Mustavalkoinen on in

 Kävin ostamassa itselleni kevään kuumimman asusteen, Fredriksonin ylioppilaslakin.

Kyllä, nyt 26-vuotiaana ostin itselleni ylioppilaslakin. Edellinen nimittäin vietiin kolme vuotta sitten vappuna Taidemuseonmäen lakituksessa (sinä Lexin haalareihin pukeutunut tyttö, toivon ettet koskaan pääse läpi oikeusfilosofian tentistä).

Viimeiset pari vuotta olen ollut alistunut kohtalooni. Vappu on Turussa ISO asia, ja minä olen joutunut Taidemuseonmäellä katsomaan vierestä, kun lakit käsketään juhlallisesti painamaan päähän ja skumpat poksahtavat auki. Ja koska koko Turun akateeminen vappu kulminoituu tähän hetkeen, ei se vaan tunnu samalta ilman lakkia. Totta puhuen vapussa ei ole ollut sen jälkeen enää sitä samaa hohtoa kuin ennen.

Tänä vuonna ystäväni kysyi, miksen ole ostanut uutta lakkia. Se ei ollut koskaan käynyt edes mielessä! Ettäkö ylioppilaslakki voisi olla se, jota ei saanut silloin ylioppilasjuhlapäivänä?

 

 

 

Sitten tajusin yhden ihan kamalan asian: jos minulla ei ole ylioppilaslakkia, en koskaan tule olemaan se 85-vuotias mummeli joka vapunpäivänä käppäilee käsikynkkää 86-vuotiaan papan kanssa kellastunut ylioppilaslakki päässä. Ja minä olen aina halunnut olla se mummeli!

Päätin siis, että hitot, ja ostin uuden lakin. Eihän se nyt ihan sama ole kuin se lakki, jonka painoin päähäni Tikkurilan lukion juhlasalissa vuonna 2004. Mutta jos asiaa tarkemmin miettii, niin ei sekään ihan sääntöjen mukaan mennyt. Iskän, mummin ja vähän kyynelehtivän äiskän katsoessa vierestä rehtori kuulutti lakitettavaksi tuoreen ylioppilaan Eeva Kristiinan. (Nimeni on Eeva Kirsikka.) Joten jos se alkuperäinen lakkikaan ei ollut täysin pätevä, niin tuskin tätä uuttakaan voi liikaa paheksua.

Ystäväni ovat sitä paitsi luvanneet pitää huolta siitä, että lakki kastetaan tänään käyttöön niin huolella, etten edes muista sen olevan mitään muuta kuin se aito ja alkuperäinen.

Siispä: oikein hyvää vappua kaikille! Ihan kohta meikällä on munkkisokeria suupielissä, toivottavasti teilläkin! 

 

Share

Kommentoi