttumaton niin turhaanpa taidan tässä selitellä :)

Mirja, jep, kävin äsken siellä postissa kuten uhkasin ja nyt humisee ja pyörii koko maailma! Äkkiä takas peiton alle sarjoja vahtaamaan.

Vierailija, määkään en tajuu sitä nimeä! Sillä Julesilla oli ehkä 2 sekuntia se nuorempi poikaystävä, mutta muuten tuolla sarjalla ei ole kyllä mitään tekemistä minkään puumanaisten (hirvee sana) kanssa. Tosin kakkoskaudesta eteenpäin tekijät itsekin pilkkaa sarjan nimeä aika estoitta niissä alkuteksteissä :D

Vierailija (Ei varmistettu)

voin lämmollä suositella kaikille sohvan vangeiksi joutuneille Suits ja the Client List nimisiä sarjoja. Taattua amerikkahömppää, mutta ei komediaa..

ebbis (Ei varmistettu)

ensimmäinen quote on täysin totta, mietin sitä usein. jotenki on tosi kummaa kuinka paska aina tuntuu kerääntyvän saman ihmisen ympärillä, joka myös kovaan ääneen sitä kailottaa.

sillee et.

etkö kuule vittu omaa huutoas?!?!? there's your problem......

jos vaatii parasta niin saa vaan parasta. eikä sitä paskaa!

annanna (Ei varmistettu)

Puumanaiselle kiitos, että olen oppinut juomaan punaviiniä! Aiemmin en voinu sietää sitä, enkä käsittäny miten muut sai sitä hirveetä litkua kurkusta alas. Sitten aloin seurata puumanaista ja sarjassa tyypit aina joi sitä ja se näytti niin helpolta ja mukavalta niin oli pakko kerran ostaa punkkupullo ja niin vain meni punaviini kurkusta alas :)

Vierailija (Ei varmistettu)

annanna:
miksi pitää osata juoda punaviiniä??
eiköhän tästä maailmasta löydy ihan tarpeeksi huumausaineita itse kullekin ilman että täytyy "opetella" juomaan jotakin mistä ei pidä.. älytön ajatus.
vai onko kyse siitä punkun juomisen myötä nousevasta sosiaalisesta statuksesta? ollaan hienompia kun osataan juoda punkkua ja syödä homejuustoja jne pahaa. okei joku voi oikeasti tykätä molemmista mutta i think you got the point.

Vilmaaa (Ei varmistettu)

Hei! Mistäs oot tota Girlsia katsellut? Kiinnostaisi kovasti tuo sarja, mutta en tiedä miten pääsisin siihen käsiksi, kun ei telkkarista tule.. :/

Eeva Kolu

 

Vierailija, haha apua, luin Client Listin idean ja kuulostaa aikamoiselta sarjalta :D Mutta ehkä, jos tämä tauti kovinkin pitkään vielä pitää hampaissaan :)

Ebbis, totta. Joiltain tyypeiltä haluaisi välillä kysäistä, että tuanoinnii oletko ikinä miettinyt, mistä mahtaa johtua, että kaikki tämä kamala (tai siis oikeammin "kamala") tuntuu tapahtuvan juuri sinulle. Mutta kai se on asia, joka täytyy vaan tajuta itse.

Annanna, haha, mahtava kommentti! Ja onnea uudesta punkkuharrastuksesta, itse en ainakaan pysty kuvittelemaan elämää ilman sitä. Tai pystyn, mutta en halua.

Vierailija, maailma on täynnä ihania juttuja, jotka ei ensi alkuun maistu hyvältä, koska ne vaativat vähän totuttelua (homejuustot, punaviini, kahvi, tumma suklaa, oliivit, ranskalaiset elokuvat, veistostaide, moderni tanssi, patikointi, vieraat ihmiset jne.) Musta olis ainakin ihan hirveä ajatus elää elämää sillä tavalla, että sulkisi siitä pois kaiken, josta ei satu heti ensimmäisellä silmäyksellä tykkäämään eikä edes ajattelisi, että ajan kanssa siitä voi oppia pitämään tai jopa rakastamaan. Ja toivottavasti kukaan ei oikeasti vielä vuonna 2012 ajattele, että ihmiset syö juustoja tai juo viiniä koska yrittävät olla muita "hienompia" - toi ajatus kuuluu jonnekin 60-luvun sysi-Suomeen :D

Vilmaaa, mää oon etsinyt linkkejä jaksoihin TV-links-sivustolta :)

omppu (Ei varmistettu)

annannan kommentti oli ihan paras, nauroin vedet silmissä. Ja vierailija (28.6. 19.30) vois koittaa vaikka vähän rentoutua ja ottaa sen herneenpalon pois nenästään. :)

Sarrrppa (Ei varmistettu)

Hei, Instagrammia kun kerran käytät, niin käyppä vilkaisemassa memmuli-nimimerkillä instagrammailevan tytön kuvat! Musta tuntuu, että sieltä viimeisimpien kuvien joukosta saattaa löytyä jotain, mikä ilahduttaisi sun päivää. ;)

SELLA (Ei varmistettu)

OH thank god, joku muukin jonka mielestä puumanainen ei sittenkään ehkä ole niin huono kun on antanut olettaa. Häpeilevästi olen koittanut sivulauseissa sitä kehua, mutta aina saanut naurunpyrskäyksiä vastaukseksi. Hmm, viiniä kyllä tekee mieli.

Linja (Ei varmistettu)

Mun mielestä "jokainen on oman onnensa seppä" on milteinpä haitallinen sananlasku. Mua aivan pelottaa kuinka kritiikittömästi nykyihmiset tavoittelevat onnellisuutta ja kaikilla on melkeinpä velvollisuus olla onnellinen. Monen tutkijan mielestä tää onnen tavoittelu vaan tekee meistä onnettomampia... jatkuva onnellisuuden tavoittelu = jatkuva tyytymättömyyden tila. Onnellisuuteen vaikuttaa yllättävän paljon geeniperimä ja muut ihmiset, itse veikkaisin että n. 15 % omaan onnellisuuteensa voi itse vaikuttaa. Se voi tietysti olla se ratkaiseva prosentti, mutta todennäköisesti ei... itse en ole koskaan pyrkinyt olemaan mahdollisimman onnellinen, vaan tyytyväinen siihen mitä minulla on :-).

Eeva Kolu

Linja, kiinnostava kommentti - joskin olen kanssasi hyvin eri mieltä. Totta kai elinolosuhteet ja geenit (esim. se, onko perinyt jonkin elämää haittaavan sairauden tai onko taipuvainen masennukseen yms.) vaikuttavat siihen, miten helppoa on olla onnellinen/onneton, mutta mun mielestä taas on pelottavampi ajatus, että 85 % meidän onnellisuudesta olisi kiinni jostain muusta kuin omasta itsestä, omasta asenteesta ja omista valinnoista. Aika surullinen ajatus, että jos saat elämässä paskat kortit, et voisi omilla ajatuksilla, asenteella ja valinnoilla vaikuttaa siihen, tuleeko elämästäsi onnellinen vai ei. Toisaalta myös ymmärrän, miksi niin älyttömän moni ihminen ajattelee noin ja pitää itseään olosuhteiden/geenien/maailman/huonon tuurin uhrina, koska on helpompi paeta sen taakse kuin myöntää, että aika iso osa omasta onnellisuudesta on kiinni itsestä. Se kun tarkoittaa myös isoa vastuuta, ja on sinällään aika vaikea ja pelottavakin taakka. 

Toisaalta voi myös olla, että me puhutaan samasta asiasta eri nimillä. :) Sanot "itse en ole koskaan pyrkinyt olemaan mahdollisimman onnellinen, vaan tyytyväinen siihen mitä minulla on :-)" - minä kun miellän onnellisuudeksi nimenomaan juuri tuon, että osaa olla tyytyväinen, nauttia hetkestä ja niistä pienistä iloista eikä aina vain haluta lisää ja enemmän. En miellä "onnellisuutta" millään tavalla yhteneväiseksi esimerkiksi sen kanssa, että onnistuisi haalimaan enemmän rahaa/tavaraa/ylennyksiä/"kauneutta"/hyvännäköisiä seurustelukumppaneita/menestystä/statusarvoa yhteiskunnassa.

Tosin myönnän kyllä, että lauseesi "pelottavan kritiikittömästä onnellisuudentavoittelusta" sai vähän hymyilemään. Jos maailmassa nyt johonkin kannattaa suhtautua kritiikittömästi niin siihen, että onnellisuus ei koskaan voi olla pahasta :) Ehkä puhut enemmän onnellisuudesta suorittamisena, ja sen haitallisuudesta olen samaa mieltä, mutta se ei ole mielestäni ollenkaan sama asia kuin tietoinen valinta pyrkiä tekemään asioita, jotka edistävät onnellisuutta.

Linja (Ei varmistettu)

En tarkoittanut geeniperimällä sairautta tms., koska geenien yhteys onnellisuuteen on todistettu tieteellisesti - joillakin meistä on "onnellisuusgeeni" ja he ovat tyytyväisempiä elämäänsä kuin ne, joilla kyseinen geeni on lyhyempi. Onnellisuus on synnynnäistä ja myös sidoksissa geneettisesti määräytyviin luonteenpiirteisiin, joita on vaikea muuttaa itse: esimerkiksi avoimet ja sosiaaliset ihmiset ovat onnellisempia kuin sisäänpäinkääntyneet ja asosiaaliset.

Onnellisuus tosiaan tarkoittaa myös vastuuta - onnelliset ihmiset esim. juovat enemmän alkoholia ja ottavat enemmän riskejä ja kuolevat nuorempina, koska aurinkoinen elämänasenne ikään kuin peittää eri valintoihin sisältyviä riskejä.

Mitä mä yritän tässä painottaa on se, etten ymmärrä miksi ihmisiä syyllistetään "ei-onnellisuudesta" kun geenit ja luonteenpiirteet tutkitusti asettavat raamit onnellisuudelle, ja omalla asenteella toki asiaan voi vaikuttaa jonkin verran, mutta vain raamien asettamissa rajoissa.

Eeva Kolu

Linja, mä en kyllä edelleenkään usko tuohon. Vaikka ihmisillä olisikin onnellisuusgeeni, mitä en siis pidä mitenkään mahdottomana, se ei varmasti poista omien ajattelutapojen sekä tietoisen asenteenmuokkauksen vaikutuksia. Meillä kaikilla on luonnostaan tietty temperamenttikin, toiset on vaikka äkkipikaisempia kuin toiset, mutta kyllä pahinkin äkäpussi voi oppia rauhalisemmaksi ja tyynemmäksi (ei tietenkään täysin, mutta ei tarviikaan). Mä olen elänyt ensimmäiset reilut 20 vuotta elämästäni perusnegatiivisena, pessimistisenä, ahdistuneena ja masennukseen taipuvaisena ihmisenä, joka odotti aina pahinta ja uskoi pahinta sekä itsestään että muista ihmisistä eikä todellakaan nähnyt mitään hienoa jossain visertävissä linnuissa tai höyryävässä aamukahvissa. En edes tiennyt, mitä hetkessä eläminen tarkoittaa - velloin aina menneessä tai stressasin tulevaa. Olen yksinkertaisesti oivalluksen ja sen jälkeen päätöksen kautta muuttanut tuon ajattelumallin lähes päinvastaiseksi. Joten kaiken järjen mukaan meikältä ei löydy tuota onnellisuusgeeniä, ja silti olen nykyään hyvinkin onnellinen ja elämääni tyytyväinen ihminen, vaikka elämäni ei täydellistä olekaan. Ja se on omien valintojeni ja päätösteni tulos - se hyvä, joka mulla on nykyään elämässä, on tullut siksi, että olen itse opetellut olemaan kivempi, asioille avoimempi ja tyytyväisempi tyyppi. Saman olen nähnyt monien muidenkin elämässä.

Ja kyllä - kuolen mieluummin nuorempana otettuani turhia riskejä onnellisuuden hämärtämillä aivoilla kuin elän pitkän ja onnettoman elämän :)

Ehkä nää on näitä asioita, että jokainen uskokoon siihen, minkä oman kokemuksensa mukaan kokee oikeaksi (tiede tuskin on näissä asioissa aukoton), ja elää sen mukaan. En mäkään aina tajua muiden valintoja, mutta mulla on onneksi oikeus omiini ja itse valitsen positiivisen elämänasenteen ja siihen uskomisen, sanoi tiede mitä tahansa - vaikka se ei mulle alunperin luontaista ollutkaan. Toivon kuitenkin, että negatiivisimmatkin ihmiset soisivat edes mahiksen sille ajatukselle, että oma onni ja se, millaista elämästä tulee, voi olla pitkälti itsestäkin kiinni - varmaan se kaikilla ei oikeasti ole, mutta omasta kokemuksesta tiedän, että ainakin joillain se on. En tiedä, onko se "syyllistämistä" - itse kutsuisin sitä mieluummin ämericcalaistermillä "tough love" :)

 

Linja (Ei varmistettu)

Hyvä näin! Jokainen kokee asiat tavallaan - itse olin ahdistuneimmillani silloin, kun yritin muuttaa synkkää perusluonnettani avoimemmaksi, iloisemmaksi jne. enkä hyväksynyt itseäni sellaisena kuin olen. Pinnistelin onnellisuutta ja romahdin aina, kun palasin vanhoihin ajattelumalleihin (joiden nyt hyväksyn olevan osa itseäni) ja voin jatkuvasti huonommin. Sen takia kai kritisoin onnellisuuspakkoa ja sen epärealistisuutta... Nykyisin olen sisäänpäinkääntynyt pessimisti ja tyytyväinen itseeni ja elämääni (vaikka se voi oudolta kuulostaakin), toisinaan olen jopa hiukan onnellinen ;-).

Kommentoi

Ladataan...