My mad fat mental breakdown

En tiedä, onko mikään vaikuttanut minuun yhtä paljon kuin se, että sain elää varhaisteini-ikäni Cool Britannia -huumassa.

Menen edelleen palasiksi kun radiosta kuuluvat Live Foreverin ensimmäiset tahdit ja hymyilen salaa huiviini, jos kadulla tulee vastaan poika Adidas Gazelleissa. 

Joten arvatkaapa, olinko aivan vauhkona, kun sain kuulla tv-sarjasta My Mad Fat Diary. Muistelmateokseen perustuva brittisarja sijoittuu vuoteen 1996. Teemat ovat yleismaailmallisia: on teini-ikä, ulkopuolisuus, pojat ja tytöt, tytöt ja tytöt, huono itsetunto, unelmat, tarve löytää oma paikka ja porukka ja niieespäi.

Mutta soundtrack. Se on silkkaa vuotta 1996.

Kuvitelkaa tv-sarja, jossa saattaa koska tahansa saattaa pärähtää soimaan Blur, Republica, Verve, Supergrass, Manic Street Preachers, Kula Shaker, Suede, Ash (apua, mulla on niin ikävä Ashia!) tai The Stone Roses. 

Ja sitten kuvitelkaa, jos nuoruutenne oli yhtään samanlainen kuin minun, että katsotte tätä sarjaa ilman että RÄJÄHDÄTTE KOSKA YLITSENNE PYYHKÄISEE HALLITSEMATON RAKKAUDEN, SURUN, ONNEN, ILON, KAIPUUN, NOSTALGIAN JA KÄRSIMYKSEN MUTTA TIETYLLÄ TAVALLA NAUTINNOLLISEN KÄRSIMYKSEN AALTO. Ei, ette pysty edes kuvittelemaan sitä! Ette pysty, koska tunsitte sen aallon lähestyvän jo kun tein ensimmäisen viittauksen Oasikseen.

Ai niin ja sarja on itsessäänkin ihana. Liikkis ja hauska ja ihanat ysärivaatteet ja ihanat aksentit. Ja ihana Finn Nelson. Finn Nelson on juuri sellainen hahmo, johon olisin ollut aivan lääpälläni vuonna 1996.

(Tai ketä mä nyt huijaan. Odotan tälläkin hetkellä, että Finn Nelson kurvaa pihaani motskarilla Oasis-paidassaan ja kysyy, haluanko lähteä festareille.)

Kuva E4

Share

Kommentit

SanskuLevis (Ei varmistettu)

Oi ku kuulostaa kivalta sarjalta! Millä kanavalla se näkyy...? Vuosi 1996 oli iiiiiihhana vuosi elämässäni ♥ Tapasin elämäni miehen, valmistuin ja menin naimisiin. :) Tuo musiikki...aah nostalgiaa. Hymy nousee aina huulille kun kuulen Oasista, Bluria jne.

Eeva Kolu

Tämä ei ikävä kyllä näy (vielä?) Suomessa, joten DVD:ltä tai streamina pitää kattoa :) 

aurapursi (Ei varmistettu) http://auranseikkailut.blogspot.com

Äh! Mä ehdin jo innostua!!

Demi (Ei varmistettu)

Youtubesta löytyy :)

Tanja_O (Ei varmistettu)

Eeva, sun blogi on parasta mitä tiedän. Kirjoitat niin kauniisti, että lukisin mielenkiinnolla postauksen vaikka puhelinluettelon nimistä, jos se olisi sinun kirjoittamasi. Mutta sen lisäksi valitsemasi aiheet ovat aina kiinnostavia ja usein myös lähellä sydäntäni. Kuten nyt tämä.

Vuonna -96 olin 14-vuotias ja unelmoin Damon Albarnista. Ostin kaikki Smash Hits -lehdet, joissa oli pienikin viittaus bluriin. Seinäni oli tapetoitu blur/Albarn-julisteilla ja nauhoitin MTV:ltä blurin musiikkivideoita ja haastatteluja kyynel silmäkulmassa. Kannettavassa cd-soittimessani soi myöskin Suede, Ashin ensimmäinen levy, Mansun, Manicsit, the Lightning Seeds jne jne. Pukeuduin Adidaksen verkkatakkeihin ja kaulakorukin piti olla vastaava kuin Damonilla. Vuonna -99 odotin 4 tuntia Provinssirockin päälavan edessä bluria ja olin ekstaasissa. Viime kesänä näin bändin Primaverassa yli 10 vuoden jälkeen ja jälleenkohtaaminen oli pakahduttava (minulle).

Joten AAAAAA MUN ON PAKKO NÄHDÄ TÄMÄ SARJA!!! Ei mulla muuta, kiitos tästä. <3

Eeva Kolu

Sä tuut rakastamaan tätä sarjaa!

(Ja iiihhhhhh mä opin englantia lukemalla Smash Hitsiä ja BIG!iä!)

Pajulintu (Ei varmistettu)

Niin mäkin! Mullekin tuli Smash Hits :) Ja rakastin Bluria :) iih

sokeris (Ei varmistettu)

OIH, SMASH HITS! VOIH, BIG!! :)

Aure (Ei varmistettu)

Aaaah, My Mad Fat Diary on ihan huippu! Ihanan nostalginen, hersyvän vinksahtanut ja niin elävän katkeransuloinen!

Muija-83 (Ei varmistettu)

Ihanaa!! En ole koskaan kuunnellut erityisemmin radiohittejä, vaan aina vanhempaa musaa. No Cool Britannia -meininki on vasta nyt iskenyt kunnolla kun se on jo vanhempaa musaa. Vanha Oasis ja Blur kuulostaa nyt paremmalta kuin koskaan! Miksi menin joskus hävittämään 90-luvun Sugar-lehdet?!?!?

Nuuh beibe!

Yyh, olin varmaan just pari vuotta liian nuori päästäkseni täysillä mukaan Cool Britanniaan. Mutta aah, Sugar-lehdet - porttini naiseuteen! Säilytän edelleen muutamaa lempparia varastossa. Aina muuton yhteydessä luen uudelleen mitkä lookit olivat ladien mielestä viehättävimpiä (ruudullinen beige minihame ja oranssinpunainen neule) ja mistä kaupasta sai kauneimmat farkkutakit!

Heidi/ blandad (Ei varmistettu) http://blandad.blogspot.com

Jahas. Olin 1996 15-vuotias. Ja näytin samalta kuin tuo tummatukkainen flanellipaitainen tyttö (paitti vaaleat farkut never ever). Uskaltaakohan tätä sarjaa edes katsoa... Ysärillä tehtiin kyllä ihan parasta musaa ja elämä oli muutenkin mukavasti yksinkertaisempaa. Onneksi olen säilyttänyt lähestulkoon kaiken, ne Sugar-lehdet ja Oasis-julisteet :)
Damon Albarn, voi huoh. Ihana.

di-- (Ei varmistettu)

Oi mahtavaa, pakko etsiä sarja käsiini.

Opin myös uuden termin: "Cool Britannia", mulle se on ollut aiemmin vain teini-ikää :-D Mutta oli siistiä olla murrosikäinen kun pukeutumismuoti oli väljät farkut/sammarit, verkkatakki ja pörrötetty tukka. Säälin nykyteinejä ja suoristusrautakiharoita, heh.

ps. mä luin Select ja The Face -lehtiä :-)

Soppahanna (Ei varmistettu) http://www.hannansoppa.com

Äääh kiitos ja voi ei!
Pakko kattoo.

Anna Karhubear

Ah, tämä sarja vaikuttaa aikamatkalta suoraan 15-v Annan elämään! Muistan suurimman haaveeni (Jarvis Cockerin kanssa avioitumisen lisäksi) olleen että pääsisi Sugariin tai Blissiin töihin. Onneksi pidin päämääräni ja kohtalo vei minut lopulta maailman kivoimpaan tyttöjenlehteen eli Demiin töihin. Jossa sain kirjoittaa mm. Jarviksesta. Kiitos sarjavinkistä Eeva!

Eeva Kolu

JES! Säkin luit Blissiä! Kaikki muistaa aina Sugarin, mutta musta Bliss oli vielä parempi.

Anna
Ai niin!

KUINKA OLEN SAATTANUT UNOHTAA BLISSIN OLEMASSAOLON! Paljon parempi ku Sugar tai Brittilän poppilehdet!

FFFifi
Fitness Führer

Nii olikin! Ja muistelisin että luin myös britti-Seventeeniä, sitä sai lainattua Kallion kirjastosta, mutta etten sekoittaisi Blissiin, olikohan tuollaista edes...? Kun olin vanhempi luin Looksia. Käytännössä kaikki mun englannintaito on peräisin noista lehdistä.

Suluissa

O-ou! Olenko ainoa, jolle tulee vähän semmoinen olo että apua, uskallankohan mä katsoa, liippaa vääääähän turhan läheltä?

No, pakkohan se on. Suurkiitokset vinkistä!

P.S. Harmaapuseroinen poika on ihan liian muskelinen brittipoppariksi!

Eeva Kolu

Joo siis kyllä tän sarjan kattominen riipaisee ja tuntuu kauheelta, ihan niin kuin noiden biisienkin kuunteleminen. Samaan aikaan onni ja rakkaus ja kaipuu ja suru ja itku. Kamalaa ja ihanaa. Siksipä my big fat mental breakdown. Oi ysäri, oi nuoruus, oi Britannia.

 

Suluissa

Haha, no nyt kun luin postauksen uudestaan, mua alkoi naurattaa oma kommenttini, koska sitähän sä nimenomaan sanoit, että apua mutta iik mutta apua

Voihan nuoruus niin. Miten siitä ei näin vanhanakaan vielä ole päässyt yli?

Toinen Eeva (Ei varmistettu)

Kiitos vinkistä! Paras musiikki tehtiin 1990-luvulla Britanniassa, tämä on selvä! Olin muuten unohtanut Kula Shakerin, oli pakko käväistä YouTuben puolella verestämässä vanhoja muistoja. Kaikista ihanista brittipop-pojista Damon Albarn oli kuitenkin ihanin, on viime kesän Provinssin perusteella vieläkin.

Taina
Taina

Ihan mahtavaa Eeva! Mä katoin ton ekan kauden jokin aika sitten parina iltana putkeen. Ihana sarja. Ja soundtrack on täyttä kultaa.

Vinkkinä muille, että kokonaiset jaksot löytyy youtubesta, enkkutekstien kera. Tästä alkuun ja siitä sit klikkaileen lisää:

Eeva Kolu

Loistovinkki Taina, kiitti!

Joh (Ei varmistettu)

Aijai, mitenhän moni tyttö Suomessa piti eriparihelmikaulakoruja 90-luvun puolivälissä koska Damonkin... minä mukaan luettuna. Itse asiassa 13-vuotiaana jopa menin käytettyjen farkkujen liikkeeseen sovittelemaan mahdollisimman isoja miesten farkkuja koska Damonkin! *facepalm* En tiedä, kestänkö katsoa tätä sarjaa, saattaa käydä liian iholla... Teininä olin hyvin omistamisenhaluinen bändieni suhteen ja halusin säilyttää illuusion, että ne on yksin mun, ehkä pitäydyn yhä siinä uskossa ;)

marjaaana (Ei varmistettu)

Voii, olin vaihdossa Briteissä viime keväänä ja kattelin tuon sarjan siellä telkkarista. Oli kyllä kiva sarja, mutta en itse ole ehkä niin musiikkityyppi, että olisin musia tajunnut huomioida. (Tai sitten kaikki aivokapasiteetti kului siihen, että yritin ymmärtää mitä tyypit puhui... :D) Mut kiva että huomioidaan nyt Suomessakin

NuunuuK (Ei varmistettu)

Innostuin tuosta Finn Nelsonista niin, että pistin heti googlen kuvahaun laulamaan. Karu totuus kyllä iski nopeasti päin puumaan naamaa: hemmetti, tuo näyttelijä on syntynyt vuonna 1991.

Bertta (Ei varmistettu)

Tollasia hipsterilaseja kuin tolla punatakkisella ei kyllä kukaan pitänyt vuonna -96 :P

Eeva Kolu

Kyllä meillä päin joillain ooh ihanilla popparipojilla oli just tollaset lasit jo ysärin lopulla :) Tosin joskus niissä oli keltaiset linssit, voi apua...

Anna Karhubear

Mulla oli tuollaiset nörttilasit lukion ekalla (v. 1997) ja kyllä niitä piti metsästää kissojen ja koirien kanssa Helsingistäkin, jostain Nissenin pappamallistosta sit löytyi lopulta. Tapasin tulevan parhaan kaverini lukion ekoina päivinä, joka sanoi: "Siistit lasit, onks noi kans sellaset feikkilasit? Ostin tollaset muovilasit Brightonin kielikurssilla TopShopista." Olin ihan loukkaantunut, koska lasit todellakin olivat aidot nörttipullonpohjat eivätkä just sellaset feikki (tai keltalinssiset, yyks!). Myöhemmin meistä tuli ystäviä, kun hän paljastui myös intohimoiseksi Blissin lukijaksi, kun ko. lehti pilkotti mun koulurepusta :)

Mä hankin ekat omat nörttilasini -97. Kaikki kyllä sanoi niitä KEKKOSLASEIKSI. Mä kun kuvittelin olevani katu-uskottavan cool brittipoppari. Yhyy, teini-ikä pikkupaikkakunnalla.

Teini (Ei varmistettu)

Aaaaaaa katoin ton keväällä youtubesta ja ei s**tana paras ikin!!!

Vierailija (Ei varmistettu)

Nyt on pakko kommentoida, että miksi sinulla Ashia ikävä olisi, nehän soittaa edelleenkin ja tekee mahtavaa musiikkia :) Ysäri-Ash on tietysti parhautta, mutta helmiä on tullut näillä uusillakin levyillä. Mut nyt painun katsomaan tota sarjaa ja itkemään vanhan kunnon brittipopin perään, kiitos vinkistä!

tennisverkko (Ei varmistettu)

Voi Eeva. Kiitos. Mun elämäni paras sunnuntai oli eilen, kun katsoin koko tuottiksen.
Siihen meni koko päivä lähinnä siksi, että viiden minuutin välein oli laitettava video pauselle ja naputettava soineen kappaleen lyriikat Googleen kun en saanut päähäni nimeä tai esittäjää. Ja tämä johti tietenkin siihen että oli kappale oli kuunneltava heti perään YouTubesta.
On suorastaan vääryys ettei sitä ole tehty kuin muutama hassu jakso!

anma (Ei varmistettu)

EISSSSS toi Finn on ihana! Oon kattonu nyt 4 jaksoo putkeen ja oi kyllä, I would do him thousand times. Muutenki aivan mahtava sarja!

Aleksandra (Ei varmistettu)

Btw, My Mad Fat Diaryn kummatkin tuotantokaudet löytyy yle areenasta

Kommentoi