Muistan sinut, en naamaasi

Ladataan...

Pari päivää sitten Stockmannin kukkaosastolla myyjä marssi päämäärätietoisesti luokseni ja totesi, että lipputangot löytyvät urheiluosastolta.

Joku muu olisi saattanut hämmentyä tilanteesta, mutta minä tunnistin heti kohtalotoverin. Jaaha, kasvosokea!

(Arvaatte varmaan, että kerrostaloyksiössä asuvana en ollut mennyt kukkaosastolle etsimään lipputankoja vaan hortensioita. Myyjä oli keskustellut lipputangoista jonkun ihan muun asiakkaan kanssa.)

Jotkut unohtavat nimet, minä unohdan kasvot. Kiusallinen vaiva. Johtaa nimittäin ikävän usein tilanteisiin, joissa annan itsestäni välinpitämättömän tai ylimielisen kuvan, vaikka siitä ei ole kyse. Tämä anekdootti toimikoon todisteena siitä, että kiinnostus ja kasvojen tunnistus eivät korreloi keskenään:

Olin kerran varsin onnistuneilla ensimmäisillä treffeillä. Sovimme toiset treffit parin päivän päästä erääseen ravintolaan. Kotiin päin kävellessäni tiesin olevani täysin ihastunut, mutta samalla tajusin, ettei minulla ole mitään muistikuvaa siitä, miltä ihastukseni kohde näyttää. Toisille treffeillemme saavuin vartin myöhässä, jotta näkisin kuka ravintolan asiakkaista alkaa huitoa sen näköisenä, että täällä odotellaan. 

Leffojen seuraaminen on hankalaa, koska en erota henkilöitä toisistaan, paitsi jos tunnen näyttelijät entuudestaan. Jos saisin valita, kaikissa elokuvissa saisi olla kunkin hiusmallin tai ihonvärin edustajia vain yksi kutakin. Kasvosokean painajaisia ovat poliittiset draamat, koska ne vilisevät keski-ikäisiä valkoihoisia miehiä, joilla kaikilla on puku päällä.

Aina kun joku puolituttu esittelee itsensä uudestaan tyyliin moi, en tiedä muistatko mua, mutta oon se ja se ja tavattiin siellä ja siellä, tekee mieli tehdä pieni kiitollisuustanssi. 

Vähän aikaa sitten luin Tiede-lehdestä jutun kasvosokeudesta eli prosopagnosiasta. Se on siis ihan oikea juttu. Oikeasta prosopagnosiasta kärsivillä vaiva voi olla niin paha, etteivät he tunnista edes läheisiään. Omalla kohdallani vaiva on varsin lievä ja vertautuu huonoon nimimuistiin. Tai no, en tiedä unohtaisiko kukaan täydellisten treffien jälkeen tyypin nimeä...

Opin muistamaan kasvot kunhan olen jutellut ihmisen kanssa pari kertaa - tai kun olen katsellut kasvoja valkokankaalla kokopitkän elokuvan ajan. Toisten kasvot jäävät helpommin mieleen kuin toisten, eikä se riipu ihmisen kiinnostavuudesta tai ulkonäöstä.

Joten seuraavan kerran kun puolituttu vastaa moikkaukseesi hämmentyneellä katseella, kyse ei välttämättä ole siitä että hän olisi mulkvisti tai että sinä olisit mieleenpainumaton harmaavarpunen.

Kasvosokea se siinä ehkä vain yrittää tajuta, kuka olet.

Nenärengas tai naamatatuointi olis kiva.

Share
Ladataan...

Kommentit

Lustu

Mulla on vähän päinvastainen vaiva. Naamat jää niin hyvin mieleen, että joskus ihminen jota en oikeasti tunne (olen ehkä tavannut kaupan kassalla tai nähnyt mainoksessa) näyttää niin tutulta, että jään tuijottamaan ja miettimään kuka se on. Et jos joku tuijottaa pitkään kadulla ni minä se vaan. Luulen olevani kaikkien kaveri :D

Mahdoton Nainen

Samaa vikaa täällä. Kaverit välillä ihmettelee kun selitän kadulla jostain tyypistä, että toi on se jannu joka seisoi silloin joskus meidän takana baarijonossa (=sijoita tähän mikä tahansa arkinen paikka ja tilanne). Samoin tunnistan suurista ihmismassoista tutut kasvot helposti, paitsi jos olenn täysin omissa ajatuksissani niin silloin saatan kävellä tuttujen ohi.

Riinanen
Onnenavaimia

Ihan sama täällä. Muistan naamat ja nimet, vuosien takaa. Olin muutama kuukausi sitten tilanteessa, jossa opiskeluun liittyvän harjoittelun aikana olin tavannut ohimennen yhden kerran erään naisen (aikaa tapaamisesta noin kolme vuotta) ja sitten aivan eri ympäristössä päädyin samaan palaveriin häneen kanssaan. Hetken kesti, mutta muistin kyllä missä olimme tavanneet ja mikä hänen nimensä oli. En kyllä kehdannut sanoa ääneen, että hei mehän ollaan tavattu. Tähän päähän ei jää numerot. Vuosiluvut, syntymäpäivät, iät, postinumerot, rekisterinumerot... ei toivoakaan.

Lola. (Ei varmistettu)

Oi, samaistun!
Nimet ja naamat jäävät mieleen; nimet paljon helpommin mutta se riippuu ihan tilanteesta. Onneksi syntymäpäivät jäävät hyvin mieleen kanssa, siinä on vain joku numero ja kuukausi (vuosiluku pitäisi jo liittää johonkin tilanteseen tai aloittaa pitkä matemaattinen yhtälö). Numerosarjat unohtuu helposti tai ei tahto jäädä mieleen (vaikka oman pankkitunnuksen sai helposti opeteltua koska numerosarja sattumalta kuulostaa sellaiselta runolta). Lisäksi opettelin puhelinnumeroni ulkoa parisen vuotta sitten koska alkoi nolostuttaa kaivaa puhelimeni joka ikinen kerta esille kun oli tarvetta. Erityisesti noloa olivat tilanteet kun puhelinta ei ollut mukana.
Vuosiluvut olivat historian tunneilla ja ovat vieläkin yhtä sumua - ja en vieläkään muista aina omaa postinumeroa, vaikka on asuttu kyseisessä paikassa jo yli kuus vuotta.

Leffan katsominen on nykyään tiimityö mun ja mun bestiksen kanssa (hänhän on ihan surkea nimissä, mutta naamat hän muistaa hyvin) kun yksi yrittää muistaa missä muissa elokuvissa tuo näköinen kaveri on ollut, toinen luettelee leffojen nimet ja ensimmäinen muistuttelee että olihan se vielä siinä eräässä leffassa, koska toinen ei pystynyt yhdistämään nimeä ja naamaa.
Juuri toissapäivänä tuo sama ystäväni intoili onnistuneista treffeistä; ja kun kysyin että mikähän sen tyypin nimi oli, ei hän sitä nimeä muistanut.

Ihan hassua noi ihmisten aivot - miten joku pystyy muistaa kasvot tai nimen vuosien takaa, mutta samalla on vaikeuksia muistaa heilan syntymäpäivää, pomon nimeä tai miltä tulevat appivanhemmat näyttävät (nuo on ehkä vähän tramaattiset esimerkit, tunnustan).

Sama täällä! Selitän miehelleni, että "hei toi tyyppi seisoi meidän takana jonossa siellä ja siellä muutama tunti/päiviä sitten" ja todellakin luulen tuntevani kaikki. Että moi vaan ihmiset! Tosin kaukonäössäni olisi vähän parantamisen varaa, joten moikkailen usein ihan randomeita muutenkin ja saan paljon kummaksuvia katseita :D

FFFifi
Fitness Führer

Mä oon kans. Kuten ehkä muistat, varmistin sun henkilöllisyyden kerran kynsilakan perustella :D

Mun täytyy nähdä ihminen yleensä kymmenisen kertaa, jotta muistan miltä hän näyttää. Suurinta osaa juttelemaan tulevista tuijotan ihan urpona, että kuka olet.

Puolisolla on hauskaa kun hän kyselee elokuvia katsoessa, että kuka tuossa on. Heitän aina ihan sattumanvaraisia nimiä. Vaikein leffa oli Heat, jossa on Al Pacino ja Robert de Niro, en tajunnut mitään kun en pysty erottamaan niitä kahta toisistaan.

Mä olen ruvennut toimimaan niin, että yritän katsoa kasvoja tosi tarkasti ja painaa yksityiskohtia mieleen, ehkä vähän samalla tavalla kuin miettisi nimeä kirjain kirjaimelta. Mutta tämä vaatii sen, että puhun enintään parin ihmisen kanssa kerralla, ja sen että seura on sellaista että kehtaan intensiivisesti tuijottaa :D

Vau mikä vauva!

Pystyykö kukaan erottaan noita kahta toisistaan?

emmien (Ei varmistettu)

OMG no pystyy!! Robert on se komea :D ♡ ja Al on huono kopio siitä.

lmv (Ei varmistettu)

Mulla menee sekaisin aina Richard Gere ja Harrison Ford sekä John Cusack ja Edward Norton. Ensimmäiset kyllä pystyn erottamaan suht helposti, mutta toisen parivaljakon kohdalla usein jää epäselväksi kumpi niistä nyt onkaan sitten kyseissä elokuvassa :D

Heh, mullakin meni kyseisessä leffassa nämä kaksi herraa sekaisin ja tipuin kyllä leffan juonesta kärryiltä aika nopeaan...

Nadjamaatuska (Ei varmistettu)

Natalie Portman ja Keira Knightley, nehän on niinku yks ja sama henkilö! Onneksi ei oo vielä ollu samassa leffassa. Ainakaan tietääkseni. Onhan ne voinu ollaki ja mää oon luullu yheksi hahmoksi.

Paudepau (Ei varmistettu)

Kiitos tästä kirjoituksesta Eeva, muistelinkin että oot joskus kertonut kärsiväsi kasvosokeudesta. Itselläni on ihan sama vaiva, eikä kukaan "ulkopuolinen" tunnu täysin ymmärtävän miten se oikeasti vaikuttaa elämään. Kaupanpäälle olen saanut vielä äidiltäni putkikatseen, eli en liikkuessani edes osaa katsella ympärilleni. Bitch -efekti on taattu!

nansk

Voi taivas, mullakin on toi putkikatse. Tutut aina ihmettelee että mitä hittoa kun toi ei moikkaa kaupassa tai kadulla tai jossain. En mä näe teitä! Kuinka noloa.

Annen (Ei varmistettu)

Voi, ihanaa, teitä on muitakin! (Saako noin sanoa? :)) Kiitos tosiaan Eeva, että otit tämän esille! Etenkin kiitos siitä, että tiedän nyt, etten ole ainoa elokuvahömelö. :)

Ja Paudepau, tuo bitch-efekti - niin tuttua! Myös minulla on kasvosokeuden lisäksi tuo "putkikatse".. En vain yksinkertaisesti huomaa ihmisiä kulkiessani.. Ja jos siis joskus satunkin huomaamaan, en heitä todennäköisesti tunnista.. :D

Ai niin, ja luonnollisestihan minulla on myös hiukan huono näkö..

Yritetäänhän kaikki ymmärtää ja jaksaa toistemme pieniä omituisuuksia. :)

Sennu (Ei varmistettu)

Olet ylhäisessä seurassa, Eeva. Kuten varmaan tiedätkin, Ruotsin kruununprinsessa Victorialla on aivan sama ominaisuus. Hänen duunissaan se lienee todella haasteellista...

No voisin kuvitella joo! Siellä varmaan seuralainen tai joku assistentti kuiskii aina korvaan, että tää on nyt sit se ja se, niin kuin leffassa Paholainen pukeutuu Pradaan. Mutta mitä tapahtuu, kun Victoria raukka eksyy yksin vaikka vessajonoon? (Joutuuko kuninkaalliset jonottamaan vessaan?)

ikkiam
LUOMA

Yksi kerhoon kuuluva löytyy myös täältä. Muutama vuosi töissä vaatekaupassa opetti painamaan asiakkaan vaatteet mieleen, esim. ruskeatukkainen nainen, jolla on sininen kaulahuivi. Lipputanko-tilanteita osui silti kohdalle ihan riittävästi!

Ja ihanaa! Nyt tiedän miksi leffoihin voi olla vaikea keskittyä, en ollut edes tullut ajatelleeksi!

Nuorempana kaveriporukkaani yhdellä jäsenellä oli kirkkaan pinkki tukka ja voin sanoa, että sitä tulee edelleen ikävä niin kahville mennessä kuin tanssilattialla! Keskustan vilinästä ei meinaa erottaa ketään joka ei todella hyppää silmille.

Toivon ankarasti, että ystäväni pitää sanansa oransseista hiuksista nykyisten ruskeiden sijaan (:

Ihanaa sunnuntaita ja kiitos taas kirjoituksistasi!

Kahvittelija
Kahvia, kiitos!

Minäkin kärsin tuosta samasta ärsyttävästä vaivasta. Katseltiin just miehen kanssa yhtä sarjaa ja mun mielestä kaksi tyyppiä siinä olivat yksi ja sama henkilö, eikä mun mies meinannut uskoa, että olin tosissani. Pari kertaa olen joutunut työelämässä noloihin tilanteisiin huonon kasvomuistin takia ja voin kertoa, että uusien oppilaiden kasvojen muistamisessa kestää kohdallani aika kauan...

Toisaalta mulla on sitten taas muuten tosi hyvä muisti ja muistan vanhoistakin keskusteluista ja tapahtumista kaikenlaisia pieniäkin yksityiskohtia :)

Savanni (Ei varmistettu)

Täälläkin yksi lievästi kasvosokeudesta kärsivä! Etenkin juuri leffojen seuraamisessa olen huomannut ongelman, ja todellakin kaikkien pitäisi olla niin erinäköisiä hiusväriltään/puvustukseltaan ettei tuottaisi ongelmia. Toisaalta itselläni jää kyllä mieleen persoonallisemmat kasvot paremmin mieleen ja ne on helpompi tunnistaa. Myös persoonallinen ääni tai muu ominaisuus auttaa tunnistamisessa, kuka on kuka.

outinen (Ei varmistettu)

Voi kiitos tätä kirjoituksesta! Kirjoitit omasta elämästäni. Olen mm. tervehtinyt täydessä junavaunussa täysin tuntematonta tyyppiä luullen häntä kolleegakseni… ja saanut erittäin vaivautuneen katseen takaisin plus kysyviä katseita niiltä seurueen muilta pukumiehiltä. Joten yleensä en tervehdikään ketään, ellen ole ihan varma - ja silloin onkin jo myöhäistä ja tilanne mennyt ohi. Ja tokihan minulla on myös huono nimimuisti.

Vierailija (Ei varmistettu)

No mulla on toi nimimuisti se mikä tökkii... Tosi inhottavaa kun esimerkiksi uusien työkavereiden nimissä kestää tosi kauan oppia, kuulostan ihan hullulta, kun olen alkanut toistella nimiä niin kauan että jäävät mieleen. Missä saattaa mennä viikkojakin, vaikka lähes päivittäin olisi tekemisissä...

Ja kirjojen lukeminen! Voi että kun tykkään lukea, mutta kun se juonen seuraaminen on niin hirveän vaikeeta, kun kokoajan joutuu palaamaan takaisin etsimään, että keitä ne nyt oli. Varsinkin ulkomaisten kirjailijoiden kirjat, on ne sitten käännettyjä tahi alkukielellä. Suomalaisiin nimiin kun jotenkin onnistuu assosioimaan tuttuja tai vastaavia.

Edelleen harmittaa, etten samasta syystä pystynyt lukiossa kirjoittamaan historiaa, vaikka se oli vahvimpia aineitani, ja kiinnostus oli kovaa. Sitä ainetta on turha lähteä yrittämään, kun paikkojen ja henkilöiden nimet tahi vuosiluvut eivät vaan pysy päässä!

FFFifi
Fitness Führer

Mulla on vaikeuksia myös nimissä. Just uudet työkaverit, joudun hokemaan nimeä ja miettimään tiiviisti siihen yhdistyviä kasvoja, jotta pystyisin muistamaan ne. Silti mulla tulee sellaisia paniikin hetkiä, kun pitää puhua jostakusta nimellä, että oliko se nyt Marja, Maria, Maaria, Merja, Mirja...aika noloa tämä. Musta on ihanaa kun jollain on erikoiset silmälasit tai joku tunnusmerkkikampaus ja vielä jos nimi on joku erikoinen, helpottaa tosi paljon!

Vierailija (Ei varmistettu)

Mahtaakohan mun lapsellani olla tää, sekun aina selittää, että toi oli sejase, äänestä tunnistin :)

anskusiili (Ei varmistettu) http://lunnileipoo.blogspot.com

Jänniä asioita nämä! Onkohan päinvastaiselle ilmiölle nimeä? Minulle nimittäin kasvot jäävät hämäävänkin helposti ja pitkäksi ajaksi mieleen. Kerran mietin kotimatkalla, mistä tunnen samassa bussissa istuvan tytön. Tajusin, että olin käynyt pari viikkoa sitten tämän kassalla Citymarketissa. Tunnistan myös mm. pikkusiskoni tarhakavereita (?!), jotka näen ensimmäistä kertaa melkein 20 vuoteen.

Apupyörillä

Kiitos kun kirjoitit tästä aiheesta. Itse kuulun samaan ryhmään kuin Lustu ja Mahdoton nainen ja muistan lähes kaikki kasvot, joihin olen kiinnittänyt huomiota. Jään kadulla katsomaan vuosia sitten näkemääni asiakasta kaupan kassalta, poikaa jonka näin ehkä humalassa vuosi sitten jossain baarissa ja ihmettelen joskus miksi joku tyyppi ärsyttää minua heti kun hänet näen, kunnes muistan hänen joskus tönäisseen minua vahingossa ruokajonossa. Harmistuksekseni voin tunnustaa, etten ole vai kerran vaan monta kertaa tuskastunut katsoessani leffaa kavereiden kanssa, jotka eivät voi millään käsittää missä mennään, koska he eivät tiedä kuka tyyppi milloinkin on kyseessä. Lisäksi saatan loukkaantua, jos uusi tuttavuus katsoo minua suoraan silmiin moikatessani hänelle, mutta jatkaa kiivaasti kävelyään. Nyt tajuan kaikkia heitä ja sinua paremmin ja olen vastaisuudessa varmasti kärsivällisempi. Kiitos :)

Vauvakuumemittari

Hmm, enpä ole ikinä ajatellut että ihmisillä voi olla tuollainen ongelma, kun itse kuulun just tuohon ryhmään joka oppii kasvot ja nimet aika helposti. Leffoissa rakastan bongailla sivuhenkilöitä (hei tää on se yks tyyppi joka esitti sitä yhtä siinä ja siinä sarjassa yhdessä jaksossa). Melkein valmiina opettajana hyväsät kasvo/nimimuistista on hyötyä, sijaisena uudessa luokassa opin yleensä ekan tunnin aikana koko luokan oppilaiden nimet. Koulussa kyllä auttaa se että ne istuu tietyillä paikoilla...

sselja (Ei varmistettu)

Ruotsin radio P2 Kropp och själ- keskusteluohjelmassa puhuttiin tästä ongelmasta kuukaudenpäivät sitten. Oli mielenkiintoista kuunneltavaa! http://sverigesradio.se/sida/avsnitt/350069?programid=1272

Mulla on ihan loistava nimi+naamamuisti kun pelataan jotain tutustumisleikkejä joissa sitä nimeä hoetaan monta kertaa ja kasvoja katsotaan samalla, mutta ei mitään rajaa ole kasvosokeudella jos en varsinaisesti tunne ihmistä, olen joskus samaa asiakasta erehtynyt luulemaan eri ihmiseksi MONTA KERTAA, taisi alkaa kyseisellä ei-tutulla asiakkaalla olemaan jo mielipide meikäläisestä että ei käy ihan täysillä kun ihan outoja alkaa aina juttelemaan... :D Muutenkin työkuvioissa kun tapaa ihmisiä kuin liukuhihnalla niin kasvot ovat etäisesti tutun oloiset ja nimet paperilla ovat tuttuja mutta en tahdo saada niitä koskaan yhdistymään oikeisiin henkilöihin.

Mulla on aivan sama ongelma!! Kun katsoin Huuliharppukostajaa, mulla meni koko ajan se hyvis ja pahis sekaisin :D Yleensä varmistelen aina mieheltäni "onks toi nyt se sama tyyppi joka kävi äsken sen naisen luona". Lukiossa luulin vuoden kahta puolituttua samaksi ihmiseksi...

Onneksi miehelläni on päinvastainen taito, hän saattaa sanoa tyyliin "tossa meni just ohi yksi tyyppi joka myi mulle kaks vuotta sitten housut vaatekaupassa" :D

Itse yritän usein keskittyä tutkimaan onko ihmisellä jotain erityisiä luomia tai tuntomerkkejä. Toivottavasti naamatatuoinnit tulee jossain vaiheessa muotiin ;)

 

Erikasofia (Ei varmistettu)

Mulla on sama ongelma, on muuten välillä todella kiusallista! Usein jotkut puolitutut tulee juttelemaan, enkä millään saa päähäni, missä olen tyypin tavannut, tai osaa yhdistää kasvoja nimeen. Yleensä muutaman kerran nähtyäni naama alkaa näyttää tutulta, mutta joidenkin ihmisten kanssa on erityisen vaikeaa. Yhden tutun kanssa olen jutellut kymmeniä kertoja, mutta vieläkään en meinaa tunnistaa häntä vastaan kävellessä. Ja hän luulee, että olen vain töykeä, kun en moikkaa :D

Muikkunen (Ei varmistettu)

Mielenkiintoinen postaus. Itse en edes tiennyt vastaavanlaiset ongelman olemassa olosta, mutta varmasti hyvä tiedostaa ettei juuri tule mitään kiusallisia tilanteita.

lmv (Ei varmistettu)

Mielenkiintoinen juttu! Mulla on periaatteessa todella hyvä kasvomuisti, mutta en vain välttämättä osaa yhdistää, mistä tunnen tai missä olen nähnyt tutun tyypin, jos kyseessä on siis sellainen henkilö, jonka kanssa en ole jutellut. Huono kasvomuisti vaivaa juurikin elokuvissa, joissa on paljon minulle tuntemattomia näyttelijöitä ja juurikin niitä harmaahapsisia miehiä. Tuskastutan leffaseurani kyselemällä aina, kuka kukin on. Game of Thronesia oli myös vaikea alkaa katsoa, koska siinä myös kaikki muistuttavat toisiaan ja lisäksi nimetkin ovat samanlaisia ja vaikeasti muistettavia. Ongelma helpottui, kun vaihdoin sitten kirjoihin ja vasta niiden lukemisen jälkeen aloin katsoa toista tuotantokautta.

Rebekka K. (Ei varmistettu)

Oi kohtalotoveri, kuinka hyvin ymmärränkään sinua! Onneksi meitä huonolla piirteidenerottamiskyvyllä varustettuja on enemmänkin.

Vierailija (Ei varmistettu)

Joo, kohtalotoveri täälläkin. Kasvosokeus, huono nimimuisti, putkinäkö; kaikki check! ...Ja kaupanpäälle ujous ja ahdistus kaikesta tuosta, mikä johtaa usein siihen että mä suorastaan juoksen tutunnäköisiä ihmisiä karkuun kaupassa :D

Paulii (Ei varmistettu)

Täälläkin yksi kohtalotoveri, paitsi etten muista nimiäkään. En ole unohtanut treffikumppanin kasvoja, ja elokuvissa pysyn kärryillä henkilöistä (äitini ei, elokuvia on raivostuttava katsoa kun toinen kysyy kokoajan "kuka toi on", tää taitaakin olla perinnöllistä). Oon kyllä joutunut monesti noloon tilanteeseen kun menen esittelemään itseäni kaverin kaverille joka toteaa happamasti "Joo, me ollaan tavattu. Useammankin kerran". Jotkut vanhat koulukaverit (ilmeisestikin koulukaverit) on loukkaantuneet, kun mulla ei ole aavistustakaan keitä he ovat, työpaikoilla on ollut aluksi todella noloa kun nimet vain eivät pysy mielessä, tai eivät ainakaan mätsäydy kasvojen kanssa oikein... MUTTA vaikka en muista kasvoja, muistan yllättäen missä näyttelijät ovat aiemmin näytelleet. Muistan yllättävän hyvin mitä pienimmätkin vanhat roolit, koska muistan miltä joku on aiemmassa roolihahmossaan näyttänyt, yleensä ilmeen ja eleiden perusteella. Saan helposti mieleeni näyttelijän monet erilaiset roolihahmot, eikä näyttelijän tarvitse olla minulle ollenkaan tuttu eikä näytellyt isoissa osissa, pienen pieni sivuosa riittää. Aika ristiriitaista, liittyisikö hyvään kuvamuistiin....?

Jep jep (Ei varmistettu)

"Oon kyllä joutunut monesti noloon tilanteeseen kun menen esittelemään itseäni kaverin kaverille joka toteaa happamasti "Joo, me ollaan tavattu. Useammankin kerran". "

Juuri näin. Minusta olisi mukava tervehtiä uusia ihmisiä ja kätellä, mutta koska niin monta kertaa on tullut noloja tilanteita, niin olen alkanut passivoitua. Eli en mene niin aktiivisesti kättelemään vaan hengaan ja yritän epätoivoisesti miettiä, ollaanko me jo tavattu. Mikä tietysti on sitten epäkohteliasta, jos ei olla tavattu...

Art of Almost

Mulla on päinvaistainen "vaiva" ja muistan vielä nimetkin hyvin. Tiedän että puolitutut esittelee mulle itsensä joka kerta uudelleen ja uudelleen, jos nähdään tyyliin kerran vuodessa. Enää en jaksa vaivautua sanomaan että ollaan muuten tavattu joskus, sanon vaan että kiva tavata. Saatan myös sanoa ensimmäisenä että kiva tavata ja odottaa toiselta osapuolelta sanooko että ollaan tavattu vai ei, joskus käy niinkin :) 

banana (Ei varmistettu)

Samaistuin sataprosenttisesti! Täytyykin metsästää käsiini tuo tiede-lehden artikkeli, josko sitten sais esimerkiksi asuinkumppanin tajuamaan että emmä ihan oikeasti tunnista vastaantulijoista sitä ja tätä ja tuota puolituttua.

Itselläni ongelma ilmenee häiritsevimmin juurikin elokuvia katsoessa; varsinkin uudehkoissa action-leffoissa kun on puolisen tusinaa suht-komeaa brunettea miesnäyttelijää, niin koita siinä nyt pysyä mukana että kuka teki ja mitä äsken... Kaljun yleensä leffoista bongaa. Mutta sitten niitäkin on välillä useampi..

Vierailija (Ei varmistettu)

Joudun nyt olemaan ikävä täti ja vähän toppuuttelemaan! Ehkä ei kuitenkaan ihan oikeasti prosopagnosiasta eli "kasvosokeudesta" ole tässä Eevan kuin muidenkaan kohtalotoverien kohdalla kyse. Ensinnäkin ei-hankittu (eli sellainen joka ei ole syntynyt aivovamman tai muun aivotapahtuman seurauksena) kasvosokeus on harvinaista ja toiseksi se olisi kyllä jo sellaisen omaavan kohdalla diagnosoitu jos sellainen olisi. Se nimittäin invalidisoi. Tuollainen lievä kasvojen muistamisen vaikeus on varmasti vaan yksilöllinen piirre ja liittyy näönvaraiseen muistiin. Kaikilla ei visuaalinen muisti ole yhtä näppärä kuin toisilla. Keskittymisellä ja tarkkaavuudella on myöskin näppinsä pelissä ja muistin teho vaihteleekin myös ajoittain- itsekin huomaan nyt pitkään kestäneen stressin seurauksena, että lyhytkestoinen (ja etenkin visuaalinen) muisti ei meinaa pelittää. Ja koen juurikin samoja ongelmia esim. leffojen katsomisessa! Mielenkiintoisia juttuja nämä :)

t. psykologi

Vierailija (Ei varmistettu)

varmasti ihan totta. mutta jos ihminen ei monen tunnin silmiintuijottelun jälkeen (vrt. treffiesimerkki) muista miltä toinen näyttää niin kyse tuskin on keskittymisongelmista. minä olen käsittänyt että kasvosokeutta on monentasoista, toisilla (juurikin tuossa aivovauriosta johtuvassa) voi olla kyse täydellisestä kykenemättömyydestä tunnistaa kasvoja ja toisilla sit taas taipumus johtuu muusta ja on paljon lievempi. tuskin syytä vähätellä kenenkään kokemusta :)

psykologi (Ei varmistettu)

Tarkoitukseni ei ollut suinkaan vähätellä kenenkään kokemusta - eri asiat (kasvojen tunnistamisen/muistamisen vaikeus vs prosopagnosia) voivat näyttäytyä hyvinkin samanlaisina oireina. Eli eri syyt, sama ilmiasu. Ja juuri näin, tuskinpa pelkästä keskittymisestä kyse onkaan, vaan visuaalisesta muistista kokonaisuutena. Johon toki kytkeytyy myös tarkkaavuus. Ja joissain tapauksissa varmasti ihan synnynnäisenä ominaisuutena prosopagnosian piirteitä vaikka täydellinen kasvosokeus ei olisikaan. Kunkin aivot kuitenkin kehittyy yksilöllisesti ja kasvojen havaitseminen on yksi harvoista "toiminnoista" joka on pystytty paikallistamaan aika tarkkaan tiettyyn kohtaan aivoissa (vaikka kokonaisuutena aivot toimivatkin eikä mikään kyky ole jostain tietystä hermosoluryppäästä kiinni). Kaikki liittyy kaikkeen, ihminen ja aivot kun on melkoinen koneisto - ja sepäs vasta mielenkiintoista onkin!

Vierailija (Ei varmistettu)

Itse taas olen ymmärtänyt että prosopagnosiaksi luokiteltava ominaisuus on hyvinkin yleinen, ja noin 10% ihmisistä saattaa kärsiä siitä. Tietysti jos rajaus on se ettei tunnista ketään jotta voidaan puhua prosopagnosiasta? Mutta kuulemma suurin osa kasvosokeista oppii joitakin kasvoja. Ja ei, vaivaa ei läheskään aina huomaa vaikka niin kuvittelisi, sillä sellaista kykyä ei osaa kaivata mitä ei ole koskaan ollutkaan. Vähän samaan tapaan kuin värisokea ei tiedä olevansa värisokea. Värisokeutta sentään testataan, kasvosokeutta ei, ja joku voi elää 30 vuotta vaihtoehtoisten tunnistamistapojen kanssa tietämättä että kaikki eivät tunnista ihmisiä samalla tavalla. Sitä kuvittelee ettei kukaan muukaan opi tunnistamaan ihmisiä jotka on nähnyt 20 kertaa... Lieväkin, ei-invalidisoiva, saattaa haitata elämää kun ei pysty tunnistamaan normaalisti, ja silloin voi mielestäni jo puhua kasvosokeudesta.
Sitten on tietysti harvinaisempi prosopamnesia, kasvojen muistamattomuus, mutta sen harvinaisuus saattaa johtua siitä ettei asiaa ole vielä tutkittu kunnolla.

maianen (Ei varmistettu)

Hih, ei ehkä liity nyt tähän mutta kirjoitit joskus Veronica Marsista ja tuli mieleen, että tiesitkö että siinä sarjassa Loganin hahmolla on usein päällään vihreitä sävyjä ja Duncanilla sinisiä että katsojat erottaisivat heidät toisistaan. Musta se oli vähän pöljää mutta ehkä se oli just sua varten!

Mari H (Ei varmistettu) http://krumeluuripilleri.blogspot.fi/

Heh, yliopistossa rakas proffamme kertoi aina kärsivänsä prosopagnosiasta ja kertoi siitä hyvinkin tieteellisiä juttuja vahvitukseksi sanoilleen. Me oltiin kuitenki aina aivan varmoja että diagnoosi oli vain tekaistu ettei sen tarttis tuntea meitä yliopiston käytävillä :) Niinku psykologi edellä kommentoi, niin ongelman olisi todella pitänyt olla invalidisoiva...

Juuso (Ei varmistettu)

Hahah, pakko kommentoida, että niin paljon kuin Mad Menia rakastankin niin ykköskaudesta iso osa meni juurikin sen selvittämiseen että kuka on kuka. Jokainen mieshahmo sulautui yhdeksi isoksi möykyksi. Terveisin samanlaisen treffikokemuksen omaava toinen kasvosokea!

Viime viikolla töissä: pöydälläni on jollekin aivan muulle kuuluvaa postia. Olen poikkeuksellisesti eri osastolla kuin normaalisti ja vaikka ihmiset on esitelty, ei nimi sano mitään. Apua apua apua, intrasta henkilögalleria auki: ko. henkilön nimen vieressä ei ole kuvaa. Hirveä ahdistushiki, ympärillä ei ketään jolta voisi kysyä apua ja nyhverönä en kehtaa marssia kuori kädessä kysymään vieraalta koska kyllähän mun pitäisi tietää kenelle kuori kuuluu. Onneksi ONNEKSI äkkäsin postitushyllyn ja sain tungettua kirjeen sinne. 

En myöskään koskaan osaa jälkikäteen minkä väriset hiukset ihmisillä on. Kerran juttelin vanhan kaverin kanssa puoli tuntia ja vasta myöhemmin tajusin että se oli värjännyt hiukset vaaleista tummanruskeiksi. En hoksannut. Hiussokeus?

Ounaa (Ei varmistettu) http://www.lily.fi/blogit/pieni-koti

Hei, tämä on kiinni myös eri aivopuoliskojen käytöstä sekä erilaisista oppijoista. Auditiivisesti oppivat muistavat usein nimen, samoin vahvemman vasemman aivopuoliskon omaavat. Puolestaan visuaalisesti oppivat ja oikean aivopuoliskon ihmiset muistavat kasvot mutta unohtavat nimet :).

Mahdoton Nainen

Paitsi että koko dominantti-aivopuolisko-teoria on ihan hevonkukkua.

Pages

Kommentoi

Ladataan...